Ajattelin kirjottaa asiasta joka tuntuu olevan yleinen käsitys yksinhuoltajista...Meitä yh-äitejä kun tuossa yhdessä keskustelussä dissattiin oikeen kybällä,me ollaan miesten perässä juoksevia sosiksen elättejä,eikä olla osattu valita kumppania oikein jos on pitäny erota,eikä me muuten osata kasvattaa lapsiamme koska meillä ei ole miestä ja mitähän vielä siellä oli.Olisko sitten pitäny heti ensimetreillä haistaa että nykynen ex oli alkkis??Kyllä siinä vuosia meni ennen kun totuus selvisi...Saati sitten ne muut riippuvuudet joilla sitä holismia peiteltiin.Mutta näitten dissaajien mielestä olisi pitänyt vissiin jatkaa puliukon kanssa "onnelista" perhe-elämää.
Onko mielipiteet samat jos yh onkin isä?
Onko mielipiteet samat jos yh onkin isä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
epäilyttävänä.Voi vaikka katsella heidän miehiään,ja toisaalta niitä ottaa aivoon,että joutuvat jotain paskaa äijää katselemaan.
reppana on käytännön yksinhuoltaja vaikka mies siinä syrjässä olisikin.Kun mies vain käy töissä niin sehän oikeuttaa hänet sitten 1) tavata kavereita iltaisin 2) käydä joka viikonloppu viihteellä 3) kaikki liikenevä vapaa-aika, harrastuksissa kuten salillakäynti, metsästys, autojen laitto...
Tänä päivänä löytyy vielä isiä jotka eivät ole vaihtaneet juur vaippoja, kylvettäneet vauvaa jne tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Helpompi naiselle olla kokonaan yksin kuin jokatapauksessa tehdä kaikki yksin ja siihen päälle vielä huoltaa mies ja miehen romppeet.
yksinhuoltajan oletettu vapaus ahdistaa monia. Monet liitot eivät ole ollenkaan onnellisia ja kun siinä sitten hiihtelee sen alistavan huonotuulisen ukkonsa perässä eikä voi mihinkään mennä tuntuu varmaan "vapaana" elävä yh kadehdittavalta. Oikeassahan he ovat paitsi sen vapauden suhteen. Minä ainakin olen elänyt elämäni parasta aikaa yh:na. Ei ole ketään sohvalla makaamassa, eikä kriisejään järjestämässä, perhe-elämä on rauhallista, kasvatuksesta ei tarvitse tapella, ruokaa ei haukuta, laskunmaksusta ei tapella ja mikä parasta ei tarvitse aina sovitella omia mieltymyksiä toisen mieltymyksiin. Päätöksen teko on helppoa kun voi suorittaa harkinnan itse ilman turhia kotkotuksia eikä tarvitse vääntää rautalangasta perusteluja. Ikinä en halua sellaista riippaa kuin siippa näyttää olevan monille lähiomaisilleni. Vaikka yh:n elämä on taloudellisesti aika rankkaa ja työtä on tehtävä kahden edestä on se sen arvoista puhuvat muut mitä puhuvat. Eläkööt liitoissaan ja ammentakoot siitä onnensa;)
Kaikkien avioliitot eivät ole onnettomia, eivätkä kaikki ole paskojen äijien kanssa naimisissa.
Monet kokevat - kuten minä - elämänsä aikana sekä avioliiton, yhteishuoltajuutta että uusioperhe-elämää. Miksi kokisin epäilyttävänä yksinhuoltajuuden?
Maailma ei ole jakautunut yh-äiteihin ja paskoihin miehiin. Älkää provosoituko niin kovasti jonkun onnettoman ihmisen surkeista kirjoituksista. Häiriköitä maailmaan mahtuu.
Toivoisin, että voitaisiin keskustella asioista yleistämättä, niputtamatta ja kategorisoimatta ihmisiä heidän huoltajuutensa mukaan. Vai onko se todella niin merkittävää, mitä se lyhenne yh sisällään pitää: yhteishuoltajan vai yksinhuoltajan?
Minäkään en itselleni ukkoa ota lapsen takia, mies on kiva seurustelukumppani mahdollisesti, mutta talouttani en kanssaan jaa. Ja omista asioitani päätän kyllä ihan itse.
Olen ollut yh jo vuosia, kun toinen nainen vei mieheni, lastemme isän.
Olen oikeutettu saamaan ex mieheltä lapsille elarit 18 ikävuoteen asti, kuin myös olen oikeutettu saamaan lapsilisät ja asumis tuenkin.
Ei minua yhtään hävetä hakea tukia, koska ne kuuluvat minulle.
Jos tarvitsen lisää rahallista apua, haen toimeentulotukea. Minä en sitä päätä, olenko siihen oikeutettu vai en, päätös tulee sieltä. Jos saan, otan rahan vastaan, joe en, en voi asialle mitään. Haen kuitenkin.
En tunne huonoa omaatuntoa siitä, jos joudun sosiaaliapua käyttämään. Koska tiedän, että lasten isä ei halua meitä auttaa, eihän edes maksa elareita, niin jostainhan apua on saatava.
En ole yksin lapsiani tehnyt, joten jos toinen osapuoli ei velvollisuuksiaan hoida, on haettava sitten sieltä joka meitä auttaa.
Minulle ei kukaan tule sanomaan, olenko huono vai hyvä äiti. Tiedän olevani hyvä. Kukaan ei ole oikeutettu arvostelemaan minua ja tapaani hoitaa asioita, teenhän sen lapsieni parhaaksi.
Ilman rahaa ei kukaan täällä elä, joten on turha syyttää yh äitejä tai isejä pummeiksi. Pummit ovat muualla, kuin yksinhuoltajien parissa.
En polta enkä juo alkoholia, en käy ravintoloissa, joten vietän hyvää elämää lastemme kanssa. Siksi itsetuntoni on täysin kohdallaan, sillä yksin kukaan ei selviä. Me kaikki tarvitsemme jossain elämän vaiheessa apua, joskus jopa päivittäin.
On siis turha syyllistää ketään, sillä jokainen meistä, myös se syyllistäjä tarvitsee apua jos ei nyt mutta jossain vaiheessa. Ellei ole jo tarvinnut. Omia vikoja vain ei huomaa, koska ne ovat liian lähellä.
Kuka pummi käyttää avut mihinkin harrastuksiinsa, yksi lapsiin, toinen alkoholiin ja kolmas ravintoloihin tai näihin kaikkiin yhtäaikaa jne.
Kaikki ottaa jos saa oli sitten herra tai narri mikä lie. Kelpaa ne rikkaillekkin varmasti kaikki mahdolliset tukiaiset ja lisää hamutaan kansanedustajia myöten etuja. Köyhille jos jää jotkut roposet niin ihan naurettavaa niistä meluta.
Moi
Muistelen vielä menneitä yh aikoja useinkin. Minulla ainakin helpotti rahallisesti ero koska olin aina se joka toi rahan taloon. Vaikka tulot oli pienemmät tiesi tarkalleen mitä voi ostaa ja mitä ei. Olin myös se korkeammin koulutettu nainen ja se tämän raha-asian sain joka riidassa silmilleni.
Toisaalta kaikki lainat ja vastuut oli minun nimelläni joten erossa jäi toki kaikki omille niskoilleni ja aluksi oli tiukkaa. Isä ei maksanut elatusmaksuja lähes kolmeen vuoteen vasta oikeuden jälkeen alkoi edes minimiä maksamaan. Toisaalta kun talouden saa pyörimään niin yksin se on helpompaa kun ei ole ketään tekemässä "heräteostoja". Kun yksin maksaa palkastaan kaiken on aina tiukkaa riippumatta siitä miten suuri palkka on koska kaikki menee yhdetä kukkarosta ja hyväpalkkaisella on vaan ne menot ja asunnon lyhennykset yms. suuremmat suhteessa.
Lapsistaan huolehtiminen on sitten äiti tai isä on kunniakasta ja näitä kaiken maailman haukkujia ei pitäisi kuunnella ollenkaan.
Olen nykyään uudelleen naimisissa onnellisesti joten minulla se yh vaihe oli vain väliaikainen mutta erittäin avartava vaihe elämäsäni. Toisaalta ymmärrän hyvin että moni ei uutta äijää halua ja ei huonoa kannata ottaakaan koska yksin vaan on helpompaa ja "helmiä" miehissä on harvassa. Suuri osa miehistä tuntuu tänäpäivänä vaan olevan alkoholisoituneita tai siihen tilaan kovaa vauhtia menossa..
Anneli
miesten rapistuneeseen tilaan? tottahan se on etteivät osaa itsestään edes huolta pitää, ja näin itsemurhiensakin määrä on kova.
Pääsevätkö miehet tätänykyä jotenkin liian helpolla, ja alisuoriutumalla kun kukaan ei vaadi heiltä mitään. / nyt ei lasketa mäyräkoiran ulkoilutusta tähän rakoon =)
Se on kyllä niin muotia yh-äitin haukkuminen. Sen olen huomannut. Ihan kuin lapsen siittämiseen ei tarvittaisi kahta?
Yh-isä on sankari, jolle on monta auttavaa kättä tarjolla ja jota ihaillaan kun on viitsinyt ottaa lapset kontollensa. Yh-äiti on taas tukien varssa elävä lutka, joka yrittää varsataa kaikkien miehet ja plää, plää, plää.
Ketuttaa tollaset jutut, koska itse ei ole koskaan tarvinnut toisten apajille mennä, ja muutenkin yksinhuoltajuudessa on omat kiemuransa, niin ei siihen kaipaa jotain tuulesta temmattuja yleistyksiä ja räkää niskaansa.
Itse kyllä käytän kaikki mahdolliset tuet ja haen toimeentulotukea jos vaan saan. Jostainhan sitä elatusta on saatava, jos toinen osapuoli ei välitä. Ei äiti ole yksin velvollinen yhteisiä lapsia kustantamaan.
itse en välitä mitä muut ajattelevat, kateellisia kun ovat. Itse arvostani tseäni paljon, kun olen lasteni kanssa jaksanut. Mies ei olsi jakasnut, eihän jaksa edes tavatakkaan heitä, vaikkei se olis kuin muutama tunti pois hänen elämästään.
Mutta sekös siitä miehestä sankarin tekee, kun pystyi jättää lapsensa äidin huollettavaksi. Jos rokeus ja miehisyys on sitä, niin sitten se on sitä. Mutta minun arvostus siihen ei riitä.
ovat niitä, jotka jättävät lapsen ja äidin , siis perheen (kustannuksineen) , tienaavat joka tapauksessa enemmän kuin naiset, ja ainakin äitiyslomalla tai hoitovapaalla olevat naiset, ja marisevat surkeista elatusmaksuista!
Olen 2 lapsen asiani ja lapseni hoitava yh isä
ja voin todella kertoa,mikä on äideillä suh-
tautuminen yh isään.Vierailin asiallisissa
merkeissä vuoden tuolla isien ja äitien chatissa
ja kiitettävästi tuli haistatteluja ja häätöjåä sieltä ilman syytä.Eli ei ole yh isänkään elämä
ruusuilla yanssimista sen suhteen,mitä palautetta saa.Mutta isän roolihan on rakastaa ja kasvattaa lapsia kunnon kansalaisiksi ja sen aijon tehdä.
Isänä olo on minulle elämän hienoin kunnia ja
kasvaminen ihmisenä,miehenä ja isänä lasten
rinnalla.Äitien suhtautuminen on lievästi ilmaisten omituinen yksin huoltavaan isään,
mutta se on yksi rakenteellinen elementti, jonka
kanssa vaan on elettävä.
Ei chatista ketään heitellä ulos sen takia että on yh..
siellä on nytkin niin yh-isiä kuin äitejä.
Se, mitä olet siellä kirjoittanut on eriasia.
Jos kielenkäyttösi on chat-etikettiä rikkova, niin sitten tulee potku.
Olin aina ehdottoman kohtelias ja asiallinen.Silti
tuli häätö milloin siksi että olen isä,milloin
siksi että olen mies.Kielenkäyttöni ei ollut
koskaan asiatonta ja en koskaan kenekään privaan
tunkeutunut,esittänyt asiattomuuksia.Miksi sen
kohtelun sain,mikä tuli,siihen minä olen väärä
ihminen vastaamaan.Keroin vain tuo siksi,että
ei yh isänäkään oleminen ole aina paratiisillinen kokemus.Mutta isänä olen silti mielestäni kunnia
tehtävässä lasten kasvattajana.Ja rakastavana isänä jatkan.Äitien käytös chatissa hämmensi ja
opetti.
ex vaimoa haukkuu ja arvostelee. Se ex miehen uusi tuttavuus, se yleensä manipuloi sitä miestä niin ajattelemaan ja toimimaan.
Harvemmin myös se mies on tulilinjalla, se on melkeinpä aina se äiti, yksinhuoltaja, joka on häirikkö ja hullu eron jälkeen. Eikä osaa enää mitään. Kun ex mieheltä pyytää apua, niin paskat saa silmille. Eikä se välttämättä ole se mies, jonka ajatuksia ne ovat.
Jopa ennen niin avoimesti auttava mies ei enää sen naisen löytymisen jälkeen ehdikkään auttamaan, saatikka olemaan lastensa kanssa.
Joten en usko, että kummassakaan miehessä ja vaimossa on alkujaan ollut vikaa. Jos perhe-elämä toimi yhdessä olon aikana, ja heti eron jälkeen hyvin, niin sitä ei muu ole voinut muuksi muuttaa kuin ne uudet suhteet.
Joten on turha sanoa, että miski teit lapsia sen kanssa? Se ei ole se ratkaisu, vaan ratkaisu pitää löytyä eronneiden omasta halusta olla äiti ja isä eronkin jälkeen. Jos joku ulkopuolinen on sitä vastaan, eikä anna mahdollisuutta olla eron jälkeen isä tai se äiti, niin onko uusi suhde sen arvoinen, että kannattaa uharata menneisyys ja omat lapset? Ei ole.
Mutta meidän mies niin teki, ja nyt huomaa, kun itkee lapsiaan, kun eivät ehdi näkemään isäänsä. Eihän se isä ehtinyt itsekkään kun lapset pieninä tarvitsivat isää. Niin makaa kuin petaa.
tätä jo maailman sivu täällä. Lyhyesti sanottuna yksin/yhteishuoltajia arvostetaan/minä arvostan (poislukien mahdollisesti lapsiäidit) koska luultavasti pystyy elämään parisuhteessa aivan eri tavalla kun "neitsyet".
Kun siis haukun naisia muualla, en tarkoita yksinhuoltajia (enkä niitä harvoja minunikäisiä sinkkuja jotka todellakin ovat seurustelukelpoisia).
Mitä sitten voi antaa neuvoksi? Kuka vaatii jatkamaan lukemista/katsomista/kuuntelua jos kerran kokee itsensä loukatuksi? Minä ainakin keksin parempaa tekemistä kun tällaisia tilanteita tulee eteen.
että yh isä on urhea, lapsiaan yksin kasvattava ja haluttu mies naisten piireissä mutta yh-äiti on sossupummi, pahimmillaan huora kuka vaan jakaa kaikille..ja välillä tuntuu että yh on nykyään haukkumasana...kaikki kunnia teille ketkä jaksatte yksinänne, olitte sitten äitejä tai isejä...
t.miäh