Kevät heiluttaa helmojaan,
tuulet maata kuivattaa.
Aurinko hymyn saapumaan
ja kukat maasta nousemaan.
Runot viestin tuo
uudet hetket luo.
Tehdään iloisia hetkiä
runonurkaan retkiä.
Täytetään siis runomieli
kaunis on runonkieli.
Siis kirjoittelemaan vaan
mitä mieleen juolahtaa,
tuulet maata kuivattaa.
Aurinko hymyn saapumaan
ja kukat maasta nousemaan.
Runot viestin tuo
uudet hetket luo.
Tehdään iloisia hetkiä
runonurkaan retkiä.
Täytetään siis runomieli
kaunis on runonkieli.
Siis kirjoittelemaan vaan
mitä mieleen juolahtaa,
Vastaukset 21
Vanhimmat
Aurinko jo porottaa,
mutta ruokaa täytyy laittaa.
Ei ehdi tässä runoilla,
on kiire noilla ruuilla.
Sitten täytyy kauppaan lentää,
moneen paikkaan täytyy entää.
Ensin laitan sähköpostia.
Ilahdutan naapuria.
Toisen kerran enemmän.
nyt jo lopetan mä tämän.
Yön varjot ympärilläin
mua piirittää
mut sinä lähelläin
en yksin jää
niin monta ystävää
mua täällä tervehtää
he ilon mieleen tuo
kun tervehdyksen kaukaa suo
Ilmat kun vähän lämpenee
se kesästä tietysti enteilee
naisetkin vähän keimailee
mekot päälleen laittelee.
Kun lantio vähän keinahtaa
niin hameen helmat heilahtaa
silmän iloa miehet saa
kun säihkysääret valloittaa.
Kesästä nyt nautitaan
hameet uutteen kunniaan
hamenainen valloittaa
hyväksyvän katseen saa.
Illan hellä hetki
saapui luokse taas
syliinsä mun otti
ja hiljaa hyväili
hipaisi poskeani
ja otsaani suuteli
nyt hyvä mun on olla
ja levolle kulkea
kun illan syleilyssä
saan silmäni sulkea
Tuuli ensin tuivertaa
vettä niskaan pirskottaa.
Hiipii auringon kultasiipi
Orava käpyä riipi.
Sinisenä loistaa taivas
lämpö poistaa vaivas.
Kevät mielen kirkastaa
puro mennä solistaa.
tänään on
on saanut lämpöä auringon
mielikin virkistyy
jalat myös vetreytyy
vaikkapa tanssisi polkkaa.
Se taito on ruostunut aivan
nyt kyykin ja kompastelen
kun näkisi joku sen vaivan
ja lenkkaisi kanssani jenkan
kai jotenkin sujuisi valssi
ja tangokin tunteellinen
mutta kyllä mä kompurajalka
polkan pyörteisiin hukkuisin
tanssit ei minua varten
vaikka kesä jo koittaakin
mutta onneksi tanssittajat
eivät seuraani kaipaakaan.
Ei nyt jaksa runoja pukata
nyt täyttyy tavaroita pakata
mieli on kuitenkin iloinen
vaik ois laatikko kymmenkiloinen
muutto
auttaisko
siihen
suukko?
Minäkin voitin matkan
kahdelle hengelle
vaan kuinkahan oikein jaksan
lähteä merelle
saa kilometrejä monta
bussissa kulkea
vaan se onpi huoletonta
ei tarvitse pakata ......(vain vähän)
On mestaruuskilpailut Suomen
sinne riennämme kisaamaan
voitamme kruunuja Viron
ja tuhlataan juhliin Pärnun.
Hohhoi, neljä päivää, ja lomaa.
Nyt päästään pyörällä, tää
mummo keväällä, nää merkit syvämen
hihii, oikos merkki raukkauven?
Jaa'a kiihkeesti mummo kaipailee
itsekseen huokailee,
missä oot rakas ketale,
kun saavu et!!
Hetken vielä odottaa,
miekkosta rakasta kulkijaa.
Lökäpöksy pahalainen, poikkesko
polulta, matkalainen?.
Runossa tuossa
on niin kaunis tyyli
sen laatija varmaan
on tuttu lyyli
joka löysi armaan
... joko katosi hän
vai miksi kaipaa
hän ketalettaan
Yö on musta, kaikki nukkuu
tämä eukko valveilla kukkuu.
Katsoo missä tilaa oisi,
jospa pienen jutun loisi.
Sanota ei värssyksi
nimitellä runoksi.
Sanat kuolemattomat
jälleen multa puuttuvat.
Mutta kuulkaas uutinen
meillä on taas Väyrynen.
Niinkuin Feeniks-lintu taas
tuhkast nousi uudestaan.
Ei siinä kummempaa
Väyrysessä olekkaan
vanha viisas viekas mies
politiikan kyllä ties.
Naaman leveäksi veti
salkun kun sai melko heti
Matin mieli ailahti
Väyrynen kun älähti.
Siinä vasta ihme mies
Kanerva, kun itse ties
salkun napata vois pois
paras salkku Ilkalle se ois.
saa nähdä kuinka käy
eläkeläiset, parempaa ei näy
sinne katos haaveet suuret
muistetaan nyt äänestyksen juuret.
Paras onkin toimeen tulla
jos on säästöjä nyt sulla
sieltä teet nyt nosstoja
kun tarvit apteekista rohtoja.
Vappu kohta alkaa
ilma samaa jalkaa
Viileenee kevät sää
ain se niin yllättää.
Hepeneissä ohuissa
urheasti kulkien
hampaat kalisten
hymy suissa.
Tippaleipää simaa
torin rihkamaa
tuuliviiri lapsen kädessä
ilmapallo taivaan sinessä
Vappu jälleen koittaa,
viileän ilman voittaa.
Nautti vapaudestaan
korkealle noustessaan,
vappupallo punainen
sydämen muotoinen.
Taakse kaupunkikin jäi,
eteenpäin nyt mieli näin.
Tuolla meri sininen
kutsuu luokse lokkien.
Ruissalon kun ylitän
Kai sitten Ruotsiin lennän.
Mutt' tiiran nokka terävä,
olikin sydämen särkevä.
Niin loppui matka lyhyeen
ja lento päätyi pensaaseen.
Synkkään metsään joutui tuo
vappupallo punainen,
karkulainen iloinen,
sydämen muotoinen.
Nyt taaskin tänä vappuna,
olen ihan varmana,
moni pallo karkuun lentää
ties minne saakka matka entää.
katicat alias katleija
Minun runoni jo vuodelta 2000 ja on jo täälläkin muutaman kerran leijaillut on vähän samanvivahteinen kuin catleijallakin.
Ilmapallo!
Nyt ilmapallo punainen
se karkuun lähti lentohon,
leijaellen iloissaan
ilmaan ylös päästessään
vapauteen noustessaan,
pakohon noin lähteissään.
Vaan minne päätyi ilmapallo
noustessansa korkeuksiin.
Pääsiköhän se vetten yli
vaiko nielas merten syli
myrskyjensä pyörteisiin
kitojensa syöveriin.
Loistelias ilmapallo
kulkeuduitko kadoksiin,
uppouduitko pohjamutiin
unohduksiin iäisiin
vai takerruitko puitten latvaan,
oksiin tuulen tuivertaman.
Putositko sulaan virtaan
joka vei sun muassaan.
Satuttiko heikkoon pintaan
kun kierteet pieksi voimallaan,
vai selvisitkö virran vuosta
satamaasi rauhaisaan.
Toivoitko sä pääseväsi
ylös lintuin kanssa liitämään.
Tuntuiko,että elämääsi
joudut muualta sä etsimään.
Uskoitko myös mielessäsi
ettei täällä jouda viipymään.
Viivähditkö liian pitkään
maassa meidän ilonamme,
siksikö ei sua mitkään
pidättäneet seurassamme.
Kai liian suuret oli houkutukset
nuo taivaan väriruskotukset.
Houkutteli ilmapallon
kauniin,pyöreän ja punaisen
meiltä täältä karkuteille
väri kirkas taivaan sininen,
se unelmihin suuriin lietsoi
nyt kun vapauden pääsy kiehtoi.
==========
Minä kaivoin esille tuon viime syksynä Katleija-T:nä kirjoittamani runon. Siinä oli vielä sellaistakin, että löysin sen sienimetsällä käydessäni ja se johdatti minut kanttarellien luo. Vaan nyt on kevät eikä sienistä viitsi puhua. No joo korvasienistä kyllä pian. Hyvää yötä.
Kylmää ja koleaa
huhtikuussa vaihtelee.
Vauhti kovin nopeaa,
vettä räntää jakelee.
Jospa tauon vapuksi soisi
auringon lämmön toisi.
Kaiken kylmän pois pudottaa,
voi vappua lämmintä odottaa.
Kevät tulee keikutellen,
sinne tänne hyppien.
Niinkuin neiti Kesäheinä
huikennellen heilutellen
sifonkia vyötärölle,
korvan taakse kukkanen.
Tuittupäinen vettä viskoo
kylmät tuulet tuiverrellen.
Puhallellen pilvet karkuun
aurinkoinen esiin nousee
koko naamalla hymyilee.
Terälehdet sinivuokon
ojentelee lämpöön,valoon.
Pahan tuulen unhoitamme
anteeks saapi neiti kevät.
Keväästä nyt kerrotaan
sehän uutta tuottaa
lumet saa nyt sulamaan
aurinko lämpöään antaa.
Takatalvi kuitenkin
luonnon saa sekaisin
lintuparat oksillaan
laulujaan ei laulakkaan
pariskunnat värjöttää
pesilänsä kylmissään.