Kävin eilen mieheni kanssa adoptio infossa. Pitkä ja tylsä istunto, kaiken tiedon mitä sieltä sai, olin jo lukenut netistä sekä esitteistä joita ennen infoa lähettivät! Tuntuu näin aluksi, että adoptiosta tehdään tahallisesti kärsivällisyyttä vaativaa ja pitkää pinnaa tarvitseva prosessi. Että vain tosissaan olevat sitten loppuun asti pääsevät. Ok, idea sinänsä ihan hyvä, tuleva lapsi tarvitsee vain parasta, mutta kuka idiootti lähtee tälle tielle, jos ei ole tosissaan?
Asiaan:
Infossa mainittiin, että kaikki halukkaat eivät lasta pitkästä odotuksesta huolimatta saa. Että vaikka Suomessa olisi hyväksytty hakija, asiakirjat kunnossa ja ne kohdemaahan lähetetty, niin silti voi olla, ettei lasta saa. Ei edes jo leikki-iässä olevaa tai eritystarpeista. Käykö näin useinkin? Että monen vuoden prosessin jälkeen on edelleen lapseton?
Kovin tuntuu olevan pitkä ja kivinen tie edessä... jo pelkästään adoptioneuvonnan aloittamista saa odottaa puoli vuotta.
Voimia kysytään, edelleen, vuosien lapsettomuushoidot takana, joten tämän piti olla se helpompi tie. Eipä taida olla.
Asiaan:
Infossa mainittiin, että kaikki halukkaat eivät lasta pitkästä odotuksesta huolimatta saa. Että vaikka Suomessa olisi hyväksytty hakija, asiakirjat kunnossa ja ne kohdemaahan lähetetty, niin silti voi olla, ettei lasta saa. Ei edes jo leikki-iässä olevaa tai eritystarpeista. Käykö näin useinkin? Että monen vuoden prosessin jälkeen on edelleen lapseton?
Kovin tuntuu olevan pitkä ja kivinen tie edessä... jo pelkästään adoptioneuvonnan aloittamista saa odottaa puoli vuotta.
Voimia kysytään, edelleen, vuosien lapsettomuushoidot takana, joten tämän piti olla se helpompi tie. Eipä taida olla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo, vähän samanlaiset fiilarit jäänyt kyseisestä tilaisuudesta. Väkisinkin tulee hieman palloteltu olo. Tottakai ammattilaisten seuranta, selvitystyö jne. ovat paikallaan, mutta hieman tuntuu kummalliselta vaatimus ravata ryhmätilaisuuksissa ym.
Sitten tulee tämä kysymys kritiikistä. Pitääkö adoptiovanhemmiksi aikovien kyselemättä niellä kaikki vastaantuleva. Käykö niin, että ääneen ei uskalla mitään negatiivista sanoa, ettei leimaudu kelvottomaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä, paljon neuvonnassa piti niellä eikä uskaltanut ääneen sanoa, mutta toisella kerralla kun multa kyseltiin mielipidettä esim asiaan, että kun lapsemme tulee teini-ikään ja tulee esim kännissä kotiin, miten menettelen taikka teini-iässä kiroilee yms, niin kyllä sanoin ääneen mielipiteeni ja siihenhän eivät olleet täysin tyytyväisiä, hitto ajattelin minä, jos olen hakemassa alle 3 vuotiasta lasta niin miksi mun täytyy ajatella miten menettelen kun lapseni on teini-iässä? Eikö tähän vanhemmuuteen kasveta yhdessä lasten kanssa? olivat ihmeissään kun sanoin, että en todellakaan tiedä miten tulen toimimaan kun lapseni tulee ekan kerran humalassa kotiin, ehkäpä samalla tavoin kuin aikoinaan itseänikin, mutta mistä voin tietää sen, kuka tietää?
Kyllä juuri tässä mennään. Me itse odotimme poikaamme Thaimaasta neuvontoineen n. 3,5 vuotta ja tytärtämme Kiinasta n. 2 vuotta. Prosessi ei ole helppo ja vaatii pitkää pinnaa ja odotusta. Käsittääkseni vaatimukset adoptiomaissa ovat todella tiukentuneet sen jälkeen kun itse olemme lapsemme saaneet. Mutta toivon teille todella kovaa yritystä koska kyllä se vielä palkitaan, nämä ovat aivan ihania mukuloita ja vaikka taival oli pitkä kyllä se kannatti, en mistään hinnasta vaihtaisi sitä mitä olen kokenut, tsemppiä! Harmittaa vain miksi nämä prosessit tehdään näinkin hankaliksi Kiinakin esim tiukensi "määritelmiään" ja en ole todellakaan varma olisimmeko saaneet tytärtämme, jos nyt olisivat uudet ehdot voimassa.
Minä taas en kyllä voi ymmärtää, miksi niitä Kiinan ehtoja kritisoidaan niin kovasti. Ei niissä kyllä todellakaan mitään ihmeitä edelleenkään vaadita. Jonkinlainen koulutus, järkevät tulot, kohtuullinen terveys jne. Ei mitään yli-inhimillistä.
Taitaa olla Pelan infosta tässä kyse? Ne on olleet tuollaisia aina, ja siellä on muutama hervottoman rasittava adoptiokoordinaattori... Onneksi meidän neuvonta tuli muualta.