Sain tänään viestisi,
odotetun.
Iloa ja surua siitä
yhtäaikaa.
Minä tunnen, ehkä sinäkin.
Aikaa en voi taikoa enempää,
enkä rakkauttakaan.
Se oli, on.
Vaikken sitä aina sanonut,
uskon, että tunsit sen,
tiesit sen.
Mietin ajan merkitystä.
Onko sen määrä ratkaiseva
rakkaudelle
vai sekö merkitsee
tyhjän ajan.
***
Minä kestän kyllä
vuoden eron sinusta
jos olen varma rakkaudestasi.
En toisinpäin.
odotetun.
Iloa ja surua siitä
yhtäaikaa.
Minä tunnen, ehkä sinäkin.
Aikaa en voi taikoa enempää,
enkä rakkauttakaan.
Se oli, on.
Vaikken sitä aina sanonut,
uskon, että tunsit sen,
tiesit sen.
Mietin ajan merkitystä.
Onko sen määrä ratkaiseva
rakkaudelle
vai sekö merkitsee
tyhjän ajan.
***
Minä kestän kyllä
vuoden eron sinusta
jos olen varma rakkaudestasi.
En toisinpäin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Varoittamatta sinä tulit,
viivähdit hetken elämässäni.
Sylistäni lähdit,
et sydämestäni.
Jälkeesi jäi kaipuu,
tuoksu ikävästä.
Särkymiseltä suojaava kaipuu,
Voi, niin haurasta,
ohi kiitävää.
Särkymättä vain jää,
se mahtavin,
tunne,
sana, jota kutsumme
rakkaudeksi.
voisinpa tietää oletko sinä hän. Runosi on kuitenkin niin kaunis ja jotenkin.. Vaikka eihän täällä voi tietää, kuka vastaa mihinkin.
Silti, olen liikuttunut tästä vastauksesta, niin lähellä se on, voisi olla..
...niin, et sinä sanonut...
mutta silti se oli, se on.
Tunnen minäkin, kuten sinäkin
siksi;
kaipauksemme täyttää sielun,
tule kohti, lähelleni,
kosketa, anna rakkautta,
anna ovien avautua,
ota vastaan ilo.
Kaipuksemme täyttää sielun,
tule kohti, lähelleni,
usko, ole rohkea,
matkalla toistemme luo,
siitä juhlamme alkaa.
en voi tietää, oletko hän vai joku muu. Runosi ovat kuitenkin kauniita. Kiitos niistä!
Tuuli minua virrassa vei.
Katse, kosketus.
Kyynelvirtani joki on syvä,
valo siitä heijastuu.
Kaikki siihen uppoaa,
aika ja tarkoitus.
Totuus,
kyynelsilmin kirjoitettu totuus,
on ainoa, joka minua estää uppoamasta.
Miksi tämä leikki? Minäkin olen ihminen.
Runoni ovat vain sen heijastusta. Tiedän toisenkin kärsivän, mutta en ole varma, oletko sinä juuri hän.
Ehkä olet joku toinen, jonka kokemus on sama. Kiitos silti mukanaolostasi.
Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, ihminen myös, että se voit olla sinä tai toisin päin. Eikö?
Ikävä kyllä täällä se menee näin. Haluan sanoa, ehkä minulta itseltäni puuttuu se rohkeus ja siksi tämä...Kiitos itsellesi, älä anna minun vaivata.
Jotenkin vain olet niin tutun tuntuinen...;D
Jos vielä haluat kirjoittaa, haluaisin tuntea sinut, kuka olet. Aloituksessani löytyy nimimerkin tunnus, josta taas selviää e-mail-osoite. Ettemme kuvittele kumpikaan toisesta harhoja. Kiitos kaikessa tapauksessa! Tunteet voivat olla yhteisiä, vaikka henkilöt olisivat toiset.
Kiitos!
Jään miettimään,
kovin rohkea en ole,
arvokas on kätesi ojennus.
- * - * - * - * - * - *- * - * - * - * -
Aamuinen maa,
kuuran viitta hartioillaan,
auringon saa,
loistamaan kimalluksellaan.
Aamuun yhdessä lähdemme omillamme,
kasteenraikas on tie alla askeltemme.
Tuulen henkäys kasvoilla onnellisten,
vaikka polkumme viekin eri suuntiin,
niin kätemme yltää yli piennarten,
hipaisten, varoen toiseen tarttuen.
- * - * - * - * - * - * - * - * - * - * -
Toisinaan on kierrettävä kaukaa,
kun oikopolkua ei löydy,
silti käteni kohti sinua ojennan,
kiitoksena sulle eleestä ystävyyden.
- * - * - * - * - * - * - * - * - * - * -
Emme kadota haaveitamme,
jaetaan unelmamme,
ollaan tukena,
yritetään saavuttaa,
vaikka pettyisimme,
eiväthän haaveet, unelmat,
eikä ystävyys, koskaan lopu...?
Kiitos jälleen kauniista runostasi, joka saa minut näkemään kuvitettuja unia, enemmän kuin kuviteltuja. En voi tietää, mutta kaiken aikaa tuntuu kuin tietäisin, tuntisin. Jonkinlainen dejavu kokemus.
Tuntematonko ystäväni Lekart?
Niin, tunnemmeko? Vai muistuttaako meidän molempien kirjoitustyyli sattumalta, jonkun toisen kirjoitustyyliä, jonka kumpikin tunnemme tahollamme?
Eräs ystäväni, jonka minä tunnen sanoisi juuri nuo sanat; "kuvitetut unet, enemmän kuin kuvitellut unet", joten dejavu-kokemus tuli jälleen täälläkin.
Galleriasivultani saat Lekart ystäväni e-mail-osoitteeni, jos haluat minulle kirjoittaa.
-kirjoittaja runon-
Voi Luoja !!!
Koin valtavan yllätyksen äskettäin,
Aikalailla siitä minä liikutuin.
Ilo lukea
ja suru
on, niin luulen, kyky nähdä runon sisään. Sitä ei ole kaikilla.