Lasinega

Eikös ne laiteta suurennuskoneeseen ja normaali pimiötyöskentely. Tiiä sitten miten sen pitimen kanssa siihen suurennuskoneseen; jonkinlainen palje jolla saa myös polttoväliä ja tarkkuutta trimmattua...

Helpoin tapa on varmaan tehdä pinnakkaiset, eli nega suoraan valokuvapaperin päälle ja sitten valotus. Nykyaikainen valokuvapaperi ei kai oikein sovellu vanhojen erittäin kontrastikkaiden kuvien vedostamiseen. Joka tapauksessa alan harrastajan tai studion käsityönä tehtävä.

Paras tapa säilyttää lasinegoja on antaa ne museon säilytettäväksi.

Museoihmiset antavat tuollaiset ohjeet:

http://www.kysymuseolta.fi/valokuvataiteenmuseo/#!id=14

Lasinegat kannattaa skannata hyvällä skannerilla digiksi ja teettää niistä vedokset omaan käyttöön, sitten negat museoon.

Halvin konsti on värkätä jonkinlainen valolaatikko ja kuvata negat hyvällä digikameralla ja makro-optiikalla. Kuvataan emulsiopuolelta, pielisyyden voi kääntää oikeaksi myöhemmin. Nega kääntyy Photoshopissa positiiviksi ja säädöt helppoja (tai tehdään Lightroomissa). Sitten vain printtaamaan. Todennäköisesti tällä konstilla negoista saa irti enemmän kuin perinteisillä menetelmillä (laajat säätömahdollisuudet).

Oikeitten paperikuvien teettämisen kanssa on se hankaluus, että harvassa valokuvaamossa on enää toimintakuntoisia kyllin suuria suurennuskoneita printtien tekoon. Eikä oikein enää osaajiakaan, joten homma tulee kalliiksi käsityönä.

Oikea tapa säilyttää negat olisi lehtipuinen tai metallinen laatikko, jossa listoissa matalat urat joihin negojen reunat sopivat, negojen kuvaosat ei pääse koskettamaan mitään.