Hei,
Oikeesti vanhemmat olkaa vahvoja ylä-aste ikäisille lapsillenne, erityisesti! Olin ollut muutaman luokkalaiseni kanssa todella hyvä ystävä ala-asteella nyt liki 5 vuoden jälkeen tapasin heidät taas... Kaikki oli muuttunut. Koulut ei kiinnosta, polttaa, juo viinaa, satunnaisesti vedetään huumeita. Ala-asteen lopussa halusivat panostaa kouluun ja kaikkea. Itse olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, että pitivät minut pois kadulta. Paljon harrastuksia on ja koulu kulkee ihan hyvin. Jos olisin ylä-asteen kadulla juossut olisin samanlainen kuin he. Olkaa kiinnostuneita lapsistanne. Olen vasta 17-vuotias.
Oikeesti vanhemmat olkaa vahvoja ylä-aste ikäisille lapsillenne, erityisesti! Olin ollut muutaman luokkalaiseni kanssa todella hyvä ystävä ala-asteella nyt liki 5 vuoden jälkeen tapasin heidät taas... Kaikki oli muuttunut. Koulut ei kiinnosta, polttaa, juo viinaa, satunnaisesti vedetään huumeita. Ala-asteen lopussa halusivat panostaa kouluun ja kaikkea. Itse olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, että pitivät minut pois kadulta. Paljon harrastuksia on ja koulu kulkee ihan hyvin. Jos olisin ylä-asteen kadulla juossut olisin samanlainen kuin he. Olkaa kiinnostuneita lapsistanne. Olen vasta 17-vuotias.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sitoisimme ylä-asteikäisemme pöydänjalkaan vai miten homma hoidetaan.Vaikka kuinka kotona oltaisiin kiinnostuneita niin ei se takaa etteikö nuori sekoile jossain vaiheessa jonkin verran.
Tahallaan vittuilet?
Tarkoitan, että hyvä tietää kenen kanssa nuori on ja missä ja milloin. Sopii hyvät kotiintuloajat. Kieltää kaverit joista voi saada huonoa seuraa ja kannustaa urheiluun ja sen sellaista.
sitten kun olet vanhempi ja tiedät mistä kirjoitat.Vanhempiesi olisi tarvinnut kiinnittää huomiota myös kielenkäyttöösi, joka ei sovi aikuistuvalle ihmiselle.
Olisipa se noin helppoa...äitinä puutun kavereihin koko ajan. Niitä tulee ja menee Irc-galleriasta. Kavereita en enää edes tunne. Ne jonkun kautta tuttuja. Äitinä olen idiootti "hanki oma elämä" huutoa kuulen joka päivä. Ollaan aivan eri suunnilla. Tyttö juoksee Kampissa ja kaupungilla joka päivä. Ehdotan harrastuksia, mutta ei kiinnostaa. Pitääkö sinne väkisin kantaa. Kerropa miten saan harrastuksiin. Yritetty nyt 6 viimeistä vuotta.
Ja pitää myös kotiintuloajoista kiinni. Tiedän kapinaa olevan tulossa, mutta uskon saavani myös kiitosta rajoista ja rakkaudessa sitten aikanaan. En kiellä lapsiltani ystäviä, mutta vaadin, että ne ystävät oleskelevat myös meillä, jotta heihin tutustun. Pumpulissa en lapsiani aijo kasvattaa, mutta luottamusta heiltä vaadin ja "töppäilystä" jos ja kun niitä tulee, pitää maksaa.
Onnea tulevaisuuteen sinulle 17-vuotias!
t. urheilevien lasten äiti
Ymmärrän kyllä tuon "pöydänjalka" heiton, ja ymmärrät sinäkin kun ja jos itsellesi siunaantuu uhmapäinen vaaranhakija-nuori.
Kaikki hyvät aikeet alkaa mureta jossain vaiheessa kun nuori ei saavu kotiin sovittuun aikaan ja kännykkä on suljettu. Tai valheilla pedattu oleilu jassain aivan muualla kuin on sovittu.
Ole sanonut tulevani hakemaan jos 16-vuotiaani ei tule klo 24 mennessä kotiin. Itku kurkussa olenkin saanut ajella autolla ympäriinsä etsimässä pikkutunneilla kun kerran olen luvannut niin tehdä. Mitäs sitten kun ei löydykään? Eikä suostu myöhemminkään kertomaan majapaikkojaan.
Kyllä se pöydänjalkakin silloin mielessä käy.
Typeriä sääntöjä pitääkin uhmata. Terve merkki tuollainen minusta.
Miksi lähes aikuista ihmistä pitäisi määräillä ja rajoittaa perusoikeuksia kuten liikkumis- ja kokoontumisvapautta.
Itse en ole koskaan näin tehnyt ja monelta murheelta välttynyt.
Kyllähän se niin on, että vastuussa on vanhempi 18 vuoteen saakka... saattaa ne iältää olla aikuisia, mutta käytökseltään vielä lapsia
niin huomaat, että niitä luusereita tulee hyvinkin erilaisista oloista.
Minä olen ollut kolmen lapsen yksinhuoltaja. Koskaan ei ole nuorillani ollut mitään kotiintuloaikoja enkä ole pyrkinyt vaikuttamaan heidän seuraansa. Pohja on siinä vaiheessa jo luotu ja itse pitää mielestäni tehdä valintansa ja maksaa sitten oppirahat.
Kaikki opiskelevat nyt korkeakoulussa, vanhin on avioissa ja yhden lapsen isä. Vastuullisia aikuisia heistä on kasvanut ilman turhaa vouhkaamista ja kuriajattelua.
Sen sijaan tiedän vastakkaisiakin esimerkkejä. Kaikki saneltiin ylhäältä, nuorista tuli saamattomia kotihiiriä, kotona asutaan vielä 25-vuotiaina jne.
Ihana kun kirjoit tästä aiheesta ja tosi hyvä, että sinulla menee mukavasti.
Meidänkin lapsella meni seiskaluokalla mukavasti ja hän urheili ja oli hyvien kavereiden kanssa, mutta kun kaverit kasilla vaihtuivat niin urheilu jäi, vaikka kuinka kannustettiin ja tilalle tuli kaikkea ikävää.
Fiksuja tai törttöileviä nuoria voi kasvaa ihan minkälaisissa perheissä tahansa ja melkeinpä millaisella kasvatustavalla tahansa voi nuorista tulla menestyviä aikuisia tai luusereita. Sen olen joutunut huomaamaan, vaikka olin tästä täysin eri mieltä vielä silloin, kun lapset olivat pieniä.
Sinulle suosittelisin vaikkapa jotakin mukavaa uskovaisten leiriä, joissa luetaan raamattua aamu yhdeksästä ilta kahdeksaan asti. Sitten iltapalalle ja nukkumaan viimeistään kello 22.00.
Minun mielestäni kysymys ei varmaan ole niinkään paljon siitä kuinka paljon kellon kanssa kotona kyttää vahtimassa kotiintuloaikoja vaan ihan siitä minkälaisia arvoja lapselleen opettaa. Itselläni rajat olivat todella tiukat ja tuntuu että aina kun pystyin kapinoin niitä vastaan tekemällä kaikenlaista vähemmän suotuisaa, toisaalta olin helposti muiden vietävissä.
Olet mielestäni osittain oikeassa asiassasi. Vanhempien pitäsisi olla enemmän kiinnostuneita lastensa menoista. Kotiintuloajat ovat tärkeitä sopia, ja jos kaikki menee hyvin ja luottamus pelaa, niistä voidaan antaa joustoa kun tarve vaatii. Omat lapseni ovat olleet helppoja murkkuja, mutta kyllä kaveripiirissä näkyy muutakin. Jos nuori on kunnon uhmalla varustettu ei siihen aina konstit riitä. Ja narkkeja tulee kyllä kaikenlaisista perheistä. Alkoholikokeilut kuuluvat monen nuoruuteen, mutta ei se tarkoita että ne seuraavat mukana koko loppueläman. Itse olin nuorena se hullu nuori, todelinen kusipää vanhemmilleni ja ympäristölle. Nykyisin esimiesasemassa ja elämä ja taloudelliset asiat kunnossa.
Nyt on minulla viimeine pari uunista ulos...Kolme on lapsista aikuisia ja nyt nämä kaksi yläasteiässä.Tiedän,että jos lähtevät pois kotoa opiskelemaan 9.luokan jälkeen,niin en voi valvoa jatkuvasti,mitä tekevät.Mutta se aikanaan.Jotenkin vaan tuntuu,että se yläasteikä on sitä hulluinta ikää,ollaan niin jotenkin vietävissä.Yritän ainakin seirata näiden kahden tekemisiä.Juuri eräänä päivänä tässä keskusteltiin siitä,että sitä "lieka"narua löysätään ja kiristetään tarpeen mukaan.Vähän oli löysätty,mutta ei oikein sujunut ja sitten taas otamme takapakkia.
kaikki perustuu siihen kunnioittaako lapsi vanhempia ja kotia.