Millainen Ellen oli

varjolla näköjään saa valehdellakin,joka on "teikäläisten hyve" ja kunnia asia.Aika surkeeta evnkeliumia teiltä.

väkisin mitä tuossa syytät, jos eivät vieneet niin syytä vain omaa tyhmyyttäsi, tuollaisiakin on tässä maailmassa että menevät suin päin rahojaankin tuputtamaan ja sitten tuleekin pettyneeksi, aletaan syyttää sitä kuka on jymäyttänyt. Pitäisi tutkia ensin on tämä kannattava ettei tarvitsisi tulla noin katkeraksi.

Epäilenpä, ettei EGWn persoonalliset hyvät tai huonot ominaisuudet olleet kohdallasi ongelmana. Pikemminkin kysymyksessä oli EGWn tekstien väärinkäyttö ehkä perheesi sisällä ja paikallisseurakunnassa.

Itse asiassa Adventtikirkossa laajemminkin oli jonkinlainen pimeä kausi suhteessa EGWhen. Tämä vaihe alkoi joskus 30 -luvulla ja tunnusmerkkeinä oli se, että EGWn tekstejä käytettiin usein ahkerammin kuin Raamattua ja jos tarvittiin lyömäasetta tai ruoskaa niin nuorten kuin vanhempienkin ruotuun saattamisessa niin siihen EGW sopi paljon Raamattua paremmin, koska hän oli kirjoittanut jotakin miltei kaikista arkipäivän tai uskon elämään liittyvistä asioista.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tilanne on jossakin määrin tervehtynyt. Ainakin jotkut ovat huomanneet sen, että edellämainitussa EGWn käytössä usein mentiin hänen omia periaatteitaankin vastaan. Paikallisia eroja tietenkin on. Esimerkiksi nykyisessä seurakunnassani ei EGWllä ole mitään dominoivaa roolia seurakunnan yhteisissä jumalanpalveluksissa eikä tietääkseni myöskään yksityisten jäsenten elämässä. EGWn nimeä tuskin seurakunnassa kuulee edes yhtä kertaa vuodessa.

Tuohon aloituskysymykseen sen verran, että EGWn hyvyyttä tai huonoutta ei varmaan hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan voi päätellä. Niin Raamatun henkilöillä kuin Herran työssä kristillisenä aikana onnistuinellä ihmisllä on ollut omat särmänsä ja Jumala on heitä kuitenkin käyttänyt. Hyvät tai huonot yksittäiset luoteenpiirteet eivät siis paljoa todista. Raamatun Jumalan Hengen työlle antamat kriteerit ovat siis muualla ja niitä pitäisi käyttää päätettäessä onko hänen elämällään ja teksteillään mitään hengellistä arvoa.

Oma (siis itse asian kannalta merkityksetön kantani) on se, että hänen parhaita puoliaan lienevät olleet ystävällisyys, hyväntuulisuus, vieraanvaraisuus ja äärimmäinen anteliaisuus. Tupa oli viikonloppuisin täynnä väkeä ja jos naapurin täti oli sairas tai juoppo mies menettänyt rahansa ja talonsa perhe joutumassa mieron tielle niin EGW saattoi ottaa vaikka lainaa auttaakseen. Ajoittain Whitet ansaitsivat hyvin joko EGWn kirjoituspalkkioista tai Jamesin onnistuneista kaupoista. He kuitenkin jakoivat kaiken ylimääräisen pois (ja kysymys on ihan oikeasti isoita rahoista) niin ettei heillä esimerkiksi ollut edes rahaa Jamesin hoitoon tämän sairastuttua aivoverenvuotoon ja niin että EGWn kuolipesä oli miinuksella.

Minun silmissäni pimeämpään puoleen taas kuuluvat sellaiset asiat kuin esimerkiksi se, että EGW joissakin tilanteissa kirjoitti varsin ankarasti asioista, joita hän ei itse elämässään pystynyt toteuttamaan (vaikka yritti?), ettei hän aina osannut kohdella tasapuolisesti poikiaan ja että hän ainakin pariin otteeseen sekaantui varsin tiukoin neuvoin tilanteisiin, joita hän ei täysin tuntenut.

Kai

Ella ei ole ainoa EGW:n lapsenlapsi, joka on kirjoittanut isoäidistään.

Mielestäni hän, samoin kuin Arthur White, ovat sukulaisuussuhteensa perusteella siinä asemassa, että heidän on lähes mahdotonta kirjoittaa isoäidistään puolueettomasti.

Käsittääkseni EGW:n jälkikasvulle on myös taloudellisesti edullista, että tietty imago isoäidistä säilyy.

Ei Ellan ja Arthurin kirjoja olisi julkaistu ja myyty, jos niissä olisi esitetty kovin raflaavia paljastuksia isoäidistä.