Oli syksy. Carita saapui asunnolleen ja avasi tietokoneensa. Huomenna olisi gradun jättöpäivä, mutta se ei ollut lähellekään valmis.
"Huh, huh..." Carita huokaili ja veti syvään henkeä. "Ei tästä tule mitään..."
Silloin puhelin soi.
"Haloo?" Carita kysyi väsyneellä äänellään.
Hiljaista.
"HALOO?!?" Carita toisti.
"Tule linja-autoasemalle" Miesääni sanoi ja puhelu katkesi.
Carita oli hämillään.
Hetken päästä Carita löysi itsensä eteisestä pukeutumasta. Olihan hän aina ollut utelias.
10 minuutin päästä hän saapui linja-autoasemalle. Carita katseli ympärilleen, muttei nähnyt ketään missään. Kello näytti 20:03.
"Tyttö!", kuului yht'äkkiä Caritan takaa. Carita kääntyi katsomaan puhujaa. Penkillä istui vanha, lihava juoppo, joka söi appelsiinia.
"Huh, huh..." Carita huokaili ja veti syvään henkeä. "Ei tästä tule mitään..."
Silloin puhelin soi.
"Haloo?" Carita kysyi väsyneellä äänellään.
Hiljaista.
"HALOO?!?" Carita toisti.
"Tule linja-autoasemalle" Miesääni sanoi ja puhelu katkesi.
Carita oli hämillään.
Hetken päästä Carita löysi itsensä eteisestä pukeutumasta. Olihan hän aina ollut utelias.
10 minuutin päästä hän saapui linja-autoasemalle. Carita katseli ympärilleen, muttei nähnyt ketään missään. Kello näytti 20:03.
"Tyttö!", kuului yht'äkkiä Caritan takaa. Carita kääntyi katsomaan puhujaa. Penkillä istui vanha, lihava juoppo, joka söi appelsiinia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei voi olla totta!, Carita ajatteli hämmentyneenä. Unelma ja todellisuus olivat räikeästi pettäneet toisensa. En minä tuollaista odottanut!
Carita ei osannut sanoa mitään. Hän vaan tuijotti miestä, nuhruista ja elämän hylkäämää luuseria. Sitten mieleen alkoi tulla kysymyksiä; miksi minä? Mistä sait numeron?
Mies siirtyi sivumpaan ja tarjosi Caritalle paikan. Nuori nainen empi hetken ja istui sitten alas. Miehen tuoksu oli epämiellyttävä yhdistelmä vanhaa viinaa, tupakkaa ja pesemättömiä vaatteita.
-Et odottanut minua!, mies sanoi ja Carita nyökkäsi vaivaantuneena. -En minäkään olisi sinuna odottanut, älä ole pettynyt.
-Kuka sä oot? Carita sai kysyttyä, mutta mies oli jo noussut penkiltä ja kääntynyt pois. -Hei älä mene, mä haluun tietää!. Mutta mies oli hetkessä poissa. Penkille jäi vain nuhruinen kaulaliina, jonka alta näkyi sinertävä käyntikortti.
Carita ojensi kätensä ja otti kortin..