onko muillakin samanlainen luonne

en ennen uskonut horoskooppeihin mutta kun olen lukenut täällä viestejä olen tunnistanut itseni kuvauksista.

Tunnistan hyvin itseni sun kirjoituksesta. Mulla on ihan samoja kokemuksia työpaikalta ja joskus on jotenkin tosi vaikeaa olla siellä (vaikka useimmiten viihdyn) juuri tuon omituisen ulkopuolisuuden tunteen vuoksi. Minkä ikäinen olet ja millä alalla työskentelet?

kyllä on joskus sellanen olo että en kuulu tai että olen väärässä paikassa.vaikka itse tuntoni on ihan normaali ja tulen ihmisten kanssa juttuun ,niin saa sitä kyllä joskus ihmtellä mistä toi fiilis tulee.

................... kirjoitti:

Tunnistan hyvin itseni sun kirjoituksesta. Mulla on ihan samoja kokemuksia työpaikalta ja joskus on jotenkin tosi vaikeaa olla siellä (vaikka useimmiten viihdyn) juuri tuon omituisen ulkopuolisuuden tunteen vuoksi. Minkä ikäinen olet ja millä alalla työskentelet?

Lue lisää

olen 21 ,ja pesulassa töissä. siellä jos missä ollaan ihmisten kanssa tekemisissä sekä hyvässä että pahassa. mä olen kasvanut kyllä henkisesti omasta mielestä kun olen pohtinut tätä luonnettani ja välillä luulin että olen ihan pösilö. mutta sehän kuuluu asiaan että olen tämmönen. enkä todellakaan stressaa siitä olenko nyt varmasti ollut kaikille hyvä ja ihana.osaan keskittyä itseeni. olen kyllä huomannut miten mua ärsyttää kun en saa kunnolla keskustella mun miehen kanssa. hän on hiljanen ja stressaa jos ruvetaan puhumaa hiemanki meihin liittyviä tai henkeviä. ja mä niin rakastasin keskustella, ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. =)

................... kirjoitti:

Tunnistan hyvin itseni sun kirjoituksesta. Mulla on ihan samoja kokemuksia työpaikalta ja joskus on jotenkin tosi vaikeaa olla siellä (vaikka useimmiten viihdyn) juuri tuon omituisen ulkopuolisuuden tunteen vuoksi. Minkä ikäinen olet ja millä alalla työskentelet?

Lue lisää

Ja minä puolestani olen 36 ja työskentelen teollisuudessa.

Tämä on kyllä erinomainen palsta. Tuntuu edelleen välillä uskomattomalta että useamatkin kalat elävät samojen "ongelmien" kanssa..

Hyvä me! :D

................... kirjoitti:

Tunnistan hyvin itseni sun kirjoituksesta. Mulla on ihan samoja kokemuksia työpaikalta ja joskus on jotenkin tosi vaikeaa olla siellä (vaikka useimmiten viihdyn) juuri tuon omituisen ulkopuolisuuden tunteen vuoksi. Minkä ikäinen olet ja millä alalla työskentelet?

Lue lisää

aivan kuin omasta suustani nuo kommentit.

fizu neiti kirjoitti:

olen 21 ,ja pesulassa töissä. siellä jos missä ollaan ihmisten kanssa tekemisissä sekä hyvässä että pahassa. mä olen kasvanut kyllä henkisesti omasta mielestä kun olen pohtinut tätä luonnettani ja välillä luulin että olen ihan pösilö. mutta sehän kuuluu asiaan että olen tämmönen. enkä todellakaan stressaa siitä olenko nyt varmasti ollut kaikille hyvä ja ihana.osaan keskittyä itseeni. olen kyllä huomannut miten mua ärsyttää kun en saa kunnolla keskustella mun miehen kanssa. hän on hiljanen ja stressaa jos ruvetaan puhumaa hiemanki meihin liittyviä tai henkeviä. ja mä niin rakastasin keskustella, ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. =)

Lue lisää

"olen kyllä huomannut miten mua ärsyttää kun en saa kunnolla keskustella mun miehen kanssa. hän on hiljanen ja stressaa jos ruvetaan puhumaa hiemanki meihin liittyviä tai henkeviä. ja mä niin rakastasin keskustella, ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. =)"


Minua ärsyttää kanssa ihan sairaasti !! rupee jopa ahdistamaan...ja tosiaankin omani stressaaa heti kun puhuu meijän suhteesta tai syvällisiä..ehkä hänestä on normaalia olla hiljaa..mutta minä itse tykkään pälpättää paljon kaikesta..mieheni on neitsyt..joten en ihmettele :)

Mitä sisälläsi on

Täysin samat ongelmat täälläkin...

En ole osannut pukea tunteitani sanoiksi, mutta sinä teit sen, kiitos!! Minäkin pelkään vahvoja ihmisiä, jotka koen itselleni uhkaksi.

Siis todella hienoa kuulla että en ole ainut "outolintu". Tulen itse helposti juttuun ihmisten kanssa,uusien tai muiden tuttujen kanssa. Mutta huomaan aivan ihmetyksekseni että en paljasta omasta itsestäni YHTÄÄN MITÄÄN kenellekään joka ei ole lähimmäiseni. vain muutama TODELLA hyvä ystävä ja äitini tuntevat minut ja ovat nähneet kaikki puoleni, ja heidän seurassaan osaan myös olla hurmaavin itseni. Myös poikaystäväni kanssa tämä onnistuu joskus, minulla vain kestää aina hieman ennen kuin pääsen ns." levolliseen tunnelmaan" ja saan rajoitettua oman käytökseni tarkkailua. Olemme seurustelleet vasta puolisen vuotta, eikä se ole minulle vielä riittävä aika päästää toista TÄYSIN lähelle sisintäni.

Voin jutella asioista ihmisten kanssa - omaan hyvän itsetunnon, ulkonäön, sosiaalisuuden - ja kuitenkin usein pelkään sanoa vahvan mielipiteeni, koska kaikki eivät aina osaa suhtautua siihen. Myös se että poikaystäväni saattaa kertoa jotain vitsiä, kaikki muut nauravat ja kysyy sitten minulta miksen nauranut mukana. Siihen sitten vain tokaisen että ei se ollut yhtään hauskaa. Joskus tuntuu melkein helpommalta muka teeskennellä asiasta kiinnostunutta tai nauraa mukana, kuin tuntea itsensä TODELLA ulkopuoliseksi. Mutta kun tämä ei tule luonnostaan, ei se onnistu. Mutta humalassa kyllä, voin olla hurmaavan sosiaalinen ja kiinnostunut kaikkien asioista. Omaakin juttua tulee niin että ei ehdi juu:ta sanoa.. jotenkin en osaa peittää suorasukaisuuttani ja usein kovinkin kärkästä käyttäytymistäni, mutta humalassa en tutkiskele itseäni ja omia tuntemuksiani niin tarkasti kuin mitä tekisin muuten koko ajan.
Kukaan muu merkki ei mielestäni tutkiskele itseään, halujaan ja käyttäytymistään niin tarkasti kuin kalat.

Ja alkututtavuuksien hiljaisuus johtuu minulla myös siitä että haluamattani tarkkailen minkälaisen ihmisen kanssa olen tekemisessä, melkein kuin arvioiden jokaisesta onko heissä mahdollista piilevää uhkaa jollekin asialle, esim. töissä, poikaystävän kanssa jne. Tai onko henkilössä potentiaalia että viitsisin tutustua lähemmin.

Usein tämä kova tarkkailu voi johtaa juuri toiseen ripustautumiseen, myös kalan auttamaton romanttisuuden nälkä ja usko usein siihen että juuri TÄMÄ on se vuosisadan rakkaus. Itse ainakin olen huomannut pitäväni kiinni rikkoutuneesta suhteesta ihan vain romanttisen mielikuvan rikkoutumisen estämiseksi.

Ihanaa että meitä on muitakin. Vaikka välillä tuskastelen itseni ja omien ajatuksieni kautta, en haluaisi olla mikään muu horoskooppimerkiltäni, en muistuttaa ketään muuta. Koska halutessaan ja usein myös kilpailutilanteessa kala osaa olla juuri niinkin hurmaava ja harmoniassa itsensä kanssa, että toinen ei edes tajua mikä iski.

Pettämättömän muistini avulla kierrän kaukaa epäluotettavat ihmiset, ja uskon siihen että lopussa kiitos seisoo.

Itsellä myös samoja taipumuksia ja harmittava taito sotkea ihmissuhteet etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Iän myötä olen kuitenkin pyrkinyt katsomaan peiliin ja vältän tuudittautumasta ajatukseen että kun nyt vain olen tällainen. Kun tutustuu itseensä voi välttää toistamasta samaa kaavaa ja ehkä joku päivä voi suhtautua toiseen ihmiseen tasavertaisena ja ehkä sallia myös toisen nähdä sinne sisälle.

Toistaiseksi pahin pelkoni on että joku huomaa millainen oikeasti olen. Niin kauan uiskentelen yksikseni kunnes olen valmis tämän hirveyden jollekin sallimaan...

piima1 kirjoitti:

Itsellä myös samoja taipumuksia ja harmittava taito sotkea ihmissuhteet etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Iän myötä olen kuitenkin pyrkinyt katsomaan peiliin ja vältän tuudittautumasta ajatukseen että kun nyt vain olen tällainen. Kun tutustuu itseensä voi välttää toistamasta samaa kaavaa ja ehkä joku päivä voi suhtautua toiseen ihmiseen tasavertaisena ja ehkä sallia myös toisen nähdä sinne sisälle.

Toistaiseksi pahin pelkoni on että joku huomaa millainen oikeasti olen. Niin kauan uiskentelen yksikseni kunnes olen valmis tämän hirveyden jollekin sallimaan...

Lue lisää

Kunpa lähipiirissäni olisi muitakin kaloja, ette osaa kuvitellakaan kuinka kauheaa on olla ainut kala kaikkialla. Kukaan ei ymmärrä minua, paitsi minä itse. Kuulostaa niin hemmetin tutuilta nuo teidän kuvaukset itsestänne.
On tullut taas kerran sotkettua pahasti eräs ihmissuhde vastakkaisen sukupuolen kanssa.. Se, etten saanut miellytettyä häntä, sai minut turhautumaan ja sotki tätä ihmissuhdetta, ja koska olen niin "kaikki tai ei mitään" tyyppi, oli sitten pakko sotkea kokonaan koko juttu ja jäljelle jäi "ei mitään".