Vauva (puolivuotias) kiljuu niin lujaa, että oikeen päähän sattuu! On siis kokoajan seuraa vailla. Sylissä rauhoittuu, mutta ei me iskän kanssa jakseta kokoajan sylitellä... Tätä on kestänyt nyt viikon verran ja oon todella puhki. Vauva ei itke, mutta toisaalta kiljuminen kyllä kehittyy itkuksi, jos siihen on reagoimatta. Saako näin pientä "kouluttaa" olemaan omissa oloissaan, vai onko huutoon aina pakko reagoida? Vauvan huutaminen on mun mielestä sävyltään jotenkin komentavaa/vaativaa.
Vauva huutaa/kiljuu
Siis todella lujaa!!
32411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiljuu ihan huvikseen todella lujaa. ilmeisesti tykkää kuunnella omaa ääntään, koska hymyilee ja nauraa sekä kiljuu:) varmaan kuuluu tähän ikävaiheeseen.
herra on ruennut kiljumaan oikein kunnolla, tuntuu olevan hauskaa itsestään...välillä nauraa ja kiljuu vieläkin kovempaa. Joskus kiljuu kun häviän meisemista vaik keittiööön jne. olenkin nyt ottanut herran sitten köllöttelemään sinne lattialle.
Hei vaan ...Eköhän tuo liene aika yleistä että pienet lapset kiljuu ja näin tutustuu omaan ääneensä . Meillä vaan tuota kiljumista ja komentamista on jatkutut nyt kuukauden. Neiti 7 kk tajuaa että kun vähän aikaa huutaa ja karjuu niin pääsee syliin ja sitten alkaa nauraa ..Taitaa pyörittää meitä jo .
Mielettömän ihana vauva kuhan vaan vielä kiljuminen jäis pois.