Allaolevaan otsikkoon viitaten avaan tällaisen ketjun:
Rakkautta on monenlaistata. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi! Kuinkahan tarkkaan me tuota noudatamme?
Rakkaus naisen ja miehen välillä lienee kaunein ja tärkein.
Rakkaus lapsiin yleistä ja äidinrakkaus kai voimakkainta.
Nykyään hyväksytään rakkaus myös samaa sukupuolta olevien välillä. Tällainenkin rakkaus on ollut olemassa, jopa rakkauselämä, vaikkakin kauhisteltuna syntisenä, ties mitä.
Rakkaus on ikuinen!
Kaikki kestää, kaikki se voittaa!
Et ole mitään ellei joku sinua rakasta! Kova kohtalo!
Terveen itsetunnon merkki on itserakkaus, kuitenkin rajallinen.
Edellisellä viestillä voitaneen mitata palstalaisten kykyjä olla asiallisia ja toisiaan kunnioittavia - kenties rakastettavia.
Rakkaus
55
3108
Vastaukset
- ulpukka33
Rakkautta on hyvin monenlaista niinkuin kerroitkin, minä olen aikanani rakastanut miestäni erittäin paljon, minulla on elämässäni ollut ainoastaan yksi mies,olen menettänyt hänet melko nuorena kuolemalle, jos on vielä voimakkaampaa rakkautta se on lapsiin ja kauemmaksikin jälkipolviin jos on onni nähdä heidät, tietysti vanhemmat ja sisarukset ja sen jälkeen ystävät joita näin vanhenevalla alkaa olla vähän, siksi esim. tämä palsta on tärkeä vaikka ei voi puhua ehkä rakkaudesta niin kumminkin kiintymyksestä ja jotenkin myös turvallisuudesta tunteesta että meillä on jotain yhteistä josta voimme puhua vapaasti, en tiedä olenko osannut ilmaista itseni oikealla tavalla että te toiset ymmärtäisitte mitä tarkoitan toivon ainakin.Kun puhuit samaa sukupuolta olevien rakkaudesta näin paripäivää sitten sukulaiseni joka on tällainen hyvin paljon morkattu ja ihmetelty ainakin sukulaisten kesken he olivat niinkuin keski ikäinen pariskunta on kovin läheisen tuntuisia, en nähnytkään mitään paheksuttavaa näkeekö Jumala en tiedä.
- katriina64
On vaikeaa ylipäätään rakastaa ketään.
Jos käsketään rakastamaan, niin onko se rakkaus, jota osoitamme puolipelokkaina oikeastaan rakkautta.
Minä en rakasta Jumalaa, mutta uskon Hänen rakastavan minua.
Ei Hän olisi minun tähteni antanut naulita itseään ristille ja kuollessaan sanonut: "se on täytetty", eli minun rakkaudettomuuteni, joka vei hänet kärsimykseen ja kuolemaan oli sovitettu, annettu anteeksi.
Kuitenkaan en rakasta Häntä. En osaa enkä voi.
Istuin tähän koneeni eteen, luin aloituksen "Rakkaus" ja naiviin tapaani huikkasin miehelleni toiseen huoneeseen: "Rakastatko sinä minua?"
Mies toilailuihini tottuneena kuittasi : "Tottakai"
Eli, miten sen rakkauden määrittelemme?
Tottakai rakastava mies on tottunut minuun, minä hössötän aikuisten lasteni kanssa kuin kanaemo.
Koirallemme ja ikivanhalle kissallemme sanon silloin tällöin: " Voi kun mä tykkään susta."
Ovatko ylläolevat rakkautta?
Juuuuu , - ovat, ainakin mies sanoi minua eräänä päivänä suloiseksi. Ei ukko varmaan helposti sanoisi, ellei olisi sitä mieltä, että vaimo on rakas. Hm! Kiintymystäkö?
Summa summaarum, en kylä jaksa pohtia enää koko asiaa, mutta sen sanon, että olisipa hienoa, suorastaan upeaa rakastua rötkähtää vielä kerran, niin että sukat pyörisivät jalassa!:)- Tälläistä rakkautta
poikia 4v.ja 5v. jotka asuvat 250km.päässä koti kaupungistani rakastan ja kaipaan niin,että se tuntuu välillä ihan fyysisenä kipuna.
- tyttö pohjolan
kun nyt otit asian esille, täytyy tunnustaa että tykkään susta kuin hullu puurosta! Smack!
"Rakkaus on ainoa asia, joka lisääntyy, kun sitä tuhlataan."
Tuon olen lukenut jostakin. Jos siitä puuttuisi sana "ainoa" olisin valmis allekirjoittamaan sen.
Äidinrakkautta pidetään puhtaimapana ja pyytettömimpänä. Mihin unohdetaan isänrakkaus? Isä rakastaa lapsiaan varmasti yhtä paljon kuin äitikin. Se ehkä ilmenee eri tavoin mutta ei ole vähäisempää kuin äidinrakkaus.
Ensimmäisessä vakinaisessa työpaikassani minulla oli sympaattinen työtoveri, jolla oli yhteinen asunto toisen miehen kanssa. Molemmat olivat hyvin tavallisia, fiksuja ihmisiä. Ei olisi tullut mieleenkään kartella tai paheksua heitä. Miksi olisikaan? He ovat edelleen yhdessä, kaksi vanhaa herraa. Mielestäni kysymyksessä on aito rakkaus.- se on...
eri asia kuin omanarvontunto tai terve itsetunto.
Itserakkaus on sairasta. Se aiheuttaa usein omien virheiden tuntemisen puutetta.
Terve itsetunto jos on, silloin on varaa myöntää omat heikkoutensa samoinkuin vahvuutensakin.Ehkäpä kysymyksessä on siis hyvä itsetunto. Olen vain kuullut sanottavan, että ihmisen pitää pitää itsestäänkin.
- Hintriika1
Ruuneperi kirjoitti:
Ehkäpä kysymyksessä on siis hyvä itsetunto. Olen vain kuullut sanottavan, että ihmisen pitää pitää itsestäänkin.
Kirjoittaja, jolle Ruuneperi vastasi, jo totesi, ettei itserakkaus ole samaa kuin hyvä itsetunto.
Totta on, että itsään pitää osata rakastaa, mutta itserakas (narsisti) rakastaa todella VAIN itseään. Hän ei ota huomioon kanssaihmisiään eikä tunne mitään empatiaa toisia kohtaan. Paitsi jos hyötyy näennäisen rakkauden osoittamisesta.
Ystäviä toki narsistikin tarvitsee, mutta ystävien tehtävä on rakastaa ja ihailla häntä. He ovat lakeijoita, jotka kumartavat Hänen Armollista Korkeuttaan. Jos lopettavat kumartamasta, niin saavat mennä hornan tuuttiin. - sillä harvoin
Hintriika1 kirjoitti:
Kirjoittaja, jolle Ruuneperi vastasi, jo totesi, ettei itserakkaus ole samaa kuin hyvä itsetunto.
Totta on, että itsään pitää osata rakastaa, mutta itserakas (narsisti) rakastaa todella VAIN itseään. Hän ei ota huomioon kanssaihmisiään eikä tunne mitään empatiaa toisia kohtaan. Paitsi jos hyötyy näennäisen rakkauden osoittamisesta.
Ystäviä toki narsistikin tarvitsee, mutta ystävien tehtävä on rakastaa ja ihailla häntä. He ovat lakeijoita, jotka kumartavat Hänen Armollista Korkeuttaan. Jos lopettavat kumartamasta, niin saavat mennä hornan tuuttiin.ympäristön ihmiset ymmärtävät narsistia "oikein" kohdella.
He saattavat välillä ajatella jotain muutakin kuin häntä.
Jos he ihastuneesti seuraavat kolmen tenorin konserttia, voi tulla vihaista vastinetta narsistin taholta, hänellähän on komein ääni ainakin omasta mielestään.
Kun hän suuttuu, se näkyy nopeana toimintana.
- Maalaismies*
Omalta kohdaltani (tällä iällä) rakkaus on muuntunut vastuuksi. Tunnen vastuuta läheisiäni kohtaan. Teen kaikkeni heidän hyväkseen. Mitä olen elämän myrskyissä tullut rikkoneeksi , sen yritän korvata. Koskaan ei ole myöhäistä. Sitä mielestäni on rakkaus=vastuu.
Rakkaus on moniulotteinen, ylläpitävä, huolehtiva, säilyttävä. Paljon loppuu, jopa tuhoutuu, jos rakkaus loppuu.
Onko viha rakkauden vastakohta?
Ovatko viha ja rakkaus lähellä toisiaan ikäänkuin nerokkuus ja hulluus? Ollaan kuin veitsenterällä kävellen, tasapainoa tavoitellen, peläten kummalle puolelle horjahdamme.
Hyvät palstalaiset! Minulla ei ole tällaisiin pohdintoihin vaadittavaa kirjaviisautta vaan kirjoitan näitä havukka-ahomaisia ajatuksiani kun en parempaan pysty.- Maalaismies*
Ruuneperi kirjoitti:
Rakkaus on moniulotteinen, ylläpitävä, huolehtiva, säilyttävä. Paljon loppuu, jopa tuhoutuu, jos rakkaus loppuu.
Onko viha rakkauden vastakohta?
Ovatko viha ja rakkaus lähellä toisiaan ikäänkuin nerokkuus ja hulluus? Ollaan kuin veitsenterällä kävellen, tasapainoa tavoitellen, peläten kummalle puolelle horjahdamme.
Hyvät palstalaiset! Minulla ei ole tällaisiin pohdintoihin vaadittavaa kirjaviisautta vaan kirjoitan näitä havukka-ahomaisia ajatuksiani kun en parempaan pysty.Nyt kun miljoonat viettävät pääsiäistä ristiinnaulittua muistellen, haluan minäkin sanoa mielipiteeni asiasta, nimittäin Jeesuksesta ja hänen merkityksestään.
Jeesus toi uudenlaisen rakkauskäsityksen maailmaan. Hän salli lasten tulla luokseen, Hän sanoi hengellisesti köyhien perivän taivasten valtakunnan, Hän käski rikkaan nuorukaisen myyvän omaisuutensa ja lahjoittavan sen köyhille.
Ensimmäistä kertaa maailman historiassa joku asettui köyhien puolelle.
- Likka321
Vanhempien ja lasten välinen rakkaus kestää ja pitää yllä elämää.Omaa isääni kiitin hellästä huolenpidosta vielä hänen kuolinvuoteellaan.Äitini elää vielä, ja muistan häntä joka kerta tavatessamme tästä kiittää. Paljoa hän ei enää jaksa, mutta hän rukoilee koko suuren jälkeläisjoukkonsa puolesta ja muistelee kanssamme meidän lapsuuttamme .
On myös tärkeää nähdä omien vanhempiensa välinen hellyys ja kiintymys.
Kun mieheni täytti pyöreät vuosikymmenet, tyttäremme kiittivät häntä juuri hyvästä huolenpidosta.Esimerkiksi heitä suututti aikanaan, kun isä oli hakemassa bileistä kotiin sovittuna aikana. Siinä jäi moni saunaolutkin papalta nauttimatta, mutta varjeltuivathan tytöt maailman pahuudelta.
Minusta perhe ja suku on projekti, nyt on vuorossa lastenlasten kaikinpuolisen hyvinvoinnin edistäminen.Lastenlasten ja isovanhempien välinen rakkaus antaa valtavasti voimaa ja luottamusta elämään.- Aikaisemmin täällä
ehkä vuosi sitten joku meistä mummeleista kirjoitti, että joku mies yrittää saada osakseen rakkautta samalla tavalla kuin pieni lapsi: äkäilemällä, kiukuttelemalla, ärjymällä.
Se oli hyvä huomio.
Rakkautta saadakseen aikuisella ihmisellä on toisenlaiset, kehittyneemmät keinot, kuten huomaavaisuus, kohteliaisuus, kiittäminen. - Maalaismies*
Parasta mitä tiedän on saada vanheta naisen kanssa, johon nuorena rakastui. Vaikeuksia matkan varrella on ollut, mutta kaveria ei jätetä - rakkaudessakaan!
Maalaismies* kirjoitti:
Parasta mitä tiedän on saada vanheta naisen kanssa, johon nuorena rakastui. Vaikeuksia matkan varrella on ollut, mutta kaveria ei jätetä - rakkaudessakaan!
on toista mieltä, mutta yhteinen elämä muistoissa elää.
Mukava nähdä Sinut palstoilla;))- Maalaismies*
SkillaN kirjoitti:
on toista mieltä, mutta yhteinen elämä muistoissa elää.
Mukava nähdä Sinut palstoilla;))Olet oikeassa kohtalon suhteen. Oikeastaan kaduin aamulenkillä mitä olin kirjoittanut. Juuri tuosta syystä ettei elämän menolle ja kohtalolle voi useinkaan mitään, vaikka kuinka yrittäisi. Sitäköhän Leino tarkoitti runoillessaan "kell onni on, se onnen kätkeköön".
Maalaismies* kirjoitti:
Olet oikeassa kohtalon suhteen. Oikeastaan kaduin aamulenkillä mitä olin kirjoittanut. Juuri tuosta syystä ettei elämän menolle ja kohtalolle voi useinkaan mitään, vaikka kuinka yrittäisi. Sitäköhän Leino tarkoitti runoillessaan "kell onni on, se onnen kätkeköön".
Maalaismiehellä ei ole mitään kaduttavaa. Omalta kohdaltamme muutan tekstiin vain yhden sanan: "naisen" sijaan "ihmisen", sillä olimme silloin melkein lapsia.
On surullista, että unelma vanheta yhdessä ei kaikkien kohdalla toteudu. Ehkä ei meidänkään, mutta niin kauan kuin voimme kulkea käsi kädessä, olemme onnelliset onnessamme ja pidämme kiinni unelmastamme.
Lähetämme lämpimät ajatukset heille, joiden unelmasta on jäljellä vain muistot. Todennäköisesti toinen meistäkin jää - ennemmin tai myöhemmin - yksin muistojensa kanssa...
Venlastiina ja elämäntoveri- Hintriika1
Venlastiina kirjoitti:
Maalaismiehellä ei ole mitään kaduttavaa. Omalta kohdaltamme muutan tekstiin vain yhden sanan: "naisen" sijaan "ihmisen", sillä olimme silloin melkein lapsia.
On surullista, että unelma vanheta yhdessä ei kaikkien kohdalla toteudu. Ehkä ei meidänkään, mutta niin kauan kuin voimme kulkea käsi kädessä, olemme onnelliset onnessamme ja pidämme kiinni unelmastamme.
Lähetämme lämpimät ajatukset heille, joiden unelmasta on jäljellä vain muistot. Todennäköisesti toinen meistäkin jää - ennemmin tai myöhemmin - yksin muistojensa kanssa...
Venlastiina ja elämäntoveriAlkuun, kun jäi yksin, teki suorastaan fyysisesti kipeää katsoa käsi kädessä kulkevia vanhoja pariskuntia. Sitä mietti, miksi elämä on niin epäoikeudenmukaista - miksi me emme saaneet kokea tuota!
Nyt, noin 10 vuotta myöhemmin, kateuden tilalle on tullut kaiho ja mieli huutaa: "Pitäkää toisistanne kiinni niin kauan kuin teillä on toisenne!"
Yksinoloonkin tottuu, mutta rakkauden ja kosketuksen kaipuu ei häviä koskaan! - eeva51
Hintriika1 kirjoitti:
Alkuun, kun jäi yksin, teki suorastaan fyysisesti kipeää katsoa käsi kädessä kulkevia vanhoja pariskuntia. Sitä mietti, miksi elämä on niin epäoikeudenmukaista - miksi me emme saaneet kokea tuota!
Nyt, noin 10 vuotta myöhemmin, kateuden tilalle on tullut kaiho ja mieli huutaa: "Pitäkää toisistanne kiinni niin kauan kuin teillä on toisenne!"
Yksinoloonkin tottuu, mutta rakkauden ja kosketuksen kaipuu ei häviä koskaan!sydämestä tulevat kiitokset,voiko paremmin enää asiaa ilmaista.
Hintriika1 kirjoitti:
Alkuun, kun jäi yksin, teki suorastaan fyysisesti kipeää katsoa käsi kädessä kulkevia vanhoja pariskuntia. Sitä mietti, miksi elämä on niin epäoikeudenmukaista - miksi me emme saaneet kokea tuota!
Nyt, noin 10 vuotta myöhemmin, kateuden tilalle on tullut kaiho ja mieli huutaa: "Pitäkää toisistanne kiinni niin kauan kuin teillä on toisenne!"
Yksinoloonkin tottuu, mutta rakkauden ja kosketuksen kaipuu ei häviä koskaan!Kuten tiedätte, on etunimeni Kai. Kaipuu on siis minun puuni, se puu, josta kaikki tangotkin on tehty.
P.S. Toivottavasti ette käsitä tätä loukkauksena syvään keskusteluunne.- eeva51
Ruuneperi kirjoitti:
Kuten tiedätte, on etunimeni Kai. Kaipuu on siis minun puuni, se puu, josta kaikki tangotkin on tehty.
P.S. Toivottavasti ette käsitä tätä loukkauksena syvään keskusteluunne.alla minun rakkaimpani nukkuu.
Se on se puu,jonka kukkimista nyt odotan.
Eikä tunnu loukkaukselta. - Nimeni on merkityksetön
Maalaismies* kirjoitti:
Olet oikeassa kohtalon suhteen. Oikeastaan kaduin aamulenkillä mitä olin kirjoittanut. Juuri tuosta syystä ettei elämän menolle ja kohtalolle voi useinkaan mitään, vaikka kuinka yrittäisi. Sitäköhän Leino tarkoitti runoillessaan "kell onni on, se onnen kätkeköön".
Rakas maalaismies.
Vuosia sitten opimme tuntemaan Sinut vaimoasi arvostavana miehenä, lapsenlapsesi kanssa viihtyvänä, rakastavana ihmisenä. Olen aina ihaillut tapaasi katsoa elämää, kuvata sitä ja myötäelää kaikessa myönteisenä, ei arvostelevana.
Olkaa onnelliset ja näyttäkää se. Nykyisenä aikan tekee hyvää ihan jokaisen nähdä vanhempi pariskunta joka huokuu uloskin päin keskinäistä ymmärtämystä ja rakkautta. Onnellisia te joilla rakkaus on kestänyt ja kohtalo antanut teidän elää yhdessä, viemättä toista siitä rinnalta.
Rakkautta ei kukaan teiltä voi viedä, mutta te voitte antaa siitä kauniin esimerkin monille.
Kaikkea hyvää yhteisiin päiviinne, vastoinkäymisistä huolimatta elämä rakastaa meitä jokaista. - Liityn edelliseen
Nimeni on merkityksetön kirjoitti:
Rakas maalaismies.
Vuosia sitten opimme tuntemaan Sinut vaimoasi arvostavana miehenä, lapsenlapsesi kanssa viihtyvänä, rakastavana ihmisenä. Olen aina ihaillut tapaasi katsoa elämää, kuvata sitä ja myötäelää kaikessa myönteisenä, ei arvostelevana.
Olkaa onnelliset ja näyttäkää se. Nykyisenä aikan tekee hyvää ihan jokaisen nähdä vanhempi pariskunta joka huokuu uloskin päin keskinäistä ymmärtämystä ja rakkautta. Onnellisia te joilla rakkaus on kestänyt ja kohtalo antanut teidän elää yhdessä, viemättä toista siitä rinnalta.
Rakkautta ei kukaan teiltä voi viedä, mutta te voitte antaa siitä kauniin esimerkin monille.
Kaikkea hyvää yhteisiin päiviinne, vastoinkäymisistä huolimatta elämä rakastaa meitä jokaista.puheenvuoroon
aivan samoin sanoin.
Hyvää kevättä! - Maalaismies*
Liityn edelliseen kirjoitti:
puheenvuoroon
aivan samoin sanoin.
Hyvää kevättä!Kiitos Teille, tuntemattomat tutut, mieltä lämmittävistä sanoistanne, hyvää kevättä!
eikä ole pudonnut koskaan rakkauden virtaan ei tiedä miten suuri voima rakkaudella on.Kun vielä menee koskea alas ja hädin tuskin pelastuu saamalla kivestä kiinni.Sitten märkänä ja viimeisillä voimillaan ponnistelee rantaan.
Siinä ei jää entisestään mitään itselle.Voi aloittaa uuden elämän ja aloittaa kalenterin siitä!
Aina ei tarvitse niin pohjiaan myöten kokea kaikkea.
Lapsenlapset saavat vanhemman ihmisen rakkauden kokonaisena.Omille lapsille ei ollut voimia niin paljoa antaa.Rakasti kyllä ja poti huonoa omaa tuntoa kaikesta mitä ei pystynyt antamaan.
Jumalan rakkaus on samankaltainen kun rakastuminen.Kestää aluksi sokeampana mutta tasaantuu ja alkaa toimimaan.
Jumala rakastaa vaikka se ei tunnu siltä.Samoin itsellä tuntuu ettei ole tarpeeksi rakkauta.
Nämä kolime ovat suurimmat rakkauden kohteet.
Ilman rakkautta ei olisi elämää.Ei jaksasi elää ilman rakkautta.Lapsi ei kehity ja saa tuhon ajatuksia ilman rakkatta.
siksi se on tärkein.Kun elämästä katoaa rakkaus. mikä silloin auttaa?- tämä oli paras kirjoituksesi
mikä minun silmiini on osunut.
Kaikkea hyvää sinulle! - mirjamarja
Sinä kirjoitat kauniisti ja lämmöllä.
Isokirjakin sanoi "Vaan jos ei olisi rakkautta, ei se mitään olisi", vaikka toinen antaisi kaiken, ja uhraisi kaiken. mirjamarja kirjoitti:
Sinä kirjoitat kauniisti ja lämmöllä.
Isokirjakin sanoi "Vaan jos ei olisi rakkautta, ei se mitään olisi", vaikka toinen antaisi kaiken, ja uhraisi kaiken.Ainakin se on suurin elämän voimaa,iloa ja onnea antava tekijä. Omia lapsiaan on rakastanut,, nyt isovanhempana lasten lapsia. Sydän on tulvillaan rakkautta heitä ajatellessa. Monta kertaa on asettanut heidän tarpeensa etusijalle, ja luopunut omistaan. Kun lähellä ovat, välitkin ovat läheiset kun on paljon tekemisissä.
Rakkauden osoitukset koostuvat osin arkipäivän
elämästä,, toisen kuulemisesta, huomioon ottamisesta, joskus kauniista sanoista, toisen "tukemisesta" tarvittaessa.
Siitä miten me elämässä toisiamme huomioimme!
Sellaista ei voi tehdä ellei tavallaan rakasta itseään. toisin sanoen ole sopusoinnussa oman itsensä kanssa,ja hyväksy itseään sellaisena kuin on. ja "hoida ja huolehdi" myös itsestään.
Sitä se itsensä rakastaminen on,, silloin arvostaa myös itseään, niin pystyy arvostamaan ja huomioimaan myös toisia!
Ihmettelin tuota lapsikielteistä palstaa.
MIten ihanaa onkaan kun pieni,tai vähän isompikin lapsi kietoo kädet kaulalle ja sanoo:
mummi,minä rakastan sinua hirveästi,et saa koskaa mennä pois...lupaa se nyt....
Lapsi ei sano, ellei tunne juuri niin.
Kahden aikuisen rakastuminen on taas eri juttu..
Jalat alta vievä... Se on elämässä suurin voimaa antava tekijä.
Parisuhteessa ne arkipäivän (välillä juhlankin)
tekemiset ja huomioimiset ja toisen toiveiden kuuleminen
puolin ja toisin........- mirjamarja evk
meri-kukka98 kirjoitti:
Ainakin se on suurin elämän voimaa,iloa ja onnea antava tekijä. Omia lapsiaan on rakastanut,, nyt isovanhempana lasten lapsia. Sydän on tulvillaan rakkautta heitä ajatellessa. Monta kertaa on asettanut heidän tarpeensa etusijalle, ja luopunut omistaan. Kun lähellä ovat, välitkin ovat läheiset kun on paljon tekemisissä.
Rakkauden osoitukset koostuvat osin arkipäivän
elämästä,, toisen kuulemisesta, huomioon ottamisesta, joskus kauniista sanoista, toisen "tukemisesta" tarvittaessa.
Siitä miten me elämässä toisiamme huomioimme!
Sellaista ei voi tehdä ellei tavallaan rakasta itseään. toisin sanoen ole sopusoinnussa oman itsensä kanssa,ja hyväksy itseään sellaisena kuin on. ja "hoida ja huolehdi" myös itsestään.
Sitä se itsensä rakastaminen on,, silloin arvostaa myös itseään, niin pystyy arvostamaan ja huomioimaan myös toisia!
Ihmettelin tuota lapsikielteistä palstaa.
MIten ihanaa onkaan kun pieni,tai vähän isompikin lapsi kietoo kädet kaulalle ja sanoo:
mummi,minä rakastan sinua hirveästi,et saa koskaa mennä pois...lupaa se nyt....
Lapsi ei sano, ellei tunne juuri niin.
Kahden aikuisen rakastuminen on taas eri juttu..
Jalat alta vievä... Se on elämässä suurin voimaa antava tekijä.
Parisuhteessa ne arkipäivän (välillä juhlankin)
tekemiset ja huomioimiset ja toisen toiveiden kuuleminen
puolin ja toisin........Pappa juuri tuossa kertoi, miltä tuntui aamulla, kun makuuhuoneen ovi aukesi ja lapsenlapsi tupsahti tupaan unisena ja vastaheränneenä. Nähdessään papan kiipesi sanaakaan sanomatta hänen syliinsä ja käpertyi siihen lämpimänä ja luottavaisena.
Ei siinä sanoja kaivata.
Eikä paljon sanoja tarvittu siinäkään, kun pappa kertoi tapahtuman minulle. - Hintriika1
meri-kukka98 kirjoitti:
Ainakin se on suurin elämän voimaa,iloa ja onnea antava tekijä. Omia lapsiaan on rakastanut,, nyt isovanhempana lasten lapsia. Sydän on tulvillaan rakkautta heitä ajatellessa. Monta kertaa on asettanut heidän tarpeensa etusijalle, ja luopunut omistaan. Kun lähellä ovat, välitkin ovat läheiset kun on paljon tekemisissä.
Rakkauden osoitukset koostuvat osin arkipäivän
elämästä,, toisen kuulemisesta, huomioon ottamisesta, joskus kauniista sanoista, toisen "tukemisesta" tarvittaessa.
Siitä miten me elämässä toisiamme huomioimme!
Sellaista ei voi tehdä ellei tavallaan rakasta itseään. toisin sanoen ole sopusoinnussa oman itsensä kanssa,ja hyväksy itseään sellaisena kuin on. ja "hoida ja huolehdi" myös itsestään.
Sitä se itsensä rakastaminen on,, silloin arvostaa myös itseään, niin pystyy arvostamaan ja huomioimaan myös toisia!
Ihmettelin tuota lapsikielteistä palstaa.
MIten ihanaa onkaan kun pieni,tai vähän isompikin lapsi kietoo kädet kaulalle ja sanoo:
mummi,minä rakastan sinua hirveästi,et saa koskaa mennä pois...lupaa se nyt....
Lapsi ei sano, ellei tunne juuri niin.
Kahden aikuisen rakastuminen on taas eri juttu..
Jalat alta vievä... Se on elämässä suurin voimaa antava tekijä.
Parisuhteessa ne arkipäivän (välillä juhlankin)
tekemiset ja huomioimiset ja toisen toiveiden kuuleminen
puolin ja toisin........Tuo "lapsikielteinen palsta" on niitä höplästävetäjien juttuja! Joku koiranleuka niitä viljelee, että saa mummut vihaisiksi, ja sitten nauraa partaansa.
Me olemme niin herkkiä näissä asioissa, että emme usko kenenkään edes provokaatio mielessään kirjoittavan tuollaisia! Huonoja vitsejä silti näkee. - Atolfia
Hintriika1 kirjoitti:
Tuo "lapsikielteinen palsta" on niitä höplästävetäjien juttuja! Joku koiranleuka niitä viljelee, että saa mummut vihaisiksi, ja sitten nauraa partaansa.
Me olemme niin herkkiä näissä asioissa, että emme usko kenenkään edes provokaatio mielessään kirjoittavan tuollaisia! Huonoja vitsejä silti näkee.jos provosoidaan. Näinhän joku poliitikko taisi sanoa joskus. Niinpä en minäkään langennut tuohon provosoimiseen.
Henkilö, joka ei siedä lapsen lapsiaan, tuskin on tullut toimeen omiensakaan kanssa. Sääli!
Rakkauttahan se on, kun melkein joka päivä tuntee huolta lapsistaan ja lastenlapsistaan, niin että kipeetä tekee.
Syytä ei ole ollut huoleen toistaiseksi, mutta niin paljon vaaroja on tuolla matkan varrella lastenkin elämässä. että mielessä vain pyörivät.
Varjelusta pyydän tuolta ylhäältä päivittäin kaikille läheisilleni.
Mieheni ja minun välillä lienee rakkaus nykyään juuri huolenpitoa toinen toisistamme ja hellyyden osoituksia silloin tällöin, jopa päivittäin.
Intohimoinen rakkaus lienee hiipunut. Kaipaus toisen luo on kuitenkin säilynyt. tämä oli paras kirjoituksesi kirjoitti:
mikä minun silmiini on osunut.
Kaikkea hyvää sinulle!minua.Runossa sama asia ei tunnu niin kohtikäyvältä ja rakkaus on niin kiehtovaa.
Ottaiskohan Tommi Taabermanni rakkauden apostoli minut sihteeriksi.Olisin numero kakkonen.Lupaisin olla jyräämättä häntä pois tieltäni.Sinullekkin kaikkea hyvää.- Satu*
pääsky kirjoitti:
minua.Runossa sama asia ei tunnu niin kohtikäyvältä ja rakkaus on niin kiehtovaa.
Ottaiskohan Tommi Taabermanni rakkauden apostoli minut sihteeriksi.Olisin numero kakkonen.Lupaisin olla jyräämättä häntä pois tieltäni.Sinullekkin kaikkea hyvää.Kirjoitin eilen tuon, sillä viestisi oli
todella hyvä.
- eräs tuttu
täällä puhutaan todella kauniisti vanhempien ja lasten sekä isovanhempien ja lastenlasten välisestä rakkaudesta.
Miehen ja naisen välinen seksuaalisuhde, joka perustuu rakkauteen, onkin liian herkkä aihe täällä ruodittavaksi. Se on aina kahden henkilön välinen intiimi asia. On aina mahdollista , että saa lokaa päälleen, jos täällä kovin sillä asialla herkistelee.
Iän mukana hellyyden tarve ei ainakaan vähene. - nettirakkaus?
Tuolla sätissä tuntuu eroottista vipinää olevan, Jotkut hakevat vain nettirakkautta, ei livenä ollenkaan.Aika monka nikkiä on jo sinänsä asiaa valaisevaa: ukkomies, aviomies...
- omanikki/toisennikki
Rakkaudessa voi/saa olla erotiikkaa.
Erotiikka ei ole rakkautta.
Nettirakkaus on vähän samaa kuin rakastaisi jotakin filmitähteä. - toisennikki/omanikki
omanikki/toisennikki kirjoitti:
Rakkaudessa voi/saa olla erotiikkaa.
Erotiikka ei ole rakkautta.
Nettirakkaus on vähän samaa kuin rakastaisi jotakin filmitähteä.Fimitähti sentään on olemassa mutta mitä on sen netti-/virtuaalirakkauden takana?
Kyllä netinkin välityksellä voi tutustua ja rakastuakin. Niinhän on tapahtunut kirjeevahdossakin.
Se nettiflirtti vaan on sellaista jonninjoutavaa (Anteeksi. Ei tarkoita nimimerkkiä) ajanvietettä.
Ei se mitään rakkautta ole.
Omanikki/toisennikki unohti sanoa, että rakkaus perustuu tunteeseen, erotiikka viettiin.
Siitä olemme itse tykönämme yksimielinen.
- jenkaten
Voiko nykyään puhua mistään parisuhde rakkau-
desta.Kaikki tuntuu olevan kovin häilyväistä.
Ei tarvitse olla kovin kummaista vastoin käy-
mistä,kun nuorten parien välillä rakkaus on
menneen talven lumia.
Tiedän tapauksia "vanhoilta ajoilta"kun mökis-
sä ei ollut leivän muruakaan antaa lapsille,
mutta isä ja äiti sanoi,"me selvitään tästä."
Mitäs tämä on muuta kuin keskinäistä rakkaut-
ta ja uskoa tulevaisuuteen.
Olen ehkä liian kovissa rasvoissa keitetty,mut-
ta en jaksa uskoa,että nykyisessä materiaalises-
sa elämän tyylissä tunnnetaan todellista rak-
kautta.Kaikki on enemmän raha ja roju rakkautta.
Sana "Rakkaus" pitää uskomattoman paljon sisäl-
lään.- Satu*
"Niin paljon kuuluu rakkauteen,
kukat toukokuun
ja lehdet puun,
jotka kellastuu..."
Nuorena rakastumisemme oli vahvaa ja vastustamatonta,
mutta kyllä vielä keltaisten lehtien aikaan
mieheni usein painoi sydäntään molemmilla käsillään
ja sanoi: "Sinä olet minulla täällä!"
Kun syöpä vei hänet, hän vhän ennen tajuttomuuttaan
pyysi minua kumartumaan
lähelleen, ja syleili minua.
Se on unohtumatonta. ihminen on tosiaan huomannut miten ikäänkuin "irrallisia" nuoret ihmiset ovat.
Rakkauden ensihuumassa mennään yhteen. Heti kun ensimmäinen vastoinkäyminen tai erimielisyys tulee, ja arki astuu esiin, tapellaan ja aloitetaan eroprosessi.
Sehän on selvää ettei sellaista liitoa olekkaan, jossa aina kaikki menisi kummankin mielen mukaan.
Asioista ja erimielisyyksistä pitää puhua, ja sovitella. Ja pitää päämääränä niistä selviämistä.
Mutta kai se oli ennen... nykyisin eron kynnys on niin matala. Kun häähuuma haihtuu,erokin on esillä.
Päästään kokeilemaan uutta rakastumisen huumaa.
Kyllä yhteiskunta kaikilla tempuillaan tukee sitä ajattelutapaa. ero on tehty helpoksi, monet ohjelmat innostavat eroamaan. Ei ajatella ihmisten tunne-elämää, miten riekaleiksi se menee. Entäs lasten tunteet ???
No tämä nyt vähän hyppäsi sivu asian ,mutta olin niin samaa mieltä Jenkaten kanssa.
Sitäpaitsi,, nuoruuden karikoista selvinnyt,kauan yhdessä elänyt pariskunta on kuin hiottu timantti. Kaikki turhat kulmat on jo elämä hionut pois.Osaa jo oikealla tavalla rakastaa ja huomioida toinen toisensa.
Olettaen, että luoja antaa tilaisuuden elää niin kauan yhdessä !- monia
meri-kukka98 kirjoitti:
ihminen on tosiaan huomannut miten ikäänkuin "irrallisia" nuoret ihmiset ovat.
Rakkauden ensihuumassa mennään yhteen. Heti kun ensimmäinen vastoinkäyminen tai erimielisyys tulee, ja arki astuu esiin, tapellaan ja aloitetaan eroprosessi.
Sehän on selvää ettei sellaista liitoa olekkaan, jossa aina kaikki menisi kummankin mielen mukaan.
Asioista ja erimielisyyksistä pitää puhua, ja sovitella. Ja pitää päämääränä niistä selviämistä.
Mutta kai se oli ennen... nykyisin eron kynnys on niin matala. Kun häähuuma haihtuu,erokin on esillä.
Päästään kokeilemaan uutta rakastumisen huumaa.
Kyllä yhteiskunta kaikilla tempuillaan tukee sitä ajattelutapaa. ero on tehty helpoksi, monet ohjelmat innostavat eroamaan. Ei ajatella ihmisten tunne-elämää, miten riekaleiksi se menee. Entäs lasten tunteet ???
No tämä nyt vähän hyppäsi sivu asian ,mutta olin niin samaa mieltä Jenkaten kanssa.
Sitäpaitsi,, nuoruuden karikoista selvinnyt,kauan yhdessä elänyt pariskunta on kuin hiottu timantti. Kaikki turhat kulmat on jo elämä hionut pois.Osaa jo oikealla tavalla rakastaa ja huomioida toinen toisensa.
Olettaen, että luoja antaa tilaisuuden elää niin kauan yhdessä !tässä ketjussa, kiitos.
- hellyydenkippee
Kerros Ruuneperi nyt mitä on miehen ja naisen välinen rakkaus, se mielestäsi kaunein ja tärkein rakkauden muoto!Entä oletko vapaa mies?
- se rakkaus
on?
- Juk---- Kuopp-----
No sehän on sininen!!
- tiedä mitään
Juk---- Kuopp----- kirjoitti:
No sehän on sininen!!
paleltunut pottu on sininen. Rakkaus on liekinpunainen, sanon minä!
- Nimeni on merkityksetön
Anna minun rakastaa syntymästä hautaan.
Anna minun rakastaa läheisiäni,
rakastaa kaikkea Jumalani luomaa.
Opeta minua ymmärtämään rakkauden sanomaa,
opeta minua ojentamaan käteni heikoille,
opeta minua nostamaan sorrettuja masennuksesta,
anna minulle oikeat sanat oikealla hetkellä,
että osaisin osoittaa rakkauteni
ja vastaanottaa sen häneltä joka sen minulle osoittaa.
Opeta minulle pyyteetöntä rakkautta
joka kuuluu meille kaikille
kehdosta hautaan.
Anna minulle kaksipuolista rakkautta,
antaen ja jakaen.
Opeta oikealla tavalla rakastamaan myös itseäni.- Vanha paappa
Aivan kuin jotain mustaa , mitä on ollut taivaalla,
ei enää olisi,olo helpottuu ja keventyy, hyvän ihmisen läsnäolon tuntee, se on on kuin vaimovainaani hymy.kiitos kirjoittajalle.Hyvää viikon loppua, lähden mökilleni. - tilannetta seurannut
Vanha paappa kirjoitti:
Aivan kuin jotain mustaa , mitä on ollut taivaalla,
ei enää olisi,olo helpottuu ja keventyy, hyvän ihmisen läsnäolon tuntee, se on on kuin vaimovainaani hymy.kiitos kirjoittajalle.Hyvää viikon loppua, lähden mökilleni.samat tuntemukset minulla, pitää yrittää vain olla sen ulkopuolella. Leppoisaa mökkireissua ja nauti luonnon rauhasta!
terveisin mumma oman kullan kainalosta - Nimeni on merkityksetön
Vanha paappa kirjoitti:
Aivan kuin jotain mustaa , mitä on ollut taivaalla,
ei enää olisi,olo helpottuu ja keventyy, hyvän ihmisen läsnäolon tuntee, se on on kuin vaimovainaani hymy.kiitos kirjoittajalle.Hyvää viikon loppua, lähden mökilleni.Taivaalla on tummia pilviä aika ajoin, mutta yhdessä toinen toistamme voimme tukea sanoillamme, sytyttää valaisevan lampun luomaan valoja, poistamaan varjoja toistemme tieltä.
Rauhallista viikonloppua mökilläsi.
Olen näillä ajatuksilla siellä mukanasi. - Remanderit
Nimeni on merkityksetön kirjoitti:
Taivaalla on tummia pilviä aika ajoin, mutta yhdessä toinen toistamme voimme tukea sanoillamme, sytyttää valaisevan lampun luomaan valoja, poistamaan varjoja toistemme tieltä.
Rauhallista viikonloppua mökilläsi.
Olen näillä ajatuksilla siellä mukanasi."Rakkaus on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko.
Niillä se sitoi meidät yhteen
niin kuinmaamies pellolla lyhteen" - Ala-Tuuhoset
Remanderit kirjoitti:
"Rakkaus on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko.
Niillä se sitoi meidät yhteen
niin kuinmaamies pellolla lyhteen"mentihin yhteen
sinä leikkasit viljan
ja minä sidoin lyhteen. - Rouva Ala-Tuuhonen
Remanderit kirjoitti:
"Rakkaus on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko.
Niillä se sitoi meidät yhteen
niin kuinmaamies pellolla lyhteen"Mentäiskös yhdessä Kahvipirtin tanssiaisiin, mieheni Viljo vosi tilata pöydän?
Terv. Kyllikki A-T - Rouva Remander
Rouva Ala-Tuuhonen kirjoitti:
Mentäiskös yhdessä Kahvipirtin tanssiaisiin, mieheni Viljo vosi tilata pöydän?
Terv. Kyllikki A-TErittäin hyvä ajatus. Sinnehän ei tarvita smokkia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt3177210- 582194
- 331611
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että271439- 1111153
IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio721135Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel3351026- 15873
Tässä viimeinen mahdollisuutesi nainen
Kysyä tai sanoa minulle, jos jotain jäi vuosien takaisista. Sen verran meillä oli kuitenkin jotain, että välillä mietin50865Miksei persut järjesteä koskaan miekkareita tai kulkueita?
Pelkäävätkö saavansa pataansa, ja sen vuoksi vain öyhöttävät netissä? Ei öyhöttämisellä muuteta maailmaa. Pitää olla ak274787