Olen nyt lukenut näitä naapurikeskusteluja ja alkanut pohtimaan syytä näille erilaisille mielipiteille.
Olen eläkeläinen ja kasvattanut kolme lasta, jotka kaikki ovat opiskelleet ja nyt työssäkäyviä pienten lasten isiä.
Vanhin lapsistani oli aamuvirkku, heräsi neljältä iloisena, touhukkaana ja pirteänä. Vuotta nuorempi veli oli taas aamuntorkku ja nukkui sikeästi aina seitsemään. Nuorin oli jotain siltä väliltä.
Mitä tämä vanhin teki herättyään ja saatuaan aamuvellinsä? Käveli. Myös juoksi. Omassa kodissaan. Edestakaisin. Tietyssä iässä lapset yksinkertaisesti ovat siinä mielessä outoja, että pelkkä kävely ja juoksu on sekä perustarve että äärettömän antoisaa..
Jos asuu kerrostalossa, tämä lapsen melko tössähtelevä nopea askelmalli toimii kuin löisi palikalla rumpua. Talot on yleensä rakennettu sillä tavalla.
Minulla itselläni ei tietysti ole aavistustakaan asiasta, koska ääni ei kuulu omassa huoneistossani. Se kuuluu vain naapurille.
Jos on herkkäuinen naapuri, syntyy ajanmittaan ongelmia. Miten ne ratkaistaan?
Pitääkö minun sitoa lapsi kiinni sänkyyn?
Tässä iässä eivät lapset yleensä ymmärrä selityksiä?
Mitä minä sitten tein?
Niin, minä panin lapsen vaunuun ja läksin hyvin varhaiselle aamukävelylle, jos sää sen salli.
Minulla oli jatkuva kireä päänsärky pelkän unettomuuden takia.
Lisäksi on niin, että hyvin pienet lapset itkevät, koska heillä ei ole muuta kieltä. He itkevät, kun ovat nälkäisiä, kun vaippa on märkä, kun ikeniin koskee tai vatsa on kipeä jne jne. Tämä itku kuuluu naapureille. Tottakai, ehkä jopa kaikuu talon rakenteissa kuin suuressa rummussa. Mitä minä teen? Ruokin, hyssyttelen, vaihdan vaipan, kävelen kantaen lasten ja hyräilen tuutulaulua, jotta lapsi rauhoittuisi. Kuulevatko naapurit tämän? Häiriintyykö naapurin yöuni?
Lapsilla on yleensä korkea ääni. Kun lapsi on iloinen, ääni saattaa olla diskantissa. Jos lapseni on iloinen ja nauraa ääneen, puhuu äänekkäästi, saattaa naapurikin sen kuulla ja häiriö on taas selvä.
Niin, minä muutin omakotitaloon. Olen niin allerginen kerrostaloille, että en ikinä halua asua sellaisissa. En ikinä.
Olen sitä mieltä, että vika ei välttämättä ole normaalisti elävissä ihmisissä.
Vika on taloissa. Ne on kuin koelaboratorioita, joihin pannaan ihmiset jonkinlaisina psykologisina koe-eläiminä elämään kuin rotat tai hiiret olosuhteissa, joissa ei ole edellytyksiä normaaliin elämään.
Ärtymys pitäisi kohdista talojen rakentajiin, arkkitehteihin, insinööreihin, rahoittajiin. Nämä tahot yleensä eivät itse asu näissä talohirviöissä. He asuvat olosuhteissa, joissa lapsen yöllinen itku ei häiritse naapuria.
On aihetta vaatia ihan toisenlaisia äänistandardeja kerrostaloihin.
Olen varma, että nykytekniikalla pystytään rakentamaa "hiljaisia" taloja.
Meidän on vain vaadittava niitä.
Olen eläkeläinen ja kasvattanut kolme lasta, jotka kaikki ovat opiskelleet ja nyt työssäkäyviä pienten lasten isiä.
Vanhin lapsistani oli aamuvirkku, heräsi neljältä iloisena, touhukkaana ja pirteänä. Vuotta nuorempi veli oli taas aamuntorkku ja nukkui sikeästi aina seitsemään. Nuorin oli jotain siltä väliltä.
Mitä tämä vanhin teki herättyään ja saatuaan aamuvellinsä? Käveli. Myös juoksi. Omassa kodissaan. Edestakaisin. Tietyssä iässä lapset yksinkertaisesti ovat siinä mielessä outoja, että pelkkä kävely ja juoksu on sekä perustarve että äärettömän antoisaa..
Jos asuu kerrostalossa, tämä lapsen melko tössähtelevä nopea askelmalli toimii kuin löisi palikalla rumpua. Talot on yleensä rakennettu sillä tavalla.
Minulla itselläni ei tietysti ole aavistustakaan asiasta, koska ääni ei kuulu omassa huoneistossani. Se kuuluu vain naapurille.
Jos on herkkäuinen naapuri, syntyy ajanmittaan ongelmia. Miten ne ratkaistaan?
Pitääkö minun sitoa lapsi kiinni sänkyyn?
Tässä iässä eivät lapset yleensä ymmärrä selityksiä?
Mitä minä sitten tein?
Niin, minä panin lapsen vaunuun ja läksin hyvin varhaiselle aamukävelylle, jos sää sen salli.
Minulla oli jatkuva kireä päänsärky pelkän unettomuuden takia.
Lisäksi on niin, että hyvin pienet lapset itkevät, koska heillä ei ole muuta kieltä. He itkevät, kun ovat nälkäisiä, kun vaippa on märkä, kun ikeniin koskee tai vatsa on kipeä jne jne. Tämä itku kuuluu naapureille. Tottakai, ehkä jopa kaikuu talon rakenteissa kuin suuressa rummussa. Mitä minä teen? Ruokin, hyssyttelen, vaihdan vaipan, kävelen kantaen lasten ja hyräilen tuutulaulua, jotta lapsi rauhoittuisi. Kuulevatko naapurit tämän? Häiriintyykö naapurin yöuni?
Lapsilla on yleensä korkea ääni. Kun lapsi on iloinen, ääni saattaa olla diskantissa. Jos lapseni on iloinen ja nauraa ääneen, puhuu äänekkäästi, saattaa naapurikin sen kuulla ja häiriö on taas selvä.
Niin, minä muutin omakotitaloon. Olen niin allerginen kerrostaloille, että en ikinä halua asua sellaisissa. En ikinä.
Olen sitä mieltä, että vika ei välttämättä ole normaalisti elävissä ihmisissä.
Vika on taloissa. Ne on kuin koelaboratorioita, joihin pannaan ihmiset jonkinlaisina psykologisina koe-eläiminä elämään kuin rotat tai hiiret olosuhteissa, joissa ei ole edellytyksiä normaaliin elämään.
Ärtymys pitäisi kohdista talojen rakentajiin, arkkitehteihin, insinööreihin, rahoittajiin. Nämä tahot yleensä eivät itse asu näissä talohirviöissä. He asuvat olosuhteissa, joissa lapsen yöllinen itku ei häiritse naapuria.
On aihetta vaatia ihan toisenlaisia äänistandardeja kerrostaloihin.
Olen varma, että nykytekniikalla pystytään rakentamaa "hiljaisia" taloja.
Meidän on vain vaadittava niitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun viestissä oli paljon asiaa.Tosiaankin tuntuu siltä,että ihmiset tungetaan kuin koe-eläimet ahtaisiin paperikopperoihin ja katsotaan mitä tapahtuu.Ei tietoakaan omasta rauhasta ja elinpiiristä.Tietenkin siinä alkaa pinna palaa ja ahdistua pikkuhiljaa.Hauskinta on se,että edelleenkin oikeen kiihtyvällä tahdilla tunnutaan rakentavan näitä paskakuutioita.Miksi?Ja jos rakennetaankin oikeen äänieristettyjä taloja(vau!)niissä on hinta(vuokra)niin korkea ettei köyhemmällä oo varaa...
Krunikassa asuin talossa, jossa väliseinät olivat n. 50 cm paksut.Ääntä ei kuulunut mistään, ei sivuilta, alhaalta, ylhäältä eikä kadulta. Miten on mahdollista, että talojen seinät valmistettiin jätteestä kestäviksi ja ääntäeristäviksi, mutta nykyteknologia ei siihen pysty?
nykyään 70 luvulla rakennetussa kerrostalossa, jossa on erinomaiset äänieristeet, siihen olen erittäin tyytyväinen.
Muissa kämpissä rakennusvuosi 60-80 on ollut äänieristys ilmeisesti kananpaskasta tehty.
Eli kyllä sitä jo 70 luvulla on osattu kunnon äänieristeet tehdä.
minua kun kaikki puhe kuuluukin liesituulettimen kautta?! Sepä se vasta ärsyttääkin.
Toki seinätkin on vain näköeste tässä talossa mutta tuo keittiöasia on ihan ensimmäinen mitä olen ikinä nähnyt/kuullut!!
Se suorastaan repii hermoni riekaleiksi.
Itse olen miettinyt ihan samaa että miksi ihmiset aina syyttävät toisiaan äänistä ??? Soittakoot isännöitsijälle ja selvittäköön siltä onko talossa äänieristeet kunnossa.
Meillä oli tilanne missä naapuri päiväsaikaan huomautti kun meiltä kuuluu askelia. Mitenköhän on mahdollista elää normaalia elämää jos ei voi kävellä omassa kämpässä edes päiväsaikaan? Ärsyttää kyllä kun yhtään ei mietitä onko se oikeasti sen ihmisen vikaa ne äänet...Joillekin äänille ei vain voi itse minkään.
Pyöritä se venttiili kiinni, niin vaimenee äänet huomattavasti. Itse pyöritin sen kiinni sen jälkeen, kun naapurin ruuankatkut tuli meidän huoneistoon. Tuskin ilmastointi siitä sen enempää kurille menee, kun mitä se jo oli, koska senhän kaiketi pitäisi vetää ruuankatkut täältä huoneistosta ulos, eikä tuupata niitä sisään. Tuuletan sitten hieman useammin ikkunoista ja parvekkeen ovesta.