koulu vs.työelämä

olen enemmän töissä viihtynyt. Jotenkin paljon hienompaa, kun yleensä illalla ei tarvitse murehtia tulevien päivien ohjelmasta, vaan silloin kun on vapaata niin siitä voi nauttia toden teolla.

Lisäksi opiskelun hyödyt eivät näy niin nopealla aika välillä, kuin tilille tuleva palkka:D

Tässäkin on tietysti aika paljon eroavaisuuksia siinä, missä työssä käy ja mitä opiskelee. Minä olen melko hyvässä asemassa, sillä hoidin opiskelut sen verran huolella, että olen päässyt harjoittamaan juuri sen tyylistä työtä mistä nautin ja kyllä minulla vielä myöhemmin elämässä olisi tarkoitus palata koulun penkille ja yrittää näin ollen vieläkin hieman parantaa omaa uraani.

Kyllä siitä koulunkäynnistäkin pystyy nauttimaan, vaikka työelämästä enemmän pitäisikin:D

Sen koulutuksen investointina siihen työelämään. Jos sen investoinnin näkee kannattavaksi itselleen, niin se kannattaa tehdä - oli se hauskaa tai ei. Jos pystyy tekemään haluamaansa työtä ilman lisäkoulutusta ja se on tavallaan yhdentekevää omassa työssään, niin sehän olisi vain tyhmää. Kaikki siis riippuu ihan siitä mitä itse elämältään haluaa.

Itse olin lukion jälkeen jonkin aikaa työelämässä toimistorottana. Eikä se todellakaan ollut sitä mitä itse haluaisin lopunelämääni tehdä. Sitten lähdin yliopistoon ja opiskelin siellä tutkinnon, jonka avulla pääsin sellaisiin tehtäviin, joihin oikeasti halusin, jotka kiinnostavat minua ja joista saadut ansiot ovat paremmat.

Sehän on fakta, että kyllä niinä opiskeluaikoina sai kyllästymiseen asti makaronilla elää ja ei ollut varaa tuhlailla. Mutta toisaalta sekään ei ollut mikään paha asia, koska sen kaiken teki paremman tulevaisuuden vuoksi ja toisaalta jokaiselle tekee hyvää kokea oikeasti sellaisia ajanjaksoja, joissa oikeasti täytyy sitä penniä venyttää, että jotenkin selviää. Ja opiskelut sinänsä; onhan se täysin erilaista kuin lukio. Siellä opiskeltiin ja valmistauduttiin ammattiin ja pohdittiin asioita, jotka itseä kiinnosti valitsemansa koulutuksen saralla, eikä pelkästään yleissivistävää pakkopullaa. Vaikka siihen oli myös se vapaus. Vapaus juuri kuvasi tavallaan sitä opiskeluaikaa; Silloin jos koskaan sai opiskella vaikka jonkin kielen, joka olisi työaikana ollut paljon tukalampaa. Oli myös kaikkea mukavaa ainejärjestöaktiviteettia ja sellaista hauskaa, jotka oli hyvä kokea.

En yhtään kadu sitä, että ne jokuset vuodet kymmenistä "hukkasi" jatkokoulutukseen sillä omalla kohdalla siitä sai todella paljon lisäarvoa; ei ainoastaan sen, että se mahdollisti pääsyn työhöni, johon en ilman sitä olisi päässyt.

Toisaalta jokunen vanha koulukaverini lopetti opiskelunsa jo yläasteen jälkeen. Yksi heistä pääsi suoraan isänsä firmaan ja hyvin on varmaan mennyt. Jokunen sitten taas lopetti koulujaan kesken ja heidän työnsä koostuu pätkistä tehdastöissä tai kaupan kassana olemisista. Jokunen on taas vuosien jälkeen päättänyt lähteä kouluttamaan itseään. Kaikki riippuu niin paljon siitä itsestään.

Kun sinänsä kysymys kannattaisi asetella, että viihtyykö siinä aikaisin aloitetussa työelämässään vai lisäkoulutuksen jälkeen saavutetussa työelämässään. Koska se koulun penkillä istuminen on kuitenkin niin pienen pieni aika koko elämästä ettei siinä sillä viihtymisellä ole oikeastaan kärpäsen p*skan vertaa väliä. :)

Työelämässä tottakai ja perusteluna aikalailla se, että viimeinkin pääsee tekemään jotain hyödyllistä.

Tästä asetelmasta tuli mieleen se tosiasia, että koulun tarkoituksena olisi valmistella opiskelijaa työelämään. Osittain se onnistuukin siinä, mutta tuo töiden hakemisen-taito unohdetaan. Miten löydät työpaikkoja, miten toimit työhaastattelussa, miten kerrot itsestäsi mielenkiintoisesti, miten CV rakennetaan, tekeekö suosittelijoilla mitään? jne.

Koulut voisivat hyödyntää YouTuben videomateriaaleja työelämään liittyvistä aiheista, joita monet yritykset ja tubettajat ovat tehneet.

Tässä esimerkki Ukko Workin Marko Majava Vlogisarjasta: https://www.youtube.com/watch?v=9QAQnzU_JpI&list=PL2IZuRcxldaVXVOp9JDxBU69gmDeWT48z&index=4

Työn hakeminen on taito, jota pitää opettaa opiskelijoille.