Kesä

1.

- Nyt perkele nouset ylös! Äitini huusi alakerrasta. Aukaisin silmäni säpsähtäen ja mietin paljonko kellokin jo mahtoi olla. Käänsin kuitenkin vain kylkeäni ja kiskoin peittoa paremmin päälleni. Kuuntelin kuinka äiti asteli portaita ylös ja aukaisi pian huoneeni oven.
- Satu, nyt ylös. Sun pitää mennä sinne tallille aikaisin, jos ajattelit lähteä vielä sinne Eerollekin tänään, äiti sanoi ja poistui huoneestani. Huokaisin syvään ja nousin sängyn laidalle istumaan. Pian ovelta kuului taas koputus. Pian ovi aukenikin ja isoveljeni pää pilkisti oven raosta.
- Oothan sä pukeissa, Jaakko tokaisi ja asteli sisälle huoneeseeni istuen lähimmälle tuolille, joka oli aivan oven vieressä. Katselin Jaakkoa hieman alta kulmien ja nousin seisomaan venytellen raukeasti.
- Mä meen nyt vessaan, jos sulla oli tärkeetäkin asiaa, niin saat odottaa, tokaisin ja poistuin nopeasti ovesta käytävään, josta pääsi nopeasti yläkerran vessaan. Pesin nopeasti naamani ja hampaani ja löntystin takaisin huoneeseeni, jossa Jaakko odotti yhä samassa paikassa.
- Niin? Tokaisin ja poistuin vaatekaapilleni. Laitoin nopeasti rintsikat päälleni ja kiskoin punaraidallisen t- paidan pääni ylitse.
- Juttelin tänään Esan kanssa, Jaakko aloitti ja arvasin mihin suuntaan tässä oltiin menossa. Vedin nopeasti mustat caprit kaapista ja vedin ne jalkaani.
- Olit kuulemma niillä. Nikon kanssa, Jaakko jatkoi ja minä käännyin katsomaan veljeäni, joka yritti hienovaraisesti ohjata pikkusiskoaan oikeeseen suuntaan elämässään.
- Mä olen täysi-ikäinen, joten voit sanoa ihan suoraan, mitä nyt sitten ikinä ootkaan yrittämässä kertoa, kehotin veljeäni kiltisti ja tämä paukautti asiansa suoraan.
- Mä en halua että nussit mun kavereitten kanssa.
- Mä en kuule tehny Nikon kanssa yhtään mitään, tokaisin ja suuntasin kulkuni keittiöön. Jaakko seurasi perässäni.
- No niin mä ainakin kuulin, Jaakko vielä yritti. Nostin käteni ilmaan ja sain veljeni hiljenemään hetkeksi.
- Se on sun asias jos sä uskot kaiken mitä sulle sanotaan. Otin jogurtin jääkaapista ja jatkoin matkaani takaisin omaan huoneeseeni. Käynnistin nopeasti koneen ja kirjauduin heti meseen. Sielä ei oikein ollut ketään kiinnostavia ihmisiä, joten suljin koneen samantien. Harjasin nopeasti hiukseni ja vedin ne nutturalle niskaan.
- Mä lähen tallille, haluuko joku kyydin johonkin? Huusin portaissa. Pian kuuluikin ihmeellistä kolinaa veljeni huoneesta ja pian musta pää ilmestyi oven raosta.
- Odota meitä hetki, Jaakko sanoi ja laittoi oven kiinni. ”Meitä”? Ihmeellistä touhua täälä, kun ikinä ei tiennyt että ketä kaikkia meillä oli talossa.
- Äiti, mä lähen pian, tarviitko kaupasta jotain?
- Tuotko isälles tupakkia, kun se ei muistanut ja meni jo nukkumaan? Äiti kysyi ja nyökkäsin vain.
- Oliko eilen millainen ilta? Äiti tuli eteiseen kyselemään. Hymyilin vinosti ja sanoin että olihan se. Ilta todellakin oli ollut aika mainio, siihen saakka kunnes entinen poikaystäväni yritti iskeä minua, mutta sekin oli lähinnä melko huvittavaa. Olin sitten baarikierroksen jälkeen mennyt Jaakon kaverille Esalle jatkoille ja olin mennyt sinne Nikon, Jaakon parhaan ystävän kanssa ja siitähän juorut taas kerran lähtivät liikenteeseen. Eihän se ensimmäinen kerta ollut, kun minusta ja veljeni jostain kaverista oli liikenteessä juoruja, se oli minulle jo tuttua. Olihan Niko tosin mukava ja hyvännäköinen, mutta en ollut kiinnostunut Nikosta muuta kuin ystävänä.

2.

- No niin, mennäänkö? Jaakko tokaisi, kun asteli rappusia alas Niko vanavedessään. Moikkasin nopeasti Nikoa ja kiiruhdin ulos ensimmäisenä.
- Mä istun edessä! Niko huusi takaani ja juoksi autolleni jo. Huokaisin naurahtaen; pikkupoikia.
- En mä teidän kyytissä oo tulossa, kun meen aivan eri suuntaan, Jaakko huusi ja virnisti meille iskien silmää.
Laitoin nopeasti aurinkolasit päähäni ja lähdin ajamaan tallille päin.
- Mihin sä haluat? Kysyin Nikolta katsomatta tähän, jotenkin minua hävetti eilinen, vaikken ollut tehnytkään mitään Nikon kanssa.
- Tallille, Niko vastasi pokkana. Katsahdin poikaa yllättyneenä ja olin ajaa ojaan hämmästyksestä. Nyökkäsin kuitenkin. Tänään en pystyisi kunnolla keskittymään tunnin pitoon, kun Niko olisi vieressä katsomassa.
- Kelle sä pidät tunnin? Niko halusi tietää. Vastasin pitäväni valmennustunnin tallin kouluratsastusjoukkueelle. Niko vain nyökkäsi ja kysyi saiko autossani polttaa. Saatuaan myöntävän vastauksen poika sytytti itselleen tupakan ja tarjosi minullekin. Otin itsekin tupakin ja aukaisin ikkunaa hieman.
- Ollaan sitten kuulemma pantu, tokaisin kun olimme kumpikin olleet hetken hiljaa. Niko katsoi minua naurun pilke silmissään.
- Niin kuulemma ollaan. Eikä se eilen kaukana ollut, Niko naurahti. Katsoin Nikoa hieman hämmästyneenä ja pelko alkoi hiipiä raajoihini.
- Mitä mä tein eilen? Kysyin peloissani. Olin varmasti taas tehnyt jotain tosi tyhmää. Niko naurahti taas.
- Et mitään ihmeellistä. Olit aika hyvässä hapessa, Niko sanoi salamyhkäisesti. Tiputin tumpin ikkunasta ulos ja suljin ikkunan. Olin taas hetken hiljaa, kunnes otin aurinkolasit pois silmiltäni.
- Ronguinko mä? Kysyin jo hieman uteliaana. Niko katsoi minua hieman hämmästyneenä.
- Et, vaan torjuit mut. Oot aika raaka nainen, Niko tokaisi ja yritti saada ääneensä hieman katkeruutta. Jouduin itse hieman naurahtamaan, mutta sain pidettyä pokkani aika hyvin, hymyilin vain koko ajan.
- Aika outoa, hymähdin ja pysäytin auton tallin pihaan. – Yleensä mä olen se joka on ensimmäisenä menossa sänkyyn.
- Tosi lohduttavaa! Mikäs mussa sitten on vikana, kun mun kanssa ei voi mennä? Niko kysyi ja tämän äänessä alkoi pikkuhiljaa olemaan haastavaa sävyä.
- Kaikki, sanoin ja nousin autosta. Niko nousi heti perässä ja katsoi minua silmät palavina.
- Kaikki?! Miten niin kaikki? Ei vaan muitten mielestä ole! Niko huusi tallin pihassa. Valmennusryhmäni kääntyi katsomaan kentältä meidän kahden selkkausta.
- Mä en olekaan ne muut, sihahdin. – Mä vihaan sitä teidän jätkien tapaa puhua muijista niin kun pelkästään jostain helvetin nussittavista nukeista!
- En mä nyt niin sanonu, Niko yritti korjata sanomisiaan, mutta kun olin jo kerran saanut itseni suuttumaan, niin en enää pystynyt lopettamaan.
- Älä sitten puhu niin. Mulla alkaa tunti, sanoin ja astelin Nikon ohitse kentälle päin.
- Löpinät pois, ohjat tuntumalle ja kevyttä ravia! Karjahdin ryhmälleni ja nuoret miehet alkoivat heti ratsastamaan kauniita hevosiaan.
Tunnin kuluttua lopettelin tuntia ja olin oikein tyytyväinen ratsastajiin, kaikki olivat ratsastaneet todella hyvin ja mielenikin oli rauhoittunut.
- Kaikki menitte tosi hyvin, kehaisin kaikkia yhteisesti. Kaikki miehet katsoivat minua aivan ihmeissään.
- Ootko sä kenties saanut? Nuorin ratsastaja, Henkka, kysyi.
- Noniin, menkää nyt. Mä lähden kotiin, täytyy mennä kattomaan kuulemma pikkuserkkua tai jotain vastaavaa.
- Älä joudu pahoille teille!