Heips,
onko ketään ikäluokkaa -83 tai vanhempaa, joka mietiskelee samaa kuin minä. Pieni ja mitätön ongelma kyllä, mutta vaikuttaa motivaatioon vaan niin paljon!
Aloitin tammikuussa sosionomin opinnot Helsingissä. Täytän 24 ja valtaosa luokkatovereista on parikymppisiä. Tuntuu, että "heillä on vielä kaikki edessä". Ahdistaa ajatus siitä, että jos olisin muutaman vuoden nuorempi niin voisin käydä sekä sosionomin että sh-tutkinnon, jotka molemmat kiinnostaa. Nyt epävarmuus oikeasta ammatista syö motivaatiota!
Kohtalotovereita? Auttakaa pois tästä typerästä ongelmasta, pohdiskellaan yhdessä :)
onko ketään ikäluokkaa -83 tai vanhempaa, joka mietiskelee samaa kuin minä. Pieni ja mitätön ongelma kyllä, mutta vaikuttaa motivaatioon vaan niin paljon!
Aloitin tammikuussa sosionomin opinnot Helsingissä. Täytän 24 ja valtaosa luokkatovereista on parikymppisiä. Tuntuu, että "heillä on vielä kaikki edessä". Ahdistaa ajatus siitä, että jos olisin muutaman vuoden nuorempi niin voisin käydä sekä sosionomin että sh-tutkinnon, jotka molemmat kiinnostaa. Nyt epävarmuus oikeasta ammatista syö motivaatiota!
Kohtalotovereita? Auttakaa pois tästä typerästä ongelmasta, pohdiskellaan yhdessä :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei
Ei mitään hätää. Olen 28 vuotias ( -78 syntynyt) En ole vanhin luokallani. Tämä on toinen tutkinto, mutta ainahan sitäå elämässä ehtii useamman hankkia. Aikuiskoulutustakin on. Tosin pitää muistaa, että myös työkokemusta pitää hankkia. Jos koulutus tuntuu oikealta, vaikka ei ainoalta vaihtoehdolta jatka vaan jos toinen parempi niin yruitä vaihtaa.
Itse opiskelen kulttuurituottajaksi.
Hassua luulin, että sosionomeilla on isompi tuo ikäjakauma kun meillä
höh et sä edes ole vielä mikään vanha! turhia murehdit... mikäsä sitten oot ku oot 33 jos nyt jo tunnet ittes vanhaks ;)
itse täytän pian 25vee, ja vasta nyt olen aikeissa lähteä opiskelemaan. En kyllä tunne itseäni yhtään vanhaksi, päinvastoin!
Yliopisto opiskelujakin olen ajatellut ehkä tulevaisuudessa, ehkä joskus yli kolmikymppisenä sitten.
23 vuotias on aivan älyttömän nuori, eihän silloin ole vielä oikeastaan aikuinenkaan.
20-vuotiaana tuntui, että kaikki on mahdollista. Nyt tuntuu vieläkin samalta, eli 20-vuotiaana kaikki oli mahdollista.
Ehkä pitäisi lähteä Pellemiljoonana maailmalle etsimään itseänsä, saattaisi löytää sen kadotetun nuoruuden.
Minäkin olen vm. -83, ja menossa (toivottavasti) syksyllä opiskelemaan joko terkkariksi tai sosionomiksi. Ja minuakin ahdistaa... En tunne itseäni sinänsä vanhaksi, mutta liian vanhaksi siihen että vasta aloitan opintoja. Kaksi vuotta nuoremmalla kaverillani alkaa viimeinen vuosi sosionomiopintoja kun minä vasta aloitan ne!
Huokaus.
Mihin meillä ihmisillä on kiire?
Miksi ikä määrittää niin paljon?
Itsekin täytän syksyllä "jo" 23 (hui kamalaa, sittenhän meikätyttökin on jo auttamatta aivan liian vanha! kääk!) enkä kuule ole päässyt vielä edes ammattikoulusta ulos :) Ei hävetä, ei mietitytä, ei vaikuta mitenkään mun koulunkäyntiin. Lukio tuli käytyä ja edelleen mietitään mikä musta tulee isona. Mut tiedätkö, tää miettiminen ja itsensä etsiminen on ihan kivaa :)
Kirjoitit:
"Ahdistaa ajatus siitä, että jos olisin muutaman vuoden nuorempi niin voisin käydä sekä sosionomin että sh-tutkinnon, jotka molemmat kiinnostaa."
Mikä estää?? Luuletko sä että tässä maassa ei ole ketään joka opiskelisi enää kolmekymppisenä? Itse oon aatellu että tuun varmaan opiskelemaan loppuelämäni, mutta tottakai teen aina välillä töitä.
Relax. Höllennä vähän ponihäntää ja nauti aurinkoisesta keväästä! =)
Olen täytin samaa mieltä kanssasi. mikä ihmeen kiire ihmisillä on!? On tietysti ymmärrettävää että monet haluavat valmistua ennen kuin täyttävät esim.30v, jos haluavat suuren perheen perustaa. Mutta 23v on vielä NUORI aikuinen.
En vaan voi käsittää tätä valittamista..
jos 23vuotias on koulussa 20vuotiaiden kanssa, niin siinä on vaan kolmen vuoden ikäero, onko se nyt sitten niin suuri ero että siitä on haittaa?
Itse olen 24vuotias, ja en ole vielä ammattiin kouluttautunut. ammattikorkeassa opiskelu kuuluu suunnitelmiini, enkä tunne tosiaankaan itseäni vanhaksi. anteeksi nyt, mutta kun pistää melkein vihaksi tuollainen.
23-on nuori !
Itse olen 27v , minulla kaksi ammattia, molemmat 120 ov, kolme lasta ja töissäkin olen ollut jo yhteensä reilun neljä vuotta.
Niin ja nyt olis taas houkutus lähteä vielä opiskelemaan, ainakin yksi ammatti. Enkä koe olevani vanha, paitsi silloin, kun 23v kertoo olevansa vanha.....
Nauttikaa nuoruudesta !
Sitten kun aloittaja ja minä olemme 27v, meillä on vasta nipin napin se ensimmäinen ammatti, tai itseasiassa minulla ainakin vielä puoli vuotta tai vuosi opintoja jäljellä.
No, minulla on sentään yksi lapsikin.
Tosin se 27 joka kirjoitti kahdesta ammatistaan oli 120 ov kun normi amk on 4 vuotta on 240... riippuu tietty kuinka hitaasti aiot valmistua...
En näe ongelmaa.Itse opiskelen juuri sh:ksi helsingissä ja luokan keski ikä on 25.Oot itekin "parikymppinen".Älä turhia murehdi.Ehdit tohon vielä kolmanneksi opiskella vaikka poliisiksi jos yhtään siltä tuntuu.Itse olen 19 ja luokan toiseksi nuorin.Ja tämäkös vituttaa =)
En näe ongelmaa.Itse opiskelen juuri sh:ksi helsingissä ja luokan keski ikä on 25.Oot itekin "parikymppinen".Älä turhia murehdi.Ehdit tohon vielä kolmanneksi opiskella vaikka poliisiksi jos yhtään siltä tuntuu.Itse olen 19 ja luokan toiseksi nuorin.Ja tämäkös vituttaa =)
Aloitin terkkarin opinnot tammikuussa. Luokallamme ei ole yhtään 19-vuotiasta. Itse olen 20 ja toisiksi nuorin luokallani. Voisin melkein veikata, että keski-ikä on lähempänä kaksikymmentäkolmea kuin kahtakymmentä.
voi sentään. et suinkaan ole liian vanha sosionomiopiskelijaksi !
itse opiskelen myös samaa alaa ja luokallani on kaksi melkein 50 naista, useampia 23-25 vuotiasta ja itse kuulun nuorempaan, eli -85 syntyneiden "sossujen" joukkoon. minua nuorempiakin luokallani on ja sen kyllä huomaa...
muutamassakin vuodessa elämänkokemus näkyy.. on meillä vaan sellaisia tanopäitä muutamat nuorimmista opiskelijoista, että hirvittää. tärkeää heille on opiskelijaelämän viettäminen, ei itse asiaan keskittyminen.
joten voisikohan tilanteesi ajatella niin päin, että saavuttamasi elämänkokemus(joka kuitenkin on meidän "rouviin" verrattuna vilä lapsen kengissä) tuo vain varmuutta ja järkeä opintoihisi, eikä suinkaan ole pahaksi??? :)
ei muuta kun opsikeluintoa vaan kovasti !
Kaverini opiskelee erästä tekniikan alaa ja aloittaessa luokan keski-ikä oli 24. Samaten yksi toinen tuttu, joka opiskelee erästä media-alaa, sanoi, että viime syksynä koulun alkaessa hänen luokallaan oli vain 2 alle 20-vuotiasta. Ei mitään stressiä kannata tuollaisesta ottaa. Varmasti joukossa on yli 30-vuotiaitakin.
Ainiin, ja haenhan itsekin vasta nyt, olen itsekin nyt 23, tosin -84 -syntynyt.
Oon -84 myös ja hain tositarkoituksella vasta nyt juuri sosiaalialalle. Olen asunut Espanjassa, Australiassa ja viettänyt rentoa reissuelämää. Tehnyt uranpoikasen toisella alalla ja nyt olen vasta koulukypsä, aiemmin en olisi ollut! Moni kavereistani ja työkavereistani pitää välivuosia, vaihtaa alaa. Tärkeintä on olla onnellinen ja pyrkiä kohti uusia haasteita, vaikka opiskelua, jos siltä tuntuu.
Ole avoin nuorina pitämiesi kaksikymppisten suhteen. Omat työkaverini ovat laajalta ikähaitarilta ja eikä ikäeroa kyllä huomaa nuorempiin. On ihan ihmisestä kiinni. Kolme vuotta ei vielä ole "elämä edessä"...haloo.