Heippa!
Meillä on ennestään uros koira 1v4kk, nyt on tulossa sitten uusiperheen jäsen, uros koira 11kk. Kyselisin teiltä jotka kaksi koiraa omistatte että miten alku on mennyt ja onko teidän vanhempi koira hyväksynyt pennun? Tietenkinhän se varmaan yksilöllistä on mutta ihan vain kokemuksia haen :)
Tämä meidän vanhempi koira on kiltti ja ei ole koskaan kellekään ärähtänyt.. ja toki kun uusi koira perheeseen tulee niin ensin annetaan huomio tälle vanhemmalle.
Kiitos jos joku osaisi jonku verran asiasta kertoa! :)
Meillä on ennestään uros koira 1v4kk, nyt on tulossa sitten uusiperheen jäsen, uros koira 11kk. Kyselisin teiltä jotka kaksi koiraa omistatte että miten alku on mennyt ja onko teidän vanhempi koira hyväksynyt pennun? Tietenkinhän se varmaan yksilöllistä on mutta ihan vain kokemuksia haen :)
Tämä meidän vanhempi koira on kiltti ja ei ole koskaan kellekään ärähtänyt.. ja toki kun uusi koira perheeseen tulee niin ensin annetaan huomio tälle vanhemmalle.
Kiitos jos joku osaisi jonku verran asiasta kertoa! :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koirasi ovat?
Sekarotusia ovat molemmat.
Eihän tuo uusi tulokas mikään pentu ole. Noilla näyttää olevan ikäeroa vain 5 kk.
Itse en ottaisi noin pienellä ikäerolla. Miten voit opettaa kahta koiraa samanaikaisesti?. Toivottavasti onnistut.
eihän tuo vanhempikaan ole paljoa muuta kuin pentu. Minäkään en ottaisi näin lyhyellä ikäerolla, mutta ap on jo selvästi tilanteessa, jossa asiaa ei enää pohdita, vaan se tapahtuu. Valitettavasti minulla ei ole neuvoja antaa, omilla koirillani kahden eri-ikäisemmän tutustuminen kävi kuin tanssi, mutta saattoi olla harvinaisen helpot koirat (sekarotuiset nämäkin, uros ja narttu).
Uros, sek. rot. 1v 9kk ja
uros, sek. rot. 5kk.
Hyvin on mennyt, ei mitään ongelmia. Riippuu paljon vanhemman luonteesta. Meillä se on tuollainen lässykkä ja tykkää kaikista pennuista.
Hei!!
Minulla valitettavasti huono kokemus kahdesta miltei saman ikäisestä uroksesta. Alku meni hyvin siihen asti kun nuorempi alkoi olla ns. aikuinen eli noin 2v. Nuorempi alkoi kiusaamaan ja uhitteleen vanhemmalle, joka todella leppoisa luonne. Aikansa kun piinasi toista tuli sitten toiselle stoppi ja verilöyly valmis... Tappelut vain pahenivat pahenemista siihen kunnes toinen oli päästä hengestään ja minä totesin, että toisen on päästävä ihan omaan kotiin. Koti löytyikin hyvin, koska kyseessä oli mitä ihanin koira, kun sai olla yksin "herrana" talossa. Meillä ongelman syy oli enimmäkseen se että kumpikin oletti olevansa pomo, eikä siittä luopunut. Paljon syytä minussakin tietenkin, mutta kaikkeni tein, se eiu vain riittänyt tässä tapauksessa. Toivottavasti teillä menee paremmin.
kokemuksia kahdesta noin pienen ikäeron omaavista koirista. Alku meni meilläkin hyvin, mutta kun ikää tuli ja nuorempi alkoi osoittaa aikuisuuden merkkejä ja tahtoi päästä pomoksi, niin tappeluita tuli.
Koirat ovat edelleen minulla, mutta kun ne jäävät yksinään kotiin, niin eristän ne toisistaan. Ruokailut hoidetaan erikseen ym.
että kummatkin ovat nimenomaan uroksia.