Valkea ruusu

Sieltä hän saapuu,
astuu kevyin askelin,
ei ole ees mahdollista et kaatuu,
silti hermostuneena katselin.

Vaan tämä tunne ei ollut aikaisemmin,
tapahtumat alkaisivat muuttumaan,
jotain kadottamaan tulisin,
mut osannut en varautua pahimpaan.

Paljon olen kestänyt,
mutta tämä hämmensi jopa minut,
hän on itkenyt,
kyyneleet tahrineet poskien sivut.

Vaan ennen kuin huomasin ilmeen tuon,
tiesin, että hän tulee lähtemään,
surulla tuon hetken hälle suon,
sillä vain minulle tuli jäähyväiset jättämään.

Kädessään oli kukka tuo,
valkoinen ruusu lumen puhtoinen,
katseensa hiljaa maahan luo,
poskeellaan pisara suolainen.

Hän antoi mulle valkean ruusun,
se oli lumen puhtoinen,
Hän antoi mulle valkean ruusun,
se oli hänen sielunsa kaltainen.
Mieleltään yhtä valkoinen.

Kevyesti kädellään kättäni hipaisee,
hiljaa huulillaan sanan kuiskaa,
siten minut suruun kahlitsee,
se sana sielulleni on yhtä tuskaa.

Nopeasti suukon vielä poskelleni antaa,
sitten katoaa näkyvistä,
toivottavasti tuuli häntä turvallisesti kantaa,
hän on vapaa ihmisten tekemisistä.

Hän antoi mulle valkean ruusun,
se oli lumen puhtoinen,
Hän antoi mulle valkean ruusun,
se oli hänen sielunsa kaltainen.
Mieleltään yhtä valkoinen.

Silmästäni kyynel vierähtää,
pyöritten sormissani ruusua valkoista,
lopulta alan tilannetta käsittää,
ei tule olemaan toista hänen kaltaista.
11530
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Tämä on ensimmäinen runoni, joka ei liity mitenkään omiin kokemuksiin tai tunteisiin... (kaiketi!)

Siksi olisi kiva saada kommenttia. On kyllä aika pitkä.

Äänestä

piilee kaunis sanoma,
se antaa tukea ja voimaa,
ja se jättää hyvästi.

Äänestä
  • Kiitos sinulle kommentista. :)
    Yritin saada hiukan haikeutta runoon, mutta en ole varma onnistuiko se.

    Äänestä

  • Willowisp kirjoitti:

    Kiitos sinulle kommentista. :)
    Yritin saada hiukan haikeutta runoon, mutta en ole varma onnistuiko se.

    runo on erittäin koskettava, täynnä murhetta. tuli mieleen L. Onervan runot.

    Äänestä

  • 10+ kirjoitti:

    runo on erittäin koskettava, täynnä murhetta. tuli mieleen L. Onervan runot.

    Hmm... Kai jossain kuullut tosta Onervasta, mutta en ole lukenut hänen runoja...
    Kiitos sinulle.

    Äänestä

tekstiä nuorelta mieheltä!

Äänestä
  • heh, En kyllä kovin usein kuule sanaa "kypsä" samassa lauseessa minun kanssani. Ihan hämmennyin. :) Kiitos kuitenkin kohteliaisuudesta.

    Äänestä

  • Willowisp kirjoitti:

    heh, En kyllä kovin usein kuule sanaa "kypsä" samassa lauseessa minun kanssani. Ihan hämmennyin. :) Kiitos kuitenkin kohteliaisuudesta.

    Luin kyllä tämän runon jo silloin, kun ensimmäisen kerran huomasin, ja tunnustan, että printtasin paperillekin!

    Tästä tuli heti mieleeni vanhat runot, lähinnä Byronin ja muiden englantilaisten vanhojen runojen fiilikset. Sanoisin, että tämä on aivan mahtava runo,

    globaali ja ajaton.


    TIMANTTI

    Äänestä

  • scarabaeus kirjoitti:

    Luin kyllä tämän runon jo silloin, kun ensimmäisen kerran huomasin, ja tunnustan, että printtasin paperillekin!

    Tästä tuli heti mieleeni vanhat runot, lähinnä Byronin ja muiden englantilaisten vanhojen runojen fiilikset. Sanoisin, että tämä on aivan mahtava runo,

    globaali ja ajaton.


    TIMANTTI

    Taidat kai hiukan liioitella. :) Kiitos kuitenkin, oikein mieltä lämmitti.
    omasta mielestäni se kaipaisi hiukan lisää tunnetta, mitä siihen alkuperin hain. En kuitenkaan kehtaa mennä muuttamaan kun kaikki on tykännyt. Nättejä sanoja vain...

    Äänestä

joku poika, kirjoittaa jotain näin kaunista??

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Willowisp kirjoitti:

Sieltä hän saapuu,
astuu kevyin askelin,
ei ole ees mahdollista et kaatuu,
silti hermostuneena katselin.

Vaan tämä tunne ei ollut aikaisemmin,
tapahtumat alkaisivat muuttumaan,
jotain kadottamaan tulisin,
mut osannut en varautua pahimpaan.

Paljon olen kestänyt,
mutta tämä hämmensi jopa minut,
hän on itkenyt,
kyyneleet tahrineet poskien sivut.

Vaan ennen kuin huomasin ilmeen tuon,
tiesin, että hän tulee lähtemään,
surulla tuon hetken hälle suon,
sillä vain minulle tuli jäähyväiset jättämään.

Kädessään oli kukka tuo,
valkoinen ruusu lumen puhtoinen,
katseensa hiljaa maahan luo,
poskeellaan pisara suolainen.

Hän antoi mulle valkean ruusun,
se oli lumen puhtoinen,
Hän antoi mulle valkean ruusun,
se oli hänen sielunsa kaltainen.
Mieleltään yhtä valkoinen.

Kevyesti kädellään kättäni hipaisee,
hiljaa huulillaan sanan kuiskaa,
siten minut suruun kahlitsee,
se sana sielulleni on yhtä tuskaa.

Nopeasti suukon vielä poskelleni antaa,
sitten katoaa näkyvistä,
toivottavasti tuuli häntä turvallisesti kantaa,
hän on vapaa ihmisten tekemisistä.

Hän antoi mulle valkean ruusun,
se oli lumen puhtoinen,
Hän antoi mulle valkean ruusun,
se oli hänen sielunsa kaltainen.
Mieleltään yhtä valkoinen.

Silmästäni kyynel vierähtää,
pyöritten sormissani ruusua valkoista,
lopulta alan tilannetta käsittää,
ei tule olemaan toista hänen kaltaista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu