Hei, kuka muu omistaa jonkun setterin ja minkä? Kertokaa, miten paljon ulkoilutatte sitä? Tai muitakin kokemuksia.. Mulla on itselläni Irlanninsetteri noin puolitoista vuotias. Todella ihana, äärettömän innokas ja energinen. Tarvii aika lailla lenkkeilyä ja muuta puuhaa. Sillä on vaan vähän lonkissa vikaa, joten mitään agilityä ei ainakaan kantsi kuulemma alkaa harrastaa.
setterit
nasu01
6223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla ei ole setteriä vaan suomenajokoiran narttu pentu ja 13 vuotias sekarotuinen uros. Minä kyllä haluaisin tosi kovasti Punaista Irlanninsetteriä. Ehkä saan sen tässä 3 vuoden kuluessa.
Gordoni 3v. Joka päivä ulkoilua 1,5 - 3 h. Siihen on hyvä yhdistää hölkkä- ja hiihtolenkit, sekä sienestykset ja marjastukset. Virtaa riittää kyllä!
Gordoni 3v. Joka päivä ulkoilua 1,5 - 3 h. Siihen on hyvä yhdistää hölkkä- ja hiihtolenkit, sekä sienestykset ja marjastukset. Virtaa riittää kyllä!
Irkkusetteri löytyy. Kyllä pitää ihan vähintään pari tuntia päivässä antaa juosta metsässä vapaana. Ja silloinkin vielä meinaa tulla kämpästä silppua! Muutama tunti tallilla hepojen kanssa väsyttää jo melkein riittävästi... Puhtia piisaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta koira on aivan upea!!! :-)) Näyttelyt, toko ja myöhemmin agility harrastussuunnitelmissa. Onko kellään kokemuksia setterin käytöstä raunioilla tai haussa??
Joo, kyllä tosissaan energiaa riittää, mut asun niin huonolla paikkaa, et lähistöllä ei oo paljoo mitään paikkoja, missä pitää irti. Täytyy vaan yrittää aina joku paikka löytää, missä edes vähän aikaa pitää irti. En silti kadu kyllä, että Irlanninsetterin otin, aivan upee kaikinpuolin. Tosin välillä, kun on itse väsynyt rasitta, kun on niin energinen, mut kyllä siinä useimmiten itsekin piristyy..Kova se on ainakin antamaan tassua pyytämättäkin.
Joo, kyllä tosissaan energiaa riittää, mut asun niin huonolla paikkaa, et lähistöllä ei oo paljoo mitään paikkoja, missä pitää irti. Täytyy vaan yrittää aina joku paikka löytää, missä edes vähän aikaa pitää irti. En silti kadu kyllä, että Irlanninsetterin otin, aivan upee kaikinpuolin. Tosin välillä, kun on itse väsynyt rasitta, kun on niin energinen, mut kyllä siinä useimmiten itsekin piristyy..Kova se on ainakin antamaan tassua pyytämättäkin.