Oon nyt 23 vuotta ja mua kiusattiin koko mun peruskoulu aika, ala-asteesta ylä-asteelle.
Syytä en tiiä edelleenkään, Mut kaikki piti mua rumana ja tyhmänä. Mulla ei ollu kavereita paljoa joskus ei yhtään ja koskaan ei yli kahta yhtäaikaa.
Pojat ei tykänny musta. Ja huomasin että mitä enemmän ne suositut tytöt mua kiusas niin sitä enemmän pojatkin.
Muistan kerran ylä-asteella kun mulla oli poikakaveri sieltä ja me halailtiin välitunnilla niin toiset pojat huusi sille mun poikakaverille että : Hyi,eikö sulla tuu oksennus!!?
Tuntu aivan kauheelta. Mun ihana poikaystävä kuitenkin sano niille vaan että no ei.
Mutta tää kiusaaminen pilasi mun elämästä aika suuren osan ja vielä siitä nuoruudesta...
Mää en koskaan oo voinu luottaa keneneenkään en vieläkään. Ja se johtuu ihan vaan siitä että mua on kiusattu rumaksi. Se todella tuotiin ilmi koulussa.. Toi oksennus homma ei ollu ainoa kerta.
Nykyään mua ei enään kiusata. Ja nykyään mää osaan puolustautua. Sillon nuorempana en osannut ja siksi ku niitä kiusaajia oli niin hirveesti että en vaan voinu niille yksin mitään.
Ja vielä tänäkään päivänä en oo tästä monelle puhunu, mun sisko on ainut joka tietää lähes kaiken.
Mää en koskaan hauku toista ja aina otan ensin huomioon sen jota sorretaan. Mä jopa voin mennä keskellä kiusaaja porukkaa ihan vaan puolustamaan sitä kiusattua.
Se mua kuitenkin naurattaa ittekseen että nmä mun kuisaajat,osasta josta olen kuullu niin ei oo oikein edenny elämässään mihinkään. Mää oon. Mulla on aviomies ja vakituinen työ, oma yritys.
Niillä ei oo mitään..
Ja Ajatelkaa kun olin kolmannella luokalla koulussa niin aloin jo sillon lintsata koulusta ihan vaan siksi kun en halunnu mennä sinne ku mua kiusattiin.
Ja muuten sanon nyt vaan sen kaikille joita kiusataan että kun lähdette ylä-asteelta niin vaihtakaapa kpaikkakuntaa jatkoopintoihin. mää tein niin ja siellä kun kukaan ei ollu tuttu enestään niin kukaan ei leimannu ketään heti rumaksi yms... Sieltä löysin tän mun nykyisen miehenikin.
En tiiä onko tää nyt sitte joka koulun homma mut mulle ainakin kävi niin hyvin. Siellä uudessa koulussa mulla oli kavereita joka sormelle ja miehkiäkin jos vaan olisin halunnu ; )
Mun vanhemmat tästä ei tiedä mitään ja nyt jos saisin kokea kaikki uudestaan niin kertoisin niille ja myös rehtorille niin ettei se sit sais nimetä mua kun tekee asialle jotain. Mutta sitä koulu kiusaamista ei saada koskaan loppumaan jos ei sille yks tee sitä loppua.
Rohkeesti vaan rehtorin puheille ja käske sen pitää salaa silmällä näitä kiusaajia niin että se sais ne kiinni rysän päältä.
Syytä en tiiä edelleenkään, Mut kaikki piti mua rumana ja tyhmänä. Mulla ei ollu kavereita paljoa joskus ei yhtään ja koskaan ei yli kahta yhtäaikaa.
Pojat ei tykänny musta. Ja huomasin että mitä enemmän ne suositut tytöt mua kiusas niin sitä enemmän pojatkin.
Muistan kerran ylä-asteella kun mulla oli poikakaveri sieltä ja me halailtiin välitunnilla niin toiset pojat huusi sille mun poikakaverille että : Hyi,eikö sulla tuu oksennus!!?
Tuntu aivan kauheelta. Mun ihana poikaystävä kuitenkin sano niille vaan että no ei.
Mutta tää kiusaaminen pilasi mun elämästä aika suuren osan ja vielä siitä nuoruudesta...
Mää en koskaan oo voinu luottaa keneneenkään en vieläkään. Ja se johtuu ihan vaan siitä että mua on kiusattu rumaksi. Se todella tuotiin ilmi koulussa.. Toi oksennus homma ei ollu ainoa kerta.
Nykyään mua ei enään kiusata. Ja nykyään mää osaan puolustautua. Sillon nuorempana en osannut ja siksi ku niitä kiusaajia oli niin hirveesti että en vaan voinu niille yksin mitään.
Ja vielä tänäkään päivänä en oo tästä monelle puhunu, mun sisko on ainut joka tietää lähes kaiken.
Mää en koskaan hauku toista ja aina otan ensin huomioon sen jota sorretaan. Mä jopa voin mennä keskellä kiusaaja porukkaa ihan vaan puolustamaan sitä kiusattua.
Se mua kuitenkin naurattaa ittekseen että nmä mun kuisaajat,osasta josta olen kuullu niin ei oo oikein edenny elämässään mihinkään. Mää oon. Mulla on aviomies ja vakituinen työ, oma yritys.
Niillä ei oo mitään..
Ja Ajatelkaa kun olin kolmannella luokalla koulussa niin aloin jo sillon lintsata koulusta ihan vaan siksi kun en halunnu mennä sinne ku mua kiusattiin.
Ja muuten sanon nyt vaan sen kaikille joita kiusataan että kun lähdette ylä-asteelta niin vaihtakaapa kpaikkakuntaa jatkoopintoihin. mää tein niin ja siellä kun kukaan ei ollu tuttu enestään niin kukaan ei leimannu ketään heti rumaksi yms... Sieltä löysin tän mun nykyisen miehenikin.
En tiiä onko tää nyt sitte joka koulun homma mut mulle ainakin kävi niin hyvin. Siellä uudessa koulussa mulla oli kavereita joka sormelle ja miehkiäkin jos vaan olisin halunnu ; )
Mun vanhemmat tästä ei tiedä mitään ja nyt jos saisin kokea kaikki uudestaan niin kertoisin niille ja myös rehtorille niin ettei se sit sais nimetä mua kun tekee asialle jotain. Mutta sitä koulu kiusaamista ei saada koskaan loppumaan jos ei sille yks tee sitä loppua.
Rohkeesti vaan rehtorin puheille ja käske sen pitää salaa silmällä näitä kiusaajia niin että se sais ne kiinni rysän päältä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole kiusattu, ollut koskaan. Ala-aste oli ihanaa aikaa kun oli suosittu ja minulla oli paljon kavereita. Yläasteella huomasin etteivät nuo asiat välttämättä säily ja en ollut enää koulun suositiumpia johtuen koulumenestyksestäni. Tosin ei minua ikinä kiusattukkaan. SydänYstäviä minulla on 3 parasta ja lisäksi kavereita, he ovat ihania!!
Oli kiva lukea että: Loppu hyvin kaikki hyvin! Harmittavaa, että sinulla on noin huonoja muistoja ja kokemuksia. Kiusaaminen on paha juttu ja en haluaisi kenenkään joutuvan kiusatuksi.
Itse puolustin yhtä kiusattua ulkomaalaisperäistä tyttöä ala-asteella, joka erottui muista ihonvärinsä takia. Lopulta kun lähdin yläasteelle ei tyttöä enää kiusattu ja hän sai kavereita. Hän oli erittäin kiitollinen minulle, kun olin häntä puolustanut ja auttanut saamaan kavereita, vaikka olin itse suosittu. Tousta on jäänyt hyvät muistot :D
Kuten kerroit, ei kiusaajista useinkaan ole tullut mitään ihmeellistä. Toisaalta harmittaa heidän puolestaan, koska todennäköisesti he kiusaavat juuri sen takia, että saisivat huomiota.
Minua kiusattiin jonkun verran, mutta onneksi minulla oli myös hyviä kavereita. Niin ja sisua sen verran, että kiusaajat saivat kyllä takaisinkin.
Onneksi tuolloin 70 -luvulla koulusysteemi oli erilainen, kiusaajat eivät olleet niin välkkyjä, vaan joutuivat kansalaiskouluun, kun itse taas pääsin oppikouluun. Oppikoulussa oli siis tietyllä tavalla valikoituneena "parempi" aines. Näin kiusaajien kanssa joutui tosi harvoin vastakkain edes pihalla, kun liikuttiin ihan eri paikoissa.
Olen sitä mieltä, että kiusaamiseen pitää puuttua ihan meidän jokaisen. Heikompaa pitää puolustaa. Sitäpaitsi kun kiusaajankin kanssa pääsee juttusille, tuntee tämä tulleensa huomioiduksi, ja kiusaaminen saattaa suurella todennäköisyydellä loppuakin.
Tsemppiä vain sulle 23-v Kimu. Nauti elämästäsi, äläkä muistele menneitä.
Mukavaa kevättä ja kesän odotusta kaikille!
T:Äippä 45-v.
"Kuten kerroit, ei kiusaajista useinkaan ole tullut mitään ihmeellistä."
Ei mitään ihmeellistä... ei sen kummallisempaa kuin poliitikkoja, johtajia, missejä, malleja, pappeja...
Juu siis minuakin kiusattiin ja sorrettiin peruskoulussa.
Kerroin vanhemmille sen verran, että päästivät toiselle paikkakunnalle lukioon. Sanoin että olen kukka, joka kuolee, jos joudun tähän kylään jäämään.
Ahdisti, että ihmisillä oli minusta ennakkokäsitykset, kuvittelivat tuntevansa, vaikka eivät tunteneet yhtään. Pitivät huonona ja tyhmänä.
Lukiosta löysin ihania ystäviä heti, joiden kanssa olen vieläkin paljon. Olen nyt 22-vuotias.
Lukio oli ihanaa aikaa, enkä ole katkera peruskoulun pahoista vuosista, koska ne opettivat minulle paljon ja tekivät minusta taistelijan, vahvan ja viisaamman kuin yhdestäkään kiusaajasta.
Olen oikeastaan kiitollinen kiusaajilleni.
Suoraan kuin biisistä, lukekaa ihmeessä sanat!!!
Toi biisi auttaa varmasti monia kiusattuja. Laitan ne tohon loppuun ne sanat.
Vielä mainitsen sen verran, että tiedän kiusaajistani nykyään, että mitä heille kuuluu.
Itse olen yliopistossa opiskelemassa unelma-ammattiini ja avoliittoni on kestänyt kohta onnelliset kolme vuotta. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, asiat ovat hyvin. Olen avoin, joten olen puhunut moneen kertaan kokemukset läpi, ja siksi ne eivät enää satu.
Kiusaajat ovat päätyneet aika ikävään jamaan suurin osa. Huumeita, työttömyyttä, väkivaltaa. Olen surullinen heidän puolestaan, vaikka pientä voitonriemuista tunnetta en voi mitenkään estää.
Minusta tuli todella sisukas ja vahva. Kestän kaikki koettelemukset, mitä tielle tulee.
Taistelen tieni vaikka läpi harmaan kiven. Ja olen todella kiitollinen, sillä tiedän sen johtuvan noista rankoista peruskouluaikojen kokemuksista.
"After all of the stealing and cheating
You probably think that I hold resentment for you
But, no no, you're wrong
'Cause if it wasn't for all that you tried to do
I wouldn't know just how capable I am to pull through
So I wanna say thank you
'Cause it makes me that much stronger
Makes me work a little bit harder
It makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
Makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter"
Suom.lyh. Kaiken sen paskan jälkeen
varmaan luulette, että kannan kaunaa teille,
mutta väärässä ootte.
Ilman sitä kaikkee, mitä yrititte mulle tehä,
en tietäs mihin kaikkeen kykenen.
Joten haluan kiittää,
koska se teki minusta niin paljon vahvemman,
sai minut tekemään lujemmin töitä
Se teki minusta niin paljon viisaamman
Kiitos kun teitte minusta taistelijan!!!!
Se sai mut oppimaan vähän nopeemmin,
teki minusta paksunahkasemman
Ja niin paljon fiksumman... Kiitosku teitte
miusta taistelijan!!
Toi on NIIIIN totta!!!
Kiusaamisessa ja vasemmistolaisuudessa taitaa olla paljonkin yhteistä. Mistä lie tuokin mielleyhtymä tuli mieleeni?
Jos olisin ollut silloin kouluaikanani yhtä viisas ja rohkea kuin nyt niin olisin ottanut yhteyttä poliisiin. Suosittelen kaikille kiusatuille, että ottaisivat yhteyden poliisiin. Kouluhenkilökunnasta ei ole mihinkään, ei rehtoreistakaan.