Mulla olisi kohta tulossa eka vauveli ja kovasti haluaisin häntä imettää. Mulla on kuitenkin naurettava ahdistus julkisilla paikoilla imettämisestä ja vieraiden nähden imettämisestä. Kavereiden nähden en usko ahdistavan, mutta veikkaan että imetyksestä ei tule yhtään mitään kun vaikkapa appiukko tai joku muu mies on kylässä. Ihan painajaisena jo mielessä, että miten selviän ristiäisistä kun vauvalla tulee nälkä. Varmaan pelko johtuu pitkälti siitä, että olen harvoin nähnyt kenenkään imettävän. Olen yrittänyt itseäni tsempata, mutta ei...pelkään että nyt maitoa ei edes tule, kun olen ottanut asiasta tällaisen ongelman. Onhan ihan normaalia, jos esim. ristiäisissä menen toiseen huoneeseen imettämään enkä esittele kaikille tapahtumaa? Tai voisinkohan opettaa tuttipullosta imemisen tällaisia tilanteita varten? Tiedän, että kysymykseni ovat monen mielestä tyhmiä, mutta oikeesti tahtoisin mukavia mielipiteitä, en tuomitsevia! Kiitos
Imetys
jännittää
6486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuntuu kiusalliselta imettää muiden läsnäollessa, voit ihan huoletta mennä esim. toiseen huoneeseen. Näin teen itsekkin. Se on sinun ja vauvasi välinen asia, eikä kuulu muille, jos et itse halua. Oletko muuten käynyt:
www.imetystukilista.net
samaa mieltä kuin edellinen, mutta pidä kuitenkin mieli avoimena; ei se sitten oikeasti välttämättä niin kummalta tunnukaan. Ensin voi tietty olla kömpelö olo, mutta kun alat tottua imettämiseen yleensä, saattaa olla, ettei pieni yleisö enää haittaakaan.
On varmaan totta, että epävarmuutta lisää se, ettei ole juuri nähnyt muiden imettävän. Nythän sinulla on oiva tilaisuus muuttaa tätä kulttuuria, jos niin tahdot:) Jos olisimme jatkuvasti tekemisissä imetyksen ja imettävien äitien kanssa, ei koko touhu varmastikaan olisi sitten omalle kohdalle sattuessa niin mystistä ja pelottavaa, kuin se nyt tuntuu monille olevan.
Sinulla on oikeus imettää omassa rauhassa. Toisaalta jotkut arkitilanteet voivat olla yksinkertaisempia, jos pystyt imettämään myös muiden nähden. Joka tapauksessa asiasta on turha tehdä mitään suurta peikkoa; imettäminen on ihan luonnollista:) Onnea ja itseluottamusta sinulle synnytykseen ja imetykseen!
Mulla oli ihan samanlainen olo ennen esikoisen syntymää. En kyllä vieläkään kauheesti tykkää että on kauheesti yleisöö imettämisen aikana, poika nyt melkein 4kk. Ristiäisissä menin toiseen huoneeseen imettämään. Ja kun ollaan anoppilassa niin menen makuuhuoneeseen imettämään ja olen kyllä saanut olla rauhassa. Ja ihan hyvin voit sanoa muille että haluat imetysrauhan. Minä ainakin olen sanonut sukulaisille että pojan syöminen ei ole mikään yleisötapahtuma.
Ja voithan sinä kotonasi mennä toiseen huoneeseen imettämään, jos sattuu oleen vieraita. Ja sanot vaikka mennessä et me mennään nyt ruokailleen ja tullaan kohta takaisin.
Onnea vaan synnytykseen ja tulevaan imetykseen!
kun on vieraita, ristiäiset ym. menen aina omaan huoneeseen imettämään, kotona ollessa meidän makuuhuoneeseen. oven laitan kiinni. siskoni tekee ihan samalla tavalla. en voisi kuvitella imettäväni yleisön edessä.
kun eräs erittäin hyvä ystävä on yksin kylässä meillä, hän tulee makuuhuoneeseen juttelemaan kun imetän. hän ensin kysyi saako tulle ja annoin luvan. se ei haittaa pätkän vertaa.
kun vastailitte! Ihanaa, etten ole mikään friikki jos en tykkää kaiken kansan nähden imettää. Jännitys väheni ainakin vähäsen. Eilen oli laskettu aika eli pian toivottavasti saan vaavin syliini ja pääsen testaamaan sitä jännittävää imettämistä! Mä vaan haaveilen, ettei vieraita tule moikkaamaan sairaalaan juuri kun vaavilla on nälkä..
hei,
minullakin oli raskausaikana erilaisia epäilyksiä imettämisestä. Ajattelin koko ajan, että imetän jos se onnistuu, eikä stressaa liikaa ja vauva syö hyvin. Toisinaan kuitenkin nousi sellainen inhottava olo koko imettämisestä. Tuntui kuin kaikki "pakottaisivat" imettämään ja pelkäsin epäonnistuvani. Varsinkin ensi-imetys, joka tapahtuu yleensä synnytyssalissa tuntui pelottavalta. Ajattelin, että eikö sitä voi siirtää tuonnemmaksi, että voin rauhassa opetella.
No, vauva syntyi, laitettiin vatsan päälle, josta se ryömi ylöspäin hakien nänniä. Sen jälkeen hoitaja laittoi sen rinnalle ja imetys alkoi. Se oli jännittävää, mutta vain positiivisella tavalla, kun muutenkin olin onnellinen.
jännitti minuakin se vauvan syöttäminen, kun joku tulee vierailemaan sairaalaan. Yritin ajoittaa ruokailun siten, että vauva saa maidon juuri ennen vieraiden tuloa ja vaikkei ihan näin käynytkään ei se paljoa haitannut.
En ajatellut imettäväni julkisesti. Menen anoppilassa, jos on miespuolisia paikalla imettämään toiseen huoneeseen ja useimmiten muuallakin jo sen vuoksi, että yleensä imetyksen jälkeen olen laittamassa vauvaa nukkumaan.
No, yhtenä päivänä olin sitten Stockmannin hulluilla päivillä. Vauva itki nälkäänsä jo suureen ääneen kassalla ollessani. Päästyäni kassalta tiesin, että kotimatka kävellen olisi suurimmaksi osaksi huutoa, jos en imettäisi. Lastenhoitohuone olisi ollut kolmannessa kerroksessa, minulla oli läjä kasseja, kuuma ja halu päästä kotiin. Kassojen jälkeen oli hiljainen nurkka, jossa oli pari pöytää ja tuolia ja säilytyslokerikkoja. istuin tuolille selin kassaan päin ja imetin. Kukaan ei edes katsonut minuun päin, tuskin huomasi siinä vilinässä, vaikkei tosin montaa ihmistä ohitseni mennytkään.
imetys saattaa tuntua jännittävältä, mutta jos syötöt menee kotona hyvin, niin vauva auttaa rentoutumaan muualla. Useimmin jännitän sitä, että jotain toista haittaa se, että imetän julkisesti, vaikka minua ei haittaakaan. Ei siinä silti tarvitse jännittää, että jotenkin alasti olisi, suurin osa on vaatteiden alla nänni ja nännipiha lapsen suussa ja kahden sentin kaistale ihoa näkyvissä, jos se itselle käy, mutta muille ei on kyse luultavasti enemmän periaatteesta kuin siitä, että ei "kestä" katsella toisen imettämistä.
Ehkä tällä kaikella yritin sanoa sen, että mieli voi muuttua ja vauva tuo oman osansa imetykseen. imetyskin on vuorovaikutustilanne ja parhaimmillaan lämmin, antava ja hellä sellainen, vaikka olisi keskellä ihmisjoukkoa, jos se ei itseä haittaa.
Tsemppiä!