niin paljon kuin täällä opettajia haukutaan ja moititaan, niin kysyn teiltä ( äidit ja opettajat) että kuinka paljon voi osoittaa välittävänsä opettajasta?
Olemme saaneet kuulla, että lapsemme ( 9v) opettaja on sairastunut vakavasti! Voinko soittaa hänelle? Onko soveliasta mennä lapsen kanssa käymään ( lapsi haluaisi kovasti)? Voinko lähettää kukkia?
Olemme saaneet kuulla, että lapsemme ( 9v) opettaja on sairastunut vakavasti! Voinko soittaa hänelle? Onko soveliasta mennä lapsen kanssa käymään ( lapsi haluaisi kovasti)? Voinko lähettää kukkia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vähän vastakkaista kommentteja noista valituksista :) Mutta tosi kurjaa, että opettaja on sairas. Olisikohan tekstiviestin lähettäminen kuitenkin "turvallisempaa" kuin soittaminen, jos opettaja haluaa olla ikään kuin rauhassa, voi olla, että on itsekin vielä järkyttynyt sairastumisestaan eikä ole ehkä itse sinut sairautensa kanssa (en siis tiedä tilannetta tarkemmin!). Voihan tekstarissa sitten tiedustella, voisitteko soittaa hieman myöhemmin jutellaksenne tai ehkä jopa pistäytyä kylässä tuomassa kukkia (sano vaikka, että tuotte kahvileivät tullessanne, jos haluatte sisälle asti mennä käymään tai että vain piipahdatte ovella nopsaan tervehtimässä. Itse pitäisin tätä tärkeänä, koska en itse ole mikään vieraita vastaanottava ihminen, pitäisi siivota ja kaikkea... ;> ).
kuulla, että joku oikeasti ajattelee meistäopeista näin. edellinen kirjoittaja antoi mielestäni hyvän vinkin tekstarista. Sen turvin on hyvä "tunnustella" open vointia. Itse olisin onnellinen, jos oppilaani lähestyisivät minua näin sairasloman aikana.
Kiitos sinulle kirjoituksesta. Kurjaa, että teidän lapsen opettaja on sairaana. Toivon, että hän paranee ja pääsee takaisin työhön. Hän on mitä ilmeisimmin taitava työssään.
voisihan lapsesi tehdä kortin ja lähettää sen.Olisi varmasti piristävä.
vastauksista! Tekstari ja perinteisempi kortti ovatkin hyviä ideoita. Itse vähän arastelen yhteydenottoa opettajaan, onhan hän nyt sairaslomalla yksityishenkilö. Lapseni kuitenkin on kovasti opettajasta huolissaan ja hänen oloaan helpottaisi kun voisi tehdä "jotain".
että minua ainakin vastaavissa tilanteissa on eniten ilahduttanut oppilaiden itsensä tekemät kortit, kirjeet yms. Monesti ovat vielä itse ilmeisesti tuoneet postilaatikkoon.
On kai ikää sen verran enempi minulla, etten niinkään ilahtuisi soitoista, tekstareista. Käymään en haluaisi juurikaan ketään. Ehkä nuoremmat suhtautuvat eri lailla. Riippuu tietysti sairauden laadusta ja open persoonasta. Jos on sosiaalinen niin vierailu piristää ja on esim. jalka kipsissä.
Burn out- lomilla ei juuri yhteydenottoja kaipaa, muuta kuin noita em. muistamisia. Tuntee, ettei ole unohdettu.
Olipa miellyttävä aloitus ja tuli hyvä mieli. Kerrankin näin päin :)
itsetehtyjä kortteja, värssyjä tai piirrustuksia, jolloin myös lapset pääsisivät työstämään omia tuntojaan. Tällaiset muistamiset myös kokisin avoimina ja rakkaina, ja ne säilyisivät toivon tuojina.
Opet ovat usein vähän turhankin vastuuntuntoisia ihmisiä, joten tekstiviesteihin yksityisyyden varjelun vuoksi vastaamaatta jättäminen voisi tuntua kiusalliselta.