N. 2v sitten lapset huostaanotettiin ja sijoitettiin sijaisperheeseen "toistaiseksi pysyvästi" päätöksellä.(Mitä tarkoittaa??,Sossun mukaan ketään lasta ei sijoiteta pysyvästi 18-vuoden ikään asti).
N.1,5v tapasin lapsia säännöllisesti kahden-kolmen viikon välein ja loma-aikoina pitempiä aikoja.
Lapset eivät ole sopeutuneet hyvin perheeseen (sossujen mukaan siksi, koska lasteni ja minun välit ovat liian läheiset ja kotilomilla olen liikaa "lellinyt" lapsia). Joten tapaamisia sossu päätti rajoittaa 1x kuukaudessa. Mitähän tämän jälkeen?
Voimille alkaa jo ottamaan.. Onkohan minulla mitään mahdollisuuksia saada lapsia takaisin?
N.1,5v tapasin lapsia säännöllisesti kahden-kolmen viikon välein ja loma-aikoina pitempiä aikoja.
Lapset eivät ole sopeutuneet hyvin perheeseen (sossujen mukaan siksi, koska lasteni ja minun välit ovat liian läheiset ja kotilomilla olen liikaa "lellinyt" lapsia). Joten tapaamisia sossu päätti rajoittaa 1x kuukaudessa. Mitähän tämän jälkeen?
Voimille alkaa jo ottamaan.. Onkohan minulla mitään mahdollisuuksia saada lapsia takaisin?
Vastaukset 19
Vanhimmat
että vanhemman ja lapsen välit EIVÄT saa olla rakastavat ja läheiset.
Kun kerran sossutkin sanovat, että lasta ei voi sijoittaa pysyvästi, siis kotiutus on joskus häämöttämässä, niin pyydä heitä selittämään tuo ristiriita syyttelystä liian läheisistä väleistä. Yksi kotiuttamisen este on, jos välit eivät ole enää läheiset.
Älytöntä!
Sossun aivoitukset ovat kummallisia, ei siis kysymykseesi varmaan kukaan voi antaa muuta vastausta kuin että 'riippuu sossuista'. Onko sinulla ollut asianajajaa missään vaiheessa?
Kyllä mulla on asianajaja. Aikoinaan tein valituksen huostaanotosta ja se on käsitelty korkeimpaa oikeutta myöten eli huostaanotto on pidetty voimassa. Asianajajan mielestä mun olisi tärkeintä saada sossut vakuuttumaan siitä, että lapset voivat palata luokseni ja huostaanoton syyt ovat loppuneet. Muuten on kuulemma aivan turhaa viedä asiaa eteenpäin, ainakaan tässä vaiheessa.
sinulla on mahdollisuus saada lapset takaisin. Paljon vaikuttaa sinun oma tilanteesi. Sijoituksessa kun ainakin virallisesti on kysymys siitä, että sinä saat tilaa ja aikaa laittaa omat asiasi kuntoon, jotta lapset pystyvät palaamaan kotiin.
Tuo läheinen suhde lasten kanssa on tosi tärkeä juttu. Yritä saada se pidettyä vaikka tapaamiset harvenivat. Jos sijaisperhe on järkevä ja toimii niinkuin sen pitäisi niin, se tukee lapsiesi ja sinun suhdetta vaikka sossu hääräilisi omiaan... Pystytkö puhumaan niiden ihmisten kanssa vai oletteko yhteydessä vain sossun välityksellä?
pidentää.En suostunut.Olen taistellut lapsestani.Siinä alkaa niin ruma peli soskuilta.ettei mitään rajaa.Joht,sosku myönsi,ettei ainuttakaan syytä ole miksei huostaa purettaisi asianajalleni,eipä kuitenkaan pureta.On tosi harvinaista,että purkavat.
Sossu on aivan ihastuksissaan sijaisperheestä, siellä lasteni on heidän mielestään parasta olla. Sijaisperhe ja sossu puhaltavat yhteen hiileen. Asialliset välit mulla on molempien kanssa.
olla itse aktiivinen, vaikka olisi välillä kuinka ontto ja tyhjä ja väsynyt olo.
En kyllä edelleenkään käsitä miksi lasten on parasta olla sijaisperheessä kun kerran eivät ole sinne edes vielä kunnolla sopeutuneet ja kotiutuneet ja välit sinuun ovat läheiset ja sinun tilanteesi tasoittunut niin, että lapset voisivat muuttaa kotiin..
Jaksa silti uskoa ja toimia. Pohja huostan purkamiselle on olemassa.
:)
Sitten jos/kun päätös on kielteinen, ei kun valitus päälle. Ei näissä lakimiehiä tarvita. Minun lapset kotiutettiin lääninoikeuden päätöksellä. Kaikki nykyisen tilanteesi dokumentit mukaan.
Sossusta nämä jutut kiinni ovat viime kädessä, ei mistään muusta. Ja suuria eroja heidän toiminnassaan.
Jos haen huost.oton purkua, sehän ei mene asianajajan mukaan läpi edes ensi kättelyssä eli lautakunnassa. Siksi, että sossujen mielestä huostaanoton purkaminen ei ole hyväksi lapselle. Odottelen vielä puoli vuotta ja katson mihin suuntaan asiat menevät. Kyllä ne osaa syödä ihmisen sisältä ontoksi.
Olen tosi iloinen puolestasi. Toivon, että minäkin saisin lapseni pian kotiin. Sillä kaipaan heitä kamalasti ja elämäni on tyhjää ilman heitä. Tuntuu, ettei ole mitään merkitystä omalla olemassa ololla. Välillä iskee sellainen epätoiv
joka taholta. Uskon niiden auttaneen meidän tilanteessamme.
ensinnäkin tapaamisen rajoittaminen oletko pyytänyt kirjallisena?älä missään nimessä suostu tapaamisten vähentämiseen,koska se on todettu jos lapsi ei ole sitoutunut jo noinkin pitkän sijoituksen jälkeen se kertoo siitä että sinulla on vahva side lapseesi tai lapsiisi.ihan ensimmäisenä pyydä paperi missä näkyy syy miksi tapaamisia vähennetään koska laissa on määrätty jos niitä rajoitetaan jotenkin niin siihen täytyy olla pätevä syy esim.olet vaaraksi lapsillesi,jos suostut tapaamisten harventamisiin niin hetken päästä sanotaan että nyt menee niin hyvin sijarikodissa ja ei ole enää lapsesi etu palata kotiin.rankkaa on pitää puolensa mutta saman läpikäyneenä niin nyt onnellisesti lapsi kotona.voimia sinulle
Just tota asiaa pelkäänkin, että lapset sopeutuvat perheeseen ja sossu taas pääsee uuden syyn varjolla pitkittämään huostaanottoa. Eihän tässä mitään järkeä ole. Taistelen kyllä vastaan kaikessa lasteni vuoksi, sehän toisaalta sossuja ärsyttää. Kai pitää vaihtaa tekniikkaa ja rueta nuolemaan sossujen persettä. Hymistellä yhdessä heidän kanssaan kuinka lapsen etu toteutuu..
Kirjallisena on tullut päätös. Rajoituksen syynä "kotilomat ovat liian mielihyvätäytteisiä, tämä ei tue lapsen normaalia kehitystä". Kaikkeni olen lasten eteen tehnyt kotilomilla suurella sydämellä, hyvin ovat lapset käyttäytyneet. Mitään ongelmia ei ole ollut. Eikä meillä eletä kuin pellossa. Siitä olen iloinen, että lapseni ovat kotona tasapainoisia ja iloisia lapsia :)
oho laittaan oikeen päätä kiristään vai mielihyvä täytteisiä!löytyyköhän lastensuojelulaissa tuollainen pykälä?tuskin! se sinun paperi on todella kova paperi taistelussa jotta saisit lapsesi takaisin kun ajattele asiaa niin mitä lasten fyysinen ja psyykkinen olotila kielii tapaamisten jälkeen.samaa hoettiin minulle että kun tehdään kaikkea kivaa kun lapsi oli kotilomilla niinn pyysin sossuilta paperin MITÄ SAA tehdä omien lasten kanssa jotta kaikki olisi hyvin?koska on päätös annettu?onko valitusaika umpeutunut?ota asianajaja joka tarkistaa paperin pykälien laillisuuden ja jos on mennyt valitusaika umpeen niin laitappa kysely paikkakuntasi sosiaalijohtajalle ja kyseenalaista hänen kauttaan asia.heidän on lain mukaan vastattava sinulle oli kanta mikä tahansa ja saisitpa ainakin uuden valitusajan joka olisi taas aivan uusi alku.pyydä myös lasten psykiatrilta lausunto tähän asiaan liittyvä josta tulee ilmi onko tapaamiset haitallisia ja muistuta myös asiantuntijoita että lain mukaan sijoitus on väliaikainen ja lastensuojelulain tavoitehan on palautaa lapsesi sinulle takaisin
mitään. Mutta tulipahan vaan mieleen:
Sossu on rajatta kasvanut, koko lastensuojelu.
On rajatonta käytöstä tuollainen, että ei kelpaa mikään. Ei se ole normaalia.
Sossulle pitäisi asettaa rajat!
Että kokee olonsa turvalliseksi, niin ei tarvitse sekoilla toisten asioiden kanssa.
Jääkaappi äiti ja symbioottinen äiti.
Ei välitä lapsesta, välittää liikaa.
Tekee lapsen elämän liian kurjaks, tai tekee lapsen elämän liian kivaks.
Voi helvetti.
on aina "toistaiseksi", koska halutaan jättää vanhemmille mahdollisuus saada asiansa kuntoon ja lapsensa takaisin.
Se mitä asianajajasi tarkoitti niillä näytöillä onkin varmaan ainut tapa hoitaa asiaa. turha viedä oikeuteen jos ei ole ns. näyttöjä.
Mietippä, mikä oli huost.oton alkup. syy? Onko se jo poistunut? Jos syy on poistunut, niin jo sen perusteella pitäisi purkaa. Sitten tuo lastesi käyttäytyminen luonasi ja sen jälkeen, kertoo ainakin minulle, että he ilmeisesti luottavat sinuun ja teillä on lämmin ja kiinteä suhde. siltäkin pohjalta ihmetyttää mikä voisi olla syy huostan jatkamiseen.
Kyllä ainakin itse vuosia sijarina olleena olen nähnyt lapsista onko lomat olleet hyvästä vai haitaksi. Yleensä lapset kertovat monin eri tavoin, jos ovat kokeneet turvattomuutta, vaikka muuten olisikin ollut kivaa.
Meidän lapset ovat sanoneet ihan suoraan, etteivät voi kuvitella asuvansa oman äitinsä kanssa, koska elämä siellä on aivan liian turvatonta ja epävarmaa.
Sitten vielä, en kauhean hyvin tunne näitä käytäntöjä, mutta eikö huoltosuunniletmassa pitäisi olla suunnitelma kotiutuksen varalta. Mitä siinä sanotaan kotiuttamistavotteesta? Milloin voisi olla ajankohtaista ja mitkä asiat pitää olla kunnossa ennen sitä jne?
Niitä kun käyt kohta kohdalta läpi, niin luulisi, että rattaat vois pyörähtää oikeaan suuntaan, piankin. Toivotaan ainakin. Tsemppiä sulle.
Meiltä on kotiutunut yksi ja tuttavaperheestä jo kahdet lapset, joten ei se mitenkään mahdotonta eikä tavatonta ole. Se kai pitäisi olla päätavoite kaikkien lasten kohdalla joka tapauksessa.
Kotiuttaminen noin lähellä ja äiti vain ei muka
tajuaisi perusasioita:
"Kyllä ainakin itse vuosia sijarina olleena olen nähnyt lapsista onko lomat olleet hyvästä vai haitaksi. Yleensä lapset kertovat monin eri tavoin, jos ovat kokeneet turvattomuutta, vaikka muuten olisikin ollut kivaa. "
No sitähän se sossun sana tarkoittaa! On se hyvä, että on noita umpiviisaita sijareita kertomassa, kun ei me tyhmät perusasioita edes omista lapsista tajuta.
Tuskin amalia ilkeä tarkoitti olla, mutta noin se vain lipsahtelee viisaammaltakin...
en nyt ymmärtänyt mitä vastauksellasi tarkoitit? Voisitko jotenkin selventää?