Miten nykypäivänä maatiloilla ihmissuhteet on järjestetty? Ovatko nuoret parit järjestäin avioliitossa vai harrastetaanko maatiloillakin näinä päivinä enempi avoliittoja? Kaikilla aviopareilla lienee avioehto? Tilahan kuitenkin on yleensä jomman kumman sukutila ja useimmin taitaa vain toinen olla siinä töissäkin? Keräilen vain erilaisia ajatuksia ja kokemuksia aiheeseen liittyen, jos itse sitten osaisi välttää karkeimmat virheet.
Meillä isäntä on ostanut tilan omiin nimiinsä seurusteluaikana, itse käyn ulkopuolella töissä ja auttelen tilalla ulkopuolisen työn asettamissa rajoissa. Lapsia ei ole eikä avioliittoa ole harkittu. Makselen yhteisiä jokapäiväisiä menoja, pieniä remontteja ja pientä vuokraakin olen maksanut tilalla asuessani. Mutta jatko mietityttää. Jos jään tilalle virallisesti asumaan ja laitan tilaan rahaa ja työpanostani kiinni ja muutenkin suunnittelen elämäni tilalle, olisiko järkevää tehdä jonkinlainen paperi, joka takaisi etten menetä tilaan sijoittamiani rahoja vallan, jos mieheni kuolee tai tulee ero.. Onko hyviä vinkkejä? Miten mahdollinen avioliitto (avioehdon kanssa luonnollisesti) muuttaisi minun / mieheni asemaa? Lakimiehen puheille asian kanssa varmaan pitää jossain vaiheessa lähteä joka tapauksessa...
Meillä isäntä on ostanut tilan omiin nimiinsä seurusteluaikana, itse käyn ulkopuolella töissä ja auttelen tilalla ulkopuolisen työn asettamissa rajoissa. Lapsia ei ole eikä avioliittoa ole harkittu. Makselen yhteisiä jokapäiväisiä menoja, pieniä remontteja ja pientä vuokraakin olen maksanut tilalla asuessani. Mutta jatko mietityttää. Jos jään tilalle virallisesti asumaan ja laitan tilaan rahaa ja työpanostani kiinni ja muutenkin suunnittelen elämäni tilalle, olisiko järkevää tehdä jonkinlainen paperi, joka takaisi etten menetä tilaan sijoittamiani rahoja vallan, jos mieheni kuolee tai tulee ero.. Onko hyviä vinkkejä? Miten mahdollinen avioliitto (avioehdon kanssa luonnollisesti) muuttaisi minun / mieheni asemaa? Lakimiehen puheille asian kanssa varmaan pitää jossain vaiheessa lähteä joka tapauksessa...
Vastaukset 35
Vanhimmat
avioliittoa, mutta tuota vuokraa en kyllä naiselta edes ilkeisi ottaa vastaan.
että, sinua taidetaan käyttää hyväksi!!
vuokraa, kun asut siellä... Hei apua. Kannattais ruveta jo pakkaan tavaroita.
Vaikutat fiksulta ihmiseltä. Tuntuu tosi oudolta tuo kuvio, että teet töitä tilalla ja maksat vuokraa.
En nyt suoralta kädeltä osaa neuvoa, miten asiat tulisi junailla, mutta nuo mainitsemani asiat ovat mielestäni todella kummallisia.
Pikaisesti!! Mikäli vierihoito,vaate- ja ruokahuolto ei riitä. Et häviä mitään kun nyt lähdet. Vielä kun ei edes ole lapsiakaan.
Minulla on isohko maatila ja asustan avoliitossa naisystävän kanssa.
Minä taas autan naisystävääni ns. vuokrarahana jolla hän lyhentää asunto lainaa. Lisäksi rahoitan muutenkin kun on tarve.
Siis onko minun erottava heti vai miten minä etenen???
Katos kun maatalon poijalla menee kerrankin hyvin.
On ostattanut ns. tyttöystävän nimiin asunto-osakkeen ja nyt saa tehdä luontevasti poistoja vuokramaksuina. Tuo on hyvin tehty. Ei enää mersu riittäny. Nyt onpi pelkona,että tyttöystävä rupee vihoittelee ja lähtee kämppä osake mukanaan. Siinäpä saat kiltisti olla.
Jos päädytte avioliittoon, niin avioehdossa voitte sopia niinkin, että tila ja koko omaisuus jää viljelijälle, joka vastaavasti hankkii asunnon tilalta lähtevälle.
Itselläni ei ole avioehtoa, seurustelimme ennen avioliittoa 8 vuotta, jona aikana jo ostimme ensimmäisen yhteisen asunnonkin(rivitalokaksio).
Yhteisten lasten myötä avioehdon tarve on lopullisesti poistunut, sehän on sama kumpi meistä sen omaisuuden lapsillemme siirtää. Jonkinlainen hallintaoikeustestamentti täytyy lähiaikoina tehdä lähinnä asioiden helpottamiseksi pahimman varalle.
Ps Kaikkien kannattaisi tehdä jonkinlainen tuotannon alasajo/saneeraussuunnitelma puolison vakavan sairastumisen tai kuoleman varalle, nykymaataloutta on todella vaikea sen muualla töissä käyvän puolison alkaa pyörittää, ellei ole ollut siinä päivittäin mukana.
joka itseäkin kiinnostaa. Avopuolisoni tosin on todennut, että hän ei aio avioitua sillä se on ainoa varma tapa estää avioero :)
Olemme kumpikin olleet aviossa aiemmin ja molemmilla on lapsia. Nyt on jo yhteinenkin. Tila on puolison nimissä ja omistuksessa. Itse on omista mitään, sillä myin aikaisemmin omistamani omakotitalon.
Osallistun tilan tuotantoon sen mitä päivätyöltäni ehdin. Ja kaikki tuloni käytän "yhteiseksi hyväksi".
Eipä tästä muuta hyötyä ole kuin että on "ihan kiva olotila" ja eipä tarvitse omien lasten tapella perinnöstä. Pitäisi vaan tehdä semmoinen paperi, etten joudu kodistani pois jos kumppanista ensin aika jättää.
palkattoman piian asemassa. Tai ehkä sekin vertaus antaa liian ruusuisen kuvan, kun kaikki muualtakin hankitut tulot menevät "yhteiseksi" hyväksi. Suosittelisin sinun kannalta lakimiehen luona käyntiä, jos avioliitto ei tule kyseeseen. Se kyllä ratkaisisi monta asiaa, kunhan et aivan mahdottomiin avioehtoihin suostuisi.
Maatilalla,joten älä odota saavasikaan mitään itsellesi talosta.
40V MAATILALLA OLEVANA,VIHITTYNÄ VAIMONA VOIN SANOA,ETTÄ SINUN PITÄÄ ENSIMMÄISEKSI TEHDÄ ITSELLESI SELVÄKSI,HALUATKO OLLA YKSI VASTUUVUOROSSA OLEVA-EIKÄ ENSIMMÄISEKSI AJATELLA PERINTÖASIOITA.
mINUN AVOMINIÄNI LÄHTI OVEN KARMIT KAULASSA-KAHDEKSAN VUODEN JÄLKEEN,KUN HÄNELLE SELVISI,
ETTEI SAAKKAAN PUOLTA TILASTA MUKAANSA!
pIENIN LAPSI EI EHTINYT VIELÄ VAIPOISTA EROON.
lÄHDE POIS,ENNENKUIN LAPSIA TULEE,JOS ET HALUA SITOUTUA,SILLÄ EROSSA LAPSET HAAVOITTUVAT.
oN SYDÄNTÄSÄRKEVÄÄ KATSELLA LASTEN ELÄMÄN RIKKONAISUUTTA.
Olen pahoillani, että sinun poikasi perheelle kävi noin. En tiedä olivatko antamasi ohjeet minulle suunnattu, mutta jos näin on, niin taisin ilmaista itseäni hieman huonosti.
En missään tapauksessa halua puolta tilasta itselleni. Tila on mieheni sukutila ja siinä suvussa pysyköön. Minulle riittää vallan mainiosti oma palkkatyöni! Olen tosiaan maatilalla töissä vain satunnaisesti, lähinnä viikonloppuisin, enkä samalla tavalla haluakaan sitoutua maatilaan kuin oma sukupolvesi on tehnyt. Toki hoidan kodin, pihan ja ne mahdolliset tulevat lapset, paperitöitä siinä sivussa. Mutta muuhun ei oikein oman työn lisäksi ehdi.. Avioliittoa ei ihan periaatteesta olla kiirehditty, sillä ei ole kovin suurta merkitystä meille. Molemmat ovat tyytyväisiä avoelämään.
Mutta pitää minunkin varautua jossain määrin pahimpaan, kuten aikaisemmat sukupolvet ovat tehneet menemällä naimisiin. Jos mieheni tosiaan yllättäin kuolisi ja olisin laittanut kaikki palkkatuloni "yhteiseen hyvään", kuten täällä joku muukin kertoi, ei minulle tosiaan siinä tilanteessa jäisi edes kattoa pään päälle.
Se olisi kurjaa...
Kyllä te yhdessä löydätte ratkaisun ongelmaan. Avioliitto olisi sellainen, ja suosittelisin sitä. Mutta jos se ei tule kyseeseen, niin varmasti lakimiehen avustuksella löytyy muukin teitä molempia tyydyttävä sopimusmalli. Pahimman varalle siis, eihän sitä silloin tarvita, jos kaikki menee hyvin.
"Toki hoidan kodin, pihan ja ne mahdolliset tulevat lapset, paperitöitä siinä sivussa."
Pari lasta ja paperityöt kotitöiden lisäksi, niin joku sadan hetaarin tilan hoito on siihen nähden lomanviettoa!
Höh, nyt kaikki saivat siis sen kuvan, että raadan tilalla hikihatussa ja lisäksi maksan täyttä vuokraa. Mutta ei nyt ihan.. Kyllä ensisijaisesti tulee raadettua tilan ulkopuolella ja tienattua sieltä ihan kohtuullisesti. En siis laita ainoita rahojani vuokranmaksuun. Lähinnä niin, että kustannan yhteisen taloutemme ruoka- ym. kulut pääosin ja olen laittanut talon pikkuremontteihin omaa rahaani. Mieheni toisaalta maksaa kaikki taloon liittyvät kulut ja sähköt ja vedet.
Mutta se tästä asiasta hankalan tekeekin, että toisaalta sitä kokee elävänsä siivellä toisen puurtaessa hiki hatussa tilan eteen ja toisaalta taas tietää, että jos jotain sattuu, niin minulle ei jää edes kattoa pään päälle, vain omat säästöt.
Mutta kiitti asiallisista vinkeistä. Enköhän minä nyt ensin lähde sinne lakimiehen puheille sitten..
Niin ja hei, miltä tämä järjestelymme vaikuttaa, jos katsotte asiaa mieheni näkökulmasta - sukutilan omistajana, joka ensimmäisenä isäntänä suvussaan hoitaakin tilaa yksin, ilman "emännän" apua? Aiemmilla sukupolvilla kuviot ovat olleet siltä osin selvät: mennään naimisiin, molemmat ovat tilalla töissä ja kaikki on yhteistä. Mutta näinhän ei taida nykyään olla kuin harvoilla tiloilla..
muuten eroa sillä, onko tilaa hoitava puoliso mies vai nainen? Meillä kun emäntä jatkaa sukutilan pitoa yksin ja mies käy tilan ulkopuolella töissä. Tosin niin paljon teen tilankin töitä kuin vain ehdin. Emännän isä asuu vielä samassa taloudessa ja kun on hyvissä voimissa niin auttelee remonteissa, tekee metsätyöt jne.
lakimiehen puheille. Paperi, joka varmistaa oman kodin ja tulevaisuuden. Jos avioliitto ei tule kysymykseen, on aivan selvä, että on varmistettava miten käy vakavien muutosten varalta. Kokemusta on. Jos teillä on yhteinen lapsi, se "helpottaa" asioita, mutta avoliitto on aika lainsuojatonta. On muuten avioliittokin. Olen muualta tullut, avioliitossa, mutta jos mies kuolee, olen tyhjän päällä. En yksin pärjää maanviljelijänä, olen vieraitten ihmisten mailla, ja anoppi on aika hankala. Asuu samassa pihapiirissä. Jos mies kuolee, kuka ostaa maatilan anoppeineen päivineen.
Lapset ovat ainainen taisteluväline,joita riepotellaan ja revitään sinne ja tänne.-Eivät pienet ymmärrä,miksei iskä ja äiti ole enää yhdessä.-Näkevät siitä vain mielikuvitusteorioita kuten minunkin mummotettavani.
Lapset olivat tehneet majan talvella iskän luona.
Pikku mummutettavani tuumi,että iskä ja äitikin voivat olla siellä joskus yötä,jos laittavat oikein paljon vaatetta ylle.
-Lapset särkyvät erossa.-Ajatelkaa aina ensin lapsia.
saa PITKITTÄÄ!
Jos parisuhde ei toimi eikä ole kipinää sitä elvyttää, niin ero on joskus hyvä ratkaisu. Itse olen eronnut sen jälkeen, kun neljä vuotta kituutettiin pienten lasten kanssa saman katon alla. EI toki enää samassa sängyssä vaan emännällä oli vakituinen petikaveri, jonka luona kävi hoidattamassa itseään.
Eli kokemuksesta tiedän, olisi tarvinnut erota aikaisemmin. Lapset sopeutuvat kyllä ja nuorempina vielä paremmin. Meillä kummallakin on nyt uudet suhteet, uusia lapsia ja tapaamiset sujuvat. Homma toimii kun ei katkeroiduta. Itse olen exäni kanssa nyt paremmissa väleillä kuin liiton loppuaikoina.
Millaisen perhekäsityksen lapsesi saavat,kun on sinun,minun ja meidän lapsia jasinun ja minun petikavereita-jotka nekin vaihtuvat kukaties?
Älä ole katkera,jos lapsistasi tulee häirikköjä-tai he lataavat sinua vastaan aikuisina?-Jatkavat saman perhemallin mukaan kuin tekin?
Oletko valmis siihen?
Olen seurannut pitkään poikani eroprosessia-ja olo ei ole lasten kannalta hyvä.Niin ovat lapsi-
raukat avominiän lähdön jälkeen kuin olisivat mustalaisten rekeen istuutuneet...
tilanne on normalisoitunut. He asuvat äitinsä kanssa ja heillä on vakituinen "arki-isä" eli exäni uusi mies. Minä asun kumppanini ja hänen lastensa kanssa ja näilläkin lapsilla oikea isä on muualla, lähellä kuitenkin. Tapaamiset sujuvat ja uusioperheeen lapset tulevat hyvin toimeen keskenään.
Ero on aina menetys, mutta mielestäni on onnistuneita eroja. Parempi se, että nyt on kymmenkunta ihmistä onnellisia kuin se, että lapset kärsisivät, kun vanhemmat kituuttavat liitossa joka ei toimi.
Entäpä,kun tulee murrosiät?-Saat kuulla,että sinä ukko ,kuule et oo iskäni,joten älä....
Sama riitely voi tulla toisinkin puolin.
Lasten repimisille irti omista olosuhteista ei
ole perusteita,jos ajatellaan lasten parasta.
Äitinä en erottaisi lapsiani heidän isästään,mikäli se olisi minusta kiinni.
Eiköhän se ole nykypäivänä pakko elää nykypäivän sääntöjen mukaan. Jos puolet suomalaisista aviopareista eroaa, syystä tai toisesta, niin kyllähän erilaiset uusperheet alkavat olla yhtä lailla sääntö kuin ydinperheetkin. Ei avioeroista voi noin syyllistää ja vedota siihen että lapsi kärsii!! Lieneekö siitä edes luotettavia tutkimuksia? Murrosiässä lapset taistelevat vanhempiaan vastaan aina, oli siinä lähimpänä oma biologinen vanhempi tai se "arkivanhempi". Toinen asia sitten on, miten tähän murkkuikäisen rajojen koitteluun perheissä suhtaudutaan...
Ero on takuulla hyvä ratkaisu niin aikuisten kuin lasten kannalta joissain tilanteissa. Nykypäivänä yhä useammalla parilla on myös varaa erota, ennenhän ei näin ollut. Hyvä tai huono asia, en ota kantaa, kun ei ole edes omakohtaista kokemusta. Mutta syyllistää emme avioeroista tänä päivänä enää voi!
Sanot,että nykyaikana on vara erota.Oikeassa olet.Kun menet sossuun -ja kuvailet ukkosi väkivaltaiseksi ja juopoksi,niin kas kummaa.SAAT
HETI KOLMION ASUTTAVAKSESI.PITÄÄ NÄET OLLA NELIÖITÄ STANDARTIMÄÄRÄ.-kYLLÄ OLIKIN KURJAA KÖYHÄN UKON MATKASSA.EI TULLUT EDES ASUNTOTUKEA JA MÖKKI OLI PIENI.-KYLLÄ KELA JA SOSSU MAKSAA
UKON JA AKAN VAIHTAMISET-JA VIELÄ LASTEN PUNOMISENKIN KOLMELLE,NELJÄLLE ERI UKOLLE...
Oletko sama emäntäehdokas, joka täällä joskus aiemmin kyseli kokemuksia ja näkemyksiä asumisesta appiväen kanssa lähekkäin? Miten se puoli on järjestynyt?
Sama ehdokas olen. Kyllä yhä edelleen kuulisin mieluusti kokemuksia tästäkin aihepiiristä... Onko langoilla muita keskusteluun silloin vuosi-puolitoista sitten osallistuneita? Mitä enemmän asiasta on puhunut, sitä enemmän tuntuu löytyvän tarvetta keskustelulle..
Meillä asia järjestyi kun oli tiukkana. Appivanhemmat muuttivat silmänkantamattoman päähän. Mutta moni muu elää yhä appivanhempien läheisyydessä -valitettavasti. Itse ainakin tunsin koko ajan "valvovan katseen" selässäni ja tilanne ahdisti kovasti. Välit alkoivat olla aika lailla kireät... Nyt siis menee jo paremmin.
olen...vaikka en ole aiemmin tähän keskusteluun tällä foorumilla osallistunut.
Meillä emännän vanhemmat ovat eronneet ja isänsä asuu meidän kanssa samassa taloudessa. Itse olen tilanteeseen pakkosopeutunut, kun ei mulla oo äänivaltaa asiassa. Olen sitä mieltä, että on emännän asia järjestää vanhempansa asuminen, varsinkin kun spv:n aikoihin pappa oli ilmoittanut, että "kyllä hän tästä väistyy kun emäntä löytää uuden kaverin". No pari vuotta kohta on oltu yhdessä ja yhteinen vauvakin jo on.
Tilanne kiristyy jossain vaiheessa aivan varmasti. Ja sitä en missään nimessä haluaisi.
Tässä sinulle linkki siihen aiempaan pitkään ja parhaaseen keskusteluun, mitä asiasta olen ikinä nähnyt. Tämä varmasti auttoi monia. Toivottavasti on hyötyä sinullekin..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000024&conference=4500000000000047&posting=22000000012923753
Mitäköhän keskusteluun osallistuneille Kissalle, Emännälle, Kolleegalle ja muille kuuluu?
Kuulostaa hyvältä ja viisaalta järjestelyltä.
Kyselit, mitäpä kuuluu silloisille keskustelijoille. Kissalle eli wetabixille kuuluu ihan hyvää (nimimerkki on pitänyt vaihtaa, kun joku on rekisteröinyt Kissan). Emäntään olen edelleen yhteydessä, mutta hän saa itse kertoa kuulumisistaan, mikäli haluaa. Kollegan kanssa kirjoittelin, mutta sitten se jäi ja nyt osoite on kadonnut. Oletko Kollega kuulolla?
Lähes päivittäin ihmettelen ja ihastelen tätä tilannettamme, että saimme sen yhteisasumisen purettua maltillisesti. Oli virhe asettua sellaiseen asumiskuvioon, mutta ehdottamasti oikein oli järjestää asiat lopultakin toisin. Ja olen täysin varma, että sen lisäksi, että meidän perheemme voi paremmin, niin myös appiväki viihtyy ja voi hyvin. Ja välit appeloihin ovat asialliset ja mielestäni paremmat kuin koskaan.
semmoinen olo, että turhasta rutisen...tottahan pappa on tärkeä, kun tekee meillä kaikenlaisia hommia. Kyllä mä silti tunnistin tuosta toisesta ketjusta itseni ja osittain myös puolisoni.
Meillä on vielä semmoinen juttu, että puolison lapsista vanhin on alkamassa isännäksi muutaman vuoden päästä kun tulee täysi-ikäiseksi. Sitten meillä on taas sama ruljanssi edessä eli on jo kolme sukupolveä saman katon alla.
Kateelliset onnittelut täältä kolhoosista.
me ollaan miehen kanssa naimisissa ja omistetaan yhdessä miehen sukutila. avioehtoa meillä ei ole eikä tule. molemmat ollaan tilalla kokopäiväisesti "töissä". Naimisissa oltiin jo montavuotta ennen tilakauppoja ja lapsiakin kerkesi siunaantua sinä aikana.
tuo vuokran maksamis homma tuntuu aika oudolta?
miksi ette menisi avioon? jolloin avioehto voisi tulla kyseeseen mikäli niin haluatte?
Minä tein vanhempieni kanssa sukupolven vaihdoksen, koska emme ole naimisissa mieheni kanssa niin perustimme verotoimiston ehdotuksesta yhtymän. Mieheni jäi tilalle töihin ja minä jatkan tilan ulkopuolella. Ehdottomasti kannattaa jonkin moiset keskenäiset kirjalliset sopimukset olla esim. erotilanteen varalta (niinkun avoliitossa muutenkin omaisuutensa turvaamiseksi).