asiani koskee siis sitä, että olen eroamassa miehestäni (avoliitto kyseessä..) ja sain tietää olevani raskaana. mieheni ei lasta halua.
aborttia en halua tehdä.
olen opiskelija ja opintoja on vuosi jäljellä. töitä ei siis ole.
onko minulla mitään mahdollisuuksia pitää lapsi? siis tulla toimeen sen aikaa että saisin työpaikan.. olenko itsekäs jos pidän lapsen?
vanhempani eivät voi rahallisesti auttaa.
kaipaisin asiallisia vastauksia.. minuun ei tehoa moralisoinnit ehkäisyn huolehtimisesta sun muusta. saman kokeneet plus muut jotka tietävät..
kiitos jo etukäteen
aborttia en halua tehdä.
olen opiskelija ja opintoja on vuosi jäljellä. töitä ei siis ole.
onko minulla mitään mahdollisuuksia pitää lapsi? siis tulla toimeen sen aikaa että saisin työpaikan.. olenko itsekäs jos pidän lapsen?
vanhempani eivät voi rahallisesti auttaa.
kaipaisin asiallisia vastauksia.. minuun ei tehoa moralisoinnit ehkäisyn huolehtimisesta sun muusta. saman kokeneet plus muut jotka tietävät..
kiitos jo etukäteen
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyllä sitä pärjää=)
nykypäivänä on niin hyvät tuet ym.
itsellänikin on opiskelut kesken..
tsemppiä,et ole itsekäs,päinvastoin;)
äitiyslomalle jäät n. kuukausi ennen laskettua aikaa, eli ei jää paljon opintoja jäljelle. Äitiyslomallakin voi kyllä tietääkseni opiskella...? joten ammatti sinulla on kun äitiysloma loppuu ja muksu tarhaan. Hyvin pärjäätte, sun pitää vaan uskoo itseesi =) minäkin odotin vauvaa yksin, nyt on pieni poika ja hyvin meillä menee, olen opiskellut äitiyslomalla, ja kesän jälkeen loppuu loma, joko jään kotihoidontuelle, tai sitten töihin.... mutta jos et halua aborttia tehdä ja kuitenkin sen tekisit, niin varmana katuisit, mutta en ole kuullut äidin ikinä sanovan katuvan sitä että piti lapsen.... onnea nyt kuitenkin, mihin tulokseen päädytkin =)
Taloudellisesti pärjäät kyllä, älä sitä sure. Mutta onko sinulla ketään sellaista läheistä ystävää tai sukulaista, jolta saat apua, kun sinua väsyttää tai olet kipeä, tai vauva on kipeä ja kaipaa joka sekunti hoitajaa? Onko vanhemmistasi apua? Neuvolanssa osaisivat varmasti kertoa, onko paikkakunnallasi sinkkuäitien kohtaamispaikkaa tms. sieltä saisit vertaistukea :)
Raha on vain rahaa ja pienelläkin tulee vauvan kanssa toimeen, ystävä on kultaakin kalliimpi.
Onnea ja tsemppiä!
Jos ajattelet iteäsi, pidät lapsen. Jos ajattelet lasta, et pidä lasta.
Kysynkö omilta kahdelta (au)-lapseltani, että jos olisin ajatellut heitä niin en olisi pitänyt heitä. Siis haluaisivat "olla olemattomissa" mieluummin kuin nyt meidän perheen jäseninä, 6- ja 10-v. sättäävät siskokset!!!????
Kyl se on asennekysymys, kovaa on välillä, mut kuka on sanonut että elämässä selviää helpolla ja pumpulissa kaikissa tilanteissa??? Se on niin, että vastuuta tarttee otttaa AINA, kun on kyse itsestä heikommista. Oma lapsi on sitten tämän elämän tärkeimpiä ja ihanampia asioita - miksei siitä ottais vastuuta.
Iloa varmasti tulee sen mukana.
Kyllä pärjää on mun vastaukseni, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Luota itseesi ja sisäiseen ääneesi. Kevättä kaikille!!!
Sinun kirjoituksessa oli jo vastaus: "aborttia en halua tehdä".
Sinulla on ihana tulevaisuus vauvasi kanssa. Yleensä nämä ensialkuun ei-toivotut uutiset kääntyvät loppuelämän iloksi. Mitä minäkään tekisin ilman 25-vuotiastani. Kouluja käymättömänä tein pienokaiseni. Lapsen isä valitsi toisen tien.
Tällähetkellä olen vakituisessa työpaikassa ja tein myös lisää lapsia.
Ihanaa odotusta sinulle!
Hei!! Olin tuossa ex- Poikaystäväni kanssa sängyssä ja sitten huomasinkin odottavan hänelle toista lasta ensimmäinen meillä on yhteisestä taipaleestamme. Mutta Ex mies vaati menemään aborttiin kun, hän ei halua enään lapsia suorastaan painostaa ja kiristää asialla.. Sanoi että hän ei rupea toista lasta elättämään ja jos ajattelin pitää tämän lapsen niin se on aivan varma että hän laittaa välit poikki minuun sekä tyttäreensä... Olen aivan hukassa ja en tiedä mitä teen?? Mitä te olette tehneet onko teillä ollut saman laisia tilanteita? Ja minäkään en haluaisi aborttiin mennä..