Olemme vaimon kanssa yrittäneet lasta reilun vuoden. Pillereiden jättämisen jälkeen vaimon kuukautiset olivat epäsäännölliset ja vuoden vaihteen kulmilla oli muutama kuukausi ettei niitä tullut ollenkaan. (Sattui erikoisesti muuton yhteyteen) Lääkärissä vaimo sai keltahormoonikuurin ja piakkoin kuukautiset tulivatkin takaisin ja tasaantuivat. 3kk kuuri on nyt takana, mutta vieläkään ei raskaudesta ole merkkejä.
Onko immeisillä kokemuksia asiasta ja minkälaisia? Olisiko tässä vaiheessa tarve jo mennä tutkituttamaan josko vika on myös minussa vaikka merkit ovatkin viitanneet tätä ennen enemmän vaimoon?
Onko immeisillä kokemuksia asiasta ja minkälaisia? Olisiko tässä vaiheessa tarve jo mennä tutkituttamaan josko vika on myös minussa vaikka merkit ovatkin viitanneet tätä ennen enemmän vaimoon?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ajattelin vastata, vaikka meidän historia on vähän toisenlainen. Vaimosta ei "vikaa" löytynyt puolen vuoden yrittämisen jälkeen, joten päätin tutkituttaa itseni, koska miehen perustutkimus onnistuu huomattavasti helpommin. Ja spermanäytteestähän se syy lapsettomuuteen sitten löytyikin. Tavallaan tieto helpotti, vaikka ensi alkuun se oli järkytys. Epäselvyys on kuitenkin kaikista pahinta, joten rohkaisen käymään klinikalla ja antamaan spermanäytteen. Ajatus näytteen antamisesta voi tuntua kiusalliselta, mutta toisaalta sehän on aika pieni teko eikä siinä ole mitään hävettävää. Sen voi purkittaa myös kotona, jos asut suht lähellä (alle tunnin ajomatkan päässä) paikkaa, jossa näyte tutkitaan. Tsemppiä, kyllä asiat järjestyy.
Kyllä te jo voisitte alkaa miettiä tutkimuksiin menoa. Olette jo kuitenkin yrittäneet sen aikaa.
Kyllä nuo kuukautiskierto häiriöt kielii että se "vika" voi olla vaimossasi. Mutta jos kierto nyt normaali niin en sitten tiedä.
Oletteko kokeilleet ovulaatiotestejä? Niistä on iso apu H-hetken määrittämiseen.
Me kun menimme tutkimuksiin niin mies tutkittiin ensin. Näyte ja sitten ihan fyysiseti. Mieheni ei kokenut sitä mitenkään epämiellyttäväksi, ihan reippain mielin hoiti hommat. Mieheltä tutkittiin kaksi eri näytettä ja sitten myöhemmin kun meille tehtiin 2 inssiä niin niihin piti taas sitten purkittaa. Vikaa ei meistä kummastakaan löytynyt, ei siittiöt ihan priimaa ollut mutta kyllä niillä lapsia saadaan.
Meillä oli suuri kynnys ( minulla) lähteä hoitoihin. Pelkäsin kaikenlaista. Reilu 4 vuotta yritimme ominpäin ja nyt vuodenvaihteen jälkeen aloitimme tutkimukset ja hoidot. Kyllä kannatti, viikko sitten teimmme positiivisen raskaustestin.
Hoitoihin meno ajoissa kannattaa. Joissain kaupungeissa jonot ja kaikki liikkuu niin hitaasti eteenpäin. Meillä oli on ollut uskomaton tuuri tutkimuksissa ja hoidoissa. Joensuussa kävimme ja aina päästiin jonottamatta ja odottamatta. Kaikki meni niin nopeasti. Meille tehtiin siis kaksi inssiä joista jälkimmäinen onnistui. Tuntuu hirveälle ajatella että toiset joutuu odottamaan hoitojakin niin kauan. Meillä alkoi tutkimukset tammikuun lopussa ja nyt maaliskuun puolivälissä tulin jo raskaaksi.
Onnea teille kovasti tulevaan. Lähtekää reippain mielin tutkimuksiin.
ps: Minäkin luulin että minussa on vaikka mitä vikaa mutta eipä ollutkaan. Vaimollasi voi vaikka stressi siirtää tai jättää menkat kokonaan pois. Ei se syy aina se ilmeisin välttämättä ole. Nainen on niin jännä otus, ajatuksen voimalla saa aikaseksi vaikka mitä.