Sairaan- ja terveydenhoitoalalla pitäisi ottaa käyttöön työvelvoite kuten oli sota-aikanakin. Kaikki kynnelle kykenevät joutuisivat alansa töihin. Heille osoitettaisiin työpaikka ja jos he eivät sinne menisi, pantaisiin vankilaan maanpetoksesta. Palkkaa tietysti jonkin verran maksettaisiin. Eiköhän riittäisi vanhuksillekin hoitajia! Nyt vain poikkeuslakia sorvaamaan! Velvoite ei koskisi niitä, joilla on jo työpaikka ko. alalla.
Työ-
velvoite!
9531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pitää kuitenkin muistaa, että kaikista ei ole toisten hoitajiksi. Olin yli viisikymppisenä työttömänä ja jotkut sanoivat: rupea lähihoitajaksi, siinä ammatissa on töitä, muuta työtä et enää saa. No en ruvennut, tunsin itseni niin hyvin, että tiesin, etten kyllä hoitaisi ainuttakaan sairasta, kuristaisin korkeintaan ne potilaat. Ja hankin hommia ihan muulta alalta.
Mihin ammattiin sitten ryhdyit?
Ammattikuristajaksiko?
Minkä maan mafian palvelukseen?
Vastaako uusi työ taipumuksiasi?
työttömäksi myös. Silloin työvoimatoimistossa kehotettiin lähes kaikkia esim.pankista tms.paikoista työttömiksi jääneitä hakeutumaan hoitoalalle.
Kokeilin yhden puolivuotiskauden eräässä vanhainkodissa ja totesin, että minusta ei ole siihen työhon, vaikkakin vanhukset olivat ihan kivoja. Olen mielelläni ihmisten seurassa mutta, se työ on fyysisesti erittäin raskasta ja vaatii hyvää selkää plus muuta lihaskuntoa.
Mistäs sitä fyysitä voimaa konttorissa olisi kertynyt? Niska-hartia vaivat jo valmiina.
Ei todellakaan kaikista ole hoitajiksi jo olemassa olevien vammojen ja ehkä luonteenpiirteidenkään vuoksi.
Onneksi minua ei ole edes pyydetty tai suositeltu (kehoitettu)hakeutumaan lähi- tai vanhusten hoitajaksi.
Olen joutunut entisen ystäväni dementoitunutta äitiä hoitamaan vain muutaman päivän ja sitäkään en aivan yksin. Se oli kamalaa.
En suinkaan ajatellut häntä tappavani, vaan tämä voimattomuus ja toivottomuus, kun ei pysty mitenkään auttamaan, siis parantamaan, oli minulle liikaa.
Tätä samaa tunnetta ei ollut ollessani äitini viimeistä viikkoa hänen vierellään, mutta me olimmekin sairaalassa ja hoitohenkilökunta oli aina saatavilla.
Muistankin nyt myös tapauksen Invaliidisäätiöltä hakiessani itselleni tukiliivejä. Odottaessani näin siellä niinpaljon raajavammaisia, että pakko oli mennä ulos oksentamaan.
Ei todellakaan kaikista ole läheishoitajiksi ja siksi saammekin lukea lehdistä, milloin "murhista" tai hyväksikäytöistä.
Onneksi nykyisin on myös jonkinlaisia testejä ja ainakin rikostaustan selvitystä.
toive haikailla entisten poikkeustilojen käytäntöjä nykypäivään.
Tarvitaan yleinen arvojen muutos, jotta nähdään, mikä on loppujen lopuksi tärkeintä. Tarvitaan myös yleisen ahneuden aatteen alasajo. Kunpa se aika joskus koittaisi.
Mitä on yleisten ahneiden aatteiden alasajo? miten se liittyy tähän, että kaikista pitäisi taipumuksiin ja varmaan myös fyysisiin ominaisuuksiin katsomatta kouluttaa vanhustenhoitajia?
Ihmettelen, miksi on edelleen kunnia-asia elää mahdollisimman vanhaksi, vaikka ei maailmasta enää mitään tajuaisi. Itse ainakin toivon voivani poistua ennen kuin minut työnnetään avuttomana laitoshoitoon vaipoissa makaamaan.
ei ole vanhustenhoitajaksi, johan lakikin siitä sanoo sanansa.
Itselläni on useita yli 80-, jopa yli 90-vuotiaita ystäviä, jotka elävät tyytyväisina, sekä psyykkisesti että fyysisesti, omassa kotonaan. Joillakin käy ulkopuolista apua silloin tällöin.
Useilla heistä on harrastuksia, jotkut kuuluvat kuoroon, jotkut soittavat vielä jopa ammatillisesti. Useimmilla on oma auto ja ajokortti.
Miksi maalata pahoja kuvia eteensä, ei kaikkien elämä ole samanlaista? Mitä vanhemmaksi eletään, sitä erilaisemmaksi samanikäisten elämänmeno muodostuu.
Terv. 55-vuotias.
Olen vähän vanhempi ja sen takia väärällä palstallakin. Ehdin näkemään sen ajan, kun nuoret omantunnonarat lääkärit ja muutama kymmenen pientä tyttöä samalle JSP:lle kasaantui- sairaanhoitajalotiksi sanottua tuli auttamaa, kun ukot tappeli.
Ei niille koskaan mitään palkkaa ole maksettu. Silloin vain tuo velvoite toimi niin, että pyssy kouraan ja tappelemaan, jos omatunto tökkii tai kunto ei riitä, menet auttelemaan.
Ajatuksesi ei ole hullumpi, mutta kait niille jokin palkkakin. Sanotaan, että kissa elää kiitoksella, mutta en tuohon usko
palkkaa maksettaisiin?
Kyllähän varmaan kaupastakin saa tavaraa pelkällä kiitoksella, vai saako?