Elikkäs kotona ollaan! Meni loma suhtrauhallisesti eikä koirakaan saanut ylimääriäsiä herkkuja . Vierasperheen ostoluunkin se rontti kaivoi heidän kukkapenkkiinsä piiloon =) Erittäin ystävällistä koiran mielestä. Jää ainakin hyvin muhenemaan seuraavaa kertaa odottaessa, kun voipi mennä hetki ennen kuin mennään takas :)
Mutta tulipas vierailustakin tarpeeksi. Ainakin appiukkoa ei tarttis nähdä vähään aikaa. Hermot kireenä sen vuoksi. Mä en ymmärrä, miksi sen pitää koittaa hallita täydellisesti meidän elämää, kun sen omahan on sen verran sekaisin. Mentiin sanomaan vahongossa sille, että ollaan ajteltu virallsitaa tämä meidän suhde. Että ei ehkä vielä vuoteen, mutta ollaan ajateltu näin, kun ollaan oltu viisi vuotta jo yhdessäkin ja tiedämme, että haluamme vain toisemme. Siitähän se pillastu (sillä itellä rikkinäinen avioliitto takana ja elää nyt matkalaukku elämää, ero on tullut jo yli 10 vuotta sitten) Meinas vaan, että ei kannata virallsitaa ja mieheni kannattaisi muutenkin muuttaa pois yhteisestä asunnosta mielellään toislelle puolelle Suomea. Ja minun pitäisi jäädä asumaan tänne. PErhettä ei kannattaisi perustaa.. Olisi vaan parempi jos parin kuukauden välein näkisi, että ei vaan vahingossakaan sitoutuisi mihinkään. ja sitä rataa. Mulla on jotenki se tunne, että se itse ei osaa loppu peleissä sitoutua ja ei haluaisi, että sen poikakaan sitoutuisi.
Sen verran tiedän taustoja, että kun mieheni on ollut pieni se itse ei ole ole ollut kotona oikeastaan ollenkaan. Asunut eri paikkakunnalla , missäva imonsa ja ja pyörittänyt muita naisia. Kun naiset ovat jättäneet sen niin palannut kotia, mutta ei ole ollut kovin mallikelpoinen isä. Saattanut lähteä moneksi viikoksi vaan eikä ole ilmoittanut vaimolleen eikä pienelle lapselleen mitään, missä on ja milloin tulee. Jotain vaan taustasta. Ehkä joku näkee, mitä haen takaa?
SAmainen henkilö sitten jaksaamotkuttaa meille mistä tahansa asiasta, että hänellä on kaikki paremmin ja hänen tapansa on oikea. Henkilö itse ei soitellut eikä vastannut puhelimeen kolmeen kuukauteen(!), kun ostetettiin astianpesukone. Sellanen kone on kuulema ihan turha vekotin sanoo henkilö, mikä käy ravintolassa syömässä ja juomassa kahvit, jolle ei tule pahemmin tiskiä. ja onhan yhden henkilön astiat helppo pestä...
Joo mä lopetan avautumisen.. Pakko oli jonnekin kirjoitttaa, kun on vieläkin hermot niin kireenä sen näkemisen jälkeen... Ja tämä kaikki on vielä pintä, mitä minä olen saanut kohdalleni. Kun ottaa huomioon, msiät kaikesta se on suoraa minua syyttänyt...
Mutta tulipas vierailustakin tarpeeksi. Ainakin appiukkoa ei tarttis nähdä vähään aikaa. Hermot kireenä sen vuoksi. Mä en ymmärrä, miksi sen pitää koittaa hallita täydellisesti meidän elämää, kun sen omahan on sen verran sekaisin. Mentiin sanomaan vahongossa sille, että ollaan ajteltu virallsitaa tämä meidän suhde. Että ei ehkä vielä vuoteen, mutta ollaan ajateltu näin, kun ollaan oltu viisi vuotta jo yhdessäkin ja tiedämme, että haluamme vain toisemme. Siitähän se pillastu (sillä itellä rikkinäinen avioliitto takana ja elää nyt matkalaukku elämää, ero on tullut jo yli 10 vuotta sitten) Meinas vaan, että ei kannata virallsitaa ja mieheni kannattaisi muutenkin muuttaa pois yhteisestä asunnosta mielellään toislelle puolelle Suomea. Ja minun pitäisi jäädä asumaan tänne. PErhettä ei kannattaisi perustaa.. Olisi vaan parempi jos parin kuukauden välein näkisi, että ei vaan vahingossakaan sitoutuisi mihinkään. ja sitä rataa. Mulla on jotenki se tunne, että se itse ei osaa loppu peleissä sitoutua ja ei haluaisi, että sen poikakaan sitoutuisi.
Sen verran tiedän taustoja, että kun mieheni on ollut pieni se itse ei ole ole ollut kotona oikeastaan ollenkaan. Asunut eri paikkakunnalla , missäva imonsa ja ja pyörittänyt muita naisia. Kun naiset ovat jättäneet sen niin palannut kotia, mutta ei ole ollut kovin mallikelpoinen isä. Saattanut lähteä moneksi viikoksi vaan eikä ole ilmoittanut vaimolleen eikä pienelle lapselleen mitään, missä on ja milloin tulee. Jotain vaan taustasta. Ehkä joku näkee, mitä haen takaa?
SAmainen henkilö sitten jaksaamotkuttaa meille mistä tahansa asiasta, että hänellä on kaikki paremmin ja hänen tapansa on oikea. Henkilö itse ei soitellut eikä vastannut puhelimeen kolmeen kuukauteen(!), kun ostetettiin astianpesukone. Sellanen kone on kuulema ihan turha vekotin sanoo henkilö, mikä käy ravintolassa syömässä ja juomassa kahvit, jolle ei tule pahemmin tiskiä. ja onhan yhden henkilön astiat helppo pestä...
Joo mä lopetan avautumisen.. Pakko oli jonnekin kirjoitttaa, kun on vieläkin hermot niin kireenä sen näkemisen jälkeen... Ja tämä kaikki on vielä pintä, mitä minä olen saanut kohdalleni. Kun ottaa huomioon, msiät kaikesta se on suoraa minua syyttänyt...
Vastaukset 3
Vanhimmat
appiukkoni. Kävi naisissa vuosikausia. Välillä poikkesi kotona tekaisemassa kakaran ja taas vieraisiin.
Lapsia perheeseen syntyi yhteensä 10 ja niistä sijoitettiin muihin perheisiin puolet, kun ei ollut varaa elättää.
Hyvä tavaton mitä toimintaa. Lapset melkein nauroivat kun isä toistakymmentä vuotta sitten kuoli. Äiti jo paljon enemmin.
Mun tietääkseni tuo mieheni on ainut lapsi tuolle tulevalle appiukolle, mutta en tiedä varmaksi. Mutta en yhtään epäilis, jos sjotain tulisi vastaan lisää sen lapsia.. Ei vaan ole kehdannut sanoa, että näin on asia. Joiskus kyselin tuolta mieheltäni, että onkohan sillä sisarauspuolia, niin meinas, että melko todennäköisti olis. Mutta se epäili, että isyyttä ei välttämättä ole koskaan vaan vahvistettu(?). Eli tuo ukko on päässyt pälkähästä. Tällä hetkellä on sellanen tunne, että vois hirttää sen jostakin ei niin mukavasta paikasta...
Eiköhän sekin ekrro jo jotain sen ukon mielipiteestä, kun vanhemmillani oli viime kesänä 30-vuotishääpäivät ja pitivät semmoset muakva pienehköt lähipiirijuhlat. Kerrottiin sille, että mennään heidän juhliinsa jne niin kohautti olkiaansa ja meinas vaan, että ei varmaan ole kannattanut olla naimisissa niin kauan! Suuttu, kun sanoin, että hehän ovat onnellsia ja rakasvat edelleent oisia. Hehän elävät toista kuherruskuukautta ;) Ihan oikeasti liitto voi onnistua, jos on valmis tekee töitä eikä aina kaikki voi olla ruusuilla tanssimista...Se vaan jotenkin tuntuu olevan katkera muiden onnesta ja onnistumisista...
Se on sinun appi-ukkosi mielipide ja hänellä on oikeus sanoa se. Kuitenkin te itse elätte omaa elämäänne omalla tavallanne. Kaikki me olemme erilaisia. Kukaan ei pysty toisesta sanomaan miksi näin kävi tai näin on käynyt. Jokainen on itse kulkenut kohtaloaan ja vain itse tietää mikä meni pieleen vai menikö. Jokainen myös itse pitää sitä omaa elintapaansa parhaana mahdollisena.
Miniät ja vävyt usein ottavat kaiken niin kirjaimellisesti mitä appi tai anoppi sanoo ja punnitsee niitä mielessään. Yhtään samalta ei tunnu jos oma äiti tai isä sanoo samaa.
Samoin on asia anopin ja apen kanssa. Punnitaan tarkkaan mitä se miniä/vävy sanoi ja jos oma lapsi sanoo samaa sillä on ihan eri merkitys ja usein menee olankohautuksella ohi.