TYÖaika ja Tauvot

Kannattaa todellakin kysyä luottamusmieheltä tuota taukoasiaa.

Työehtosopimukseen ei ole kovastikkaan luottamista tänäpäivänä koska yrityksissä vallitsee viidakonlaki. Edellisessä työpaikassa ei noudatettu työehtosopimusta työsopimuksia solmittaessa, mutta tarpeenmukaan jokin tekijää rajoittavaa sääntöpykälää kuitenkin sovellettiin työehtosopimuksen nojalla. Toisinaan esimiehet perustelivat joitain asioita yrityksen sisäisillä säännöillä joita ei kuitenkaan ollut missään luettavissa eikä tekijät olleet missään vaiheessa näitä sääntöjä myöskään sitoutuneet noudattamaan. Erimielisyyksiä ei saatu työtuomioistuimeen.

Ruokailuun sovellettiin sääntöä jossa talon sisällä sai ruokailla rauhassa, mutta ulosmennessä olisi pitänyt leimata kellokortti ja palkasta otettaisiin pois säännönmukaisen ajan ylittynyt osa, mutta siltikin eräs työntekijä sai varoituksen käydessään ulkona syömässä. Nämkin säännöt koskivat vain tiettyjä osastoja samalla kuin toisella osastolla ei koskaan leimattu tekijöiden käydessä syömässä pihviä ja ottaessaan viinaryypyn ruokailun päälle.

Samaisessa yrityksessä oli oma ruokala jossa alunperin sai ilmaisen sapuskan, mutta irtisanotun työntekijän valituksen johdosta verottaja isku hampaansa yritykseen jonka jälkeen ruoka tuli maksulliseksi. Yritys halusi lopettaa kjoko ruokalan, mutta ammattiliiton painostuksesta ruokala pystyttiin pitämään sillä edellytyksellä, että aamuvuoron ruokailu oli vapaaehtoinen, mutta iltavuorossa ruokailu poistettiin palkasta kävi sitten syömässä taikka ei. Siltikään viikonloppuna ei tarvinnut ruuasta maksaa.

Mac kirjoitti:

Kannattaa todellakin kysyä luottamusmieheltä tuota taukoasiaa.

Työehtosopimukseen ei ole kovastikkaan luottamista tänäpäivänä koska yrityksissä vallitsee viidakonlaki. Edellisessä työpaikassa ei noudatettu työehtosopimusta työsopimuksia solmittaessa, mutta tarpeenmukaan jokin tekijää rajoittavaa sääntöpykälää kuitenkin sovellettiin työehtosopimuksen nojalla. Toisinaan esimiehet perustelivat joitain asioita yrityksen sisäisillä säännöillä joita ei kuitenkaan ollut missään luettavissa eikä tekijät olleet missään vaiheessa näitä sääntöjä myöskään sitoutuneet noudattamaan. Erimielisyyksiä ei saatu työtuomioistuimeen.

Ruokailuun sovellettiin sääntöä jossa talon sisällä sai ruokailla rauhassa, mutta ulosmennessä olisi pitänyt leimata kellokortti ja palkasta otettaisiin pois säännönmukaisen ajan ylittynyt osa, mutta siltikin eräs työntekijä sai varoituksen käydessään ulkona syömässä. Nämkin säännöt koskivat vain tiettyjä osastoja samalla kuin toisella osastolla ei koskaan leimattu tekijöiden käydessä syömässä pihviä ja ottaessaan viinaryypyn ruokailun päälle.

Samaisessa yrityksessä oli oma ruokala jossa alunperin sai ilmaisen sapuskan, mutta irtisanotun työntekijän valituksen johdosta verottaja isku hampaansa yritykseen jonka jälkeen ruoka tuli maksulliseksi. Yritys halusi lopettaa kjoko ruokalan, mutta ammattiliiton painostuksesta ruokala pystyttiin pitämään sillä edellytyksellä, että aamuvuoron ruokailu oli vapaaehtoinen, mutta iltavuorossa ruokailu poistettiin palkasta kävi sitten syömässä taikka ei. Siltikään viikonloppuna ei tarvinnut ruuasta maksaa.

Kyllähän lain mukaan ruokatunti on työntekijän omaa aikaa, jolloin hän saa poistua työpaikaltaan halutessaan. Siinä nyt sinänsä ei ole mitään laitonta, että tätä kulkemista tarkkaillaan kellokortin avulla, mutta kyllä se vähän kertoo työpaikan ilmapiiristä.