Miniät ja vävyt

Jos on jono, niin on jono.
Miten niin joku menee jonossa muiden ohi? Miten se edes käytännössä voi tapahtua, saati että ohittaja on aina joku vanha?
Luulisi, että koko jono älähtää, jos minkä ikäinen tahansa yrittää hivuttautua väliin.

Kävelyteillä pitää ohittaa ojan kautta? Köyhän talon porsaiden jono? Missä noin kapeat kävelytiet ovat?

Mikä ihmeen kampanja tämä oikein on? Minkä ikäisenä katsotte jonkun olevan vanha? Laskekaa nyt sitten itse, montako nuoruuden vuotta teillä itsellänne on jäljellä.

Anna mun kaikki kestää kirjoitti:

Jos on jono, niin on jono.
Miten niin joku menee jonossa muiden ohi? Miten se edes käytännössä voi tapahtua, saati että ohittaja on aina joku vanha?
Luulisi, että koko jono älähtää, jos minkä ikäinen tahansa yrittää hivuttautua väliin.

Kävelyteillä pitää ohittaa ojan kautta? Köyhän talon porsaiden jono? Missä noin kapeat kävelytiet ovat?

Mikä ihmeen kampanja tämä oikein on? Minkä ikäisenä katsotte jonkun olevan vanha? Laskekaa nyt sitten itse, montako nuoruuden vuotta teillä itsellänne on jäljellä.

Lue lisää

Viimeksi kun olin laivalla niin kaksi vanhaa mummua kiilasi jonon eteen. Iät suurinpiirtein 6kympin molemmin puolin.
Sanoin asiasta, kuten myös sisareni. Ei vaikutusta. Moni muukin alkoi sitten jonossa napista näistä röyhkimyksistä, mutta kyllä muorien pokka kesti! Olivat niinkuin eivät olisi ketään nähneetkään, eikä kyse ollut siitä etteikö heille suoraan sanottu, että missä jonon häntä on.
Kyllä tähän törmää liian usein, vanhukset vain luottavat siihen, ettei kukaan kehtaa sanoa. Nuorille sanotaan paljon helpommin kuin vanhuksille. Moni on huomannut, ettei vanhuksille huomauttamisesta ole mitään hyötyä...
Olen nelikymppinen joten kymmenkunta vuotta on enää vanhuuteen(laskin itse).

esimerkki. kirjoitti:

Viimeksi kun olin laivalla niin kaksi vanhaa mummua kiilasi jonon eteen. Iät suurinpiirtein 6kympin molemmin puolin.
Sanoin asiasta, kuten myös sisareni. Ei vaikutusta. Moni muukin alkoi sitten jonossa napista näistä röyhkimyksistä, mutta kyllä muorien pokka kesti! Olivat niinkuin eivät olisi ketään nähneetkään, eikä kyse ollut siitä etteikö heille suoraan sanottu, että missä jonon häntä on.
Kyllä tähän törmää liian usein, vanhukset vain luottavat siihen, ettei kukaan kehtaa sanoa. Nuorille sanotaan paljon helpommin kuin vanhuksille. Moni on huomannut, ettei vanhuksille huomauttamisesta ole mitään hyötyä...
Olen nelikymppinen joten kymmenkunta vuotta on enää vanhuuteen(laskin itse).

Lue lisää

paikkani jonossa suosiolla ja nurisematta.
Onhan selvää että vanhan ihmisen fysiikka ei kestä jonoissa seisomista kuten nuorten. Sillä se kunnioiuts myös näytetään että annetaan vanhemmille tietä ja etuiluoikeus sekä istumapaikka bussissa. Eikös teille sitä jo lapsena opetettu.

antanut.... kirjoitti:

paikkani jonossa suosiolla ja nurisematta.
Onhan selvää että vanhan ihmisen fysiikka ei kestä jonoissa seisomista kuten nuorten. Sillä se kunnioiuts myös näytetään että annetaan vanhemmille tietä ja etuiluoikeus sekä istumapaikka bussissa. Eikös teille sitä jo lapsena opetettu.

Lue lisää

Tottahan minut on kohteliaaksi opetettu, siksi en etuilijoita ymmärräkään.
Usein päästän esim.kaupassa jonkun edelleni, koska itselläni on yleensä isot ostokset(5 lasta). Silloin jos minun takanani on muita niin pitäisi kysyä kaikilta lupa ohitteluun ja silloin en päästä ketään edelleni paitsi jos hän on esim. heti takanani jonossa. Eihän se ohitus vain yhteen vaikuta. Silloin laivallakin jonossa oli paljon muitakin iäkkäitä ihmisiä, mutta nämä kaksi röyhkimystä eivät jonotelleet. Eivät siten ansainneet mitään kunnioitustakaan.
En käytä busseja, joten en ole siellä paikkoja viemässä.

esimerkki. kirjoitti:

Viimeksi kun olin laivalla niin kaksi vanhaa mummua kiilasi jonon eteen. Iät suurinpiirtein 6kympin molemmin puolin.
Sanoin asiasta, kuten myös sisareni. Ei vaikutusta. Moni muukin alkoi sitten jonossa napista näistä röyhkimyksistä, mutta kyllä muorien pokka kesti! Olivat niinkuin eivät olisi ketään nähneetkään, eikä kyse ollut siitä etteikö heille suoraan sanottu, että missä jonon häntä on.
Kyllä tähän törmää liian usein, vanhukset vain luottavat siihen, ettei kukaan kehtaa sanoa. Nuorille sanotaan paljon helpommin kuin vanhuksille. Moni on huomannut, ettei vanhuksille huomauttamisesta ole mitään hyötyä...
Olen nelikymppinen joten kymmenkunta vuotta on enää vanhuuteen(laskin itse).

Lue lisää

Mitä siellä jonotettiin? Kaikkihan olivat jo perillä laivassa. Liput kädessä, mihin siellä on kiire?

Minä suuttuisin, jos joku marketin kassalla kiilaisi eteeni kärryt täynnä tavaraa. Se ei olisi ikäkysymys.
Olen kyllä sitä mieltä, että harvemmin sellaiseen tilanteeseen joutuu.

Monissa kaupoissa on jonotuslaput, samoin pankeissa.

Anna mun kaikki kestää kirjoitti:

Mitä siellä jonotettiin? Kaikkihan olivat jo perillä laivassa. Liput kädessä, mihin siellä on kiire?

Minä suuttuisin, jos joku marketin kassalla kiilaisi eteeni kärryt täynnä tavaraa. Se ei olisi ikäkysymys.
Olen kyllä sitä mieltä, että harvemmin sellaiseen tilanteeseen joutuu.

Monissa kaupoissa on jonotuslaput, samoin pankeissa.

Lue lisää

on tällainen kokemus:
Olin kaupan jonossa erään vanhemman naisen kanssa, jolla oli ostoskärryllinen tavaraa. Minulla oli vain lava jossa oli 12 purkkia NANnia pojalleni. Kun tämä vanhempi rouva näki, että minulla oli näin vähän ostoksia verrattain häneen, hän sanoi, että voisin mennä edeltä, hänellä ei kuulemma ollut kiirettä. En voinut muuta, kuin kiittää, sillä minulla oli jo kova kiire kotiin, sillä mieheni oli lähdössä töihin.
Minut on kasvatettu sen verta hyvin, että kunnioitan vanhempia ihmisiä, paitsi jos minua tullaan aiheettomasti syyttämään jostain. Avaan aina kauppojen ovat, sekä vanhoille että nuorille, samoin esim. linja-autossa jos on täyttä, luovutan paikkani mielelläni vähän "heikompi jalkaiselle". Olen huomannut, että linja-autossa nuoret eivät voi antaa edes vieruspaikkaansa vanhemmille ihmisille, vaikka se olisi tyhjä. Reppua pidetään toisella penkillä ja itse istutaan toisella. Siinä ei ole mitään järkeä, varsinkin jos linja-auto on todella täysi!

Anna mun kaikki kestää kirjoitti:

Mitä siellä jonotettiin? Kaikkihan olivat jo perillä laivassa. Liput kädessä, mihin siellä on kiire?

Minä suuttuisin, jos joku marketin kassalla kiilaisi eteeni kärryt täynnä tavaraa. Se ei olisi ikäkysymys.
Olen kyllä sitä mieltä, että harvemmin sellaiseen tilanteeseen joutuu.

Monissa kaupoissa on jonotuslaput, samoin pankeissa.

Lue lisää

Juuri kaltaisiasi vanhuksia en kunnioita, jotka eivät kunnioita muita. Inhottaa oikeasti "Minä Itse"-mummelit.
Jos on jono niin sitä ei ohiteta muuta kuin luvan kanssa.
Voin kertoa sinulle suuren salaisuuden, että lapsiperheillä tulee monesti kiire syödä, koska juuri LAIVALLA syömiseen varattu aika on rajallinen. Ensin odotetaan, että suurin ruuhka on mennyt ja sitten haetaan useampi lautasellinen ruokaa. Jos lapset odottavat ruokaa pöydässä niin en voi odottaa niin kauaa, ettei jonossa olisi ketään. Tulisi kallis ateria jos ei ehtisi syödä mitään.

jonotettiin. kirjoitti:

Juuri kaltaisiasi vanhuksia en kunnioita, jotka eivät kunnioita muita. Inhottaa oikeasti "Minä Itse"-mummelit.
Jos on jono niin sitä ei ohiteta muuta kuin luvan kanssa.
Voin kertoa sinulle suuren salaisuuden, että lapsiperheillä tulee monesti kiire syödä, koska juuri LAIVALLA syömiseen varattu aika on rajallinen. Ensin odotetaan, että suurin ruuhka on mennyt ja sitten haetaan useampi lautasellinen ruokaa. Jos lapset odottavat ruokaa pöydässä niin en voi odottaa niin kauaa, ettei jonossa olisi ketään. Tulisi kallis ateria jos ei ehtisi syödä mitään.

Lue lisää

Kylläpä sinun laivareissuillasi on ollut paljon itsekkäitä mummoja! Buffetpöytiä on useita, ja niistä selviää kyllä nopeasti pöytään.

Aika huono esimerkki etuilevista vanhuksista.
Takuulla ette jääneet ilman ruokaa. Kattaukseen on varattu pari tuntia. Kyllä siinä ajassa ehtii.

Ja jos väität, että minä olen tuollainen inhottava etuilija, niin ilmoitan, etten ole. Olen käynyt niin monta kertaa laivaristeilyllä, ettei seisovasta pöydästä ahmiminen tunnu yhtään jännältä. Silloinkin, kun kävin siellä aterioimassa, osasin ihan kunnolla seistä paikallani jonossa. Mitään etuilua en ole koskaan pannut merkille. Hyvä tapa onkin antaa kiireisempien mennä ensin ja asettua sitten vasta jonoon.

Saattaa olla, että muut jonottajat eivät ole oikein tajunneet sinun toimintasi, kun olet hakenut ruokaa useammalle kerrallaan. Varmaan ovat ihmetelleet sinun lautasmäärääsi.
Lasten kanssa on aina hankalaa, joka paikassa.

Jaaha, niinkö arvelet kirjoitti:

Kylläpä sinun laivareissuillasi on ollut paljon itsekkäitä mummoja! Buffetpöytiä on useita, ja niistä selviää kyllä nopeasti pöytään.

Aika huono esimerkki etuilevista vanhuksista.
Takuulla ette jääneet ilman ruokaa. Kattaukseen on varattu pari tuntia. Kyllä siinä ajassa ehtii.

Ja jos väität, että minä olen tuollainen inhottava etuilija, niin ilmoitan, etten ole. Olen käynyt niin monta kertaa laivaristeilyllä, ettei seisovasta pöydästä ahmiminen tunnu yhtään jännältä. Silloinkin, kun kävin siellä aterioimassa, osasin ihan kunnolla seistä paikallani jonossa. Mitään etuilua en ole koskaan pannut merkille. Hyvä tapa onkin antaa kiireisempien mennä ensin ja asettua sitten vasta jonoon.

Saattaa olla, että muut jonottajat eivät ole oikein tajunneet sinun toimintasi, kun olet hakenut ruokaa useammalle kerrallaan. Varmaan ovat ihmetelleet sinun lautasmäärääsi.
Lasten kanssa on aina hankalaa, joka paikassa.

Lue lisää

En siellä nähnyt kuin nämä kaksi röyhkimystä, enkä myöskään ollut ainut, joka heidän käytöstään moitti.
Miksi puolustelet etuilua?
Tokihan ilman lapsia ruokaillessa siitä selviääkin nopeasti. Jos taas ensin odottaa 15-30 min., että isompi ruuhka on ohitse niin kyllä siinä ihan oikeasti välillä kiire tulee. Uskoisin, ettei näillä mummoilla ollut enää sylilapsia tai alta koulu-ikäisiä mukanaan. Ainakin lautaselle lapatusta ruokamäärästä päätellen se ei ollut lapselle...
Enpä juuri saa kohtuullisesti menemään kuin kaksi lautasta kerrallaan, enkä ole koskaan pannut merkille, että joku ihmettelisi montaa lautasta. Aika moni varmasti tajuaa, että se toinen lautanen viedään lapselle. Johan sen ruokamäärästäkin ymmärtää.
Itse en ymmärrä ahmimista missään paikassa.
Minulla ei juurikaan ole ollut paikkaa, jossa lasten kanssa olisi ollut hankalaa. Kun käyn lääkäri- tai parturireissuilla niin olen vienyt kyllä lapseni silloin hoitoon(jos isä ei ole ollut kotona). Muutoin ovat kyllä mukanani kulkeneet, kaikki 5. Se on varmasti pitkälti asennekysymys.

esimerkki. kirjoitti:

Viimeksi kun olin laivalla niin kaksi vanhaa mummua kiilasi jonon eteen. Iät suurinpiirtein 6kympin molemmin puolin.
Sanoin asiasta, kuten myös sisareni. Ei vaikutusta. Moni muukin alkoi sitten jonossa napista näistä röyhkimyksistä, mutta kyllä muorien pokka kesti! Olivat niinkuin eivät olisi ketään nähneetkään, eikä kyse ollut siitä etteikö heille suoraan sanottu, että missä jonon häntä on.
Kyllä tähän törmää liian usein, vanhukset vain luottavat siihen, ettei kukaan kehtaa sanoa. Nuorille sanotaan paljon helpommin kuin vanhuksille. Moni on huomannut, ettei vanhuksille huomauttamisesta ole mitään hyötyä...
Olen nelikymppinen joten kymmenkunta vuotta on enää vanhuuteen(laskin itse).

Lue lisää

Älä vaivu synkkyyteen, ei viiskymppinen hyvänen aika mikään vanha ole.

Minä, vaikka olen jo näinkin iällä, en hyväksy vanhus nimikettä ja ihminen on juuri niin vanha kuin tuntee olevansa.

Muistan, kun olin joku parikymppinen oli viiskymppiset íkäloppuja - niin se katsantokanta muuttuu.

vanhemman ihmisen kunnioitus on hävinnyt nykyajan nuorilta kokonaan. Kaikesta vaan syytellään.
Aikanaan sitten oppivat itsekin, mitä virheitä ovat tehneet. Mahtaa olla kurjaa silloin.

tuossa tekstissä kirjoitti:

vanhemman ihmisen kunnioitus on hävinnyt nykyajan nuorilta kokonaan. Kaikesta vaan syytellään.
Aikanaan sitten oppivat itsekin, mitä virheitä ovat tehneet. Mahtaa olla kurjaa silloin.

Lue lisää

Ne ovat miniöitä nyt ja entistäkin pahempia. Tuntemattomat kakarat rääpii naamaansa ja hyppii aikuisten silmille, häiriköi ja tekevät mitä lystää. Millaisia miniöitä tällaisista sitten tulee aikanaan? Hyvä etteivät sylje tai käy isovanhempien päälle. Onkohan vävypojat sitten näin ongelma tapauksia kun harvemmin heistä valitetaan. Ovatko he häipyneet ja jää ongelma miniä yksihuoltajaksi?

mutta olen aina ihmetellyt, että hän ei koskaan kiitä mistään. Hän ei sano koskaan, että tarjottu ruoka tai kahvileipä on hyvää.

Hän ei kuuntele, jos hänelle puhutaan. Pitää sanoa monta kertaa sama asia, sitten saattaa tulla hyvin yksioikoinen vastaus.

Lapset ovat kilttejä. Kiittävät ja ovat sosiaalisia. Poikani kiittelee kovastikin aina koko perheen puolesta. Pojaltani olen joskus kysynut, että mistä mahtaa moinen johtua. Hän sanoo vain, ettei siitä kannata välittää, jos hän on katkera siitä, ettei hänellä ole samanlaista kotia, kuin pojallani.

En ole koskaan miniäni antanut huomata, että asia kiusaa minua. Joskus tuntuu vain siltä, että nyt minä räjähdän, mutta olen niellyt kiukkuni.

Mummari kirjoitti:

mutta olen aina ihmetellyt, että hän ei koskaan kiitä mistään. Hän ei sano koskaan, että tarjottu ruoka tai kahvileipä on hyvää.

Hän ei kuuntele, jos hänelle puhutaan. Pitää sanoa monta kertaa sama asia, sitten saattaa tulla hyvin yksioikoinen vastaus.

Lapset ovat kilttejä. Kiittävät ja ovat sosiaalisia. Poikani kiittelee kovastikin aina koko perheen puolesta. Pojaltani olen joskus kysynut, että mistä mahtaa moinen johtua. Hän sanoo vain, ettei siitä kannata välittää, jos hän on katkera siitä, ettei hänellä ole samanlaista kotia, kuin pojallani.

En ole koskaan miniäni antanut huomata, että asia kiusaa minua. Joskus tuntuu vain siltä, että nyt minä räjähdän, mutta olen niellyt kiukkuni.

Lue lisää

nuo vävyt ovat "kiitollisempia".Miksiköhän jotkut miniät kadehtivat miehensä lapsuutta ja kaikkea mitä heillä on lapsena ollut, olisikohan syytä suunnata se pirullisuus sinne omien vanhempien suuntaan.Nämä miniät vielä kieroudessaan sotkevat miehensä välit vanhempiinsa ja näin sotkevat oman perhe elämänsä.Kuinka ne ei tajua että tekevät itsestänsä naurettavia ja näin vaikeuttavat muiden ja ennenkaikkea omaa elämäänsä.Minulla on kaksi poikaa mielenkiinnolla odottelen millaisia "miniöitä" täällä alakaa lapata.

mummu kans kirjoitti:

nuo vävyt ovat "kiitollisempia".Miksiköhän jotkut miniät kadehtivat miehensä lapsuutta ja kaikkea mitä heillä on lapsena ollut, olisikohan syytä suunnata se pirullisuus sinne omien vanhempien suuntaan.Nämä miniät vielä kieroudessaan sotkevat miehensä välit vanhempiinsa ja näin sotkevat oman perhe elämänsä.Kuinka ne ei tajua että tekevät itsestänsä naurettavia ja näin vaikeuttavat muiden ja ennenkaikkea omaa elämäänsä.Minulla on kaksi poikaa mielenkiinnolla odottelen millaisia "miniöitä" täällä alakaa lapata.

Lue lisää

löytävät hyvät tytöt sinulle miniäksi.

Tämä minun miniäni on korkeasti koulutettu ja pidin hänen äidistään, joka kuoli muutama vuosi sitten. Ihmettelen, kehen hänestä on tullut niin itsekeskeinen.

Poikani seurusteli oikein mukavan tytön kanssa opiskeluaikanaan, mutta sitten ilmestyi tämä ja iski kiinni. Osasi olla tosi mukava ennen naimisiin menoa.

Hän yritti kyllä lyödä kapuloita poikani ja meidän välille. Muutama vuosi sitten tuntuikin, että hän onnistui. Onneksi poikani on huomannut asian oikean laidan ja soittaa meille monta kertaa viikossa, mutta autosta, kun on kotimatkalla töistä.
Säälin poikaani, hän on kiltti ja on sanonut minullekin, ettei tarvitse välittää hänen vaimonsa käytöksestä.

tuossa tekstissä kirjoitti:

vanhemman ihmisen kunnioitus on hävinnyt nykyajan nuorilta kokonaan. Kaikesta vaan syytellään.
Aikanaan sitten oppivat itsekin, mitä virheitä ovat tehneet. Mahtaa olla kurjaa silloin.

Lue lisää

kukas ne nykyajan nuoret on kasvattanu.... Ettei vaan olis nykypäivän mummot ja vaarit...

Pimpu kirjoitti:

kukas ne nykyajan nuoret on kasvattanu.... Ettei vaan olis nykypäivän mummot ja vaarit...

Joikainen aikuinen ihminen on vastuussa itse omista teoistaan, riippumatta siitä miten hänet on kasvatettu.

Pimpu, kasva aikuiseksi ja ota vastuu!

Pimpu kirjoitti:

kukas ne nykyajan nuoret on kasvattanu.... Ettei vaan olis nykypäivän mummot ja vaarit...

kyllä ne me olemme kasvattaneet,onnistuen ja ei onnistuen, mutta heidän jälkeläisensä, jotka nyt ovat tulevaa sukupolvea.

Haistatellaan, näytellään keskisormea, nimitellään,homotellaan,,,,,,
Näille pitäisi löytyä kasvatus kotoa, omilta vanhemmilta.Tätähän esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa.

Koulu on yksi kasvattaja, mutta kyllä kotoa eväät on annettava elämän varrelle, miten käyttäydytään, tästä ei päästä yli eikä ympäri.

Mummari kirjoitti:

löytävät hyvät tytöt sinulle miniäksi.

Tämä minun miniäni on korkeasti koulutettu ja pidin hänen äidistään, joka kuoli muutama vuosi sitten. Ihmettelen, kehen hänestä on tullut niin itsekeskeinen.

Poikani seurusteli oikein mukavan tytön kanssa opiskeluaikanaan, mutta sitten ilmestyi tämä ja iski kiinni. Osasi olla tosi mukava ennen naimisiin menoa.

Hän yritti kyllä lyödä kapuloita poikani ja meidän välille. Muutama vuosi sitten tuntuikin, että hän onnistui. Onneksi poikani on huomannut asian oikean laidan ja soittaa meille monta kertaa viikossa, mutta autosta, kun on kotimatkalla töistä.
Säälin poikaani, hän on kiltti ja on sanonut minullekin, ettei tarvitse välittää hänen vaimonsa käytöksestä.

Lue lisää

me äidit liian kiinni pojissamme, minua ainakin huolestuttaa kummoiset vaimot tulee pojillamme olemaan.Miksihän kilteillä miehillä on yleensä "hirviö" vaimoja, jotka pompottavat miten sattuu.Olisikohan miniälläsi jonkimoinen alemmuuden tunne, jos hän on epävarma itsestään. No, tiedä noiden ajatuksista, onneksi pojallasi on järki päässä :)

Mummari kirjoitti:

löytävät hyvät tytöt sinulle miniäksi.

Tämä minun miniäni on korkeasti koulutettu ja pidin hänen äidistään, joka kuoli muutama vuosi sitten. Ihmettelen, kehen hänestä on tullut niin itsekeskeinen.

Poikani seurusteli oikein mukavan tytön kanssa opiskeluaikanaan, mutta sitten ilmestyi tämä ja iski kiinni. Osasi olla tosi mukava ennen naimisiin menoa.

Hän yritti kyllä lyödä kapuloita poikani ja meidän välille. Muutama vuosi sitten tuntuikin, että hän onnistui. Onneksi poikani on huomannut asian oikean laidan ja soittaa meille monta kertaa viikossa, mutta autosta, kun on kotimatkalla töistä.
Säälin poikaani, hän on kiltti ja on sanonut minullekin, ettei tarvitse välittää hänen vaimonsa käytöksestä.

Lue lisää

Tämä raamatun lause oli itsellä vihkikaavassa muistuttamassa miehen vanhempia että sekaantuminen ja syrjimiseni saa nyt loppua!

Äidit selvästi roikkuvat pojissaan liikaa. Ehkä miniöillä on tarve tällöin puolustautua kun miestä yritetään häneltä viedä! Ja jostain kumman syystä miehen on vaikea puollustaa vaimoaan vanhempiaan vastaan vaikka syytä olisinkin. Toivottavasti itse osaan aikoinaan päästää irti enkä laita toista kokemaan sitä mitä itse koin!

Onko tuo joku suuren ikäluokan ja sitä vanhempien sukupolvien harha, että teitä todellakin tulisi kunnioittaa vain ikänne takia, riippumatta siitä, mitä itse teette tai miten käyttäydytte?

Minulta ei ainakaan kukaan saa kunnioitusta pelkästään ikäkriteerillä. Enkä odota kenenkään kunnioittavan minua vain siksi, että olen sattunut syntymään häntä aiemmin.

Mielikki-m kirjoitti:

Onko tuo joku suuren ikäluokan ja sitä vanhempien sukupolvien harha, että teitä todellakin tulisi kunnioittaa vain ikänne takia, riippumatta siitä, mitä itse teette tai miten käyttäydytte?

Minulta ei ainakaan kukaan saa kunnioitusta pelkästään ikäkriteerillä. Enkä odota kenenkään kunnioittavan minua vain siksi, että olen sattunut syntymään häntä aiemmin.

Lue lisää

sanotaan että kunnioita isääsi ja äitiäsi jotta menestyisit ja kauan eläisit maailmassa.
Onhan se ollut kautta aikain niin että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan.
Joissakin kulttuureissa sitä edelleenkin tehdään, täällä meillä ja muissakin länsimaissa vaan ollaan niin itsekkäitä ja itsekeskeisiä, ajatellaan vaan mikä itselle on hyväksi.
Minun äitini opetti aikoinaan vanhempien kunnioittamista, itse yritin sitä lapselleni opettaa, mutta harakoille meni, johan koulussakin on tuosta luovuttu. Nyt siis suoraan v******laan vanhemmille ja opettajille.
Kunnioistus ja tapakasvatus oli kova sana kouluissa aikoinaan, jo se että että noustiin seisomaan kun opettaja tuli luokkaan tai kun vastattiin kysymykseen, nykyään ne makaa jalat pulpeteilla, opettajia sinutellaan, ym ym.
Kyllä se maailma pyöri ennekin kun oli kunnioitusta, sitä kaipaisin tähänkin päivään, ei ehkä olisi niin paljon nuoria ongelmaperheitä.

Mielikki-m kirjoitti:

Onko tuo joku suuren ikäluokan ja sitä vanhempien sukupolvien harha, että teitä todellakin tulisi kunnioittaa vain ikänne takia, riippumatta siitä, mitä itse teette tai miten käyttäydytte?

Minulta ei ainakaan kukaan saa kunnioitusta pelkästään ikäkriteerillä. Enkä odota kenenkään kunnioittavan minua vain siksi, että olen sattunut syntymään häntä aiemmin.

Lue lisää

Itse kuulun suuria ikäluokkia vanhempaan sukupolveen, mutta en edusta yleistä mielipidettä. Esitän vain oman käsitykseni.
Anoppi-miniä -suhde alkaa siitä, että äiti ymmärtää poikansa ottavan vaimon itselleen eikä äidille.
Tämä sulkee pois mahdollisen kissanhännävedon siitä, onko poika edelleen äidin poika vai vaimonsa mies.
Koti ja erityisesti äiti on antanut pojalle elämän eväät, joista tärkein on se, että ihmisen on pystyttävä itse tekemään valintansa ja kantamaan siitä vastuu. Siis myös yhdessä vaimonsa kanssa vastaamaan lastensa kasvatuksesta.
Kulunut, mutta hyvä vertaus avioliitosta on se,että kaksi särmikästä kiveä hioo toisiaan, ei murskaa. Tällöin muodostuu onnellinen perhe.
Sama vertaus pätee myös anopin ja miniän suhteeseen silloin, kun kysymyksessä on kaksi ns. "normaalia" ihmistä.
Tältä pohjalta lähtee myös isovanhempien ja lastenlasten suhde. He ovat vanhempiensa lapsia, mutta isovanhempien aarteita, joita mummu ja vaari saavat sekä hemmotella että pitää aisoissa mummulan sääntöjen mukaan.
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, ettei kenelläkään ole oikeus saada kunnioitusta vain ikänsä perusteella. Jokaisen on omalla elämällään ansaittava kunnioitus.

En koskaan unohda sitä, mitä tuleva anoppini sanoi nuorimmalle pojalleen, kun tämä vei jännityksestä ja pelosta jäykän kihlattunsa ensi kertaa näytille: - Muista sitten, että olet kiltti tälle tytölle, kun hän on niin pienikin.

mummelimuu kirjoitti:

sanotaan että kunnioita isääsi ja äitiäsi jotta menestyisit ja kauan eläisit maailmassa.
Onhan se ollut kautta aikain niin että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan.
Joissakin kulttuureissa sitä edelleenkin tehdään, täällä meillä ja muissakin länsimaissa vaan ollaan niin itsekkäitä ja itsekeskeisiä, ajatellaan vaan mikä itselle on hyväksi.
Minun äitini opetti aikoinaan vanhempien kunnioittamista, itse yritin sitä lapselleni opettaa, mutta harakoille meni, johan koulussakin on tuosta luovuttu. Nyt siis suoraan v******laan vanhemmille ja opettajille.
Kunnioistus ja tapakasvatus oli kova sana kouluissa aikoinaan, jo se että että noustiin seisomaan kun opettaja tuli luokkaan tai kun vastattiin kysymykseen, nykyään ne makaa jalat pulpeteilla, opettajia sinutellaan, ym ym.
Kyllä se maailma pyöri ennekin kun oli kunnioitusta, sitä kaipaisin tähänkin päivään, ei ehkä olisi niin paljon nuoria ongelmaperheitä.

Lue lisää

mutta ei pidä sekoittaa kunnioitusta ja hyvää käytöstä keskenään. Vaikka minäkin yritän käyttäytyä hyvin ja korrektisti muita kohtaan, on hyvin harva ihminen jota voin sanoa kunnioittavani. Kunnioitus on meidän jokaisen itse ansaittava isänä, äitinä, mummona, vaarina, ihmisenä yleensä.

Venlastiina kirjoitti:

Itse kuulun suuria ikäluokkia vanhempaan sukupolveen, mutta en edusta yleistä mielipidettä. Esitän vain oman käsitykseni.
Anoppi-miniä -suhde alkaa siitä, että äiti ymmärtää poikansa ottavan vaimon itselleen eikä äidille.
Tämä sulkee pois mahdollisen kissanhännävedon siitä, onko poika edelleen äidin poika vai vaimonsa mies.
Koti ja erityisesti äiti on antanut pojalle elämän eväät, joista tärkein on se, että ihmisen on pystyttävä itse tekemään valintansa ja kantamaan siitä vastuu. Siis myös yhdessä vaimonsa kanssa vastaamaan lastensa kasvatuksesta.
Kulunut, mutta hyvä vertaus avioliitosta on se,että kaksi särmikästä kiveä hioo toisiaan, ei murskaa. Tällöin muodostuu onnellinen perhe.
Sama vertaus pätee myös anopin ja miniän suhteeseen silloin, kun kysymyksessä on kaksi ns. "normaalia" ihmistä.
Tältä pohjalta lähtee myös isovanhempien ja lastenlasten suhde. He ovat vanhempiensa lapsia, mutta isovanhempien aarteita, joita mummu ja vaari saavat sekä hemmotella että pitää aisoissa mummulan sääntöjen mukaan.
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, ettei kenelläkään ole oikeus saada kunnioitusta vain ikänsä perusteella. Jokaisen on omalla elämällään ansaittava kunnioitus.

En koskaan unohda sitä, mitä tuleva anoppini sanoi nuorimmalle pojalleen, kun tämä vei jännityksestä ja pelosta jäykän kihlattunsa ensi kertaa näytille: - Muista sitten, että olet kiltti tälle tytölle, kun hän on niin pienikin.

Lue lisää

Luulet omaavasi nuorekkaita ajatuksia ja olet omastamielestäsi viisas.

Nuo ovat kuitenkin vanhanaikaisia käsityksiä. Nykyaikana harvoin mennään naimisiin. ja jos mennään usein erotaan. Nuoret vaihtaa kummapeitaan kuin housujaan.

Miten voit kunnioittaa ja arvostaa sitä.

Roosa kirjoitti:

mutta ei pidä sekoittaa kunnioitusta ja hyvää käytöstä keskenään. Vaikka minäkin yritän käyttäytyä hyvin ja korrektisti muita kohtaan, on hyvin harva ihminen jota voin sanoa kunnioittavani. Kunnioitus on meidän jokaisen itse ansaittava isänä, äitinä, mummona, vaarina, ihmisenä yleensä.

Lue lisää

Ei kunnioitus ole kaupantekoa eikä vastavuoroisuutta. Kunnioittaa voi mitä vaan ilman että kunnioituksen kohde on tehnyt mitään sen ansaitakseen. Isää, äitiä, lasta, eläimiä, luontoa, kaikkea voi kunnioittaa, se on ihan omasta itsestä kiinni, kuinka hyvä, onnellinen, ymmärtävä ihminen on.

2:n mummo kirjoitti:

Ei kunnioitus ole kaupantekoa eikä vastavuoroisuutta. Kunnioittaa voi mitä vaan ilman että kunnioituksen kohde on tehnyt mitään sen ansaitakseen. Isää, äitiä, lasta, eläimiä, luontoa, kaikkea voi kunnioittaa, se on ihan omasta itsestä kiinni, kuinka hyvä, onnellinen, ymmärtävä ihminen on.

Lue lisää

Kiitollisuus ja kunnioittaminen ovat tunteita mitkä liittyvät empatiakykyyn.

Jos ei osaa kunnioittaa, arvostaa eikä tuntea kiitollisuutta, niin ei osaa rakastaa eikä voi tuntea empatiaa.

2:n mummo kirjoitti:

Ei kunnioitus ole kaupantekoa eikä vastavuoroisuutta. Kunnioittaa voi mitä vaan ilman että kunnioituksen kohde on tehnyt mitään sen ansaitakseen. Isää, äitiä, lasta, eläimiä, luontoa, kaikkea voi kunnioittaa, se on ihan omasta itsestä kiinni, kuinka hyvä, onnellinen, ymmärtävä ihminen on.

Lue lisää

mutta minä en esim. oleta, että minua kunnioitetaan automaattisesti sen vuoksi että olen vanha. Vaikka olisin kuinka inhottava ja itsekäs ihminen minua ei todellakaan tarvitse sen iän vuoksi kunnioittaa. Enkä myöskään oleta, että minua automaattisesti kunnioitetaan esim. äitinä. Minun täytyy myös äitinä osoittaa olevani kunnioituksen arvoinen. Kunnioittaa jotakin ja olla sen arvoinen on kaksi eri asiaa. Eikä se todella ole kaupankäyntiä. Itsekästä on minun mielestä olettaa, että kunnioitus saavutetaan automaattisesti.
Ja niinkuin sanoit kunnioittaa voi ihan mitä vaan.

mum mum kirjoitti:

Kiitollisuus ja kunnioittaminen ovat tunteita mitkä liittyvät empatiakykyyn.

Jos ei osaa kunnioittaa, arvostaa eikä tuntea kiitollisuutta, niin ei osaa rakastaa eikä voi tuntea empatiaa.

Lue lisää

samaa mieltä kanssasi. Usein vaan sekoitetaan erilaiset käsitykset kuten kiitollisuus, kunnioitus, arvostus ja rakkaus. Kaikki hienoja asioita, mutta jokaisella oma merkityksensä.

2:n mummo kirjoitti:

Ei kunnioitus ole kaupantekoa eikä vastavuoroisuutta. Kunnioittaa voi mitä vaan ilman että kunnioituksen kohde on tehnyt mitään sen ansaitakseen. Isää, äitiä, lasta, eläimiä, luontoa, kaikkea voi kunnioittaa, se on ihan omasta itsestä kiinni, kuinka hyvä, onnellinen, ymmärtävä ihminen on.

Lue lisää

Kuinka aitoa on kunnioittaa jotain sokeasti? Ilman vuorovaikutusta, johon liittyy vastavuoroisuutta? Auktoriteettiä kuten poliisia ja presidenttiä, ehkä?

Mielestäni aito kunnioitus ansaitaan yhteisillä hyvillä kokemuksilla vuorovaituksessa jonkun kanssa. Se ei tarkoita, että pitää olla samaa mieltä asioista, mutta se miten suhtaudutaan toisiinsa merkitsee hyvin paljon.

Lähtökohta tietenkin voi olla kunnioittava kaikkeen, mutta vähitellen, kun kokemusta kertyy, oppii tuntemaan, niin kyllä toisen käytös vaikuttaa kummasti kunnioituksen laatuun ja määrään. Tai sitten itsekunnioitus on kateissa.

mummelimuu kirjoitti:

sanotaan että kunnioita isääsi ja äitiäsi jotta menestyisit ja kauan eläisit maailmassa.
Onhan se ollut kautta aikain niin että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan.
Joissakin kulttuureissa sitä edelleenkin tehdään, täällä meillä ja muissakin länsimaissa vaan ollaan niin itsekkäitä ja itsekeskeisiä, ajatellaan vaan mikä itselle on hyväksi.
Minun äitini opetti aikoinaan vanhempien kunnioittamista, itse yritin sitä lapselleni opettaa, mutta harakoille meni, johan koulussakin on tuosta luovuttu. Nyt siis suoraan v******laan vanhemmille ja opettajille.
Kunnioistus ja tapakasvatus oli kova sana kouluissa aikoinaan, jo se että että noustiin seisomaan kun opettaja tuli luokkaan tai kun vastattiin kysymykseen, nykyään ne makaa jalat pulpeteilla, opettajia sinutellaan, ym ym.
Kyllä se maailma pyöri ennekin kun oli kunnioitusta, sitä kaipaisin tähänkin päivään, ei ehkä olisi niin paljon nuoria ongelmaperheitä.

Lue lisää

Koranissa sitä vaalitaankin vanhempie ihmisten kunioitusta.

Roosa kirjoitti:

mutta ei pidä sekoittaa kunnioitusta ja hyvää käytöstä keskenään. Vaikka minäkin yritän käyttäytyä hyvin ja korrektisti muita kohtaan, on hyvin harva ihminen jota voin sanoa kunnioittavani. Kunnioitus on meidän jokaisen itse ansaittava isänä, äitinä, mummona, vaarina, ihmisenä yleensä.

Lue lisää

Miten itse toimit, että lähiympäristösi osaa ruveta kunnioittamaan sinua?

Et siis oletakaan, että vaikka käyttäydyt hyvin ja kohteliaasti, niin sinua kunnioitettaisiin. Et itsekään oikein kunnioita ketään. Jos ympäristösi kohtelee sinua ystävällisesti ja hyvinkasvatetusti, tiedät silti, etteivät he sinua kunnioita?

Mitä kunnioitus on?
Kun itse ajattelen lähimmäisiäni, niin on ihmisiä, joita rakastan ja pidän arvossa, vaikka he saattavat -aijai - tehdä jonkin virheen elämässään! Onkohan se kunnioitusta vai tyhmyyttä?

Olen mummuikäinen. Paha sanoa, mutta en ole tehnyt lapsilleni tai lapsenlapsilleni mitään mainittavaa siinä mielessä, että voisin todeta, että TÄMÄN jälkeen heidän on kunnioitettava minua, sillä tätä suurempaa juttua en pysty tekemään. Tällä teolla on nyt kunnioitusasia oortningissa!

Aina näilläkin palstoilla sanotaan, että kunnioitus on ansaittava! Sanojat tietenkin ovat sen jo ansainnet, mutta kyllä sopisi antaa vinkkejä muille, että kaikki voisivat ruveta ansaitsemispuuhiin.
Tämä kunnioituksen puute on turhauttavaa.

Kunnioittaen kirjoitti:

Miten itse toimit, että lähiympäristösi osaa ruveta kunnioittamaan sinua?

Et siis oletakaan, että vaikka käyttäydyt hyvin ja kohteliaasti, niin sinua kunnioitettaisiin. Et itsekään oikein kunnioita ketään. Jos ympäristösi kohtelee sinua ystävällisesti ja hyvinkasvatetusti, tiedät silti, etteivät he sinua kunnioita?

Mitä kunnioitus on?
Kun itse ajattelen lähimmäisiäni, niin on ihmisiä, joita rakastan ja pidän arvossa, vaikka he saattavat -aijai - tehdä jonkin virheen elämässään! Onkohan se kunnioitusta vai tyhmyyttä?

Olen mummuikäinen. Paha sanoa, mutta en ole tehnyt lapsilleni tai lapsenlapsilleni mitään mainittavaa siinä mielessä, että voisin todeta, että TÄMÄN jälkeen heidän on kunnioitettava minua, sillä tätä suurempaa juttua en pysty tekemään. Tällä teolla on nyt kunnioitusasia oortningissa!

Aina näilläkin palstoilla sanotaan, että kunnioitus on ansaittava! Sanojat tietenkin ovat sen jo ansainnet, mutta kyllä sopisi antaa vinkkejä muille, että kaikki voisivat ruveta ansaitsemispuuhiin.
Tämä kunnioituksen puute on turhauttavaa.

Lue lisää

Minulta saat ainakin kiitollisuuden, olen nauranut tämän päivän makeimmat naurut yksikseni hihitellen, sinä olet ihana!

* sopisi antaa vinkkejä muille, että kaikki voisivat alkaa kunnioituksen ansaitsemispuuhiin *

Olet mahtava tyyppi, kiitos. Hih hih...

miten esim. oman mummisi tulee toimia, että hän ansaitsee sinun kunnioituksesi ellei sinulla ole sitä kunnioitusta häntä kohtaan ihan luonnostaan ?
Mitä hänen on siis tehtävä ja miten toimittava jotta hän sen saa ja miten kauan se kunnioiutksen hankkiminen kestää`?

Kunnioittaen kirjoitti:

Miten itse toimit, että lähiympäristösi osaa ruveta kunnioittamaan sinua?

Et siis oletakaan, että vaikka käyttäydyt hyvin ja kohteliaasti, niin sinua kunnioitettaisiin. Et itsekään oikein kunnioita ketään. Jos ympäristösi kohtelee sinua ystävällisesti ja hyvinkasvatetusti, tiedät silti, etteivät he sinua kunnioita?

Mitä kunnioitus on?
Kun itse ajattelen lähimmäisiäni, niin on ihmisiä, joita rakastan ja pidän arvossa, vaikka he saattavat -aijai - tehdä jonkin virheen elämässään! Onkohan se kunnioitusta vai tyhmyyttä?

Olen mummuikäinen. Paha sanoa, mutta en ole tehnyt lapsilleni tai lapsenlapsilleni mitään mainittavaa siinä mielessä, että voisin todeta, että TÄMÄN jälkeen heidän on kunnioitettava minua, sillä tätä suurempaa juttua en pysty tekemään. Tällä teolla on nyt kunnioitusasia oortningissa!

Aina näilläkin palstoilla sanotaan, että kunnioitus on ansaittava! Sanojat tietenkin ovat sen jo ansainnet, mutta kyllä sopisi antaa vinkkejä muille, että kaikki voisivat ruveta ansaitsemispuuhiin.
Tämä kunnioituksen puute on turhauttavaa.

Lue lisää

oli hauska kirjoitus. Se on hyvä, että näitä mielipiteitä osataan tulkita noin hyvin :-).

Kunnioittaen kirjoitti:

Miten itse toimit, että lähiympäristösi osaa ruveta kunnioittamaan sinua?

Et siis oletakaan, että vaikka käyttäydyt hyvin ja kohteliaasti, niin sinua kunnioitettaisiin. Et itsekään oikein kunnioita ketään. Jos ympäristösi kohtelee sinua ystävällisesti ja hyvinkasvatetusti, tiedät silti, etteivät he sinua kunnioita?

Mitä kunnioitus on?
Kun itse ajattelen lähimmäisiäni, niin on ihmisiä, joita rakastan ja pidän arvossa, vaikka he saattavat -aijai - tehdä jonkin virheen elämässään! Onkohan se kunnioitusta vai tyhmyyttä?

Olen mummuikäinen. Paha sanoa, mutta en ole tehnyt lapsilleni tai lapsenlapsilleni mitään mainittavaa siinä mielessä, että voisin todeta, että TÄMÄN jälkeen heidän on kunnioitettava minua, sillä tätä suurempaa juttua en pysty tekemään. Tällä teolla on nyt kunnioitusasia oortningissa!

Aina näilläkin palstoilla sanotaan, että kunnioitus on ansaittava! Sanojat tietenkin ovat sen jo ansainnet, mutta kyllä sopisi antaa vinkkejä muille, että kaikki voisivat ruveta ansaitsemispuuhiin.
Tämä kunnioituksen puute on turhauttavaa.

Lue lisää

neuvoa, että mitä "pitää tehdä" ansaitakseen kunnioitusta. Jos ei itse keksi mitä toiset kunnioittaisivat, niin vähän teennäiseltä sekin kuulostaa että käyttää muiden antamia neuvoja. Sekin vielä, että kun me ihmiset arvostamme niin eri asioita, toinen kunnioittaa toista ja toinen toista asiaa.

Kirjoitit, Roosa, oikein kivasti asiasta. Ja täyttä asiaa.

olla turhaa kirjoitti:

neuvoa, että mitä "pitää tehdä" ansaitakseen kunnioitusta. Jos ei itse keksi mitä toiset kunnioittaisivat, niin vähän teennäiseltä sekin kuulostaa että käyttää muiden antamia neuvoja. Sekin vielä, että kun me ihmiset arvostamme niin eri asioita, toinen kunnioittaa toista ja toinen toista asiaa.

Kirjoitit, Roosa, oikein kivasti asiasta. Ja täyttä asiaa.

Lue lisää

Kun minun lapseni syntyi, kunnioitin hänen persoonaansa ensi hetkestä asti.
Hoidin häntä parhaani mukaan, ja olen aina kuunnellut häntä ja keskustellut hänen kanssaan.
Lapseni ansaitsi kunnioitukseni syntymällä tähän maailmaan.

Minä olen vakuuttunut siitä, että hänkin kunnioitaa minun mielipiteitäni ja oikeuttani elää omalla tavallani.

Hänellä on nyt perhe, ja hänen puolisonsa on myös hyvä ystäväni. En ole koskan kysynyt, mitä minun pitäisi tehdä ansaitakseni avioliiton kanssa perheeseen putkahtaneen jäsenen kunnioituksen.

Lapsenlapsieni kanssa minulla on hyvät välit, mutta en nyt tiedä, miten sen kunnioituksen kanssa on. Minä haluan läheiset välit lapsenlapsiini.
Kuvittelisin, että jos he kovasti kunnioittaisivat minua, he eivät uskaltaisi puhua kanssani kuin kauniista ilmoista ja koulutodistuksesta, sen sijaan, että he nyt ilomielin juttelevat kanssani kaikista asioistaan, ja opettavat minullekin, miten nuoriso tänä päivänä elää.

Tämä palsta on täynnä tosikkoja. Joka sana otetaan kirjaimellisesti ja käydään kimppuun kiivaasti, jos joku kehtaa olla eri mieltä mistään.
Otetaan nyt tämäkin kunnioituksen ansaitsemistapaus. Kuka ihmeessä osaa sanoa, miten kunnioitus ansaitaan, mutta kyllä sitä vaativat niin miniät kuin anopitkin pitkin aikaa näissä kirjoituksissa.

Jokainen ihminen on oma persoonallisuutensa, joten miksi emme yhtä lailla vaadi itseltämme toisen kunnioitusta? Toinen ajattelee toisin kuin minä! Pitää sallia oikeus eriäviin mielipiteisiin

Kunnioittaen kirjoitti:

Kun minun lapseni syntyi, kunnioitin hänen persoonaansa ensi hetkestä asti.
Hoidin häntä parhaani mukaan, ja olen aina kuunnellut häntä ja keskustellut hänen kanssaan.
Lapseni ansaitsi kunnioitukseni syntymällä tähän maailmaan.

Minä olen vakuuttunut siitä, että hänkin kunnioitaa minun mielipiteitäni ja oikeuttani elää omalla tavallani.

Hänellä on nyt perhe, ja hänen puolisonsa on myös hyvä ystäväni. En ole koskan kysynyt, mitä minun pitäisi tehdä ansaitakseni avioliiton kanssa perheeseen putkahtaneen jäsenen kunnioituksen.

Lapsenlapsieni kanssa minulla on hyvät välit, mutta en nyt tiedä, miten sen kunnioituksen kanssa on. Minä haluan läheiset välit lapsenlapsiini.
Kuvittelisin, että jos he kovasti kunnioittaisivat minua, he eivät uskaltaisi puhua kanssani kuin kauniista ilmoista ja koulutodistuksesta, sen sijaan, että he nyt ilomielin juttelevat kanssani kaikista asioistaan, ja opettavat minullekin, miten nuoriso tänä päivänä elää.

Tämä palsta on täynnä tosikkoja. Joka sana otetaan kirjaimellisesti ja käydään kimppuun kiivaasti, jos joku kehtaa olla eri mieltä mistään.
Otetaan nyt tämäkin kunnioituksen ansaitsemistapaus. Kuka ihmeessä osaa sanoa, miten kunnioitus ansaitaan, mutta kyllä sitä vaativat niin miniät kuin anopitkin pitkin aikaa näissä kirjoituksissa.

Jokainen ihminen on oma persoonallisuutensa, joten miksi emme yhtä lailla vaadi itseltämme toisen kunnioitusta? Toinen ajattelee toisin kuin minä! Pitää sallia oikeus eriäviin mielipiteisiin

Lue lisää

vanhempiani jotka ovat kasvattaneet suuren lapsilauman joista kaikista on tullut kunnollisia ja työteliäitä, empaattisia ja fiksuja ihmisiä. Kunnioitan isovanhempiani jotka tekivät sen saman. Kunnioitan omaa lastani, joka on koluttanut itsensä hyvään ammattiin ja perustanut perheen ja pitää huolta itsestään ja läheisistään ja on tunteva ja fiksu ihminen. Kunnioitan miestäni, joka tekee töitä perheemme eteen ja välittää kanssaihmisistään.
Kaikkinen näitten ihmisten kassa eläessäni, olen oppinut paljon ja saanut heiltä kunnioitusta ja rakkautta vaikka aina ei olla oltu samaa mieltä kaikista asioista. Koskaan se kunnioitus ei kuitenkaan ole edes vähentynyt.

Kunnioittaen kirjoitti:

Kun minun lapseni syntyi, kunnioitin hänen persoonaansa ensi hetkestä asti.
Hoidin häntä parhaani mukaan, ja olen aina kuunnellut häntä ja keskustellut hänen kanssaan.
Lapseni ansaitsi kunnioitukseni syntymällä tähän maailmaan.

Minä olen vakuuttunut siitä, että hänkin kunnioitaa minun mielipiteitäni ja oikeuttani elää omalla tavallani.

Hänellä on nyt perhe, ja hänen puolisonsa on myös hyvä ystäväni. En ole koskan kysynyt, mitä minun pitäisi tehdä ansaitakseni avioliiton kanssa perheeseen putkahtaneen jäsenen kunnioituksen.

Lapsenlapsieni kanssa minulla on hyvät välit, mutta en nyt tiedä, miten sen kunnioituksen kanssa on. Minä haluan läheiset välit lapsenlapsiini.
Kuvittelisin, että jos he kovasti kunnioittaisivat minua, he eivät uskaltaisi puhua kanssani kuin kauniista ilmoista ja koulutodistuksesta, sen sijaan, että he nyt ilomielin juttelevat kanssani kaikista asioistaan, ja opettavat minullekin, miten nuoriso tänä päivänä elää.

Tämä palsta on täynnä tosikkoja. Joka sana otetaan kirjaimellisesti ja käydään kimppuun kiivaasti, jos joku kehtaa olla eri mieltä mistään.
Otetaan nyt tämäkin kunnioituksen ansaitsemistapaus. Kuka ihmeessä osaa sanoa, miten kunnioitus ansaitaan, mutta kyllä sitä vaativat niin miniät kuin anopitkin pitkin aikaa näissä kirjoituksissa.

Jokainen ihminen on oma persoonallisuutensa, joten miksi emme yhtä lailla vaadi itseltämme toisen kunnioitusta? Toinen ajattelee toisin kuin minä! Pitää sallia oikeus eriäviin mielipiteisiin

Lue lisää

syntyi, rakastin hänen persoonaansa ensi hetkestä asti.
Hoidin häntä parhaani mukaan ja olen aina kuunnellut häntä ja keskustellut hänen kanssaan. Lapseni ansaitsi ehdoitta rakkauteni syntymällä tähän maailmaan.

Minä olen vakuuttunut siitä, että hänkin rakastaa minua ja oikeuttani elää omalla tavallani.

Hänellä on nyt perhe ja hänen puolisonsa on myös hyvä ystäväni. En ole koskaan kysynyt mitä minun pitäisi tehdä ansaitakseni perheeseen putkahtaneen jäsenen hyväksynnän ja arvostuksen.

Lapsenlapsieni kanssa minulla on hyvät välit ja tiedän myös miten sen arvostuksen kanssa on. Minä haluan läheiset välit lapsenlapsiini.
Kuvittelisin, että kun he arvostavat minua he uskaltavat puhua kanssani muistakin asioista kuin kauniista ilmasta ja koulutodistuksesta."

Kunnioitan mm. edesmennyttä ukkiani, joka esimerkillään näytti ja opetti minulle monta elämääkin suurempaa asiaa. Kunnioitan hänen opetuksiaan rehellisyydestä ja periksiantamattomuudesta vaikeinakin hetkinä. Häntä minä kunnioitan suurella K:lla.

Näin me ymmärrämme eri tavalla rakkauden, arvostuksen, kiitollisuuden ja kunnioittamisen.
Jokaisella oma mielipide, toivottavasti positiivisessa hengessä.

minä tiedän kanssa aika paljon siitä, millainen mummo, anoppi ja äiti ei pidä olla.....
Toisaalta taas, olin myös siinä koulussa, jossa opetettiin millainen tulee olla.

ettei kukaan aio olla anoppina ikävä ja ilkeä ja pahansuopa, kukapa sellaista tahtoisi olla, mutta kun aina on olemassa sekin miniä jonka anoppi sitä on ja paljon riippuu siitä, millainen se miniä on.
En minäkään ole aikonut olla ikävä anoppi, aioin olla oikein herttainen ja auttava ja mielestäni olinkin, mutta mutta....miniä näki asian aivan toisin ja niinpä minä nyt sitten olen aivan kamala anoppi jota rakas miniäni suorastaan vihaa. Ja minä kun halusin vain olla hänelle ystävä ja pitää kuin omaa tytärtäni, jota hän ei hyväksynyt ajatuksenakaan ollenkaan vaan halusi etäiset välit ja mahdollisimman vähän kanssakäymistä. Oleppas siinä sitten mukava ja herttainen ja auttavainen niinkuin olit aikonut.

ymmärtää.... kirjoitti:

ettei kukaan aio olla anoppina ikävä ja ilkeä ja pahansuopa, kukapa sellaista tahtoisi olla, mutta kun aina on olemassa sekin miniä jonka anoppi sitä on ja paljon riippuu siitä, millainen se miniä on.
En minäkään ole aikonut olla ikävä anoppi, aioin olla oikein herttainen ja auttava ja mielestäni olinkin, mutta mutta....miniä näki asian aivan toisin ja niinpä minä nyt sitten olen aivan kamala anoppi jota rakas miniäni suorastaan vihaa. Ja minä kun halusin vain olla hänelle ystävä ja pitää kuin omaa tytärtäni, jota hän ei hyväksynyt ajatuksenakaan ollenkaan vaan halusi etäiset välit ja mahdollisimman vähän kanssakäymistä. Oleppas siinä sitten mukava ja herttainen ja auttavainen niinkuin olit aikonut.

Lue lisää

aina ei auta, vaikka itse haluaisi olla kuinka mukava ja ystävällinen.Minulla ei ole mitkään riita välit anoppiini, mutta ei myöskään niin läheiset, kuin voisivat olla.
Olen siitä surullinen, mutta en mitenkään katkera.
Käymme kyllä toistemme luona ja juttelemme niitä näitä, mutta en voi kertoa hänelle kaikkein henkilökohtaisempia asioitani ja kuitenkin kaipaisin kai tavallaan äidin sijaista, koska oma äitini on jo kuollut ja isänikin jo vuosikymmeniä sitten.
Anoppini on jo lähes kahdeksankymmentä, joten ei tulisi mieleenikään loukata häntä.

Miten sinä olet ansainnut saamasi kunnioituksen. Vai oletko ansainnut tai oletko saanut kunnioitusta?

Mitäs jos nyt antaisit pari ohjetta, että voisimme ruveta harjoittelemaan "kunioituksen" saavuttamista.
Sorry, näin se vain on, että ei sitä ilman ohjeistusta pärjää moni viisaskaan.
Kaikilta se ei onnistu.

Jäämme kunioituksella odottamaan apuasi.

ansaitsemaan ryhtyvä kirjoitti:

Mitäs jos nyt antaisit pari ohjetta, että voisimme ruveta harjoittelemaan "kunioituksen" saavuttamista.
Sorry, näin se vain on, että ei sitä ilman ohjeistusta pärjää moni viisaskaan.
Kaikilta se ei onnistu.

Jäämme kunioituksella odottamaan apuasi.

Lue lisää

Hih hih..

Kyllä se kunnioittamisen ansaitsemiset liittyvät mielestäni budhaoppiin!

Kunnioitusta ei ansaita, se on luonnostaan ihmiseltä ihmiselle ellei sitä menetetä.
Jokainen sivistynyt fiksu nuori kunnioittaa automaattisesti vanhempaa ihmistä. Tämän me suomalaiset olemme perineet vanhemmiltamme ja he omilta vanhemmiltaan jne. ja toivottavasti me tämän ominaisuuden kykenemme säilyttämään ja antamaan jalkipolvillemme.

Mutta eikö aito kunnioitus ilman sosiaalispoliittisia sotkuja ja monimutkaisuuksia ole kuitenkin: Ei tee toiselle pahaa ja auttaa jos voi.