Mieheni jää eläkkeelle 5 vuoden kuluttua, itse vasta kymmenen vuoden päästä. Heitimme kuitenkin ilmaan ajatuksen, että voisin jäädä "kotiin" samaan aikaan kuin hänkin eläkkeelle. Onko muilla samansuuntaisia ajatuksia? Eihän elämää kannata kovin tarkkaan etukäteen suunnitella, koskaan ei tiedä mitä on huomenna.
Joko suunnittelette
työelämän jättämistä?
14502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
että taloustilanne säilyy kohtalaisen hyvänä. Jos seuraava laskukausi iskee pian, olen ilman muuta tyhjän päällä, koska 55 vuotta täyttäneenä kuulun kehityskelvottomiin, oppimiskyvyttömiin, raihnaisiin vanhoihin ja kalkkeutuneisiin, joiden ideat ovat ehtyneet ja suorituskyky alentunut. Oli se totta tai ei minun kohdallani, ikä tässä ratkaisee. Vanhimmasta päästä heitetään väkeä ulos, jokaisessa yritysjärjestelyssä, jokaisessa taloudellisessa ahdingossa, joka kerta kun omistaja haluaa keventää organisaatiota ja saada nopeasti paremman tuoton pääomalle.
Säästöjen varassa selviän vuoden, sitten tulee tiukkaa. Mutta ehkä jossain kadun lakaisijaa tarvitaan.
Mieluiten jäisin eläkkeelle viiden vuoden päästä, kun täytän 60. Siihen ei kuitenkaan ole varaa, vaan pitää odottaa 62-vuotiaaksi. Silloin jään eläkevakuutuksen turvin pois työelämästä, "virallinen" eläke alkaa vasta 64-vuotiaana.
Tämä siis edellyttäen, ettei sitä ennen sairastu vakavasti tai saa potkuja.
vuotta ja sitten lasku - eläkkeelle, toivottavasti olen vielä silloin elossa.
on jäljellä viisivuotta.
Sanoin jo tälle pikkuiselle, että viidenvuoden päästä voit tulla mummun luo syksyllä silakkaan.
Toivottavasti tämä asuntoalue on vielä silloinkin yhtä lapsiystävällinen.
Asun ihan siinä tv-talon lähellä.
ajatus, että 5 vuotta vielä, ja sitten vaariksi, leikkisästi ilmaisten. En ole silloin oikeasti kenenkään isoisä, mutta eläkettä vaikka en vielä saisi, vaarin näköinen olen varmasti.
Eläkeikä on joskus myöhemmin alkava, siis ennen superkarttuman jaksoa, josta en haaveile. Mitä ihmettä havittelisin, keräämällä isompaa eläkettä, kun vähemmällä tulen toimeen.
Vaatii kyllä jaksamista olla vielä 5 vuotta, jos se sallitaan, työssä. Muutosvauhti on kova, nuoret valtaavat tilaa ja minun ikäiseen ei enää uskota. Pidetään oppimiskyvyttömänä. Rasite on myös yksin eläminen. Parisuhde edistäisi työssä jaksamista ja olisi työnantajan silmissä aivan kuin tae siitä, että olen elämässä mukana, en heitteille jäänyt ja syrjäytynyt.
tuosta yksinasumisesta ja sen vaikutuksesta.
Itse olen paljon energisempi ja pystyn paljon parempaan työsuoritukseen yksin jäätyäni.
Voin tehdä spontaanisti tarvittaessa pidempää työpäivää, työnantaja antaa sille arvon ja joustaa myös tarvittaessa.
joustaminen voi olla merkittävä arvo. Minulle ei siinä suhteessa ole ollut koskaan ongelmaa, olen myös parisuhteessa katsonut olevani oikeutettu joustamaan, tekemään jopa 18 tunnin työpäiviä ja tulemaan viikonloppuisin työhön. Hurjimmillaan olen ollut työssä yli 100 tuntia viikossa, tosin harvinaista riesaa, eikä se parisuhdetta rikkonut.
Olen kuitenkin työurani aikana huomannut, että yksinäiset miehet eivät oikein pääse eteenpäin, parisuhteessa olevat ajavat edelle. Olen hyvin tietoinen myös siitä, että parisuhteesta erotettu mies on vaarassa ajautua monenlaisiin ongelmiin, taloudellisesti, terveydellisesti, sosiaalisesti ja itsestään huolehtimaan pystyvänä ihmisenä. Se on myös tutkimuksissa pätevästi todettu.
noista tutkimuksista, en oikein ymmärrä tätä taloudellista puolta, jäähän nainenkin yksin maksamaan menoja, itse olen ihmetellyt sitä miten paljon paremmin tulen toimeen, voin jopa avustaa entistä miestäni. Kylläkin ostan vain jotain ihan tarpeellista hänelle, en avusta kapakassa käyntejä.
ex-suhteesta jäänyt mies on paitsi, jos sinun avustustasi tarvitsee. Minulle on käynyt sikäli hyvin, että en ole exän apua kaivannut. Lapsille olen taloudellista tukea tarjonnut, vaan eivät vastaa viesteihin. Ovat kuulleet rakkaalta äidiltään, millainen hirviö olen.
että olen ollut tarkka taloudenpidossa, ja sainkin aina toppuutella miestäni rahan käytössä.
Toisaalta ne hankinnat mitä nykyisin teen tulee loppupelissä lastemme hyväksi.
Näin punaista tuosta hirviö sanasta, olethan lapsiesi ainoa isä. Olen aina rohkaissut lapsiamme myös pitämään yhteyttä isäänsä ja katsomaan sormien läpi hänen "virheitään".
Ollaan.Pelkään vaan kun toinenkin pääsee eläköitymään.
Silloin on täysi sota valmis ja jommalla kummalla lähtö kuusisen asunnolle.
En mä vielä suunnittele eläköitymistä, näkee sitten aikanaan jos...!
noin 10 vuiotta sitten ja jäin pois työelämästä.
Tarkottaa sitä että jäin pois firmasta ja siitä lähtien oon ollu freelanceri joka tekee hommia sillon kun tekee ja voi valita sen mitä tekee ja koska tekee.
Oon ollu oikeen tyytyväinen päätökseeni, vaikka rahaa ei entiseen verrattuina tulekaan kovin paljon niin päivääkään en ole katunu.
Mun työ oli aivan mahdoton oravanpyörä joka vei kaiken ja kun illalla usein vielä ylitöiden jälkeen raahautui kotiin, niin oli ihan rättiväsynyt.
Ja kotona odotti 5 henkinen perhe joka piti ruokkia ja lapsia viedä treeneihin ja miljoona muuta asiaa.
Kyllä kannattaa miettiä...luovuin hieman korkeammasta elintasosta, mutta elämänlaatu parani huomattavasti:)
Muuttuvat kokoajan. Varmasti ehtivät muuttua moneenkin kertaan ennen
kuin meikäläisen ns. oikea eläkeaika tulisi. Olin tuossa parisen viikkoa sitten palaverissa,
jossa kerrottiin meidän eläkeasioista, siis muutoksista. Totuushan on se että minäkin kuulun
siihen vuosimalliin että varhennetulle eläkkeelle ei yksinkertaisesti kannata jäädä.
Häviäisi rahallisesti niin paljon. Työkyvyttömyyseläke on ainoa, joka on rinnastettavissa
ns. normaali eläkkeeseen. Se tietenkin edellyttää kuntoutustuella oloa aluksi.