Haluaisin kertoo omia kokemuksiani teillekin!
Olen nainen 23 vuotta. Noin 20-vuotiaana kiinnostivat ns. rentut koska luulin että heidän elämäntyylinsä on ihailtavan rentoa ja hauskaa, ei-tiukkapipoista.
No aikani päihdeporukassa pyörittyäni sain itsekin omat asiani ihan sekaisin. Näpistyksiä, putkareissuja, katkaisuhoitoa, väkivaltaa, syvää masennusta ja turvattomuutta, yksinäisyyttä, tekotodellisuudessa (sekaisin) elämistä ym.
Huomasin myös että eihän nuo mitään oikeita ystäviä olekaan, vaan niin kauan ollaan "kamuja" kun jollakin on rahaa tai jotain millä pään saa sekaisin. Ja sisimmässään kaikilla yhtä paha olla.
Sain kuin ihmeen kaupalla opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta. Pääsin siis fyysisestikin eroon entisestä elämästä. Minusta tulee ensihoitaja. Olen nähnyt koululla yms. "normaalielämässä" upeita miehiä, täysiä vastakohtia päihdeporukan miehiin. En sano etteivät he ihmisenä voisi olla herkkiä ja sydämmessään hyviä, päin vastoin, alkoholistit ja
huumehörhöt usein ovatkin juuri niitä kaikkein
haavoittuvimpia ja elämän kolhimia, ja sitten hae
taan pakotietä päihteistä. Itse hain myös jotain
jännitystä ja ihan puhdasta kapinaa oli kanssa.
Kuulen silloin tällöin juttuja entisistä kavereista. He elävät edelleen "lujaa", yksi on vankilassa, toinen asunnoton ja kolmas yrittää a-klinikalla kuntoutua. Ja kaikkien puheissa toistuu "jatka samaan malliin" kun puhelimessa kerron kuulumisia. Hekin haluisivat pois päihdehelvetistä, mutta kun se ei ole helppoa!!
Päihteet tuhoavat pala palalta itsetunnon ja pohjan elämältä. Ihan huomaamatta. Aluksi on todella hauskaa ja kivaa, sitten yhtäkkiä tajutaan missä pohjamudissa oikeasti on.
Nykyisin kun alkaa jo perheen perustaminen kummitella mielessä sitten myöhemmin, en voisi kuvitella kiinnostuvani kenestäkään "rentusta", olisiko sellaisesta ihmisestä elämää rakentamaan kanssani? Millainen isä hän olisi lapsilleni?
Nykyisin minua kiinnostaa terveet nuoret miehet, joilla on terveet harrastukset ja kosolti tervettä järkeä. Rappioromantiikan ajat ovat itseltäni ohi. Kirjoitelkaa kokemuksia!!! Ja ihan "puolesta tai vastaan", heh.
Olen nainen 23 vuotta. Noin 20-vuotiaana kiinnostivat ns. rentut koska luulin että heidän elämäntyylinsä on ihailtavan rentoa ja hauskaa, ei-tiukkapipoista.
No aikani päihdeporukassa pyörittyäni sain itsekin omat asiani ihan sekaisin. Näpistyksiä, putkareissuja, katkaisuhoitoa, väkivaltaa, syvää masennusta ja turvattomuutta, yksinäisyyttä, tekotodellisuudessa (sekaisin) elämistä ym.
Huomasin myös että eihän nuo mitään oikeita ystäviä olekaan, vaan niin kauan ollaan "kamuja" kun jollakin on rahaa tai jotain millä pään saa sekaisin. Ja sisimmässään kaikilla yhtä paha olla.
Sain kuin ihmeen kaupalla opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta. Pääsin siis fyysisestikin eroon entisestä elämästä. Minusta tulee ensihoitaja. Olen nähnyt koululla yms. "normaalielämässä" upeita miehiä, täysiä vastakohtia päihdeporukan miehiin. En sano etteivät he ihmisenä voisi olla herkkiä ja sydämmessään hyviä, päin vastoin, alkoholistit ja
huumehörhöt usein ovatkin juuri niitä kaikkein
haavoittuvimpia ja elämän kolhimia, ja sitten hae
taan pakotietä päihteistä. Itse hain myös jotain
jännitystä ja ihan puhdasta kapinaa oli kanssa.
Kuulen silloin tällöin juttuja entisistä kavereista. He elävät edelleen "lujaa", yksi on vankilassa, toinen asunnoton ja kolmas yrittää a-klinikalla kuntoutua. Ja kaikkien puheissa toistuu "jatka samaan malliin" kun puhelimessa kerron kuulumisia. Hekin haluisivat pois päihdehelvetistä, mutta kun se ei ole helppoa!!
Päihteet tuhoavat pala palalta itsetunnon ja pohjan elämältä. Ihan huomaamatta. Aluksi on todella hauskaa ja kivaa, sitten yhtäkkiä tajutaan missä pohjamudissa oikeasti on.
Nykyisin kun alkaa jo perheen perustaminen kummitella mielessä sitten myöhemmin, en voisi kuvitella kiinnostuvani kenestäkään "rentusta", olisiko sellaisesta ihmisestä elämää rakentamaan kanssani? Millainen isä hän olisi lapsilleni?
Nykyisin minua kiinnostaa terveet nuoret miehet, joilla on terveet harrastukset ja kosolti tervettä järkeä. Rappioromantiikan ajat ovat itseltäni ohi. Kirjoitelkaa kokemuksia!!! Ja ihan "puolesta tai vastaan", heh.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rappiomiehet eivät ole sellaisia mulkvisteja
kuin johtajat ja insinöörit. Rappiomies on
rehellisesti sitä mitä on. Todella köyhä elämä
on esim. silloin, kun mies hellii urheiluautoaan
enemmän kuin naistaan ja vittuilee sivistyssanoilla.
Ihanan lapsellinen vastaus, ethän loukkaannu :)
Itsekin olisin vastannut noin 17 vuotiaana, vitsi kun hymyilyttää :) Mutta puhuinkos minä urheiluautoista tai sivistyssanoista?
Tarkoitin normaalielämää, lompakon paksuudesta viis, jossa ei tarvitse paeta pahaa oloa mihinkään päihteisiin. Kun sieltä "huuruista" on kuitenkin palattava aina, ja sen jälkeen elämä näyttää entistä v-mäisemmältä jos on näyttääkseen. En tarkoittanut elintasoa, vaikka kyllähän siihenkin jotkut pakenevat sisäistä tyhjyyttä peittääkseen, olet oikeassa!
Mutta en usko että kukaan "renttu" siis sellainen renttu joka on alkoholi- tai huumekoukussa on onnellinen. Sisäinen tyhjyys ja turvattomuus, epätasapaino ja itsetunnon kadotus on päihteiden väärinkäyttäjillä arkipäivää, vaikka kuinka ulospäin uhoaisivat ja esittäisivät niin "kovaa" ja "lujaa menee"-illuusiota. Minäkään 17v en osannut nähdä totuutta tämän "kuoren" alla.
Tsemppiä sinulle, ihana nuori, ja valitse viisaasti elämässäsi!! :)