Luin kirjaa, jossa kerrottiin Osip Mandelstamin elämästä (ja kuolemasta Stalinin keskityslerillä) Päätin kirjoittaa elämäni ensimmäisen runon ja siitä se alkoi. Nyt olen kirjoittanut lähes kolmekymmentä runoa. Yksi niistä on yli kymmenen sivua pitkä. Mitä pitäisi tehdä, lopettaa koko pelleily, vai keskittyä johonkin muuhun.
runot ja ...
peter rotstrasse
5455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja arvosteltavaksi tänne. Ei kuitenkaan 30 sivua, vaan mielestäsi edustavia näytteitä.
Tässä pari tai ise asiasa kolme:
-Korpit ja minä
Kangasmetsä kaunoisin,
ihania polkujasi
kuljen mielin auvoisin
Korpit kaksin, mustat
tuolla yllä liitävät
"senkin", toinen raakkuu
"vanha mies", toinen vaakkuu
"haaskaks ryhdy",
hetken päästä molemmat
-Kangasvuokko
Kylmänkukka toukkuun,
tuoksut mettä,
olet kaunis, ihanin.
Mikset kestä meikä miestä,
vaikka vannon rakkauttani,
ikuista.
Sinä pari näytettä. Arvostelkaa.
Älä heitä hukkaan taitoasi! Jatka ihmeessä!!
lainkaan; miehekkään karuja mutta ytimekkäitä. Rikastuttaisit panoksellasi tätäkin palstaa.
Rakkausrunoille tosin on erikseen tuo viereinenkin palsta.
Vielä yksi neuvo: laita jokainen runo omana aloituksenaan. Nykylukija on kärsimätön. Kun muitakin kirjoittajia on paljon, yhdeltä ei kerralla kestetä pitkiä runosarjoja. Runo kerrallaan.
Ihan luettavia, mutta aloittelijan tapaan ehkä vielä "kypsymättömiä" oman sielun peilejä ja tunnetiloja. Kun runo on kehittynyt runoksi, se koskettaa myös universaalisti lukijaa. Runon rytmiikassa hiomisen varaa.
MUTTA jatka ihmeessä, jokainen runo, jotka syntyy hetkittäisestä tunnetilasta, on arvokas sekä Sinulle että meille muille. Ja kertakaikkiaan hieno harrastus!