Haluaisin, että ottaisitte kantaa muutamissa keskusteluissa esiin tulleeseen asiaan; Bi- tunteellisuuteen. Ovatko Bi- ihmiset keskimääräistä tunteellisempia, empaattisempia je herkempiä ihmissuhteissaan kuin muut yleensä? Vai kertooko Bi-seksuaalisuus vain luonteen epävakaudesta ja heikkoudesta solmia pysyviä rakkaussuhteita?
Asiallisia mielipiteitä, kiitos! =)
Asiallisia mielipiteitä, kiitos! =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei! Bisseys ei ole luonteenpiirre.
... ei kerro mitään ihmisen tunteellisuudesta, empaattisuudesta tai herkkyydestä ihmissuhteista. Ei liioin luonteen epävakaudesta ja heikkoudesta solmia pysyviä ihmissuhteita.
Kyseessä on seksuaalinen suuntautuminen, kuten homo- ja heteroseksuaalisuuskin. Ihmisillä on monenlaisia luonteenominaisuuksia seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Bi-tunteellisuus ehkä tarkoittaa sitä, että tunnetasolla tuntee kiinnostusta miehiin ja naisiin, vaikkei fyysistä varsinaista seksuaalista vetoa tuntisikaan molempia kohtaan. Jotkut ihmiset ovat jossain elämänvaiheessaan sellaisia. Jotkut koko elämänsä.
Minulla on ollut 24 vuotta suhde saman miehen kanssa. Olen biseksuaali, jolla on kyky solmia pysyvä rakkaussuhde ;) Lisäksi olen rakastunut naiseen, jonka kanssa voin hyvinkin olettaa olevani elämäni loppuun asti, vaikka yhteistä elämää onkin tähän mennessä vasta viisi kuukautta :)
Olen mieheni kanssa seurustellut ...yli kymmenen vuotta ja "vasta" parin vuoden jälkeen seurustelun aloittamisen uskalsin tunnustaa olevani bi...(rakastuttuani naiseen)
Mieheni on hetero, mutta on minulle sallinut paljon...
Se ei ole heikkoutta vaan ..Samaa tuntevat bi-ihmiset...se on rakkautta aidosti.(niinkuin heteroilla.?)
Ehkä bi-ihmiset katsovat tarkemmin ihmistä ...? (hymy,puhe,olemus -katsomatta sukupuoleen..)Itse en ole siihen niin kiinnittänyt huomiota.. Ihminen on vain aidosti ihana ! =) (jos on...)
pari suhdetta ollut (naisten kanssa) tässä "mieheni läsnäollessa"..Minulla meni todella kauan myöntää olevan bi vaikka "kokemuksia"olikin ollut... Valitettavasti suhteet kaatuivat.. =(
Itselläni ei ole edes kokemusta ns. "tyttörakkaudesta", enkä ole edes varma haluankokaan sellaista...? Ihastun herkästi, rakastun vain jos ihmisestä löytyy sitä tiettyä sielukkuutta ja sisäistä hehkua (mielestäni on melko sukupuoletonta)... Mieheni on paras ystäväni ja sielunkumppani... silti hän on mies, häneltä puuttuu ominaisuuksia, joita kaipaan naiselta... vaikka vain sitä "finnien puristelijaa" ja makutuomaria, kuten mieheni kommentoi... Minulle tärkeitä asioita on luottamus, rehelllisyys, avoimuus ja tasa-arvo. Voiko em. asiat todella toimia jos suhteessa on useampi osapuoli?
Taitaa palsta hiljentyä vähäksi aikaa. Hyvää yötä leidit! :)