isäni

sehän on historiaa.lapissa jäi saksalaisten vangiksi n.160 suomalaista joista yksi oli isäni luutnantti,joka loppusodassa liittyi saksalaisten riveihin tanskassa.kaiken tämän jälkeen ukko löytyi riminiltä liitoutuneuden vankileiriltä v47.

todellakaan ole kirjoitti:

sehän on historiaa.lapissa jäi saksalaisten vangiksi n.160 suomalaista joista yksi oli isäni luutnantti,joka loppusodassa liittyi saksalaisten riveihin tanskassa.kaiken tämän jälkeen ukko löytyi riminiltä liitoutuneuden vankileiriltä v47.

asian. Olisit sen heti kertonut.

saanut terapiaa meitä. on paljon näitä sodankäyneiden miesten poikia jotka jäivät jossain mielessä "jotain"paitsi.puhumattomat isät,jotka eivät ottaneet poikiaan syliin,kaiken sen tappamisen ja kuoleman näkemisen jälkeen.no niitä miehiähän ei voi syyttää.se oli sitä aikaa. he hommasivat meille tämän vapauden vapaassa valtiossa "ruikuttaa"

oletko sinä koskaan kirjoitti:

saanut terapiaa meitä. on paljon näitä sodankäyneiden miesten poikia jotka jäivät jossain mielessä "jotain"paitsi.puhumattomat isät,jotka eivät ottaneet poikiaan syliin,kaiken sen tappamisen ja kuoleman näkemisen jälkeen.no niitä miehiähän ei voi syyttää.se oli sitä aikaa. he hommasivat meille tämän vapauden vapaassa valtiossa "ruikuttaa"

jos nykyään muutama ilminen kuolee,niin annetaan
monenmoista terapiaa.
Veteraanit makasivat märäntyneden ruumiskasojen
päällä ja taistelivat.tuskin kukaan heistä on saanut mitään terapiaa

niilä joilla kirjoitti:

jos nykyään muutama ilminen kuolee,niin annetaan
monenmoista terapiaa.
Veteraanit makasivat märäntyneden ruumiskasojen
päällä ja taistelivat.tuskin kukaan heistä on saanut mitään terapiaa

..että eivät edes kerineet kuulla koko sanaa, kun kuolivat jo itse. näitä nuorempia "veteraanejahan" kyllä on hoidettu hyvin.

Esim: exän isä on joka vuosi kuntoutuksessa, ja oli kait muutaman kuukauden sodassa. Että sai tuollaiset edut.

asiasta kekustelijoita.kaikki rupeavat lähentelemään 60 kaikki eivät ole sinut näiden koneiden kanssa.isäni"roikkui"netissä vielä 86 vuotiaana.

Kyllähän se sota-aika varmahan vammoja jätti, niihin ohi ammuttuuhinkin, nuoria miehiä ku vielä silloon oliivat. Isä on -20 syntyneitä niin ei trengänny talavisotahan osallistua, välirauhan aikahan meni "vakinaasehen" ja sieltä suoraan joutu sitten sotahan. Isä oli kuorma-automies jo siellä soraas ja en ny osaa sanoa kuinka se sota isään vaikutti ku oon tuntenu vain sen soran jäläkeesen "isän" Niitä tilanteetahan siellä sattuu tietysti vuosien aikana monta ja monenlaasta. Ajoovat ihan etulinijan tuntumahan, ammuksia, piikkilankaa, ruokaa ja paluukuormina haavoottuneita ja kaatuneitakin. En usko siihen notta se sota-aika oliis kuitenkaan isää mitenkään ainakaan katkeroottanu, niin rakastettava ja elämänmyönteenen ihiminen hän on. Oikia hymypoika vieläkin, vaikka ikä on jo tuonu vuosienmittahan vaivojakin. Vaimovainaa ruukkaskin useen minulle puhua ja kysyä notta:"eikö tuolla isälläs oo hermoja ollenkaan, ku soon aina hyvällä päällä" Mä sanoon jotta no tuollaanen soon aina ollu, kiltti ja hyvän tahtoonen. Ei hän kuitenkaan mikään "lapatossu" oo koskaan ollu, sellaanen jämäkkä mies päätöksissään. Oon mä aatellu niinkin jotta isä hengeltään ja mieleltään on aina ollu "kuorma-auto ja konemies" niin oliko se justihin se kuorma-autoo joka auttoo isää jaksamahan ne vaikiat sotavuoretki. Ja se piti isän ajatukset kiinni siinä ohojauspyörän takana. Teki kuitenkihin mitä käskettihin. Minun oma rakas ja jo vanha isä.

Akaton mies kirjoitti:

Kyllähän se sota-aika varmahan vammoja jätti, niihin ohi ammuttuuhinkin, nuoria miehiä ku vielä silloon oliivat. Isä on -20 syntyneitä niin ei trengänny talavisotahan osallistua, välirauhan aikahan meni "vakinaasehen" ja sieltä suoraan joutu sitten sotahan. Isä oli kuorma-automies jo siellä soraas ja en ny osaa sanoa kuinka se sota isään vaikutti ku oon tuntenu vain sen soran jäläkeesen "isän" Niitä tilanteetahan siellä sattuu tietysti vuosien aikana monta ja monenlaasta. Ajoovat ihan etulinijan tuntumahan, ammuksia, piikkilankaa, ruokaa ja paluukuormina haavoottuneita ja kaatuneitakin. En usko siihen notta se sota-aika oliis kuitenkaan isää mitenkään ainakaan katkeroottanu, niin rakastettava ja elämänmyönteenen ihiminen hän on. Oikia hymypoika vieläkin, vaikka ikä on jo tuonu vuosienmittahan vaivojakin. Vaimovainaa ruukkaskin useen minulle puhua ja kysyä notta:"eikö tuolla isälläs oo hermoja ollenkaan, ku soon aina hyvällä päällä" Mä sanoon jotta no tuollaanen soon aina ollu, kiltti ja hyvän tahtoonen. Ei hän kuitenkaan mikään "lapatossu" oo koskaan ollu, sellaanen jämäkkä mies päätöksissään. Oon mä aatellu niinkin jotta isä hengeltään ja mieleltään on aina ollu "kuorma-auto ja konemies" niin oliko se justihin se kuorma-autoo joka auttoo isää jaksamahan ne vaikiat sotavuoretki. Ja se piti isän ajatukset kiinni siinä ohojauspyörän takana. Teki kuitenkihin mitä käskettihin. Minun oma rakas ja jo vanha isä.

sodan käyneestä miehestä. näinhän se kaikki meni
kaikenlainen toiminta oli arvokasta.joka mies oli tarpeellinen paikallaan.näiden miesten ansiosta meillä on koneet ja kapineet kirjoitella vaikka nettiin.ss waffen miehen poika.terveisiä isällesi ja hyvää vointia.oma isäni kuoli 2004 87v.

Akaton mies kirjoitti:

Kyllähän se sota-aika varmahan vammoja jätti, niihin ohi ammuttuuhinkin, nuoria miehiä ku vielä silloon oliivat. Isä on -20 syntyneitä niin ei trengänny talavisotahan osallistua, välirauhan aikahan meni "vakinaasehen" ja sieltä suoraan joutu sitten sotahan. Isä oli kuorma-automies jo siellä soraas ja en ny osaa sanoa kuinka se sota isään vaikutti ku oon tuntenu vain sen soran jäläkeesen "isän" Niitä tilanteetahan siellä sattuu tietysti vuosien aikana monta ja monenlaasta. Ajoovat ihan etulinijan tuntumahan, ammuksia, piikkilankaa, ruokaa ja paluukuormina haavoottuneita ja kaatuneitakin. En usko siihen notta se sota-aika oliis kuitenkaan isää mitenkään ainakaan katkeroottanu, niin rakastettava ja elämänmyönteenen ihiminen hän on. Oikia hymypoika vieläkin, vaikka ikä on jo tuonu vuosienmittahan vaivojakin. Vaimovainaa ruukkaskin useen minulle puhua ja kysyä notta:"eikö tuolla isälläs oo hermoja ollenkaan, ku soon aina hyvällä päällä" Mä sanoon jotta no tuollaanen soon aina ollu, kiltti ja hyvän tahtoonen. Ei hän kuitenkaan mikään "lapatossu" oo koskaan ollu, sellaanen jämäkkä mies päätöksissään. Oon mä aatellu niinkin jotta isä hengeltään ja mieleltään on aina ollu "kuorma-auto ja konemies" niin oliko se justihin se kuorma-autoo joka auttoo isää jaksamahan ne vaikiat sotavuoretki. Ja se piti isän ajatukset kiinni siinä ohojauspyörän takana. Teki kuitenkihin mitä käskettihin. Minun oma rakas ja jo vanha isä.

muidenkin sodankäyneiden miesten poikien kertomuksia isän sotareissuista ja isästä sodan jälkeen.