Mä toivon, että te arvostelisitte tän... mä sain täst 10- ja haluisin tietää, että ansaitsinko mä sen...
Varjojen kuningas
Kaukana, kaukana Keijumetsän uumenissa asusti kerran hento keijutyttö. Keijun siivet hohtivat kultaisina auringonvalossa. Tytön kauneuskin oli sanoin kuvaamaton. Hän oli tunnettu nöyryydestään ja ystävällisyydestään. Hänen nimensä oli Lily. Sanottiin, että Lilyllä oli auringon mahti ja kuun kauneus. Tämä oli luulo, joka kävi toteen.
" Lily !" Sarah huusi. Sarah oli pieni keijutyttö ja Lilyn paras ystävä. He leikkivät joka ainut päivä Keijumetsässä. Heidän naurunsa helehti puiden lomassa. Lily ajatteli ja toivoi, että näin jatkuisi aina tulevaisuudessakin, mutta sisimässään hänellä oli tunne, joka ennakoi pahaa. Hän astui esiin puiden lomasta. " Lily, sinua tarvitaan. Suurilta vuorilta tuli hätäviesti ", Sarah huohotti ja veti Lilyn mukaansa.
" Vihdoin ja viimein ", Vanhus Radgal huokaisi ja halasi Lilyä. " Nyt on ryhdyttävä tosi toimiin. Suurien vuorien asukkaat ovat hädissään. Joku on tuhonnut heidän talonsa ja omaisuutensa. Ja nyt se joku tulee lähemmäksi meitä ! Sillä on selvä päämäärä. Se tekee meistä lopun ", hän huokaisi ja pilke silmissä oli sammunut. " Mitä tämä tarkoittaa ? " Lily kysyi hädissään. Radgal veti syvään henkeä ja kuiskasi salamyhkäisellä äänellä: " Varjojen kuningas on palannut. "
Lily jähmettyi paikoilleen. Hänen henkensä salpaantui ja pala kuristi kurkkua. Radgalin ruskeat silmät tuijottivat häntä. " Sinun täytyy auttaa ! " hän huudahti niin, että lehdet puissa kahisivat. " Mutta miten minä ? Minähän olen vain pieni tyttö täällä Jumalan selän takana. Kuinka minä mahtaisin maailman mahtavimmalle ja kauhistuttavimmalle hirviölle ? " Lily huusi ja ojensi kätensä kohti taivasta. Samassa ukkonen näytti mahtinsa ja salamat valaisivat taivaan. " Mietitkö yhä ? " Radgal hymyili.
" Minun täytyy ! " Lily sanoi vanhemmilleen ja kuulematta vastaväitteitä hän rynnisti ulos. Kyyneleiden vieriessö poskille, hän lensi kohti Suuria vuoria. Kulkiessaan hän tiesi, ettei välttämättä näkisi vanhempiaan enää ikinä. Eikä Keijumetsää. " Odota minua ! " Sarah huusi ja tarrasi Lilyä olkapäästä. " Minä tulen mukaasi ", Sarah jatkoi ja hymyili kannustavasti. " Mutta, tai kyllähän se käy ", Lily sanoi ja he jatkoivat käsi kädessä auringonlaskuun.
Musta sumu peitti Suuri vuoria. Ruumiita oli ympäriinsä. Kaikkialla vallitsi pimeys. " Lily ", Sarah sanoi ja osoitti pimeyden keskelle. Siellä paloi himmeä valo. " Tule ", Lily sanoi ja kulki varovaisin askelin kohti valoa. " Mutta, jos siellä on juuri Hän ? " Sarah huomautti, mutta jatkoi matkaansa huomatessaan, ettei Lily kuunnellut.
He saapuivat pienen pirtin luo. Sen sisältä hyökyvä lämmin valo ei missään nimessä voinut olla pahaa. Lilyn kädet silti vapisivat hänen koputtaessa oveen. Valot sammuivat ja ovea raotettiin nopeasti ja vain vähän. " Anteeksi, mutta minä olen ", Lily yritti sanoa mutta ottaessaan ensimmäisen askeleen sisälle hän sai tikarin kaulalleen. " Miksi et lennä, vaikka sinulla on siivet ?" Käheä ääni pimeydestä kysyi. " Olen keijumetsän asukas ja yritän olla varovainen täällä pimeydessä ! " Lily huudahti ja siirsi tikarin pois kaulaltaan.
" Emme me uskoneet, että Radgal lähettäisi naisen tai pikemminkin tytön pelastamaan meidät ", Hogby selitti. Hogby oli Sarahiakin pienempi Suurien vuorien asukas. Lily ja Sarah istuivat keskellä pirttiä ja heitä ympäröi ainakin 50 pientä keijua. Kaikki kuuntelivat heitä ja odottivat suunnitelmaa. " Mutta mitäs te nyt aiotte tehdä ?" Hogby kysyi ja vilkuili hermostuneesti ikkunoista. Lily tuijotti tyhjyyteen ja lausui hiljaa: " Me nappaamme Varjojen kuninkaan ja litistämme hänet, niin kuin hän on tehnyt meille viimeisinä vuosina. "
" Hei sitten ! Onnea ! " Hogby ja muut pienen pienet keijut heiluttivat käsiään hyvästeiksi Lilylle ja Sarahille. He tuijottivat kauhistuneina vuorien takana näkyviä linnan totneja. " Sarah ", Lily sanoi, mutta Sarah keskeytti hänet. " Tiedän, etten ole puhunut paljon, mutta minua pelottaa ", hän sanoi ja tuijotti maahan. " Niin minuakin, mutta meidän täytyy ", Lily myönsi ja halasi Sarahia.
" Siinä se on ", Sarah sanoi katsahtaen Lilyä. Lilyn tyhjä katse lietsoi pelkoa ja kaikkea muuta kuin innostusta. He lensivät riippusillan yli kepein siiveniskuin. " Kuka julkenee tulla minun valtakuntaani ja linnaani ? " Möreä ääni kaikui ja jylisi linnassa.
Lily puri huultaan ja Sarah inahti itku kurkussa.Hyytävän hiljaisuuden turvissa he liitivät käytävissä. " Ahaa, ahaa. Keijumetsän asukkaat ! Ja kenet minä näenkään ? Lilyn ! " Varjojen kuningas, joka ilmestyi kuin tyhjästä, kähisi. " Niin, juuri minut ! On koston aika ", Lily nauroi ivallisesti peittääkseen järisyttävän pelon. " Minä tässä kostan. Sinä mursit minut kerran ja nyt saat maksaa ! " Varjojen kuningas huusi ja mutisi jotain itsekseen. Lopulta hän avasi silmänsä ja tuijotti Sarahia. Hänestä lähti sininen valo, joka nosti Sarahin ilmaan ja paiskasi maahan useita kertoja. " Ei ! " Lily kirjui ja juoksi Sarahin luokse. Sarah oli valkea kuin lakana. " Kyllä sinä jaksat ", Lily nyyhkytti. " Voi, voi ! Nyt on sinun vuorosi ", Varjojen kuningas sanoi Lilylle. " Sitä minä en salli ! " Lily karjui.
Hetken aikaa he seisoivat napit vastakkain. Mutta Varjojen kuningas teki kohtalokkaan siirron. Hän ojensi kätensä heilauttaakseen Sarahia, joka avasi silmänsä. " Ei ! Hänen elämäänsä et vie ! " Lily huusi ja astui Sarahin eteen. Hän ojensi kätensä ja linna tärisi. " Kosto ", hän mumisi ja samassa ukkonen ja salamat mursivat Varjojen kuninkaan. " Minä palaan ", Varjojen kuningas jylisi, mutta suli lätäköksi lattialle. Lätäkkö haihtui hiljalleen pois.
" Voi katso, aurinko nousee ", Sarah sanoi hänen ja Lilyn istuessa Suurilla vuorilla. Hän hymyili vienosti. Lily ilahtui hymystä, sillä Sarahin voimat olivat aivan poissa. " Lähdetään kotiin ", Lily sanoi ja tarttui Sarahia kädestä. Näin he lensivät aurinkoon ja uuteen päivään.
( voi olla hieman kirjotus virheit... Pahoittelen.. Kommentteja,..
_-_ KIITOS _-_
Varjojen kuningas
Kaukana, kaukana Keijumetsän uumenissa asusti kerran hento keijutyttö. Keijun siivet hohtivat kultaisina auringonvalossa. Tytön kauneuskin oli sanoin kuvaamaton. Hän oli tunnettu nöyryydestään ja ystävällisyydestään. Hänen nimensä oli Lily. Sanottiin, että Lilyllä oli auringon mahti ja kuun kauneus. Tämä oli luulo, joka kävi toteen.
" Lily !" Sarah huusi. Sarah oli pieni keijutyttö ja Lilyn paras ystävä. He leikkivät joka ainut päivä Keijumetsässä. Heidän naurunsa helehti puiden lomassa. Lily ajatteli ja toivoi, että näin jatkuisi aina tulevaisuudessakin, mutta sisimässään hänellä oli tunne, joka ennakoi pahaa. Hän astui esiin puiden lomasta. " Lily, sinua tarvitaan. Suurilta vuorilta tuli hätäviesti ", Sarah huohotti ja veti Lilyn mukaansa.
" Vihdoin ja viimein ", Vanhus Radgal huokaisi ja halasi Lilyä. " Nyt on ryhdyttävä tosi toimiin. Suurien vuorien asukkaat ovat hädissään. Joku on tuhonnut heidän talonsa ja omaisuutensa. Ja nyt se joku tulee lähemmäksi meitä ! Sillä on selvä päämäärä. Se tekee meistä lopun ", hän huokaisi ja pilke silmissä oli sammunut. " Mitä tämä tarkoittaa ? " Lily kysyi hädissään. Radgal veti syvään henkeä ja kuiskasi salamyhkäisellä äänellä: " Varjojen kuningas on palannut. "
Lily jähmettyi paikoilleen. Hänen henkensä salpaantui ja pala kuristi kurkkua. Radgalin ruskeat silmät tuijottivat häntä. " Sinun täytyy auttaa ! " hän huudahti niin, että lehdet puissa kahisivat. " Mutta miten minä ? Minähän olen vain pieni tyttö täällä Jumalan selän takana. Kuinka minä mahtaisin maailman mahtavimmalle ja kauhistuttavimmalle hirviölle ? " Lily huusi ja ojensi kätensä kohti taivasta. Samassa ukkonen näytti mahtinsa ja salamat valaisivat taivaan. " Mietitkö yhä ? " Radgal hymyili.
" Minun täytyy ! " Lily sanoi vanhemmilleen ja kuulematta vastaväitteitä hän rynnisti ulos. Kyyneleiden vieriessö poskille, hän lensi kohti Suuria vuoria. Kulkiessaan hän tiesi, ettei välttämättä näkisi vanhempiaan enää ikinä. Eikä Keijumetsää. " Odota minua ! " Sarah huusi ja tarrasi Lilyä olkapäästä. " Minä tulen mukaasi ", Sarah jatkoi ja hymyili kannustavasti. " Mutta, tai kyllähän se käy ", Lily sanoi ja he jatkoivat käsi kädessä auringonlaskuun.
Musta sumu peitti Suuri vuoria. Ruumiita oli ympäriinsä. Kaikkialla vallitsi pimeys. " Lily ", Sarah sanoi ja osoitti pimeyden keskelle. Siellä paloi himmeä valo. " Tule ", Lily sanoi ja kulki varovaisin askelin kohti valoa. " Mutta, jos siellä on juuri Hän ? " Sarah huomautti, mutta jatkoi matkaansa huomatessaan, ettei Lily kuunnellut.
He saapuivat pienen pirtin luo. Sen sisältä hyökyvä lämmin valo ei missään nimessä voinut olla pahaa. Lilyn kädet silti vapisivat hänen koputtaessa oveen. Valot sammuivat ja ovea raotettiin nopeasti ja vain vähän. " Anteeksi, mutta minä olen ", Lily yritti sanoa mutta ottaessaan ensimmäisen askeleen sisälle hän sai tikarin kaulalleen. " Miksi et lennä, vaikka sinulla on siivet ?" Käheä ääni pimeydestä kysyi. " Olen keijumetsän asukas ja yritän olla varovainen täällä pimeydessä ! " Lily huudahti ja siirsi tikarin pois kaulaltaan.
" Emme me uskoneet, että Radgal lähettäisi naisen tai pikemminkin tytön pelastamaan meidät ", Hogby selitti. Hogby oli Sarahiakin pienempi Suurien vuorien asukas. Lily ja Sarah istuivat keskellä pirttiä ja heitä ympäröi ainakin 50 pientä keijua. Kaikki kuuntelivat heitä ja odottivat suunnitelmaa. " Mutta mitäs te nyt aiotte tehdä ?" Hogby kysyi ja vilkuili hermostuneesti ikkunoista. Lily tuijotti tyhjyyteen ja lausui hiljaa: " Me nappaamme Varjojen kuninkaan ja litistämme hänet, niin kuin hän on tehnyt meille viimeisinä vuosina. "
" Hei sitten ! Onnea ! " Hogby ja muut pienen pienet keijut heiluttivat käsiään hyvästeiksi Lilylle ja Sarahille. He tuijottivat kauhistuneina vuorien takana näkyviä linnan totneja. " Sarah ", Lily sanoi, mutta Sarah keskeytti hänet. " Tiedän, etten ole puhunut paljon, mutta minua pelottaa ", hän sanoi ja tuijotti maahan. " Niin minuakin, mutta meidän täytyy ", Lily myönsi ja halasi Sarahia.
" Siinä se on ", Sarah sanoi katsahtaen Lilyä. Lilyn tyhjä katse lietsoi pelkoa ja kaikkea muuta kuin innostusta. He lensivät riippusillan yli kepein siiveniskuin. " Kuka julkenee tulla minun valtakuntaani ja linnaani ? " Möreä ääni kaikui ja jylisi linnassa.
Lily puri huultaan ja Sarah inahti itku kurkussa.Hyytävän hiljaisuuden turvissa he liitivät käytävissä. " Ahaa, ahaa. Keijumetsän asukkaat ! Ja kenet minä näenkään ? Lilyn ! " Varjojen kuningas, joka ilmestyi kuin tyhjästä, kähisi. " Niin, juuri minut ! On koston aika ", Lily nauroi ivallisesti peittääkseen järisyttävän pelon. " Minä tässä kostan. Sinä mursit minut kerran ja nyt saat maksaa ! " Varjojen kuningas huusi ja mutisi jotain itsekseen. Lopulta hän avasi silmänsä ja tuijotti Sarahia. Hänestä lähti sininen valo, joka nosti Sarahin ilmaan ja paiskasi maahan useita kertoja. " Ei ! " Lily kirjui ja juoksi Sarahin luokse. Sarah oli valkea kuin lakana. " Kyllä sinä jaksat ", Lily nyyhkytti. " Voi, voi ! Nyt on sinun vuorosi ", Varjojen kuningas sanoi Lilylle. " Sitä minä en salli ! " Lily karjui.
Hetken aikaa he seisoivat napit vastakkain. Mutta Varjojen kuningas teki kohtalokkaan siirron. Hän ojensi kätensä heilauttaakseen Sarahia, joka avasi silmänsä. " Ei ! Hänen elämäänsä et vie ! " Lily huusi ja astui Sarahin eteen. Hän ojensi kätensä ja linna tärisi. " Kosto ", hän mumisi ja samassa ukkonen ja salamat mursivat Varjojen kuninkaan. " Minä palaan ", Varjojen kuningas jylisi, mutta suli lätäköksi lattialle. Lätäkkö haihtui hiljalleen pois.
" Voi katso, aurinko nousee ", Sarah sanoi hänen ja Lilyn istuessa Suurilla vuorilla. Hän hymyili vienosti. Lily ilahtui hymystä, sillä Sarahin voimat olivat aivan poissa. " Lähdetään kotiin ", Lily sanoi ja tarttui Sarahia kädestä. Näin he lensivät aurinkoon ja uuteen päivään.
( voi olla hieman kirjotus virheit... Pahoittelen.. Kommentteja,..
_-_ KIITOS _-_
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyvä oli..=)..
laitoin väärän nikin..x)..en oo wild flower vaa wild rose!=)