Menkat oli pari päivää myöhässä ja heti ehti syttyä toivo, että olis tärpännyt. Aamulla alkoi menkat ja itkin silmät turvoksiin pettymyksen vuoksi. Kertokaa mulle monta kuukautta yrittäneet, kuinka ootte kestäneet ne pettymykset? Me ollaan tosissaan yritetty vasta 1 kuukausi!!! Olin vaan niin toiveissani, koska periaatteessa "tehtiin" vauvaa just oikeeseen aikaan... ihan näin jälkikäteenkin kalenterista laskettuna!! Ja varmuuden vuoksi koko kuukausi aika ahkerasti! Väkisin alkaa miettiä myös sitä vaihtoehtoa, että mitä jos ei saakaan! Mulla on aina ollu tosi säännölliset menkat, pilleitä en ole syöny enää vuosiin, olen 27vee, kummankaan meidän lähisuvussa ei todellakaan ole esiintynyt hedelmättömyyttä, päinvastoin! Tiedän... tämä on pelkkää matematiikkaa ja mun on alettava hyväksymään se, että Luoja päättää, koska se meille vauvan antaa vai antaako ollenkaan. Ei niitä tehdä vaan saadaan lahjana!
Tuntuu vaan niin käsittämättömän raskaalta, kun taas alkaa uusi pitkä kuukausi ja uusi malttamaton odotus. =/ Haluaisin jo niin kovasti, että tuolla masussa olisi asukki.
Tuntuu vaan niin käsittämättömän raskaalta, kun taas alkaa uusi pitkä kuukausi ja uusi malttamaton odotus. =/ Haluaisin jo niin kovasti, että tuolla masussa olisi asukki.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei! mää olen 25-v ja me ollaan kans kuukausi lasta tehty, ilman vielä ainakaan mitään tulosta. Kyllä se siitä tärppää pitää vaan jaksaa odottaa. =) Tsemppiä!!!
Mikä ihmeen "Luoja"?
Eiköhän kyse ole kuitenkin biologiasta ja tieteestä. Tieteeseen uskon, sen voi todistaa. Mutta yritäpä todistaa joku "Luoja"!?
Tiede on teoriaa, uskomuksia täynnä. Niin on nämä luoja-jututkin. Mikään ei ole varmaa, ei mikään. Paitsi se ettei mikään ole varmaa. Ja se että ihminen on tyhmä ja kapeakatseinen omassa pikku maailmassaan (jokainen).
Jotku vaan uskoo muuhunkin kuin vain siihen minkä voi itse omin silmin nähdä ja käsin kosketella.
Heips hentuli! Itelläni aikalailla sama tilanne kuin sinulla! Minulla alkoi menkat eilen aamulla ja sitä edellisenä iltana olin jo aika varma, että saisin ensi viikolla testin jo tehdä. Mutta menkat sit alkoivat muutaman päivän myöhässä. Meillähän on sitten tärppipäivät suunnillen samaan aikaan muuten!!:)
Täällä on kanssa yritystä se kuukausi takana, mutta ei muuta kuin odottamaan sitä uutta yritystä! Koita silleen asia ajatella, että kohtahan sitä uudestaan saa yrittää!:) Oli se mullakin hiukkasen paha mieli, mutta sellaista se on. Ja ei vielä toinna rueta miettimään, että jos et saakkaan koskaan lapsia jos yritystä vasta kuukausi takana! Kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen.
Tsemppiä!!
Maltti on valttia. Kannattaa asennoitua siihen että ei tärppää. Näin vuoden kohta toivoneena voin sanoa että kyllä se aika lopulta aika nopeasti menee, välillä sitä pettyy enemmän ja välillä ei ajattele edes koko asiaa. Ja usko tai älä joka kerta olen ollut melko varma että minulla on ollut raskausoireita, jopa oksennellut, eikä kuitenkaan ole tärpännyt!! Ja nyt on jo siihenkin osannut asennoitua että ehkä se ei luonnollisesti meille edes tule, hoitoihin pääsy on vain helpotus.
Raskaaksi tulo on niin monesta muustakin asiasta kiinni kuin vain oikeasta yhdynnän ajoittamisesta, että ei kannata edes kuvitella että on jotain heti vialla kun ei kertalaakista onnistu. Lääkärin mukaan vuosi on nykypäivänä melko normaali raskautumisaika, toiset yrittävät monia vuosia!
Joten stressi pois ja innolla uuteen kiertoon, kyllä se siitä suttaantuu!!
jotkut ne ymmärtää jotkut ei... Selittäisinkös sen sinulle helpoimmin ja ymmärtäisit sen paremmin ku sanoisin et tuo yläkerran isä päättää. Minä ymmärrän mitä toi "luoja" tarkoittaa..
T: ei alkuperäinen kirjoittaja
Minun mielestäni Luoja / Jumala / Taivaan Isä / Herra on satuhahmo niinkuin on esimerkiksi Muumit, Prinsessa Ruusunen ja Nalle Puh. Seikkailevat omissa satukirjoissaan tai satuelokuvissaan.
Mutta toki jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa. Mutta näistä satuhahmoista ei vaan ole mitään todisteita, niin miksi niihin pitäisi uskoa?
Tiede on todistettavissa koska vain. Periaatteessa kaikki asiat perustuvat tieteisiin.
mutta järki käteen. Nainen ei edes joka kuukausi ovuloi, oletko varma että ovuloit taatusti? Ja edes vuoden tuloksetonta yrittämistä ei vielä pidetä kovinkaan kummallisena.. Puolen vuoden aktiivisen yrittämisen jälkeen noin 50% on tullut raskaaksi joten malttia ja järkeä peliin vaan, kyllä se sieltä tulee ajallaan!! Stressaaminen ja jännittäminen ei ainakaan asiaa edistä. Itse tein päätöksen että vasta kun kierto on yli 35 päivää niin testaan, jää pettymykset vähemmälle.
Vannoa en tietenkään voi, mutta joka kuukausi on menkat tullu, yhtä ainutta kertaa ei ole väliin jäänyt. ehkä 2krt vuodessa menkat on myöhässä jonkin verran. Eikö ovulaatio ole tapahtunut aina silloin, kun menkat tulee vai oonko mä kuunnellu tosi huonosti bilsan tunnilla?! Lähes joka kerta tunnen kipua jommalla kummalla puolella vatsaa, kun kierto on siinä vaiheessa. Olen jopa laskenut kalenterista siinä vaiheessa, kun menkat tulee, että onko kipu sattunut just sille päivälle, jolloin oletettu ovulaatio olisi ollut. Tässä kuussa kipu tuntui tismalleen 14pv ennen menkkojen alkua.
Nooh.. kuten sanottu.. pelkkää matematiikkaa tää on. Mikä on totuus, se on toinen juttu.
Varmaan se kaikilla on ne ekat pettymykset pahimmat, muistan kyllä, kaikkihan olettaa että tärppää nopeesti ja ikävä tajuta ettei se ehkä käykään niin helposti. Nyt aattelee että miten sitä saattokaan olla niin tyhmä sillon alkuun että kuvitteli suunnilleen heti olevansa raskaana...
Nykyään sitä jo tietää aika varmaks viikkoo ennen ettei tarvi oottaa mitään muuta ku menkkoja ja vituttaahan se edelleen joka kerta kun se loppukin toivo menee ku alkaa vuotaa.. mutta usko tai älä, siihen on jo tavallaan turtunu tän vuoden aikana, niitä osaa jo odottaa eikä toivo enää liikoja.. ja pakkohan se on, ei kai oo hirveesti vaihtoehtoja, vaikka välillä tuntuu että ei todellaka jaksais enää yksiäkä menkkoja ja että okei - LUOVUTAN!! Ja sit taas huomaa kuitenki kyttäävänsä sinne parin viikon päähä ja koittaa ajottaa useempia yhdyntöjä just siihe..
Huomaa kyllä ittessään että kyllähän tää jossain määrin elämää rajottaa, esim. on alkanu viimesen puolen vuoden aikana myös vältteleen paikkoja jossa saattaa nähdä paljo vauvoja tai pallomahoja...koittaa siis välttää tilanteita josta saa vaan katkeruutta ja pahan mielen.
Parin viikon päästä on lääkäri ja odotan enää vaan että saan vihdoin tietää mikä tässä on vikana. Meneepä asia edes jollain lailla eteenpäin että loppuis tää helvetilline epätietosuus.
Sitä kun oikein toivoo niin alkaa jopa toivoa, että menkoissakin on kyse vaan kiinnitysvuodosta!! Vaikka sitä lähestulkoon vuotaa kuiviin! =) Nyt alkaa jo nähdä komiikkaakin tässä eli ei hätä suuri ole.
Uskon, että teillekin se vauva vielä tulee. Eräskin hyvä ystävä n. kk sitten synnytti terveen tyttövauvan ja yli vuoden se raskautuminen kesti. Lopulta ei edes ollut isosta asiasta kyse, vaan pieni lääkekuuri ja homma oli sitä myöten selvä. Jaksa siis pitää toivo yllä. Voihan olla, että siitä äitiydestä osaa sitten nauttia sitäkin enemmän, mitä kauemmin sitä on joutunut odottamaan.
meillä on yritetty nyt 10kk. tuttavilla takana 3 vuotta. ekat epäonnistuneet kuukaudet olivat tosiaan pahimmat. nyt alkaa jo olla tottunut ettei ole raskaana. 6 kuukauden jälkeen kävi jopa niin, että tein 2 kpl kaupan raskaustestejä, jotka näyttivät positiivista, totuus oli kuitenkin toinen kun terveyskeskuksessa tehtiin testi. ja ne kaksi punaista viivaa näkyivät selkeästi miehenikin mielestä. en ole ikinä kuullut että testit näyttäisivät oikein tehtynä väärää positiivista tulosta, negatiivisia kyllä. nyt on sekin nähty. :(
Onnea yritykseen, toivottavasti tärppää pian :)
eipä ole kivaa ollut teilläkään, jos vielä 2 positiivista ootte tehneet ja sit pudotus todellisuuteen. Voi sitä parun määrää tuossa vaiheessa!!! Sama homma heillä, jotka saa keskenmenon. Ihmisellä on kumminki yleensä tapana innostua jo tuos vaihees!
Kiitos tuesta! Mieli on jo paljon parempi ja itsekin on ajatellut asiaa taas realistisesti. Tärkeintä on muuttaa asennetta siten, että turha yritys pois.. antaa sen tapahtua sitten kun on oikea hetki. Luulen, että pettymys on suurin just sillon, jos liikaa yrittää! Toiveet kasvaa niin isoksi.
Tämä vauvakuume vaan on sellainen tauti, ettei siihen tahdo järkeily tuoda helpotusta. =)
Jatketaan kokemusten vaihtoa ja uskotaan siihen, että jossain vaiheessa tulee iloistakin kerrottavaa.
niin kuin joku jo mainitsikin, raskaus on uskomattoman monimutkainen tapahtuma ja monessa kohdassa voi mennä vikaan. Itse yritystä kohta kaksi vuotta takana ja aikamoinen tuskien taival on tie ollut. Tiedän, että ensimetrien aikana pettymys on valtava, eikä meinaa kärsivällisyys riittää. Se, että tod. näk. ovuloit on jo paljon, itsellä lääkkeillä ovuloin juuri ensimmäistä kertaa kuukausiin. Me ollaan jo hoidoissa. Kestettävä on.
Tsemiä teille!
meillä on ollut yritystä viime vuoden elokuusta saakka eikä vaan vauvaa kuulu. varsinkin alkuun tuntu just samalta kun sulla, et miks miks ja itku pääsi... sitä pettymyksen määrää ei voi sanoin kuvailla.. mutta edelleen uskon että kyllä se sieltä vielä tulee... nyt on alkanu oleen toisaalta helpompi olla, ettei menkkojen alku oo enää itkun paikka..mutta se itkunpaikka on nyt muuten vaan kun tutut kertoo omia vauvauutisiaan.. mutta koita vaan jaksaa, te ootte kuitenkin vasta ihan alussa! kun sais ajatukset muualle niin ei ois menkat ainakaan stressin takia myöhässä..
6 kertaa ollaan jo petytty. Parin viikon sisään seuraava pettymys. Veikkaan pettymystä, enää ei oikein taho uskoa tärppiin vaikka toivo elää silti. Ristiriitaista...
Pientä toivoa antaa se, että omat vanhemmatki joutu 9 kk odottaan ennen ku tärppäs eka. Hedelmällisiähän ovat sitten kuitenki olleet kun 11 lasta saaneet. Munkaan suvussa ei ole hedelmättömyyttä, päinvastoin todellakin.
Välistä pelottaa vaan niin hemmetisti, että olenko minä sitten eka suvussa joka ei saa lapsia. :/
Miehen suvusta en tiedäkään, ainaki hänen siskot on saanu lapsia (vahingossakin) mutta hänen veljillään ei vielä lapsia ole (ei varmaan oo kyllä yrittänykään), jos näillä asioilla nyt sitten mitään merkitystä on hedelmällisyyden suhteen.
Meillä kuitenki veikkaan että se olen minä jolla ongelma on jos kummallakaan. Kun nuo kierrot on mitä on...
Tämä nyt lähti vähän rönsyileen..pistetään väsymyksen piikkiin.
Aina niistä pettymyksistä yli pääsee, vaikka eka päivä on K A M A L A. Viikon päästä ei tartte enää asiaa märistä...silloin jo uus toivo elää. Kai.
alku kaikista hankalimpaa. nyt tähän on jo tottunut. silti, v...ttaa!
Surusasi en halua vähätellä yhtään mutta eikö sinunkin mielestä ole turhan epärealistista odottaa raskauden alkavan heti ensimmäisellä yrityksellä?
Suurin osa tulee raskaaksi ensimmäisen vuoden aikana. Jä näistä vielä suurempi osa ensimmäisen puolen vuoden sisään. On tottakai ihmisiäkin jotka tulee raskaaksi heti mutta siinä on jo uskomaton sattuma.
Niin monta asiaa voi mennä pieleen. Et edes välttämättä ovuloi joka kuukausi. Naisella voi jäädä vuodessa ovulaatio parikin kertaa väliin. Testaile tikulla.
Me kerittiin yrittää luomuna 4 v 6 kk. En kyllä muistaakseni ensimmäiseten enkä toisienkaan menkkojen jälkeen itkenyt silmiä päästäni. Ei se ole ollenkaan realistista ajatella että kaikki tapahtuisi heti. Hoitoihin pääsimme ja nyt odotellaan vauvaa. Jokainen kokee kaiken niin eritavalla. En vähättele tuntojasi yhtään mutta mieti nyt, se oli ENSIMMÄINEN yritys.
Ei millään pahalla mutta tuntuu hirveälle ajatella teidän lapsen yritystä miehesi ja sinun kantilta. Vähän nyt malttia peliin. Teette lapsen yrittämisestä toisillenne todella hermoja raastavaksi asiaksi jos heti alkujaan se tuollaista on.
Mutta koko sydämestäni toivon teillä lapsilykkyä. Nauttikaa keväästä ja nauttikaa toisistanne. Ei se yrittäminen hassumpaa puuhaa ole =)