Haluaisin teiltä muilta mielipiteitä siitä,voiko tosiaan 12-vuotias tyttö itse päättää missä haluaa asua?
Meillä tilanne se,että tyttö on yht äkkiä päättänyt haluavansa asua isällään(syyt:kun kaveri asuu vieressä ja isä ostaa koiran).
Erosin isästä vuosi sitten ja mun luona on asunut kaikki kolme tyttöä.Itse olen arjen aina hoitanut ja tytöt harrastuksiin kuljettanut.
Ei isässä sinänsä mitään vikaa,mutta ei hän tiedä tyttöjen menoista,vaatimuksista,tavoista ym tuon taivaallista.
En todellakaan aio antaa tyttöni muuttaa mihkään kotoaan.Ei aina saa kaikkea haluamaansa.Ei tollasiin vaatimuksiin niin vaan voi suostua.Kotoa pois muutto vaikuttaa niin paljon ja on iso asia.
Ennen kun otan yhteyttä mihinkään virastoon niin kertokaa jos saman tyyppisiä kokemuksia tai tietoa miten kannattaa toimia ja mikä asema lapsella tässä on.
Meillä tilanne se,että tyttö on yht äkkiä päättänyt haluavansa asua isällään(syyt:kun kaveri asuu vieressä ja isä ostaa koiran).
Erosin isästä vuosi sitten ja mun luona on asunut kaikki kolme tyttöä.Itse olen arjen aina hoitanut ja tytöt harrastuksiin kuljettanut.
Ei isässä sinänsä mitään vikaa,mutta ei hän tiedä tyttöjen menoista,vaatimuksista,tavoista ym tuon taivaallista.
En todellakaan aio antaa tyttöni muuttaa mihkään kotoaan.Ei aina saa kaikkea haluamaansa.Ei tollasiin vaatimuksiin niin vaan voi suostua.Kotoa pois muutto vaikuttaa niin paljon ja on iso asia.
Ennen kun otan yhteyttä mihinkään virastoon niin kertokaa jos saman tyyppisiä kokemuksia tai tietoa miten kannattaa toimia ja mikä asema lapsella tässä on.
Vastaukset 28
Vanhimmat
vaan tilanne katsotaan kokonaisuudessaan. Kyllähän tietysti oma koira houkuttaa.Taas toisaalta kyllähän se isäkin voi oppia niitä tyttöjen juttuja ja harrastuksia jos kiinnostusta riittää. Vaikea sanoa.
12-vuotias EI TOSIAANKAAN VOI ITSE päättää, missä asuu. MUTTA jopa 12-vuotiaalta VOIDAAN KYSYÄ mielipidettä.
Ja vaikka kuinka monta kaveria asuu isän lähellä tai isä ostaa, vaikka koko kennelin koiria; aikuiset päättävät lapsen asuinpaikan.
Jollei vanhemmat pääse sopuun asiasta lastenvalvojan luona, niin oikeuteen matkanne käy. Ja tuskimpa menee tytön perusteet läpi, edes lastenvalvojan pakeilla, puhumattakaan oikeudesta.
Eli yhteyttä lastenvalvojalle, sieltä järjestyy tietoa asian tiimoilta.
Ja omakohtaista kokemusta:
Poika oli 15:sta. kun ilmoitti halustaan muuttaa luokseni. Asia tehtiin pojalle erittäin selväksi, että jos pois luotani haluaa muuttaa, niin seuraava etappi on vain ja ainoastaan nuorisokoti, ei paluu äitinsä luokse.
Kovalta voi kuullostaa, mutta asiat tulivat kerrasta selväksi lapselle, ettei voi alkaa pompottamaan vanhempiaan.
Jos tyttäresi on älylliseltä kehitykseltään riitävän kypsä, sinä tietänet tai viranomaiset tutkivat sen, niin kyseisenlaisen "viimeisen" niitin voi antaa: jos ei mene hyvin isän luona, niin "et pääse takaisin", koska lapsi voi taas tilaisuuden tullen "vaihtaa valtakuntaa".
muuttiko poika luoksesi vai menikö suoraan nuorisokotiin?
Muutti ja asuu edelleen luonani. Säänöllisesti käy etä-vanhempansa luona, kuten pikkuveljensä luonamme. Eli veljekset näkevät toisensa joka viikonloppu.
Kaikkinensa erittäin onnistunut ratkaisu, vaikka lastensuojelun/sosiaaliviraston "ammattilaiset" laittoivat hanttiin parhaansa mukaan, kun pojan äidiltänsä olivat saaneet mielestään valtuutuksen "lapsen pelastamiseen". Selvän selkävoiton saimme pojan kanssa, kun vielä mukana oli kouluterveydenhuolto ja heidän ammattilaisensa. Ei siinä "sossuntädeillä" ollut vastaan sanomista.
Kuvaavaa oli heidän "ammattitaitonsa" silloinkin, kun ex-puoliso oli yön putkassa ja seuraavana päivänä minä olinkin, yllätys yllätys, se joka oli potentiaalinen uhka perheen hyvinvoinnille ja terveydelle. Kummia on naispuolisten sosiaalivirkailijoiden ajatusten juoksu.
Jos lapsi muuttaa toisen vanhemman luo viranomaiset eivät puutu asiaan - paitsi jos olosuhteet ovat äärimmäisen huonot toisen luona (päihteet tms) jolloin lasta voidaan ottaa huostaan.
Miten olisi jos tekisitte määräaikaisen sopimuksen, tyttö asumaan isän luokse vaikka puoleksi vuodeksi ja katsotte sitten tilannetta uudestaan.
12-vuotiaan oma mielipide otetaan selvästi huomioon. Nuorempiankin oikeudessa kuullaan. omaa 7 -vuotiastani sossutädit haastatteli aikoinaan ja silloin oli puhetta että 12 -vuotiaana lapsen mielipide on painava. Eli jos lapsesi haluaa isän luo muuttaa eikä isässä ole mitään "vikaa", tuskin voit estää.
Työkaverini lapset karkasivat junalla Oulusta äidiltään isän luo etelä-suomeen molemmat sitä mukaan kun täyttivät 12, eikä heitä sinne koskaan palautettu.
Minusta on aika rajua tuo nuorisokoti sitten vaihtoehtona, miksei lapsi voi välillä asua toisen luona ja välillä toisen luona, ei sen tarvitse mitään pompottelua olla. Jos hänen on ikävä vanhmepiaan.
Isälle voisi olla hyvin kasvattavaa asua tyttönsä kanssa ja nähdä mitä kaikkea se vanhemmuus ja vastuu on. Voisi tehdä hyvää molemmille. Äkkiä se isäkin oppii reitin harrastuksiin ja tyttöjen tavat.
En tiedä minkälainen luonteeltaan on aloittajan lapsi, mutta jos yhtään oikutteleva siitä tulee taatusti pomputtelua vanhemmille.
Muistelen omia teiniaikoja 80-luvulla ja jos omat vanhempani olisivat asuneet erossa, olisin taatusti pompottanut heitä mieleni mukaan muuttamalla paikasta toiseen aina kun jokin erimielisyys olisi sattunut. Vedätin heitä muutenkin minkä ehdin ja tuollaisen tilaisuuden olisin taatusti käyttänyt hyväkseni. Muuttelinhan teininä lähes joka kuukausi mummolaan tai kavereidenkin luokse.
(En ole ihan rauhallisemmasta päästä teini ollut)
En lähde neuvomaan ketään tekemään mitenkään, mutta me ollaan nyt jo sovittu lapsen isän kanssa, että lapsi asuu minun kanssani ja tapaa isäänsä. Ei siis saa muuttaa isänsä luokse teininä jos jostakin päähänpistosta haluaa näin tehdä, koska tästä seuraa juuri se, että lapsi muuttaa aina kun alkaa jompi kumpi vanhemmista nyppimään.
Yritetään myös pitää yhtenäistä linjaa, ettei tule sanomista että "iskä antaa tehdä niin" tai "äiti antaa enemmän rahaa" ym.
Tietysti jos lapsi haluaa oikeasti ilman mitään riitoja minun kanssani muuttaa isälleen ja isällä erilainen duuni silloin, tästä keskustellaan sitten uudelleen.
Miksi tyttö ei voisi muuttaa isälleen.enemmän tulee harmia,jos estelet.voi olla,että tulisi takaisin hyvinkin äkkiä.Ikuisesti muistaa,jos nyt estelet.
Isien pitäisi olla samalla viivalla näissä asioissa,jos on lastaan rakastava isä.
Kiitos kaikille mielipiteitään antaville.
Juttu on kuitenkin niin että en ikinä tule hyväksymään sisarusten erotusta ym.Tuttavalleni kävi juuri niin ja se tuntu kauheen pahalta.Heillä tosin oli niin että poika jäi isälleen ja kaks tyttöä muutti äidilleen.Senkin jotenkin voisin niellä,mutta meilläkin on niin et on kaks muuta siskoa,pienempiä ja must kuitenkin tuntus heitäkin kohtaan kauheelta et se isosisko ketä heitä on hauskuuttanut ym,muuttaiskin nyt jo pois.
Ja kuitenkin uskon siihen että tytön paikka on kotona,sisarusten kanssa ja sen ketä on hoitanut ja vaalinut vauvasta tähän teini-ikään.
Yhtenä syynä eroomme olikin se ettei isä ollut mitenkään kiinnostunut tyttöjen touhuista,harrastuksista tai ylensäkin olemalla heidän kanssaan.Minä tein aina kaiken,neuvolareissut,koululääkärikäynnit,vaateostokset ja kaikki mahdolliset!!Miks nyt,kun oon jo pohjan elämälle heil antanut,se vietäskin pois ja annettas sille ketä ei ennen mistään välittänyt.Ei oo reilua ei.
En usko et isä tietää mihin on luvannut ja että mitä kaikki todellisuudessa tuo.Pelottaa,miten kaikki vaikuttaa tyttöön,en halua että se pettyy.Ja siihen pompotukseen en rupee.Joko isällä tai äidillä,mut ei eestaas.
Tyttö rauhallinen,koulussa pirun hyvin pärjäävä,urheilua harrastava ym,eli ihan ihana neiti.mut hän onkin vasta 12v..Mitä tuo yläaste tullessaan ja vapaa elämä isän kanssa??En halua ees arvailla,lopputulos ei varmaan ihan miellyttävä.Tai mistä sen tietää..Toivottavasti tää menee ohi,että on vaan jokin ohimenevä vaihe.
Sinulla on toki oikeus mielipiteisiisi, mutta muidenkin perusteltuja mielipiteitä tulee ottaa huomioon, vaikka se joskus kirpaisisikin.
Kirjoitit: Yhtenä syynä eroomme olikin se ettei isä ollut mitenkään kiinnostunut tyttöjen touhuista,harrastuksista tai ylensäkin olemalla heidän kanssaan.
vaimon suusta, kun hän halusi eroon sinusta (kun noin älähdit).
Sen jälkeen lahjoit yhden lapsista asumaan luoksesi ja olet autuaasti unohtanut omat riitelysi ja lapsilla nokittamisesi.
mikä sinä olet sanomaan kenellekkään eron syistä mitään ovatko ne heppoisia tai ei.
tosiaan joo,mitä vaan voi suustaan päästää.
Toki eromme syyt oli paljon painavimmat.mutta niinku sanoin että yksi syy oli se että minä tein kaiken ja isä oli vain läsnä.Joillekkin se riittää,mulle ei.Onhan tietty niitäkin kenellä isää ei laisinkaan,tiedän.Mutta tää on nyt mun näkemys meidän asiasta,joka koskettaa niin syvältä.
Erotessamme teimme selväksi lasten ja isän tapaamiset ym.Se oli silloin kaikille ok.Riidelty ja tapeltu on monesta hemmetin asiasta.Lapsia aina varjeltu,ei heidän aikana ääntä kauheasti korotettu.
En tiedä,en vaan voi lähteä siihen että annan periksi teinilapselle hänen yhtäkkiset toiveensa,kun kuitenkin tiedän ne syyt,joiden vuoksi hän isälleen tahtoisi.On myös ne vapaat kotiintuloajat,ei sääntöjä.Vaikka isä lupaisi tytölle kuun taivaalta,ei tyttö sitä saa.Sillä konstilla saa vaan hetkeks mielen hyväks.Meillä ei toimita niin.
Voi,voi miten itseänikin nuorena harmitti,kun oli sääntöjä toisensa perään ja aresteja pamahti aina jos ei oltu kotona sovittuun aikaan.Sillon halus ehdottomasti muuttaa kaverin luo asumaan,kauaks vanhemmista..Mutta ei mieleenkään tullut ees mainita asiasta ja nyt kyllä vanhempana ja kolmen lapsen äitinä oon tosi tyytyväinen että kuri oli.(tää ei kyl nyt liittynyt tähän asiaan,sori)
On tää palsta siitä hyvä,että saa kertoa miltä tuntuu..
Vaikka tiedän,ettei riitelyt ym tee hyvää meille kenellekkään,varsinka lapsille,niin en voi hyväksyä lapseni toivetta tähän muuttoasiaan.Itsekäs ehkä oon.Tiedän,että tytön on hyvä kotona asua,miks sitä tarvis mennä muuttamaan pysyvästi.
Lasteni isä asuu kilometrin päässä meistä ja tytöt saavat koska vaan käydä siellä.Ei siihen tarvita osoittenmuutoksia,kun pysyvyydestä ei kuitenkaan takeita,ja mitä eestaas muutto tekee lapsen elämälle.Ei tulevina vuosina sitten muusta puhutakkaan.
Jatkan siis vielä.
Mun mielestä on kuitenkin eri asia,jos pojat haluavat muuttaa isänsä luokse,kun se että tyttö haluaa isälleen.Onhan isillä ja pojilla enemmän yhteistä.
Miten itse ajattelet,jos tytär muuttaisi luoksesi?Oisitko valmis(ihan totta!) huolehtimaan ja ottamaan vastuuta siitä mistä sulla ei kauheasti oo hajuakaan,etkä oo ollu kiinnostunut muutako siitä että sulla tytär olemassa on.Niinku meiän tapauksessa.Isä toki ylpeä että hänellä kolme tyttöä,mutta...
Mä kyselin eilen tytöltä,että miksi hän haluaa todellisuudessa pois täältä ja että mikä täällä on niin kauheeta,niin hän vastasi vain että ajattelee isäänsäkin(mikä hienoa) ja että hän haluaa kokeilla asumista sielläkin.Ja että täällä omassa kodissa ei oo mitään,mikä ärsyttäis.Sanoin sitten vaan,niinku sanoin teillekkin,että ei sitä niin vaan voi muuttaa,että tarvii olla varma ja valmis asumaan toisen luona,ei voi hetken päästä muuttaa takas äidille ja sit taas isälle.Se pysyvä paikka pitää olla.Kylhän lapset osaa käsitellä aikuisia,ne tietää kyllä mistä narusta vetää.Niinku säkin sanoit,ettei lapset saa pompotella vanhempiaan.Lapsen elämässä tarvii olla selkeys koko ajan.Sitä olen koittanut juuri sanoa.En halua et tyttö on sekasin koko ajan pelkästään sen takia kun ei tiedä missä asuu milloinkin.Helpoimmalla pääsis heti,kun sanois EI.Lapsi on kuitenkin vasta 12 vuotias,tai kohta ainakin.
keksi nyt parempaa, kävi juuri päinvastoin; Otin ja lähdin ja poika ITSE HALUSI muuttaa luokseni, joten . . . . . .
Heppoisia ja heppoisia, kaippa täällä saa itse vielä määritellä kriteerinsä, vai sinäkö sensorina toimit. Katsos asumme ja olelemme maassa, missä on sananvapaus. En minäkään ollut mukana yhdelläkään neuvolareissulla.
"Monia on syitä erota, mutta "heppoinen" on kyseinen "syy" ,mielestäni. Ilmeisesti nyt ja luultavasti tulevaisuudessa riitelette ja "nokitatte" toisianne, myös lasten avulla; kasvakaa aikuisiksi."
" Heppoisia ja heppoisia, kaippa täällä saa itse vielä määritellä kriteerinsä, vai sinäkö sensorina toimit"
Mahtaa aloittajakin saada määritellä itse kriteerinsä erota? Vai sinäkö se määrittelet millä syyllä kukakin saa puolisostaan erota?
Kehoitat kasvamaan aikuiseksi, voisit ottaa siinä itsekin eräitäkin harjoitustunteja...
Haloo, kerroin vain ja ainoastaan OMAN näkemykseni asiasta. Erotaanhan sitä mitä ihmeellisimistä syitä niin meillä, saatika muualla maailmassa. Mutta minä vain kirjoitan OMASTA näkökulmastani, toki niihin "faktoihin" perustuen, mitä kirjoittaja kirjoittaa. Kritisoin, en toimi sensorina, ymmärrätkö ? ? ?
Samoin aloittajan ja ex-puolison "kissanhännän veto" lapsen asuinpaikasta ja millä perusteilla; Sattumoisin olen sen asian jonkinasteinen asiantuntija, koska olen sen "pyörityksen" läpikäynyt, saatika tiedän ne kriteerit, milloin se voisi onnistua tai olla onnistumatta.
Toki voisin kirjoitukseni "kääriä silkkopaperiin" mutta mielestäni se ei palvele täysin kysyjää. Mutun ja esson baarin tietotoimiston luulemiset eivät kysyjiä auta, pikemmin enenmän hämmentävät.
Ja mitä aikuiseksi kasvamiseen tulee, joka päivähän, itsekukin osaltaan, edelleen opettelee ja ottaa niitä tunteja, minäkin jo melkein 50 vuotta.
"ymmärrätkö ? ? ?"
En!
En ymmärrä alkuunkaan mitä hyötyä tuollaisesta räksyttämisestä on.
Millä tavoin tuollainen ilkeämielinen kirjoittelu palvelee sitten aloittajaa tai hänen lastansa?
OMAN NÄKEMYKSESI jonkun täällä kirjoittavan avioerosta ? ? ? Miten sinä voit KRITISOIDA tuntematta koko tarinaa ? ? ?
Onko ap:n kirjoituksesta luettavissa "kissanhännänvetoa" ? ? ? Ei MINUN MIELSTÄNI ! ! !
Olet OMAN ELÄMÄSI asiantuntija, et kenenkään muun, ymmärsitkö ? ? ?
Mistä SINÄ voit tietää, mikä on ap:n lapselle paras asuinpaikka ? ? ? Tunnetko SINÄ perheen ja lapsen ? ? ?
Ohjeistat ylemmyydentuntoisena palstalla kirjoittavia, ymmärtämättä, että jokainen tapaus on yksilöllinen.
Sinun mielipiteesi eivät ole sen arvokkaampia ja oikeampia kuin mutut ja esson baarin tietotoimiston luulemisetkaan, sinä vain itseriittoisesti luulet niin.
ex-vaimoonsa kohdistuvia, läpikäymättömiä vihantunteitaan tällä palstalla. Tämä on hyvin otollinen paikka sellaiselle toiminnalle, koska valtaosa kirjoittajista on naisia.
Hän tuntee edelleen olevansa altavastaajana, kuten liitossaan. Kauanko kestää, että ko. mies selviää erostaan? Vaikuttaa siltä, että se on hänelle loppuelämän kestävä prosessi.
Anteeksianto on se idea, mutta loukattuna hän ei kykene siihen.
kiitos edelliselle vastaajalle.Sinun"mahti-onni" kannattais vaihtaa palstaa.Toki tänne voi kirjottaa mitä vaan,mutta ne ketkä kirjoittaa tosissaan,voivat loukkaantua,vaikka mielipiteistähän ei saa kinata,kaikilla omat mielipiteensä ja oikeutensa.
Olen kuitenkin eri mieltä lapsen muuttamisesta,varsinkin kun mullakaan ei oo kokemusta pojista,niin en voi tietää miltä susta tuntuu,mut minusta tytön paikka on äitinsä luona,jos kaikki ok.Ja siitä et muutetaan eestaas isän ja äidin välillä niin sekin on p:stä ja syvältä.Siihen en suostu hyvällä.Meillä siis näin.
On sanottu, että se kehen kalikka kalahtaa se älähtää ja toisaalta on myös sanottu , että typeryksistä ei tarvitse välittää tai on itse typerä =) Voimia ap:lle ja hyvää kevättä muillekkin...
Meillä mieheni poika muutti äidilleen, kun yläaste alkoi ja annoimme muuton tapahtua kuten poika halusi. Yläasteen viimeistä luokkaa käytäessä pojalta tuli viesti isälleen, että ottaisimmeko hänet vielä takaisin.
Otimme ja ilmoitimme pojalle, että tämä on sitten viimeinen muutto ennen omaan asuntoon muuttamista.
Äiti oli luvannut pojalle mopot ja autot jne. ja kun poika muutti takaisin, niin hänellä ei edelleenkään ollut mitään muuta omaa, kuin se mitä oli itse omilla rahoillaan ostanut. Ja minusta oli hyvä, että poika kävi sen tien lävitse ja oppi, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Miksi et antaisi tytön käydä kokeilemassa, tyttö kesäksi isälleen ja sitten katsotaan, että onko tytön hyvä olla, kykeneekö isä jne.
Ei ole vihaa tai muutakaan tunnetta ex-puolisoa kohtaan, pikemminkin sääliä, kun "ryssi tilaisuutensa".
J kyllä meikäläinen on aina ollut ja olen edelleen ns.kukkona tunkiolla, kuitenkin arvostaen toista sukupuolta. Tosin moni täällä kirjoittava "yh"-äiti ei vaan itse pääse traumoistaan ja vihantunteistaan, kun ukko lähti nuoremman ja viehkeämmän naisen tykö: Toki voidaan jatkaa toistemme parjaamista, kerta haluja riittää, joillakin onnettomilla.
Sanoit,että jos tyttö koittaisi ja muuttaisi isälleen kesäksi..
Se ois varmaan ihan hyvä niin, mutta kun en millään viitteis antaa periksi ja jotenkin se vaan on mun periaatteitani vastaan.
Mulla ja tytöllä ei oo ikinä mennyt huonosti,me tullaan mainiosti toimeen.Tyttö pitää kiinni kotiintuloajoista,hoitelee pikkusiskojaan mukisematta,ja on muutenkin ns"helppo" lapsi.Harvemmin valittaa mistään.Siksi tämä isälle muutto tuntuikin niin ihmeelliseltä,et miks muuttaa jotain hienoa ja hyvin toimivaa.
Kertakaikkiaan,en vaan kestä tyttöni muuttoa.Siihen on monia syitä ja musta vaan on niin (niinku oon sanonu),että tytön paikka on kotona äitinsä luona,jos vaan on mahdollista.
Sinutko?
Onko loukkaava puhetyylisi pitkällisen harjoittelun tulos? Harjoitteletko sitä virastoissa ja exäsi kanssa?
Mm. tämä: Tosin moni täällä kirjoittava "yh"-äiti ei vaan itse pääse traumoistaan ja vihantunteistaan, kun ukko lähti nuoremman ja viehkeämmän naisen tykö.
Tätä palstaa lukiessani, en ole huomannut mainitsemaasi syytä mitenkään ainutlaatuiseksi.
Sinun exäsi taisi käydä herkuttelemassa naapurin komean ja nuoren kollin kanssa, josta sinä olet katkera vieläkin.
Kiitos, sillä nauru kuulemma pidentää ikää, siis alkoi tämäkin lauantai hyvin.
Mitä puhe/kirjoitustyyliini tulee; Sitä saa mitä tilaa, niin hyvässä, kuin pahassa. Ihan kirjoittajansa oma valinta.
Katkerako, empä ole. Lähinnä surullinen lasten puolesta, mitä ovat joutuneet ja/tai joutuvat kokemaan.
Vai pidätkö normaalina sitä, että lapselle pesänmunaksi laitetut varat olisivatkin äidin yksinoikeudella käytettävissä, hänen määräämällään tavalla ? ? ? ? Tai äidin kuulleessa puhelimessa naisen naurua, niin evää lapselta pääsyn luokseni ? ? ? ? Tai nainen huomaakin käytettävissä olevien varojensa tippuneen eron myötä 70%, joten kukakohan tässä erossa oli se katkera ? ? ? ? ? ?
vastaukseksi samantapaiseen valitusvirteen, että miehet ovat nössöjä, ja sama pätee näköjään sinuunkin.
Itsepä olet lapsillesi äidin valinnut. Miksi menit tekemään useampia niin huonon äidin kanssa?
Sama kysymys esitetään yh-äideille lähes joka ketjussa, joten: mikä saa miehen valitsemaan, kuten sinä olet tehnyt?
Sinä toimitat tilaamattakin kirjoittajille ikäviä fiiliksiä epäkorrektilla kirjoitustyylilläsi.
Viimeiseen kysymykseesi vastaan: kirjoitustesi perusteella vaikuttaa siltä, että sinä.
Toki itse olen valintani tehnyt, ja kannan vastuuni siitä. Ei koskaan vaan voi tietää, niin miehistä kuin naisista, milloin se elo ja olemisen ihanuus muuttuu niin radikaalisti, joillain (sivusta seuranneena) vai aloituksestä näkee, ettei liitto tule kestämään lopun elämää, kuten lienee ihmisillä on tarkoituksena.
Toisaalta jos nyt, enenmän elämänkokemusta saaneena, ei se "rakkaus sokaisekkaan" enään siinä määrin, vaan mukaan soppaan tulisi, myös harkintaa ja pohdintaa.
Ja mitä tekstini kortektiuteen tai sen puutteeseen tulee, sensuria on tällä palstalla, seriffin toimesta olemassa. Luotankin hänen hänen kykyynsä nähdä asiat kokonaisuutena ja ihmisten kirjoitustyyliin.