täällä taas. Koko kevät pyörähti raiteiltaan, jokin aika sitten. Mieheni paras ystävä lapsuudesta saakka, joka otti minutkin siipiensä suojaan, kuoli yllättäen. Lähtöpäivänään soitteli flunssassa olleelle siipalleni useaan otteeseen. Illalla oli jo itse poissa, 46-vuotias, aivoverenvuoto. Siippani ei ymmärrä tapahtunutta vieläkään. Enkä minä.
Sen opin, että jokainen päivä pitäisi elää niin täydesti kuin se olisi viimeinen. Loppujen lopuksi elämä on vain paikka, jonka läpi me kuljemme poistuaksemme hiljaa takavasemmalle.
Sen opin, että jokainen päivä pitäisi elää niin täydesti kuin se olisi viimeinen. Loppujen lopuksi elämä on vain paikka, jonka läpi me kuljemme poistuaksemme hiljaa takavasemmalle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Milloin meidän elämä on loppuun asteltu.
Vietetty ne kauniit ikimuistoiset hetket yhdessä ystäviemme ,rakkaittemme kanssa.
Koskaan ei kukaan tiedä,milloin on viimeinen päivä elämässä.
Eikä edes tarvitse tietää.
Meidän aikamme täällä on rajatonta.
Elämä on joskus niin epäreilua.
Juuri silloin ,kun luulee kaiken olevan hyvin,voi kaikki kääntyä päälaelleen.
Tuleekin suunnaton ahdistus,kaipuu.selittämätön ikävä.
Häntä joka eilen vielä oli keskuudessamma,tänään poissa kaukana jossain.
Matkalla sinne josta paluuta ei ole.
Ehkä hän loistaa tähtenä taivaalla,jos osaat katsella pimeänä iltana kohti taivasta,hän voi loistaa juuri sinulle ja samalla kertoa täällä minulla on hyvä ...rauhallinen olla.
Hänen muistonsa kantaa sinua,teitä läpi elämännne juuri sen mikä häneltä jäi kesken.
Usein vaan on kysymyksiä..miksi,miten,minkä takia?
Niihin ei koskaan saa vastausta.
Aika kultaa muistot,kuitenkin ne hyvät muistot auttavat tietä elämässä eteenpäin.
Lämmin osanottoni,ikävää todella ikävää;(
...itseäni kosketti viimeksi läheisen työkaverin äkillinen poismeno. Hän oli kymmenen vuotta minua vanhempi.
Pistää ajattelemaan, koska on oma vuoroni. Onko lähtölaskenta jo alkanut?
Jokaisesta päivästä kiitollisena luen iltarukoukseni ennen nukkumaan menoa...
...ja osanottoni. Nyt on hetki hiljaisille ajatuksille.
Jaksamisia.. :)
Elämä on arvaamaton...
että asiat tajuaa vasta kun ne on poissa.nyt profiilia muuttamaan ja jättämään sen haaveen tulevaisuuteen säästämisestä.Mä ainakin olen päättänyt tässä muutama kuukausi sitten että se mitä haluaa tehdä on tehtävä nyt eikä huomenna..hyvää jatkoa teille surunne keskellä ja kaunista kevättä.
Elää täysillä vaikka se tarkoittaisikin esim. istumista nuotiolla tai katselemista järvelle tai jotain muuta. Elämä on arvaamatonta, lähtö tulee usein yllättäen ja varmaan se niin on paras. Mun tätini kuoli 33-vuotiaana aivoverenvuotoon. Hän oli iloinen ihminen aikanaan, kivat muistot hänestä minulla.
oli suuri järkytys kun ensi rakkauteni kuoli yllättäen,45syntynyt,minä62syntynyt,suhteemme tuomittin,muka ikäero liian paljon,,ei väliä kun rakastaa,toisin ajatelevat upokkohon suohon...