Minulla on puoliso joka haluaa/vaatii että olisin hänen lapsilleen kuin oikea äiti.
Siis rakastaisin heitä ehdoitta.
Minulla on omia lapsia ja rakastan heitä.En ainakaan tällähetkellä pysty olemaan puolisin lapsille "kuin" aikuinen joka välittää heistä ja
antaa ruuan,puhtaat pyykit,valvoo läksyjä yms.
Yhteiselomme on vasta alle vuoden vanhaa.
Usein puoliso mielestäni haluaa sysätä oman vanhemmuutensakkin minulle.Eli hoitaisn kaikki vanhemman vastuut ja hän tulisi siinä siivellä lehteä lukien.
Sitten kun hoidan vanhemman vastuuta minun tyylilläni,niin a vot sei!
Minä olen liian vaativa,ankara,siivousintoilija,
kellokalle lasten toimille yms.
Rajat ja vaatimukset ovat olleet omille lapsille samat jo kymmenen vuotta ja meillä asiat hoituu.
Lapset ovat omatoimisia ja vastuullisia toimissaan.Kun puolison lapset odottavat kaiken tulevan valmiina ja aina mennään sieltä missä on rima matalimmalla.Se ärsyttää minua välillä aivan suunnattomasti.
Olen neuvonut ja taas neuvonut...
Puolisolla kateutta minun lasten käytöksestä
verrattuna omiinsa,joiden käytöksen muokannut vapaan kastatuksen äiti.
Kun sitten ajan omia tapojani läpi,hän kauhistelee ja pitää minua tyrannina lapsiaan kohtaan.
Mielestäni hänen tulisi ottaa vastuu lapsistaan
eikä vain odottaa että minä antaisin heille heidän tarvitsemaansa rakkautta.
Minun mahdollinen rakkaus on bonusta mutta hänen rakkautensa/välittäminen lapsiinsa pitäisi näkyä
muunakin kuin iltasadun lukemisesna.
Siis rakastaisin heitä ehdoitta.
Minulla on omia lapsia ja rakastan heitä.En ainakaan tällähetkellä pysty olemaan puolisin lapsille "kuin" aikuinen joka välittää heistä ja
antaa ruuan,puhtaat pyykit,valvoo läksyjä yms.
Yhteiselomme on vasta alle vuoden vanhaa.
Usein puoliso mielestäni haluaa sysätä oman vanhemmuutensakkin minulle.Eli hoitaisn kaikki vanhemman vastuut ja hän tulisi siinä siivellä lehteä lukien.
Sitten kun hoidan vanhemman vastuuta minun tyylilläni,niin a vot sei!
Minä olen liian vaativa,ankara,siivousintoilija,
kellokalle lasten toimille yms.
Rajat ja vaatimukset ovat olleet omille lapsille samat jo kymmenen vuotta ja meillä asiat hoituu.
Lapset ovat omatoimisia ja vastuullisia toimissaan.Kun puolison lapset odottavat kaiken tulevan valmiina ja aina mennään sieltä missä on rima matalimmalla.Se ärsyttää minua välillä aivan suunnattomasti.
Olen neuvonut ja taas neuvonut...
Puolisolla kateutta minun lasten käytöksestä
verrattuna omiinsa,joiden käytöksen muokannut vapaan kastatuksen äiti.
Kun sitten ajan omia tapojani läpi,hän kauhistelee ja pitää minua tyrannina lapsiaan kohtaan.
Mielestäni hänen tulisi ottaa vastuu lapsistaan
eikä vain odottaa että minä antaisin heille heidän tarvitsemaansa rakkautta.
Minun mahdollinen rakkaus on bonusta mutta hänen rakkautensa/välittäminen lapsiinsa pitäisi näkyä
muunakin kuin iltasadun lukemisesna.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta ei kai tuossa tilanteessa voi kuin keskustella. Ehä se siitä ajan kanssa lutviutuu, jos jaksat sinnikkäästi tuoda omaa näkemystäsi esiin.
tuollasista vaadi. Höpsis.
Puoliso normaalien kirjoissa,ehkä hieman herkkä
suhteessaan lapsiinsa ja heihin tulevaan arvosteluun.Exsä ei antanut tavata lapsia usein vaan keksi verukkeita etteivät lapset päässeet tulemaan.Nyt kun exsää ei ole,on kaikki vastuu kovana päällä.Senkin ymmärrän.
Eikö minulla kuitenkin ole "oikeus" rakastaa ketä haluan,eli lastan isää rakastan ja lapset tulivat mukana.Hänkään ei erityisen läheinen omieni lasten kanssa joten katson että minultakaan ei voi vaatia rakkautta ennenkuin ajan kanssa (mahdollisesti)
Toisen vanhemman lapsia ei välttämättä koskaan
rakasta ja heidän käytös yms. tekee suvaitsevaisuudestakin välillä vaikeaa.
Puhuttu on ja puhutaan vastakin,halua ja yritystä riittää vaikka joskus on korvat kovilla.
on vaan taas saada ex vaimot ja lapset takajaloille. Tohon ei usko kukaan, älä viitsi, ei me sentään nyt noin tyhmiä olla!
Totuus on joskus tarua ihmeellisempää,
usko pois.En kai muuten olisi halunnut ruveta elämääni jakamaan ja mielipiteitä hakemaan!
...tarvitse rakastaa. Tää on kyllä ihme luulo... Puolison lapset ovat kuin ketkä tahansa lapset ja usein niihin suhtaudutaan jotakuinkin neutraalisti. Lasten hyväksyminen ja asiallinen kohtelu on ainoita asioita joita vanhemman uudelta puolisolta tulee edellyttää, kaikki muu mitä mahdollisesti tulee on ekstraa. Syvempi kiintyminen/rakastaminen kyllä edellyttää jokseenkin ongelmatonta arkea eli lapsien ja aikuisten "marssijärjestys" on selvä. Aikaa voi hyvinkin mennä vuosia, mutta jos ei toisen lapsia rakasta ajankaan kanssa niin ei se haittaa.
Kylläpäs osasit sanoa asian todella hyvin ja asiallisesti.Olen aivan samaa mieltä!
Lapsen saatava se rakkaus vanhemmaltaan tai sukulaisilta,uudelle puolisolle riittää asiallisuus ja välittäminen.