Minua jäi askarruttamaan se, kun aikaisemmassa viestiketjussa "mieheni on transvestiitti" keskusteltiin tiitti-puolisoiden asenteista. Taitaa kuitenkin olla niin, ettei sellaisia puolisoja kovinkaan montaa tästä maasta löydy, jotka tuon puolen miehessään hyväksyisivät ja suurin osahan ei edes tiedä miehensä touhuista yhtään mitään.
Kummallista myös on, että jotkut suurimmat "henkseleiden paukuttelijat" puhuvat ensin puolisonsa hyväksynnästä ja heti perään eroavat, kuten eräskin täällä.
Tuntuu siis vahvasti siltä, että kaikki nuo puheet hyväksymisestä voi jättää täysin omaan arvoonsa. Toki muutama poikkeus varmasti löytyy, mutta poikkeushan vahvistaa säännön. Taitaa se "tyttöily" olla kuitenkin enimmäkseen yksinäisten miesten puuhastelua, eikä mikään "koko perheen harrastus".
Kummallista myös on, että jotkut suurimmat "henkseleiden paukuttelijat" puhuvat ensin puolisonsa hyväksynnästä ja heti perään eroavat, kuten eräskin täällä.
Tuntuu siis vahvasti siltä, että kaikki nuo puheet hyväksymisestä voi jättää täysin omaan arvoonsa. Toki muutama poikkeus varmasti löytyy, mutta poikkeushan vahvistaa säännön. Taitaa se "tyttöily" olla kuitenkin enimmäkseen yksinäisten miesten puuhastelua, eikä mikään "koko perheen harrastus".
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Taitaa kuitenkin olla niin, ettei sellaisia puolisoja kovinkaan montaa..."
MUTUa, josta on ihan turha vetää mitään päätelmiä.
Montako transvestiittia tai heidän puolisoaan tunnet?
Eiköhän voida sopia, että puolisot suhtautuvat kovin eri tavoin omaan transvestiittiinsa ja hänen transvestisuuteensa.
Mutu-tietoahan sinäkin esität. Tottakai voi vetää päätöksiä omista pohdinnoistaan, ei se ole turhaa ja pidän täällä käytyjä keskusteluja lähtökohtana.
Eipä näissä keskusteluissa kukaan ole toisenlaistakaan teoriaa esittänyt, eli pysyn edelleen alkuperäisessä mielipiteessäni.
Niin ja lopuksi vastaan kysymykseesi kysymyksellä niin kuin täällä tapana on: montako tiittiä tai puolisoa sinä tunnet?
"montako tiittiä tai puolisoa sinä tunnet?"
Olen tavannut pitkälle toistasataa suomalaista transvestiittia, pari ulkomaanelävääkin Suomessa vieraillutta tv-kaunotarta. TV:n puolisojakin useita kymmeniä.
Näille puolisoille transvestisuus ei tietenkään näyttänyt olevan parisuhdeongelma, paremminkin yhteinen, jopa positiivinen asia.
Niin, mutta sinäkin sen varmaan tiedät että tuo otoksesi on jäävuoren huippu. Siis tuossa porukassa, jonka tunnet on useita kymmeniä vakituisessa parisuhteessa eläviä? Jotenkin vaikeaa uskoa noinkin suurta lukua, tai voisitko täsmentää kuinka paljon on useita kymmeniä? Oliko siis sinkkutiittejä kuitenkin yli puolet porukasta?
Käsittääkseni tämä porukka on näitä dwc:n jäseniä, ja tämä jäsenistöhän edustaa tavallaan yhtä ääripäätä koko ilmiössä, eli ei voida puhua normaalista otannasta.
Eiköhän sekin ole jäävuorenhuippu kun täällä muutama puoliso purkaa itseään ja suhdettaan tiittimiehensä. Ketjun aloittajalla on vahva ennakkoasenne, eikä sitä näköjään pysty muuksi muuttamaan, vaikka hänelle esittäisi mitä tietoja.
Esim jos joku puoliso kertoo täällä, että kaikki sujuu hyvin, eikä ongelmia ole niin sitä ei uskota koska se sotii vastoin omaa ennakkokäsitystä.
Jos haluat elää siinä mielikuvassa, että transvestismi on kaikille ihmisille joita se koskettaa hirveä murhenäytelmä niin ole hyvä tee niin, mutta se ei ole millään tavalla todellisuutta. Tällä palstalla mielipiteensä tuovat julki eniten ne joilla on jotain ongelmia, eivät ne joilla menee hyvin. Johtopäätöksien vetäminen tämän palstan keskustelujen perusteella koskemaan kaikkia transvestiittejä ja puolisoita ei ole lähtökohdiltaan oikea ja antaa vääristyneen lopputuloksen.
Joidenkin on näköjään ihan mahdotonta uskoa mitään hyvää transvestiiteistä ja että hekin voisivat olla puolisoineen onnellisia.
"Ketjun aloittajalla on vahva ennakkoasenne, eikä sitä näköjään pysty muuksi muuttamaan, vaikka hänelle esittäisi mitä tietoja."
Siis mitä tietoja? Esitit omia näkemyksiäsi kuten minäkin. Kehuako tiittejä aina sitten varauksetta pitäisi? Jos joku esittää täällä omia mielipiteitään, niin mitään rakentavaa keskustelua näköjään tuskin koskaan syntyy. Tuntuu vähän siltä, että transvestisuus lähentyy jo uskontoa, omista näkemyksistä pidetään kiinni viimeiseen asti eikä arvostelua suvaita.
"Joidenkin on näköjään ihan mahdotonta uskoa mitään hyvää transvestiiteistä ja että hekin voisivat olla puolisoineen onnellisia."
Näin on, koska se on marginaali-ilmiö. Jos kerran Suomessa on parikymmentätuhatta tiittiä ja vain muutama onnellinen puoliso on täällä tilittänyt tuntojaan, niin melko mahdotonta sitä "onnellisuutta" on uskoa.
"Tällä palstalla mielipiteensä tuovat julki eniten ne joilla on jotain ongelmia, eivät ne joilla menee hyvin."
Sepäs tässä kummastuttaakin, kun näitä ongelmaisia ihmisiä ei tiittiporukassa koskaan olekaan. Arveluttaa vähän tämä ainainen onni, vai kohtaako tiitti sitten aina elämän vastoinkäymiset vain "siviiliminässään", eli mitkään ongelmat eivät koskaan ole seurausta transvestisuudesta? Ja onko nyt niin, että tämä "tyttöilyminä" pitää hauskaa aina, vaikka sitten hampaat irvessä?
Tyttöillessä ollaan siis aina irti todellisuudesta, mutta kirjoittaako tiitti myös tälle palstalle aina tyttöilyvaihteen ollessa päällä, saako näistä ihmisistä koskaan sitä oikeaa todellista käsitystä?
Toki saa arvostella. Sitähän täällä tekevät lähes kaikki. Miten arvosteluun sitten pitäisi vastata? Sitenkö, että auliisti myöntäisi todeksi mitä uskomattomimmat ja typerimmät ennakkoluulot mitä tällä palstalla esitetään?
Kun puhun tiedoista niin tarkoitan niitä lukemattomia viestiketjuja, joita tänne on kirjoitettu ja joissa kerrotaan todellista tietoa tiittien elämästä ja joka kaikki joidenkin tanelien toimesta leimataan valehteluksi vain koska se ei sovi näiden tanelien ennakkokäsitykseen.
Sinulla on oikeus mielipiteeseen, mutta älä kuvittele se olisi oikea. Jos kerran alat arvostella muita niin oletatko aina, että kaikki hyväksyvät kritiikkisi lainkaan sitä kritisoimatta takaisin. Miksi minä en saisi pitää kiinni mielipiteestäni, joka on oikea minun kannaltani ja minun elämänkokemuksellani lähes koko elämäni tiittinä. Sinä perustat mielipiteesi tähän keskustelupalstaan minä taas oikeisiin ihmisiin.
Ei kenenkään ihmisen elämä ole mitään jatkuvaa onnea oli sitten millainen hyvänsä. Ei kukaan ole väittänyt sitä, etteikö tiiteillä tai tiittien puolisoilla ole koskaan mitään ongelmia. Niitä on ketjun aloittajallakin, mutta sehän onkin tietysti ihan eri asia kun on vaan tavis. Ei parisuhde ole koskaan mitään jatkuvaa iloa, onnea ja euforiaa kenelläkään, mutta jos tiittipariskunnalla on ongelmia niin se viedään heti ihan äärimmäisyyksiin tyyliin kukaan tiitin puoliso ei koskaan voi olla onnellinen ja kaikki tiitit ovat onnettomia luusereita ja yksineläjiä tms. Aika vahvaa yleistämistä ja liioittelua.
Et halua uskoa muutaman puolison perusteella, että puolisot voivat olla onnellisia mutta sama määrä onnettomia saa sinut vakuuttuneeksi siitä, että kaikki ovat onnettomia. Tosi tieteellistä ja todella loogista. Sinulla on se ongelma, että sinä et tiedä asioita etkä tunne tiittejä etkä puolisoita, mutta sinulla on vahvat ennakkoluulot ja niiden sokaisemana kuvittelet tietäväsi kaiken.
Ihan varmasti tyttöilystä seuraa ongelmia joillekin. Ei sitä kukaan edes yritä kiistää, mutta se ei tarkoita sitä, että siitä seuraisi kaikille pelkkiä ongelmia. Ero voi tulla pelkästään transvestismin takia tai se voi tulla muista syistä tai monesta eri syystä. Eroja tulee kaikille ihmisille, mutta onko transvestismi sitten jotenkin kummallisempi syy eroon kuin esim väärin puristeltu hammastahna, väärä televisiokanava, vieraissa käynti, juopottelu, väkivalta tai kovin muodikas kasvaminen erilleen.
Jaa-a en mene kaikista takuuseen, mutta itselläni mielipiteet eivät ole kiinni siitä tyttöilenkö vai en. Eikä minun tarvitse pitää koskaan hauskaa hampaat irvessä. Enkä tarvitse hauskanpitoon pulloa kossua tai edes puolta pulloa vaan hauskaa voi olla ilman viinaa tai ilman tyttöilyäkin. En ole aina onnellinen ja teen virheitä siinä kuin muutkin, mutta siksi olen kuin kuka tahansa ihminen, epätäydellinen mutta omanlaiseni.
"Siis tuossa porukassa, jonka tunnet on useita kymmeniä vakituisessa parisuhteessa eläviä? Jotenkin vaikeaa uskoa noinkin suurta lukua, tai voisitko täsmentää kuinka paljon on useita kymmeniä? Oliko siis sinkkutiittejä kuitenkin yli puolet porukasta? "
Enpä huomannut pitää tukkitytön kirjanpitoa aina tavatessani uuden transvestiitin kumppanin. Arvioisin siis tavanneeni kolmisenkymmentä puolisoa/kumppania/tyttöystävää. Jotkut näistä kumppaneista/tyttöystävistä ovat avioituneet transvestiittinsa kanssa. Jotkut parit eivät ole jatkaneet suhdettaan.
Valtaosa tapaamistani transvestiiteista elää parisuhteessa, joillakin on edellinen avioliitto kariutunut (kuten niin monilla taviksillakin) ja ovat menneet uudelleen avioon, usein jopa siten, että uusi kumppani on tiennyt alusta asti puolisonsa transvestisuudesta.
Vain pieni vähemmistö tapaamistani transvestiiteista elää tai ovat aina eläneet kertomansa mukaan sinkkuina. Mielestäni transvestiitit ihailevat naisia ja heidän naisellisuuttaan, joten parisuhde naisen kanssa on luonnollisin vaihtoehto.
Tietenkään kaikki transvestiitit eivät halua erityisesti kertoa taustojaan tai perhesuhteitaan, mutta vastaavat suoriin kysymyksiin tai kun henk. koht. asioista tulee puhe.
Avasin tuon mainitun ketjun, mutta kun se meni asiattomaksi en oikein enää halunnut edes itse lukea tiittien ja sukupuolenvaihtajien välistä sapeleiden kolistelua.
En usko että kovinkaan moni puoliso etenkään pienemmillä paikkakunnilla pystyy yleisen häpeän takia tunnustamaan todellisia syitä jos avioliitto päättyy eroon sen takia että mies on tiitti. En myöskään usko että kovin moni haluaa lasten tai sukulaistensa tietävän että mies pukeutuu hameisiin. Nämä ihmiset eivät välttämättä edes uskalla anonyymipalstoille kirjoittaa paljastumisen pelossa.
Yleisesti ottaen on hämmentävää kuinka moni tiitti joka minulle on kirjoittanut on korostanut niin voimallisesti sitä, kuinka tämä asia ei olisi lainkaan seksuaalinen ja kuinka vain alussa siihen on liittynyt eroottisia tai fetisistisiä piirteitä. Kuitenkin samat ihmiset usein puhuvat mielihyvästä ja eroottisin mielikuvin omasta roolistaan jne. joten en itse ainakaan ihan purematta niele tuota epäeroottisuutta yhdenkään tiitin kohdalla jonka kanssa olen keskustellut. Anteeksi jos tällä mielipiteellä nyt loukkaan jotakuta teistä jonka kanssa olen keskustellut: en tiedä enkä tunne teitä mutta en ole oikeasti asiasta ollenkaan vakuuttunut.
Luin tuosta aiemmin hyvän aloituksen jossa oli ajatus jota itsekin olen tässä miettinyt. Se vain oli sanailtu jotenkin kömpelösti, siksi uudestaan haparoin tätä ajatusta kohden:
Monet tiitit kertovat pukeutuvansa ollakseen haluttavampia, kauniimpia, jollain tavoin viehättävämpiä. Mutta oikeasti näin puolison näkökulmasta se kysymys on "kenelle?". Itselleen, voidakseen itse ihastella itseään? Puolisolleen? (Aika nurinkurista ja oikeasti tämä on se osa joka varmaan useimmilla puolisoilla vääntää mahaa ja tuottaa kipua: että pitäisi ihastella miehensä pukeutumista tms.). Naisille ylipäätään? Vai haluaako tiitti miesten hyväksyntää, arvostusta, läpäistä sosiaalisen ja eroottisen roolin naisena kelvatakseen miehelle kohteeksi vaikka eivät seksiä miesten kanssa haluaisikaan?
En tiedä mikä meillä on tilanne - ja mieskään tuskin oikeasti tietää - mutta kipu ei mihinkään katoa, ei kipu eikä suru. Niinä hetkinä kun olen mieheni puolella en myöskään itse ymmärrä miksi tämä sattuisi minuun tai miten niin tämä olisi minulta pois, mutta jos lähden asiassa itsestäni ja minun tarpeistani ei ole millään tavoin minun tarpeeni että miehellä on seksuaalisia ja eroottisia harrastuksia parisuhteen ulkopuolella. Ei ole minun tarpeeni olla suhteessa jossa minulle valehdellaan vuosikausia. Ei rakkaus, lapset, asuntolaina tai tilannekaan pitäisi olla riittävä syy jäädä jos oma minä menee rikki toisen toiminnasta.
En tiedä. Kysymys jota kysyn itse on se, että onko tämä todella se läheisin ihmissuhde, voiko kukaan joka rakastaa oikeasti tehdä näin minulle, onko yksikään ihminen sen arvoinen että ajaa minut itsemurhan partaalle käytöksellään ja että joudun hakeutumaan ammattiapuun kestääkseni hänen paljastuksiaan, sitä mitä hän on ja miten.
Mies ei ehkä muutu mitenkään vaikka salaisuus on julki, mutta parisuhde muuttuu, parisuhteen dynamiikka muuttuu, sen sisältö saa piirteitä joissa miehen eroottisesta pukeutumisleikistä tulee myös osa naisen elämää - silloinkin kun se ei tapahdu makuuhuoneessa ja mies itse pitää sitä epäseksuaalisena asiana.
Toisaalta olen sitäkin mieltä että osa eronneista tiiteistä saa juuri sitä mitä on tilannut valehtelemalla vuosia suhteissaan siitä, keitä ja millaisia ovat. Parisuhde ei toimi ilman rehellisyyttä enkä ole ihan varma, että kenenkään pitää antaa vuosikausien petosta anteeksi vain siksi, että tiittiparka ei ole uskaltanut. Ei voi kauhean vakuuttava olla miehekkyytensä vakuuttelussa jos samaan aikaan pakenee kaikkea totuutta ja todellisuutta jopa läheisimmältä ihmissuhteeltaan. Kukapa oikeasti haluaisi pelkurin ja valehtelijan puolisokseen? Aika harva. Eikä siinä välttämättä enää ole kyse tiittiydestä vaan siitä, miten miehet tiitiyttään käyttävät tekosyynä sille, että eivät itse sitoudu oikeasti parisuhteeseen samoilla ehdoilla kun olettavat toisen puolison sitoutuvan: rehellisenä, avoimena, omana itsenään.
Sukupuolenvaihtajia? Missämissä? En ole ikinä kuullutkaan että sellaisia on. Ja eihän se ole edes mahdollista.
Kyseinen kirjoittaja sekoilee muutenkin termeissä, välillä ilmeisesti tahallaan loukatakseen ja ehkäpä joskus tietämättömyyttäänkin.
Olen tiennyt mieheni taipumuksesta jo ennen kuin aloitimme edes seurustelua. Hän halusi olla avoin ja rehellinen minua kohtaan, kun huomasi, että välillämme oli molemminpuolista kiinnostusta toisistamme.
Olen koko ajan pitänyt transvestiitteyttä yhtenä osana mieheni persoonallisuutta. Olen päässyt tutustumaan myös hänen siihen puoleensa. Itse asiassa en pelkästään hyväksy häntä vaan rakastan. Asiasta on myös keskusteltu paljon. Omasta puolestani olen pystynyt olemaan täysin avoin myös hänelle, ja molemminpuolinen luottamus on luja.
Tilanne olisi tietysti erilainen, jos mies olisi salannut asiaa kaikki nämä vuodet, ja se tulisi yhtäkkiä ilmi. Kokisin varmasti tulleeni petetyksi ja voin kuvitella, että suhde joutuisi pahaan kriisiin. Itse olen kuitenkin saanut valita, menenkö naimisiin transvestiittimiehen kanssa vai enkö.
Olemme yhdessä sopineet, että tästä ei puhuta lapsillemme. Lapset ovat vielä pieniä. Lasten ei muutenkaan tarvitse tietää, mitä isi ja äiti makuuhuoneessa tekevät. Aikuisilla voi olla salaisuuksia lapsilta. Ja kaikilla meillä ihmisillä on isompia tai pienempiä salaisuuksia, joita kannamme mielessämme.
Oletan, että joku hyökkää mitätöimään ja halveksumaan kokemustani. Aivan sama.
virkistää