Kivat pikku pyhät vierähtänyt tässä sukuloimassa.. kiinnostaisi tietää, onko sisko, äiti, serkku.. jne. teille ystävä. Itse taas huomasin, että välittävät, rakastavat ihmiset, voivatkin olla yllättävän lähellä.
(tosin eronnut just)
kertokaa siis, millaisia välejä pidätte sukulaisiinne?löytyykö sielunystävä läheltä vai kaukaa..
(tosin eronnut just)
kertokaa siis, millaisia välejä pidätte sukulaisiinne?löytyykö sielunystävä läheltä vai kaukaa..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kasvihuoneilmastokaan ei lämmitä minun sukuani.
kuin taivaan tähdet toisistaan ollaan suku ja minä. Minä toivoisin asian olevan toisin, mutta kun mustalammas olen... bä ää! Nyt minut varmaan kivitettäisiin hengiltä julkisesti jos tietäisivät minun suuntaavan vain naisiin! eivätpä onneksi tiedä (hihii)
perhe, kohteliaan hyvät välit kuitenkin pysyneet. Harmillista, kaikkien kannalta kuitenkin olis kivempi jos lämpöä löytyis ememmän..
Suku hajallaan, ei juuri yhteyksiä.
..onneksi on kamuja melkein naapurustossa :)
laitas meiliä tännepäin ;)
sublalaamiukumaukugmail.com
Sukua on niin lähellä kuin kaukanakin. Sukuni vain ei hyväksy lesboja/homoja, en sitten isommin hehkuttele asialla vaikka perheeni tietääkin. Surullista etten voi esimerkiksi tyttöäystävääni esitellä suvulleni.. haluaisin niin.
Ilman erilaisia käsityksiä "oikeasta" rakkaudesta olisin vanhempieni ja sisarusteni kanssa varmaan paljon läheisemmät. Nyt tapaamme silloin tällöin, ja jos kukaan ei nimittele minua syntiseksi, niin tapaaminen on ollut onnistunut minun kannaltani.
Älkää naiset pelätkö tyhmyyttä ja kovuutta vaan eläkää omaa elämäänne. Suku ja muu maailma syö teidät jos kieppurehdatte pyytelemässä kyliltä sitä, mikä on teidän.
Lakilukee, lakiaukee.
mulla on todella hyvät välit perheeseen(muuhun sukuun en sit pahemmin ole ikinä halunnut/jaksanut/tms. olla yhteydessä)
tuntuu että välit vaan parani, kun tunnustin perheelle lesbouteni:)
Mulla oli tosi läheiset ja hyvät välit mun äitini kanssa, mutta hän kuoli jo lähes kuusi vuotta sitten, isäni kuoli jo 70-luvulla. Äidin kuolema jätti yksinäiseksi. Sukulaiseni eivät hyväksy homoja eikä lesboja. Ei kannata edes sanoa. Olen nyt kuitenkin ihastunut yhteen naiseen. Jos hän olisi mies, tilanne olisi sama. Olen ihastunut IHMISEEN, sitä ei muuta mikään. Olen ilmeisesti bi, mutta sitten on tämä nainenkin. Samantekevää. Elämä on joka tapauksessa elettävä oli mikä oli.
kuin ihan vieraat. En osaa ymmärtää mistä se johtuu.
Mutta olisko niin, että ne kun ei tiedä eikä osaa asettua siihen elämään mukaan missä tässä elellään, ne tuntee jonkinlaista syyllisyyttä siitä että voi kun tostakin ressukasta on tullut tuollainen.
Että miksei olla osattu pitää siitä huolta, ja järjestetty asiat niin että voisi elää turvallisessa? ja onnellisessa? heterosuhteessa.
No mulle ainakin yksi hailee.
Minulla ei oikein mitään suhteita serkkuihin, täteihin, setiin jne..
Mutta sisko ja äiti ovatkin sitten sitäkin läheisempiä! Sisko on paras ystävä ja äidin rakkaus taipumatonta laatua.
paljoa tule oltua suvun kanssa tekemisissä. Ihan oma valintani. Eivät kyllä ole oikein hyväksyneet lesbouttani, eli ollaan niinkuin ei tiedettäisi. Tyttöystäväni on harvoilla tapaamiskerroilla ollut "ystäväni", siis heidän mielestään, vaikka totuuden olenkin kertonut. Ainoa läheinen sukulainen on myös lesbo. Tyttöystäväni suvussa sen sijaan ollaan äärettömän tiiviisti tekemisissä keskenään, mikä on minusta välillä hiukan "rasittavaakin", mutta on heidän juttunsa, enkä siitä ala marisemaan. Hänelläkin suvussa yksi lesbo ja pari homoa, joiden kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä.
Tädit, eno ja serkut ovat jääneet aika etäisiksi. Asuvat kaikki toisella puolella Suomea, ja serkkuni ovat kaikki minua jonkin verran vanhempia. Nähdään ehkä kerran vuodessa jossain sukujuhlissa, ihan ystävälliset välit mutta etäiset, en voi sanoa todella tuntevani heitä eivätkä he tunne minua, vain pintaa.
Äidin ja isän kanssa on muuten ihan ok välit, mutta tämä minun lesbous on se kipeä kohta. Eivät hyväksy enkä ole sen takia uskaltanut vielä kaapistakaan tulla.
Veljeni on positiivinen poikkeus, hän on minulle oikea ystävä. Hänen seurassaan voin olla vapaasti sellainen kuin olen, hänelle voin uskoutua.
Sitten oli vielä isäni täti, joka asui meillä ollessani lapsi. Hän oli minulle tosi rakas ja tärkeä ihminen, mutta hän on kuollut jo 10 vuotta sitten.