Oletko se sinä?

sulla olla aika kivasti kevättä rinnassa ;)

Lähde liikkeelle vaikka Setan tapaamisiin, tai jonnekin muualle missä paikallisia b/l naisia liikuskelee (tai johonkin uuteen harrastukseen ainakin). Toivottavasti tapaat jonkun ihanan...

Tosta epävarmuudesta (seksuaalisen suuntauksesi) sun ei sen sijaan kannata stressata yhtään. Siis ihan oikeasti, sitten kun alat tapailla jotakuta niin kyllä selviää rakastatko vai et. Pää pystyyn nyt vaan ja hymyä huuleen!

Tutustu ja ihastu ihmiseen, älä mieti sukupuolta!

Niin, kukapa ei haluaisi ymmärrystä ja läheisyyttä. Ihanaa kun nyt alkaa olla kevät ja tuntuu kuin ihmisiä näkysisi kaupungilla enemmän. Kesä tulee..

Tuo oli ihan hyvä vinkki tuolla ylempänä, että lähde jonnekkin tapaamiseen/toimintaan missä voit törmätä bi/l naisiin :)

Kukaan toinenhan ei voi sanoa oletko bi vai hetero.. vai jotain muuta. Mutta onko sinullakaan nyt mitään kiirettä lokeroida itseäsi? Ei kannata miettiä, kyllä se sitten selviää kun tapaat jonkun. Tietysti kannattaa pitää silmät auki joka suuntaan, sitä kun ei koskaan tiedä milloin tai missä "sen oikean" tapaa. :)

Tietysti jos sinusta tuntuu että puhumalla tai kirjoittamalla voit selvitellä tunteitasi ja sitä mikä olet niin tee sitten niin. Ystävillesi voit varmaan puhua ja täälläkin on kuuntelijoita jos haluat jakaa kokemuksia jonkun samoja kysymyksiä pohtineen kanssa.. Kunhan muistat olla oma itsesi!

jos k-marketista tai huuto.netistä saisikin ostettua läheisyyttä. Itse ostaisin nyt akuuttiin tarpeeseen sen turvallisuuden ja välittömyyden tunteen, kun nukahtaa toisen vierelle, lämpimän peiton alle..

Olen sinkkukundi, vähän päälle parikymppinen. Tänään on ollut aivan hirveä päivä. Sattumalta netissä tuli eteen yksi pätkä, missä oli hirmusen tunteellinen sisältö kahden nuoren kundin mahdottomasta suhteesta. No, sitä katseltuani aivan yllättäen romahdin täysin. Se sai kaikki mahdolliset tuntee liikkeelle, mitä en yhtään osannut odottaa eikä sitten ollut juuri mitään keinoja tilanteen hoitamiselle.
Itkien on päivä mennyt suurimmaksi osaksi. Sinällään hassua, sillä sellainen on todella harvinaista.
Viimeksi olen vastaavan tunneryöpyn läpi käynyt kun silloinen tyttöystävä satutti pahasti. Olin kavereiden (kumpaakin sukupuolta) kanssa viihteellä, kun tämä tyttö päätti modernisti tekstiviestillä (!) ilmoittaa suhteellisen tylysti suhteen poikki. Kuningas A:n voimalla tuli sitten pojalla poru. Ja sitähän piisasi silloin! :) Asiaan siis liittyy ikäviä yksityiskohtia, joita ei kuitenkaan tässä tarvi alkaa selittelemään. Jokainen voi arvata mitä tyttö oli touhunnut selän takana..
Olen sellaista tyyppiä, että en kovin tunteita näytä, ja tämä heidän nähden itkeminen oli itselle tosi kova pala. Siinä sitten kun kaverit, lähinnä tytöt ensin, tulivat lohduttelemaan, oli erittäin vaikeaa ottaa sitä vastaan! Mutta loppujen lopuksi sorruin: annoin mennä ilman mitään estoja, viimein joku noista kavereista on silittänyt mut uneen.
Jälkeen päin kun ajattelen asiaa, niin tuo on ollut yksi parhaista asioista mitä mulle on sattunut. Se välittämisen tunne, kun on pää toisen sylissä, "alastomana/aseistariisuttuna", ja toinen hyväksyy sut eikä itse tarvi ajatella että on jotenkin heikko.. Se on valtavaa! Ja hitto, se kundikin joka oli mukana, ottaa olasta ja omalla tavallaan yrittää saada oloa paremmaksi.. Onneksi on ystäviä!

Niin, eli tänään sitten oon ikään kuin elänyt tuon illan tapahtumia uudestaan, niin hyvässä kuin pahassakin.
Pitkän (onnellisen) sinkkukauden jälkeen tuli vaan jotenkin niin tyhjä olo.. Kaipaus saada sitä hyväksyntää ja läheisyyttä on niin valtava..

Käyn kyllä ulkona paljon, niin iltaelämässä kuin muissakin aktiviteeteissa, mutta en ole liian pitkään aikaan törmännyt kehenkään varteenotettavaan tuttavuuteen.

Houkuttelen ihan vääränlaista sakkia baareissakin. En halua yhden illan juttuja, arvostan ihmisen kauneutta toki, mutta en vain uilkoista. jostain syystä luokseni hakeutuu melkein järjestään sisältä rumaa porukkaa.
Saatanpa ulkoiselta olemukseltani hämätä: uskallan sanoa olevani hyvännäköinen kundi, katson miten pukeudun, urheilen paljon jne.. kuitenkaan en ole p*lluhaukka tai kertapanoa haeskeleva, mitä monet muut samanoloiset ovat.

Jotenkin olin kuvitellut, että kun alkaa tuntua siltä, että voisi kohdata jonkun ihmisen josta tulisi tärkeä osa elämää, ei etsintä olisi vaikeaa.
Hitto, mullehan käy miehet tai naiset, ihan sama, katson ihmistä. Mahdollisia tapauksia on siis puolet enemmön kuin useimmilla.
Ja kun kuitenkin keskityn muuhunkin kuin peilin edessä seisoskeluun. Harrastan, matkustelen, luen, ja näin pois päin.
mutta... eipä ole näkynyt kuin niitä joilla on jotain keltaista päässä ja niitä, joilla ei siellä päässä paljon liiku sen ja oman itsen lisäksi.. tai yksinkertaisesti sellaisia, joiden kanssa ei kemiat pelaa.

Noh, olipas kuitenkin kokemus tämäkin päivä. Itsetutkiskelu ei ole koskaan pahasta.
Vielä kun löytäisi sen unikaverin tähän viereen.. En itke kuitenkaan enää, vaan nyt hymyssä suin, silmät kiinni tulen nukahtamaan siihen, että MELKEIN tunnen kaiken sen kivan mikä saa perhoset pörräämään mahassa :) oli se sitten ihanan tytön suloinen tuoksu tai sitten jonkun kivan kundin kosketus..
Kaipa se munkin vuoro tulee vielä, pitäähän sitä peräpaikkaakin jonkun pitää.
Hyvät yöt itse kullekin.