Sen suuremmin edellisiä keskusteluita lukematta (siellä voisi ollakin aiheesta asiaa) kysyn, että mitenkä te oikeasti pärjäätte taloudellisesti? Meillä on jo omia lapsia ennestään, ja harkitsemme nyt sijaislasta. Kuitenkin, sosiaaliviranomaisten toive on omasta työstä pois jääminen mieluiten vuodeksi. Sijaislapsesta saisimme n. 400e kuukaudessa, mutta eihän se kata edes perheemme ruokalaskua. Käyttekö siis töissä, esim. puolikkaana vai onko teillä niin rikkaat miehet? Vastailkaa, kiitos. Pohdituttaa tämä asia minua nyt kovasti.
Sijaisvanhemmat, miten pärjäätte?
Sijaisvanhemmaksiko?
904069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Lapsesta maksetaan hoito- ja kulukorvaus sekä lapsilisä. Hoidettavan lapsen korvausten EI TULEKAAN KATTAA perheenne ruokalaskua vaan hänen kulujaan ja lisäksi saatte hoitokorvauksen HOITOTYÖSTÄ. Sijaisvanhemmuus ei ole esteenä työssäkäymiseen, mutta tämä kotona olemis suositus on varmaankin siksi, että lapsi kotiutuisi paremmin perheeseenne. Hänellä voi myös olla vaikea tausta ja tunne-elämä ihan romuna. Silloin lapsen tukeminen kotona olevan vanhemman toimesta on tärkeää ja mahdollistaa paremman kasvualusta tulevia varten.
Tarkista perhehoitoliiton sivustolta mitkä ovat nykyiset hoitotaksa suositukset. Jos rahaa ei tule tarpeeksi, eikä sillä selviä miksi ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Asiaa kannattaa miettiä tarkkaan, mikä on elämässä tärkeää ja mihin haluaa panostaa.
Minulla on tosi pienet hoitokorvaukset, olen ollut sijari jo vuosia mutta selviän kun kulutkin ovat hyvin pienet ja asumme vaatimattomasti.
On väärin antaa lapsi köyhiin ja puutteessa eläviin perheisiin, jolloin paljon kärsinyt lapsi joutuu henkisen puutteellisuuden lisäksi myös elämään taloudellisessa puutteessa. Ei lapsia perhesiin, joissa pihdataan ja joudutaan laskemaan joka sentti. Sijaislapset ovat oikeutettuja aneelliseen hyvään. Heiltä on jo niin paljon viety, että pelkät lämpimät puheet eivät riitä alkuunkaan.
tota minäkin olen miettinyt, että mikä saa biot vaatimaan, ettei perheelle saisi maksaa mitään, vaikka siellä on sijoitettuna heidän oma lapsensa.
Miksi haluavat, että lapsi joutuisi kaiken muun lisäksi kärsimään vielä eriarvoisuutta sijariperheen köyhyyden takia. Miksi halutaan, että pitäisi yrittää elää pelkällä ilmaisella sijarirakkaudella?
Miksi ei voida suoda kunnon korvauksia lapsen kuluihin ja myös hyvästä hoidosta hyvä korvaus.
Usein tuntuu, että aivan sama kuka heidän lapsiaan hoitaa, kunhan hoitaa ilmaseksi. Ei kovin korkealle omaa lasta noteerata.
Aivan turha kuvitella, että todella varakkaat ihmiset haluavat panostaa rahansa ja aikansa toisten lasten hoitamiseen. Useimmat rikkaista on hyvin itsekkäitä ja tarkkoja rahoistaan. Jos jakelisivat rahansa pois, niin eivät rikkaita olisikaan. Sitäpaitsi ei Suomessa edes ole niin paljon rikkaita, että voisivat tyydyttää sij.vanhempien tarpeen. Pitäisi olla vähän realismia myös noissa biojen vaatimuksissa.
En tiedä kuka olet ja mistä kotoisin, eikä sillä ole väliäkään. Tiedän että raha ei ihmistä ole vielä koskaan täydellisesti onnistunut pelastamaan. Se helpottaa kyllä, mutta ketään se ei täydellisen onnelliseksi kai oo vielä tehny. Aina jää jotain puuttumaan.....oisko äidin rakkaus jota lapsi ei ymmärrä rahalla lähtee vaatimaan. Paljonko maksaa että sinä putoisit noilla hajanaisilla lausunnoillas näiltä sivuilta?
Olemme yhtä mieltä tästä asiasta, äidinrakkaus jää puuttumaan kotinsa ulkopuolelle sijoitetun lapsen elämästä, oli sijoitus sitten aiheellinen tai aiheeton. Aiheettomassa sijoituksessa väkivaltaisesti estetään äidinrakkaus lapselta. Aiheellisessa sijoituksessa taas estetään lasta saamasta äitiä adoption kautta.
Sijoitus puoltaa paikkaansa ainoastaan väliaikaisena toimena, kun äiti/isä ja lapsen oma suku on tapaturman tms. johdosta väliaikaisesti estynyt hoitamasta lasta. Siksi sijaisten pitääkin suhtautua lapseen ammattitaitoisesti eikä tunteella.
Jos lapsi ei jostain syystä asu biologisten vanhempien luona niin sinun mielestäsikö hän ei tarvitse muilta ihmisiltä rakkautta?
Onneksi en itse ole noin kylmä ihminen, oikein kylmänväreitä meni kun tajusin tunteettomuutesi.
Meillä on ollut sijoitettu vauvasta, äitinsä ei suostunut adoptioon. Ei tulisi mieleenkään suhtautua tähän lapseen "ammattitaitoisesti", vaan juuri rakastaen aivan kuin omaani. Tältä lapselta ei ole äidinrakkautta puuttunut, vaikkei sitä ole biologiselta äidiltään saanutkaan.
Miten muka äidin rakkaus jäisi sijoitetulta puuttumaan? Hei halloo,,, bioäiti puuttuu lapsen arjesta, mutta onhan hänellä sijaisPERHE. Eikö mielestäsi sijaisäiti SAA RAKASTAA HOIDETTAVAA ja antaa SIJAISÄIDIN RAKKAUTTA. Onko se jotenkin vähempiarvoista kuin bioäidin rakkaus? Minä en mitenkään voisi alkaa suhtautua lapsiin kuin ASIAKKAISIIN. Sitäkö ajat takaa? Ei lapsi pysty rakastamaan bioja, ettei myös sijaisperheessä saa rakkautta ja mallia sekä tukea. Kirjoitan kokemustani lapsesta, jota olen hoitanut vauvasta asti ja jolla oli jo vauvana perusturvallisuus järkkynyt pahasti. Nykyään hän rakastaa biojaan sydämestään ja samaa lämpöä ja rakkautta saavat myös sijarit.
Vaikka hoitokorvaus on pieni, ei meidän perheeseen sijoitetuilta ole koskaan mitään puuttunut. Oma lapsi on ollut maailmalla jo vuosia, lasten hyvinvointi on pääasia. Asumme vaatimattomasti, joten isot asuntolainat eivät ole rasitteena. Käytän paljon kirpputoria ostan ja myyn, tuunaan vaatteita jne. Lapsille ostan pääosan vaatteista kuitenkin uutena. Säästän lähinnä omissa kustannuksissa.
Raha ei todellakaan pelasta ketään, eikä tavaralla voi koskaan korvata lapsuuden traumoja. Rakkaudella kylläkin, hyvällä hoidolla ja huolenpidolla sekä arvostuksella ja kunnioituksella, lasta, hänen bioperhettään ja sukuaan kohtaan. (myönnän ettei se aina ole helppoa, mutta täysin mahdollista).
oletpa sinä tunteeton ihminen vai tahallasiko ärsytät meitä lukijoita.Totta kai sijaislasta pitää ja saa rakastaa. Miltä nyt pienestä ihmisestä tuntuu, jos omia lapsia pidetään hyvänä ja sijoitettua ei.Hellyyttä ja rakkautta ei voi liikaa antaa.
Kysyt "vanha sijari" onko sijaisäidin antama rakkaus jotenkin vähempiarvoista kuin bioäidin rakkaus. Kyllä on, se on saamasi palkkion ja kulukorvausten verran vähempiarvoista ainakin, ja sitten siitä puuttuu juridisen sitoutumisen puutteen vuoksi pysyyden takeet ja tunne. Sinun ja lapsen yhteinen taivalhan ei ole lainkaan teidän vaan viranomaisten päätettävissä ja se saattaa katketa kuin kanan lento sossutantan tai lastensuojelupolitiikan vaihtuessa tai kunnan rahansäästöön. Kaiken kukkuraksi lapsi voi vielä tuntea olevansa kiitollisuudenvelassa sijaisperheelle. Siksi lapsen väliaikainen sijoitus pitää nähdä lähinnä asiakassuhteena tai potilassuhteeseen verrattavana. Pitkäaikaisia sijoituksiahan ei pitäisi juurikaan olla edes, huostaanoton tarkoitus on väliaikaisuus, ei pysyvä huostaanotto varsinkaan vauvojen kohdalla, koska on ilmeistä ja inhimillistä, että vauvoihin kiintyy kuin omaansa. Siksi vauvoille, jotka ovat tulleet vanhempiensa hylkäämiksi, kaltoinkohtelemiksi tai heittellejättämäksi pitääkin vanhempien rikoksen tutkinnan ja tuomion seurauksena sijaiskodin sijasta antaa ihan oma adoptioäiti ja -isä. Vauva on sen ansainnut.
Vanha sijari, kirjoitat, että lapsi ei pysty rakastamaan bioja, ellei myös sijaisperheessä saa rakkautta ja maillia sekä tukea mainiten esimerkkinä oman kokemuksensi lapsesta, jota olit hoitanut vauvasta asti ja jolla oli jo vauvana perusturvallisuus järkkynyt pahasti. MIKSI NÄIN KOHDELLUN LAPSEN PITÄISI RAKASTAA BIOVANHEMPIAAN. Tuollaisen kohtalon kokeneella lapsella on täysi oikeus olla rakastamatta biojaan, ei lapsi ole mikään rakkauden jakokone, joka pitää manipuloida rakastamaan jokasorkkaa, häntä vastaan rikkoneita bioja, ventovieraita sijareita, näiden sukuja varmaan kans, kas kun ei opettajia ja koulun keittäjiä ja bussikuskejakin.
Noilla teeseillä ei lasta kyllä kunnioiteta tippaakaan vanha sijari.
äippä, olet väärässä sanoessasi, että hellyyttä ja rakkautta ei voi liikaa antaa vieraalle lapselle. Nyt meni metsään. Vieraalla lapsella on oikeus koskemattomuuteen ja etäisyyteen, puhut erittäin tunkelevaan tyyliin ja toivon, että ymmärrät kunnioittaa vieraan lapsen herkkää emotionaalista puolta rakkaudentulvassasi.
ettei lapsi saa keltään rakkautta, jollei se tule biovanhemmilta?
Sääli orpoja ja huostaanotettuja lapsia jos moni muukin ajattelisi tavallasi. Toivottavasti kukaan muu ei ajattele noin sydämettömästi.
Epäiletkö adoptioäitien rakkautta vai?
vauva kokee olonsa turvalliseksi sylissä. Pitäisikö vauvaa pitää ainoastaan esim. sitterissä siksi, että "et nyt satu olemaan minun biologinen lapseni"?
Sitähän täällä yritetään sinulle rautalangasta vääntää, että toistenkin lasta voi rakastaa.
En epäile sijaisvanhempienkaan kykyä rakastaa.
No vastaan näin. Rakastatko kaikkia pieniä lapsia, jotka satut syliin kappaamaan? Ei, rakastat vaan sitä, josta saat palkkion.
väärässä.Totta kai jos lapsi ei halua hellyyttä ja syliä niin ok.Mutta meillä 8 vuotias sijaispoika istua naksahtaa syliin ja pyytää, että rapsutusta ja painaa päänsä syliin.Pitäsikö minun olla niin kuin sinä Helinä taidat olla ja ajaa lapsi pois?Järki taas mukaan noihin juttuihin.Ja vastaappa suoraan mitä itse tekisit jos vieras lapsi tulisi syliin ja haluaisi paijausta, ajatko pois?
äreällä tuulella Helinä?Hellyyttä kyllä riittää vaikka en noita ropoja saisikaan.Kyllä ne rahat Helinä hyvä menee ruokaan ja muihin kuluihin.Ei sitä hellyyttä voi ostaa.Ja rakkautta on monenlaista, jos sit ymmärrät tai haluat ymmärtää!
Ainakin noinkin ison kuin 8-vuotiaan ventovieraan pojan kohdalla epäröisin.
Tässä ketjussa kuitenkin olemme puhuneet vain ja ainoastaan äidinrakkaudesta.
onko se väärin?Vai teenkö väärin sinusta,kun pikku mies haluaa syliin, eikö saa ottaa?Onko liian iso poika?Älytöntä jos on niin sinusta.Taidat olla todella outo!Eipä sinusta olisikaan sijaisvanhemmaksi.
En ole kohdannut 8-vuotiasta poikaa, joka tunkisi vieraan tädin syliin ja pyytäisi paijaamaan. Sorry.
sinulla on vielä näkemättä ja kokematta.Jospa tämä lapsi ei ole omalta äidiltään sitä syliä saanut.Onko syliin tuloon joku ikäraja?Niin kuin kaks vuotiaasta ylös päin ei voi tulla syliin vai?
En mitenkään pysty ymmärtämään ajatusmaailmaasi. En sitä yritäkään. En rakasta meille sijoitettua lasta palkkion ja kulukorvauksen verran, olisin heti valmis adoptioon mutta se ei ole mahdollista. Kiitollisuuden velkaa ei kukaan meille ole.
Kaltoin kohtelusta huolimatta lapsella on oikeus rakastaa biovanhempiaan ja luoda heihin toimiva yhteys. Tuen ja kannustan tätä suhdetta koko HOITOPALKKION JA KULUKORVAUKSEN määrän mukaan. Mitä ajat takaa??? Perustele nyt ihmeessä vielä???
Miten lapsi joka on ollut perheemme jäsen vuosikausia on joku vieras poika ja sylini hänelle vieraan "tädin syli". Hakeudu hoitoon ihminen!!! Missä ominaisuudessa tänne kirjoitat, oletko bioäiti jonka lapsi on huostaanotetttu ja kirjoitat katketuuttasi. Vai oletko trolli joka vaan haluaa lietsoa pahaa mieltä ja kiusata.
että yrität tuolla sanoa, että jos vanhemmat ovat kohdelleet huonosti lastaan, niin heiltä pitää viedä oikeudet lapseen ja lapsi annetaan adoptioon, vaikka vastoin vanhempien tahtoa?
Vauvojen kohdalla se varmaan olisikin ihanteellinen ratkaisu, jos siihen lainsäädännöllä päästäisi.
Aivan varmasti kaikki vauvat saisivat heti adoptiovanhemmat.
Kaiken lainen epävarmuus lasten elämästä sitä kautta poistuisi. Siinä olisi todella järkeä.
Luulen, että sijarien on mahdotonta ajatella vauvaa muutoin kuin lähes omanaan. Kun lapsen vauvasta asti hoitaa, niin kiintymys on varmasti aivan ainutlaatuista ja myös molemminpuolista. Eihän lapsi edes tiedä muusta kuin sij.vanhemmistaan. Siksi myös adoptiovanhemmat luonnollisesti haluavat lapsen jo vauvana.
Jos lapsen biologiset vanhemmat eivät lapsestaan ja torjuvat lapsensa niin he eivät saisi kieltäytyä adoptiosta. Koko lapsuuden aikaisissa sijoituksissa vauvasta aikuisikään ei ole mitään järkeä.
Kyllä, sitä yritin sanoa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koska kyseessä on perusoikeuksiin kajoava toimenpide ja lapsi on joutunut kaltoin kohdeltuna rikoksen kohteeksi vanhempiensa taholta, niin juttu pitää tutkia ammattitaitoisten poliisejen toimesta huhujen ja maallikoiden ilmiantojen sijaan ja tuomio adoptiosta tulee antaa käräjäoikeudessa. Tällöin epäilyksen alaiset vanhemmatkin ja heidän lapsensa saisivat oikeudenmukaisen kohtelun riippumattomassa tuomioistuimessa.
Helinä on joko päästään pimee tai pahasti siipen saanut bio, joka on menettänyt lapsensa eikä muuten pysty asiaa käsittelemään kuin meitä sijareita mollaamalla. Sydäntä ja rakkautta pitää olla omille ja näille sijoitetuille lapsille.
Olet totaalisen väärässä, tämän asian TIEDÄN.
On aivan eri asia ottaa joku vieras lapsi syliinsä tai kotiinsa asumaan. Eihän kukaan rakasta sormia napsauttamalla ketään. Kuitenkin hoidan tätä sijoitettua ja rakastan häntä, rakkaus kasvaa vähitellen.
Rakastan myös sisarusteni ja ystävieni lapsia, he ovat minulle läheisiä. Toisia enemmän ja toisia vähemmän. Olen heitäkin hoitanut, ihan ilman palkkaa tai palkkiota.
Jos meille sijoitettu lapsi lähtisi takaisin biokotiin, ei minun rakkauteni siihen loppuisi kuten kävisi palkkiolle. Kun et asiasta mitään tiedä, kerron sinulle, että olisimme valmiit adoptoimaan tämän lapsen koska tahansa.
Sinun vastauksesi oli ala-arvoinen, ei minun kysymykseni.
Tottakai miten vanha tahansa voi hakeutua esim. katastrofitilanteessa shokissa ollessaan vieraan ihmisen, pelastajan tai kohtalotoverin, syleilyyn lohtua saamaan. Tilannekohtaista sanoisin. Mietin vaan, että mitä siellä 8-vuotiaalle on tapahtunut kun hän kaipaa syliin ja pyytää paijaamaan. Onko ehkä omaa äitiä ikävä. Eihän sijaislapsi oman äidin syliin pääse, kun kerran asuu muualla.
Eikö teille tule voimaton olo noissa tilanteissa. Ikävää jos hermostuitte vastaukseeni, kun minulta kysyttiin mitä tekisin, jos vieras lapsi hakeutuisi syliini ja pyytäisi paijaamaan. Ei pidä kysyä, jos ei ole valmis kuulemaan vastausta. Jos lapsi olisi shokissa tai pelästynyt, tottakai hänet ottaisin syliin samoin kuin samassa tilassa olevan aikuisenkin.
Jos ajatellaan tavallista arkea, niin kestää varmaan pitkän aikaa, ennenkuin 8-vuotias lapsi hakeutuisi ennestään tuntemattoman tädin syliin. Jos pidetään mielessä sijoituksen tavoite, eli lapsen palaamista takaisin kotiinsa, niin lapsi normaalisti varmaan ehtisi jo kotiutua ennen tuonkaltaisen sylikiintymyssuhteen syntymistä sijaistätiin. Normaalistihan tuonikäiset pojat kavahtavat täti-ihmisten kosketusta, sylistä ja paijauksista nyt puhumattakaan. Siellä ei taida olla asiat nyt pojalla kunnossa.
lukekaas uudestaan ketjun kysymykset ja vastukset Hellun kanssa.
Hän vastasi kysymykseen, joka meni suunnilleen näin: ajaisitko sinä lapsen pois, jos 8-vuotias lapsi pyrkisi syliisi.
Hellu vastasi, että hänestä olisi outoa, jos 8-vuotias vieras poika pyrkisi hänen, tuntemattoman syliin. Hän ei sanonut, että sij.äiti on vieras, vaan hän itse olisi lapselle vieras.
Hellu taas ei ilmeisesti heti tajunnut, että kyseessä oleva poika oli jo monta vuotta asunut perheessä, joten hänen käytöksessään ei ole mitään outoa, jos pyrkii sij.vanhempien syliin. Kyllä 8-vuotiaalle voi vielä hyvin tulla hellyyspuuskia ja on hyvän merkki jos lapsi uskaltaa tulla hellyyden tarpeeseensa sijareilta sitä hakemaan.
Siinä ei tosiaankaan ole mitään pielessä päin vastoin. Se kertoo avoimista ja luottamuksellisista väleistä perheen sisällä.
kumma että onnistuvatkin noin sähläämään nä'mä lastemme suojelu asiat!
ja vaikka kuusitoistavuotiaana, itse olen näin tehnyt lasten koulukodissa työskennellessä, ikävä kyllä sielläkin on oman äidin syli lapsilta riistetty ja vieraan syliin pyrkivät.
ole väittänyt, että lapsi hyyppää sijaisäidin syliin heti kättelyssä, kun tulee perheeseen vaan tietysti,kun on tutustunut perheeseen ja saanut luottamuksen.Nyt taas tehtiin kärpäsestä härkänen.Ja tosiaan niitä hellyden puuskia tulee isommillekin.
että olin ollut vasta pari viikkoa tuossa koulukodisssa, saman olen huomannut lapseni lastenkodissa, että lapset tulisivat syliini josa ottaisin vaan. ovat todella täynnä rakkauden kaipuuta, sydäntäsärkevää! oma lapseni on fyysisen sairauteni ja väsymykseni vuoksi (ja isänsä kiusaamisen takia) huostassa, tiedoksi niille jotka koko ajan kyselevät miten meiltä täydellisiltä bioilta lapset on viety turhaan...mutta itsekin ottaisin lapsen hoitooni mutta taidan ollanyt soskunjen mustalla listalla, oman lapseni huostan takia?
on vaatinut sijareita hoitamaan lastaan?
Ei ilmaiseksi eikä rahasta? Ei varmaan kovin moni. Kyllä minä antaisin lapseni mieluiten hyvään laitokseen kuin huonoon sijaisperheeseen, jos pakko olisi lapsi sijoittaa.
Mikä niitä huonoja sijareita alalle vetää?
Mieti sinäkin Amalia sitä, ennen kuin ihmettelet?
Kyllä minäkin ihmettelen, jos sijareille ei riitä 700 euroa tai siitä ylöspäin korvaukset lapsesta kuussa? Ja käytännössä verotonta tuloa. Turha tulla valehtelemaan, että verot peritään, kun ne palautetaan takaisin. Onkohan sijareissa montakaan rehellistä ihmistä ainakaan tämän palstan valehtelusta päätellen. Minä saan vain 400 e kuussa, mikä on ihan tavallinen luiskahdus. Luuletteko te tosiaan, että toiset eivät osaa lukea ja kirjoittaa?
koska aloit jankata samaa vanhaa soopaa, että sijarit ei saa rakastaa lasta.
HElinä arvosteli, että miksi lapsen pitäisi rakastaa häntä huonosti kohdelleita BIO-vanhempia!
Onko tapasi arvostella Helinää ihan vain nimimerkin vuoksi vai ajatteletko ikinä yhtään, mitä hän kirjoittaa?
sijaripalstalla olla JOSTAIN SYYSTÄ kovin myönteisesti suhtauduttu.
siitä, että sijarit tietää, että se ei läheskään aina ole mitenkään realistista.
On niin monta seikkaa, jotka ovat vaikeuttamassa adoption onnistumista ja mahdollistumista.
Vauvojen kohdalla tilanne on huomattavasti yksinkertaisempaa, siis alle vuoden ikäisten. Luulen, että siitä kaikki ovat yksimielisiä, kunhan vain lakimuutos saataisiin, niin ei ainakaan sijarit sitä vastustaisi.
Isompien kanssa on niin monia asioita mitkä tavallaan nousee esteeksi ja jotka sijarit tunnistaa, niin ei kukaan kauheesti innostu sellaisesta, minkä tietää jo etukäteen hyvin problemaattiseksi.
Luinpa hyvinkin ja suosittelen sinulle samaa.
Lueppa otsikon "Äidinrakkaus jää puuttumaan" alta.
Taisi olla jollakin muulla niitä ymmärrysongelmia...
Heluna puhuu "vieraista sijareista".
Olen Helinän kanssa tismalleen samaa mieltä niin äsken kuin vielä nytkin. Ei minulla yleisesti ottaen ole ollut ymmärtämisvaikeuksia Helinän kirjoituksista, eikä noin selvästi kirjoitetussa suomenkielessä muutenkaan.
onkin hyvä ja helppo lukea.
Itsekin ymmärrän täysin mitä kirjoitetaan, ei ole koskaan ollut kyseisiä ongelmia.
Helinä kirjoitti; "Siksi sijaisten pitääkin suhtautua lapseen ammattitaitoisesti EIKÄ tunteella." (Rakkaus=tunne)
Voiko tuota todellakaan selvemmin sanoa? Aika helppo ymmärrettäväkin monelle.
Sitähän tuossa jo aiemminkin sanoin, että on todella ikävää huomata kuinka tunteettomia ihmisiä on olemassa.
Saat toki pitää kantasi, minä pysyn omassani ja rakastan edelleen meille sijoitettua lasta.
Ensimmäisen sijoitetun meille tullessa oli meillä neljä biologista lasta ja sijoitettu oli vauva. Mieheni on ns. suurituloinen ja asumme vuokralla, joten lainaa on ollut vain autoista, joita on tarvittu 2 (asumme maaseudulla taajamassa, josta bussiyhteydet olemattomat)- toisella mies kulkee töissä ja toisella minä hoidan juoksevat asiat (kaupassa käynnit, lasten harrastus-, terapia- yms. kuljetukset jne.).
Taloudellisesti tulemme nykyään toimeen hyvin, koska vanhimmat biologiset lapsemme ovat jo aikuisia ja meillä on kolme sijoitettua, joista kaksi ns. erityistä hoitoa ja huolenpitoa vaativia l. hoitopalkkioita saan 1895€/kk -verot, joka on kylläkin n. 300 €/kk vähemmän, kuin mitä saisin palkkatyössä omalla alallani.
Olemmekin ostaneet itsellemme eläkepäiviä ajatellen kerrostaloasunnon, jota maksamme seuraavat 13 vuotta - niin paljoa emme uskaltaneet lainaa ottaa, että olisimme hankkineet nykyiseen perhekokoon sopivan omistusasunnon, vaan jatkamme vuokralla tässä suuressa talossa kunnes lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
Lapsista maksettavat kulukorvaukset ovat alimmat mahdolliset, joten osa perheemme tuloista käytetään näiden sijoitetujen lasten elämiseen, tyttäreni onkin todennut, että hän harrastaa eläimiä ja äiti lapsia ja harrastukset maksavat.
Lopuksi siis on todettava, että jos perheeseenne sijoitetaan yksi lapsi, ei hoitopalkkio korvaa menetettyä palkkatuloa - jos sijaisvanhemmuutta haluatte, niin kannattaa neuvotella ensin sellaiset taloudelliset ehdot, joilla hommaan kannattaa ryhtyä ajamatta perhettään taloudelliseen ahdinkoon. Monet kunnat ovat kyllä jo tehneet niin, että lapsen tullessa maksetaan perheelle tukea esim. maksamalla käynnistämiskorvaus täysimääräisenä (2485,66€) ja/tai maksamalla korotettua hoitopalkkiota ensimmäiset 6-12kk, myöskin alle 3-vuotiaasta saatetaan maksaa hoitopalkkio kaksinkertaisena.
järjetöntä! perheeseemn jossa neljä lasta ennestään! täystorveloa! Knnattaisi ennemmin maksaa tuo summa äidille eettä hän jaksaisi hoitaa lapsensa eikä tarvittsisi turvautua sijaishuostoon!
Taloudellisista vaikuksista ei ollut kysymys meille ensimmäisenä sijoitukseen tulleen lapsen äidillä - päinvastoin rahaa riitti jopa hankkia kavereillekin aineita, mutta lasta ei kyennyt hoitamaan ja huostaanottokin tehtiin aivan viime hetkellä ennen lapsen menehtymistä.
Miksi lasta ei saisi sijoittaa perheeseen jossa on neljä lasta, joista yksi alle kouluikäinen ?
IHAN KAIKKIIN muihin ihmisiin!
Siis sinuunkin.
Minä en ole yleisesti puhunut mistään asiasta, olen vain kertonut tilanteesta meidän perheessämme ja meille sijoitettujen lasten huostaanottojen syistä.
En puutu millään tavalla siihen, että mahdollisesti jossain on joku biologinen äiti, joka ei ole saanut tarvitsemaansa taloudellista tukea ja jolta on huostaanotettu lapsi, koska en sellaisia äitejä tai lapsia tunne (mikä ei luonnollisestikaan tarkoita etteikö heitä olisi olemassa).
En myöskään väitä, että kaikki nelilapsiset perheet olisivat hyviä sijaisperheitä, mutta omassa perheessäni ei ole ollut "vikaa", siksi että meillä sattui olemaan neljä biologista lasta, kun meille sijoitettiin ensimmäinen lapsi.
työstä pois kun ensimmäinen sijoitettu tuli meille, nykyään heitä on 2. Omat lapsemme olivat kaikki jo koulu-ikäisiä.
Olin siis työ-elämässä ja "vaihdoin" palkkani palkkioon, joka oli alle neljänneksen palkastani. Jos olisimme ajatelleet rahaa, emme olisi tähän lähteneet. Kulukorvauksestakin suurin osa menee poltto-aineisiin. Reiluako?
Tämän mahdollisti miehen hyvä palkka. Harmittaakin välillä kun täällä on kirjoituksia, että teemme tätä vain rahasta. Jos näin olisi niin ainakin meidän kannattaisi sijoitetut lapset pakata välittömästi junaan.
Starttirahaa saimme 500€/lapsi. Sillä sai juuri muistaakseni vaunut, kaikki muu jäikin meidän ostettavaksemme; turvaistuin, vaatteet, huonekalut, lelut yms.
Mutta tiesitkö äitiä leikkivä sijari tämän totuuden?
Pikku zorrot, pikku prinsessat
aikuisiksi kohta varttuvat.
Ne kostaa, ne kostaa
ei rakkautta voi ostaa!
eli vanhemmilleen ne kostaa ja miksi, just siksi kun sinä itse et pystynyt vastaamman heistä! Vaikka ne "rakastaa aina vanhempiaan" ne vihaa niitä, kun ne eivät pystyneet antamaan sitä mitä vieras syli lopulta antoi!
Sinä se jaksat ottaa ns. tyhjää kantaa täällä aina!
Tekis mieli sanoa vaikka mitä, mutta enpä viitsi, kun nämä pienet/isot lapseni ovat aina rakkaampia mulle kuin olivat sulle, ikinä!
Eihän ne voi sun mieltä ns. loukata, vaikka ne meille kertoo minkälaisia vanhempia olitte!
Että sää kehtaat valittaa jatkuvasti, vuosista toiseen, olisit toiminut aikoinaan esimerkillisesti, ei tarvisi valittaa.....
Juu, nyt kun luin ketjua uudelleen läpi, Hellun ajatus kirkastui. Ajamasi malli on käytössä Yhdysvalloissa, eli lapsi sijoitetaan TILAPÄISESTI kriisitilanteessa tilapäishoitoon. Jos vanhemmat eivät pysty tietyn ajan kuluessa saamaan asioitaan kuntoon niin, että lapsi voi palata bioperheeseen, hänet adoptoidaan ja vanhemmat menettävät oikeutensa lapseen lopullisesti.
Olisi ihan hyvä malli tänne meillekin, ehkä moni biovanhempi ryhdistäytyisi huomattavasti paremmin ja lapsen mahdollisuus palata kotiin toteutuisi. Nyt tällä pitkien sijoitusten mallilla, tavallaan hyysätään bioja ja he saavat leikkiä vanhempia silloin kun se sovitusti heille mahdollistetaan. Kuitenkin näissä "tapaamisissa" eletään yleensä juhlahetkiä lasten kanssa ja todellinen arki on sitten sijaisperheessä. Lasten kuskataan edestakaisin "vanhempien edun nimissä" vaikka lapsen etu ei ehkä olekaan kiintyä biohin ja tavata heitä.
Minulle ristiriita on juuri ollut sijarin velvollisuus, ylläpitää "lapselle tärkeitä ihmissuhteita" joihin lasketaan myös lastaan huonosti kohdellut biovanhempi. Jos lapsi olisi meille adoptoitu ei tätä ristiriitaa olisi eikä edestakaisin raahaamista. Hyvä yhteistyö biojen kanssa ja sen tajuaminen, että kaikki eivät ole yhtä vahvoja auttaa toimimaan ohjeistuksen mukaisesti. Samalla bio joka aikanaan teki väärin saa mahdollisuuden "hyvittää" tekoaan lapselleen ja rakastaa häntä niillä eväillä ja keinoilla joita hänellä on.
Asiolla on puolensa kun niitä syvällisesti pohtii. Silti tämän vanhan sijarimuorin sydän on täynnä kiintymystä ja rakkautta varsinkin vauvana taloon tullutta pientä lasta kohtaan. Eikä se häviä kunnes tämä muori on poissa, sitä ei voi mitata rahassa.
Kaikkea hyvää kaikille sijareille, biolle ja muillekin.
Vauvasijoituksessa on vakava ongelma, että vauva voidaan sijoittaa perheeseen, johon ei lain mukaan vauvaa annettaisi adoptioon. Ymmärrättekö, adoptiolakia voidaan tällä tavalla kiertää ja aikuiset, joiden ei katsota olevan soveliaita pikkuvauvan adoptiovanhemmiksi saavatkin sijoituksen avulla kotiinsa vauvan jopa koko vauvan lapsuuden ajaksi. Missä on vauvan oikeudet näissä adoptoimattomien vauvojen koko lapsuuden aikaisissa sijoituksissa, MISSÄ? Vastatkaa M-K Aula, Paunio, ja kaikki korkeasti kunnioitetut lastensuojeluviranomaiset. Vastatkaa HETI.
johon ei voi lain mukaan annettaisi vauvaa adoptioon.
Ei se nyt ihan noin mustavalkoista ole.
Voi olla ja voi olla tai sitten ei.
Sijoittajalla on järjen käyttö sallittu.
Miksi puolustelet vauvojen oikeuksien rikkomista koko lapsuuden ajan? Lopeta heti vesittämästä selvää porsaanreikää lastensuojelulaissamme. Vauvan oikeudet menevät kirkkaasti edelle aikusten oikeuksia sivistysvaltioissa. Nämä eivät ole sijoittajien järjen varaan jätettäviä oikeuksia lainkaan, vaan nämä ovat lasten oikeuksia.
taas. Kyllä vauvoilla pitäisi olla paremmat oikeudet. Miksi äidit saavat aivan liikaa päättää vauvojensa elämästä, vaikka eivätikinä haluaisi olla missään tekemisissä lapsensa kanssa.
Silloin kun olin nuorena, siis kauan, kauan sitten, se oli aikaa ennen aborttilakia, siis olin pientenlasten vast.ottokodissa töissä, niin siellä oli näitä vauvoja, jotka äidit itse toivat sinisellä kantokassilla sinne suoraan laitokselta. siellä oli jatkuvasti yli 15 vauvaa. Kaupunkikaan ei ollut kovin suuri, joten vauvojen määrä oli aika suuri suhteessa asukasmäärään. Silloin ei ollut vielä sij.perhesysteemiä kuten nyt, joten ainut keino päästä pois lastenkodista oli adoptio.
Adoptiolasta odottavia vanhempia olisi ollut jokaiselle vauvalle, mutta äitien oikeus päättää olisi silloinkin voimassa ja äidit eivät allekirjottaneet adoptiopapereita ja laittoivat lapsensa kärsimään vankilaelämää ja vastaamaan omista mokistaan oikein viimosen päälle. Olin siellä joka päivä niin vihainen niille äideille, kun katsoin niitä ihania, toinen toistaan sulosempia vauvoja, joita ei saanut edes hoitaja pitää sylissä (johtajan määräys). Itsekkäät äidit eivät antaneet lapsilleen mahdollisuutta saada minkäänlaista rakkautta hellyyttä. Kyllä pistää vieläkin vihaks kun muistaa. Onneksi, Luojalle kiitos, tuli aborttilaki ja vauvojen tulo loppui.
Nyt ollaan taas uudessa tilanteessa, kun äidit ei välitä huolehtia ehkäisystä ajoissa ja sossujen mukaan nämä hoitotuet mitä lapsista saa ovat houkuttaneet uudenlaiseen lapsitehtailuun. Kun tuet loppuu, niin lapset jää sossujen hoidettaviksi. Näin on mulle kerrottu, tilastojen pohjalta, et turha hyökkäillä mun kimppuun, ei ole minun mielipiteeni. Mielipiteeni on kuitenkin se, että jottain tarttis tehrä ny täs uures tilantees ja Hellun esittämä malli olisi yksi varteenotettava vaihtoehto.
Amerikassa näyttää oleva lisäksi sellanen avoin adoptio myös käytössä, joka olisi myös pistettävä mietintään. Se olisi hyvä varmaan, silloin kun äiti on selvästi vielä aivan liian muori vastaamaan lapsestaan, mutta haluaisi silti pitää jonkunlaista yhteyttä, eli tietää mitä lapselle kuuluu vuosien mittaan. Luulen, että monia erilaisia vaihtoehtoja pitäisi kehitellä rinnakkain. Onhan jokainen tapauskin yksilöllinen.
Allekirjoitan Amalian ja Hellun aatteet,vaan en niin jyrkästi.
Parisuhteen rekisteröiminen ei anna adoptiokelpoisuutta tai 46 vuoden ikä kun vauvasta on kyse ja jopa lihavuus voi olla laillinen este (Kiina).
Nämä nyt tulivat mieleen kun puolustin sossujen järjen käyttöä. Sitäpaitsi sossujen sanavalta on adoptiossakin lainmukainen.
sinä rakastat toisen äidin lasta joka taas rakastaaa omaa äitään... noinhan se menee. tasan eki käy onnen lahjat, kunhan ei nyt vaan lapsi viheisi sinua että olet riistänyt häneltä oman äidin rakkauden...
ollut se hoitaja ja sossu jotka kielsivät pitämästä vauvoja sylissä tai antamasta välittömästi sijaisperheisiin, toivottavasti enää ei toimita noin tökerösti
Jos niin käy, että lapsi myöhemmin vihaa minua KUN OLEN RIISTÄNYT HÄNELTÄ ÄIDIN RAKKAUDEN. Jota en ole tehnyt, hän nimittäin tapaa äitiään säännöllisesti ja saa äidinrakkautta tasaisin välein.
Sitten on kai vaan otettava viha vastaan jos on vielä elävien kirjoissa, kyllä siihen kypsä ihminen pystyy. Ehkä asiat aukeavat sitten aikanaan, jos bioäiti on esim. päihteiden väärinkäyttäjä on hän tunne-elämältään rikkonainen. Väärinkäyttäjä ei myöskään koskaan myönnä tekojaan tai käyttöään, ellei tervehdy ja eheydy. Meidän tapauksessa taitaa paremminkin edessä olla jopa lähiaikoina paljon suurempi menetys, koska parantumista ei ole tapahtunut.
Uskon, että tämä vanhan sijarin rakkaus on ollut ja on edelleen tarpeen.
Rakkaus on ikuista, sanotaan.
adoptiolasta. Silti olemme täysin kykeneviä hoitamaan sijoitettua lasta. Miksi emme olisi, koska olemme huolehtineet omistammekin erittäin hyvin.
Vauvojen oikeus on saada rakastavaa ja hyvää hoitoa. Sen me olemme sijoitetullekin antaneet.
Syy miksi emme saisi adoptiolasta on se, että meillä on biologisia lapsia.
Useimmat adoptiolasta hakevat eivät ole ryhtymässä sijaisvanhemmiksi. Joten en koe, että olisimme tehneet jotain väärää antamalla kodin sitä tarvitsevalle.
Tälläkin palstalla on haukuttu sijaisperheet, joissa ei ole biologisia lapsia(ja toisaalta taas ne perheet, joissa on..). Mitä sitten näille vauvoille tehdään, joita biovanhemmat eivät anna adoptioon, jos heitä ei annettaisi sijoitukseen esim. juuri perheeseen jossa on myös sijaisperheen biolapsia? Mahtaisiko kaikille riittää perheitä, joissa ei ole biologisia lapsia?
kysymys vanhemmista, sen enempää sijais, kuin adoptiokaan, vaan pelkästään vauvojen oikeuksista saada heti pysyvä koti ja vanhemmat. Hellun ehdotuksen mukaan vauvat olisi lain voimalla annettava suoraan adoptioon, jos kerran vanhemmat ovat hylänneet tai kaltoin kohdelleet.
silloin bio-vanhemmat menettäisivät kaikki oikeutensa lapseen ja lapsi saisi pysyvän kodin eikä tarvitsisi olla kaksien vanhempien loukossa, kuten sijaislapset.
Tätä asiaa pitää nyt tarkastella puhtaasti lasten näkökulmasta, mikä pitkällä tähtäimellä on heille edullisinta. Nyt ei kyseenalaisteta kenenkään kykyä rakastaa ja hoitaa, vaan mikä on viimekädessä lapsen paras.
Näitä asioita ei kannata ottaa mitenkään henk.koht. vaan ihan yleisellä tasolla tarkasteluun miten pitäisi yleensä jatkossa menetellä, että lasten oikeudet parhaalla mahdollisella tavalla toteutuisi.
kenen "sairas" kertomuksesta sinä puhut ja missä ja milloin?
Ei kai sulla ole nyt ihan jo laitokset sekasin.
Lastenkodit ei ole sairaaloita, eikä niissä ole sairaskertomuksia.
Koita nyt selvittää omat ajatuksesi ennenkun tulet toisille
puhumaan heidän sairaista kertomuksistaan.
ensin väärin, tuon sairaan, kun en mistään sairaasta itse puhunut. Tarinassani juuri kerroin, ettei silloin ollut vielä sij.perheitä ja siksi adoptio oli ainut vaihtoehto ja siihen äidit eivät suostuneet ja lapset joutu kärsimään. Siksi kai tämä nykyinen sij.perhe systeemi on kehitetty, ette lapsia olisi koko elämäkseen tuomittu laitoksiin.
Tämä mahdollistaa lapsille lähes saman tasoisen elämän kuin adoptiossa, mutta vanhemmat ei menetä lastaan kokonaan. Se on ikäänkuin kahdesta pahasta valittu se pienempi paha, mikä nykyisen lain puitteissa on mahdollista.
kun siellä pässä on täydellinen ja virheetön sijari ja täällä päässä täydellinen ja virheetön bioäiti... rakastettavia olemme!
on sijaishuolto, heti syntymästä saakka niin kauan kuin tarvitaan samalla hoitajalla. Ongelman ydin ja näiden keskustelujen aihe onkin se kun ruvetaan omimaan niitä lapsia eikä sallittaisi äitien saada asioitaan kuntoon ja lasta kotiin. Vain oma rakkaus on jotain siinä vaiheessa, enkä nyt punu taaskaan rapajuoppojen tai huunmehörhöjen tai psyykevammaisten lapsista vaan niistä joilla asiat on olleet sekaisin ja jotka haluavat ja kykenevfät jatkossa hoitamaan lapsensa. Tällaisen huostan jatkuminen on laitonta. Sosiaalihuolto on pantava vastuuseen laittomuuksistaan
sossu pitää laspen etuna sitä mikä hänelle itselleen sopii millooinkin, objektiivisuus puuttuu
En tosiaan ole mikään täydellinen ihminen, en täydellinen sijari enkä mitenkään muutenkaan täydellinen, vaan vajavainen ja heikko. Ihan tavallinen ihminen vaan.
Kuitenkin jostain syystä aikanaan sain mahdollisuuden sijaisäidin vaativaan tehtävään. Mitään kunnian kruunuja en kaipaa enkä ole koskaan kaivannut.
Sinulle bioäiti toivotan kaikkea hyvää ja toivon, että sinulla (äskeisen kirjoittajalla) menee paremmin kuin yhdellä meidän lapsen äidillä.
sinua kun vaikutat tosi fiksulta, itselläni menee kyllä hyvin mutta sosku on ollut mieheni puota kun hän haluaa elä erossa minusta eikä antaisi lastakaan minun huostaani. En pysty näkemään ratkaisua tilanteeseemme, muttta eletään edelleen!
H-K kirjoitti otsakkeen "Ongelma vauvasijoituksessa" alla näin:
"Vauvasijoituksissa on vakava ongelma, että vauva voidaan sijoittaa perheeseen, johon ei lain mukaan vauvaa annettaisi adoptioon."
Tähän siis vastasin.
Itsekin olen samaa mieltä, että vauvat pääsisivät adoptioon aina kun siihen on mahdollisuus. En ole täällä koskaan nähnytkään kirjoitusta, joka vastustaisi kyseistä asiaa.
H-K ei puhunut mitään tällaista kirjoituksessaan, johon vastasin.
Voisin kuitenkin kuvitella, että tälle meille sijoitetulle lapselle ei olisi ensimmäisten joukossa löytynyt adoptioperhettä. Lapsi oli "jo" lähes vuoden vanha vakavasti vaurioitunut FAS-lapsi.
Kiitos amalia, kun tulkkasit kirjoitustani, itse en yksinkertaisesti jaksa muokata tekstiäni ala-koululaistasoisen näkövinkkeliin sopivaksi. Ilman sinua, olisin turhautunut moneen kertaan palstan yksinkertaisuuksien keskellä samoin kuin noiden, jotka tahallaan ovat ymmärtävinään kirjoituksia väärin.
Toisin kuin sijarit purkauksistani kuvittelevat, olen vihainen ensisijaisesti itselleni, kun olen vuosikaudet elänyt näkemättä ja tietämättä mitään siitä raadollisesta todellisuudesta, jossa kiitellyn lastensuojelumme kourissa elävät lapset ja perheet joutuvat selviytymään. Meitä tietämättömiä prinsessoja on maamme pullollaan. Jokaista vastaan on mitä suurimmalla todennäköisellä tullut joku näistä 15.200 kotinsa ulkopuolelle sijoitetusta näkymättömästä lapsesta.
Ihailen sinua amalia, että olet pystynyt tuon suomalaisen lastensuojelun raadollisen skitsomaailman sisällä ja keskellä säilyttämään itsesi puhtaana. Onnellisia ovat ne, jotka läheisyydessäsi saavat elää.
Tiedotusvälineet ovat laiminlyöneet tehtävänsä lastensuojelupuolella, sehän on selvää. Kaikkein ärsyttävintä journalisteiltamme on, kuinka he aina lastensuojelussamme kuten muissakin epäkohdissa toistavat mantraa "pääosin asia on Suomessa hyvin hoidettu, mutta tämmönen pikkujuttu tässä nyt on kaikkien yllätykseksi ilmennyt" samoin kerrotaan lastensuojelun epäkohdista tiedotettaessa juttua niin, että "Liisan ja Jaakon elämässä kaikki on loistavasti ja he leikkivät tässä onnellisena ja kivaa on. Kuitenkin joilla jossain kaukana Liisasta ja Jaakosta on saattanut olla joku surkea hetki, ja tätä yllättävää löydöstä on päätetty nyt korjata vuoteen 2027 mennessä ja työryhmä nyt selvittää asiaa". Varsinkin lastensuojelun uhrien on varmaan kiva hei tollasta vähättelevää ja kiittelevää journalismia katella. Että tämä voi olla ärsyttävää. En maksaisi palkkaa kyseisille journalisteille.
Löysin tähän salattuun lastensuojelumaailmaan sattumalta surffaillessani Suomi24:n sivuille ja kohdattuani palstan nimeltä Biovanhemmat. En tiennyt sanan biovanhemmat merkitystä, vaikka kuvittelin osaavani suomea ja rupesin lueskelemaan palstalta mitä se tarkoittaa. Sieltä löysin tieni Sijaisvanhemmat-palstalle ja sain huomata, että en ole tervetullut.
olet kiitettävällä tavalla jaksanut oikoa monia lapsiin kohdistuvia vääriä asenteita. Mutta mitä siitä on seurannut? Kimppuusi on käyty kuin pahimmassa yläasteikäisten sakinhivutuksessa!
Lapsille ja nuorille ei sellaista käytöstä sallittaisi, jonka kohteeksi Helinä on täällä välillä joutunut. Ja kuten tässäkin ketjussa; haukkuminen alkaa mukamas väärinymmärryksestä. Ai tämäkö aikuismaista käytöstä ja erinomaisen sopivaa VARSINKIN kovia kokeneille päihdeperheiden lapsille!
Ehdottomasti enemmän lapsen edun mukainen kuin nykysysteemi, josta tietysti siitäkin vain lapsen vanhempia haukutaan.
Miksi adoptio ei kelpaa sijareille?
Kyllä kelpaa ainakin minulle, ja nimenomaan se yhdysvaltalainen malli.
Jos lapsen elämä biovanhempien/vanhemman kanssa ei suju syystä tai toisesta (syitä en tähän ala luettelemaan) suju. Lapsi otetaan huostaan määräajaksi, tämän määräajan kuluessa biojen tulisi saada elämänsä raiteilleen. Jos elämäntilanne korjaantuu; lapsi palaa bioperheeseen. Jos tilanne ei ole kunnossa, lapsi adoptoidaan perheeseen. Biot menettävä kaikki oikeudet lapseen ja se on sitten siinä. Nykyinen vuosikausia kestävä sijaisperheessä asuminen ja vanhempien "vanhemmuuden" tukeminen tapaamisten muodossa ei ehkä sittenkään ole lapsen edun mukaista. Jos vanhemmista ei lastensa hoitoon ole, miksi tätä "lapsen edun mukaista hänelle tärkeiden ihmissuhteiden ylläpitämistä vaalitaan".
Aiemmin jo esitettiin, että ainakin vauvat pitäisi adoptoida suoraan.
Nyt mistään sujumisesta ei saa olla kyse. Lapsen pakkoadoption taustalla pitää olla vanhempien lastaan kohtaan tekemä rikos, joka tutkitaan rikostutkintana ja joka tuomitaan rikosoikeudessa. Tämän tuloksena lapsi annetaan adoptioon ja rikollisvanhemmilta viedään vanhemman oikeudet.
Muut sujuvuuteen sun muuhun liittyvät huostaanotot tulee hoitaa niin, että selvitetään onko suvussa ketään, joka lapsesta huoletii vanhempien sujuvuuden ollessa kyseenalainen. Jollei vanhemmat tee rikosta lastaan vastaan ei pakkoadoptiota saa tehdä. Hylkääminen eli heitteillejättö on rikos liikenteessäkin joten se on rikos myös lastensuojelussa. Tämä pitää kuitenkin todistaa tapahtuneeksi rikostuomioistuimessa. Sossutanttojen eväillä näitä ei hoidella.
Ensimmäinen kerta, että ajatukseni tästä halutaan ymmärtää täällä. Aina ennen on saanut vain lokaa silmilleen.
Lapsen edun mukaista ei voi missään mielessä olla pompottelu sijoitukseen ja kotiin aina sen mukaan, onko vanhemmilla raitis vai ryyppyjakso meneillään. Se on sitten eri juttu, onko meillä tarjota riittävän hyvää kuntoutusta päihdeongelmaisille. Pahimmissa tapauksissa ei muutaman viikon katko ole ollenkaan riittävää hoidoksi. Ja myös uusissa ostopalveluina hankituissa hoitopaikoissa on hyvinkin suuria puutteita, valvontaa pitäisi sinnekin lisätä.
Ja vauvaa odottavat päihdevanhemmat pakkohoitoon molemmat!
Olin mukana siinä vanhempien ryhmässä, jotka vaadimme uuteen lakiin koko lastensuojelulain kriminalisointia. Siis joka ikinen syyte vanhempia kohtaan pitäisi todistaa oikeaksi, asiasta tehtäisiin rikostutkinta, ja asia käsiteltäisiin rikostuomioistuimessa.
Eikä niin kuin nyt, että tanttaoikeus syytää ilman, että syytettä edes todistetaan oikeaksi, eikä asiaa tutkita millään tavalla.
Rikosoikeuteen menevät nyt vain ne syytteet, jotka sinne kuuluvat, esim. pahoinpitely, heitteillejättö, insesti.
Tietysti asia on selvä, jos syyte on alkoholismi ja koti on kuin markkinapaikka. Mutta reilusti yli puolet huostaanotoista on muusta kuin vanhempien päihteistä johtuvia. Mielenterv.syistä tehtyjä huostia on sitäkin vähemmän.
Kaikkien kansalaisten (sis. huostaanottovanhemmat) tulee saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa tuomioistuimessa.
Tätä edellyttä perustuslaki.
"että jaksat täällä vuosikausia roikkua", siis kuka? Tämän kirjoituksen takana on sellainen immeinen, joka ei ole antanut huostaan eikä ottanut huostaan vielä yhtään lasta!
Seurailen vain tätä sairasta yhteiskuntaa joka sektorilta ja mietiskelen paljon.
Kostaa, kelle kostaa?
- perhekodin äijä pahoinpideltiin hengiltä
- sijarilapsi yritti polttaa kodin
- lapset karkasivat sijareitten autolla
Onko yksikään kosto suunnattu omille vanhemmille?
Mitäpä, jos opettelet lukemaan.
Lapsen tahto ei ole loputtomiin jonkun toisen "taskussa"!
Se tulee ulos ja joskus liian rajulla tavalla.
Kolahtiko tämä omaan nilkkaan, kun laittoi ihan syyttämään viattomia, omia lapsen vanhempia?
malli, jonkalen sen itse läpikäynyt "adoptoituna" ei ole sitä, mitä täällä Suomessa ymmärretään adoptiolla. Ainakin itse olin adoptoituna avoimessa adoptiossa, jossa äidilläni oli kaikki oikeudet minun tapaamiseeni. Vierailuajat sovittiin. Yhteys sijaisperheeseen, jossa olin asunnut kaksi vuotta ja viihtynyt katkaistiin. Minusta maksettiin adoptio"vanhemmilleni", jotka saivat adoptoida minut, minun olessani 13-vuotias. Minä en ollut valmis kiintymään. Nyt ymmärrän, että sen ikäisen kehitystehtävä on irrottautua aikuisista. Testamentti ei ainakaan "meidän perheessä", vaikka saman sukunimen omaammekin, koske meitä "adoptoituja". Tulin äidin perässä Suomeen heti 21-vuotiaana.
Kysyn, miksi ei sijsiperhe adoptoinnut sua?
neljälle sijoitetulle lapselle, eikä yhdellekään adoptiolapselle.
esitä sijareille adoptiota. Suurin osa on kyvytön niin haastavaan tehtävään ja sitä paitsi, RAHAN TULO LAKKAA?
Kyllä adoptio on terveiden, kypsien ja vähän älykkäämpien ihmisten ratkaisu. Sitä joutuu lisäksi harkitsemaan jopa vuosia, eli tavallaan "kypsyy" ottamaan lapsen vastaan.
Adoptiovanhemmat toimivat sikäli oikein, etteivät he narise mitään yhteiskunnan tukia, vaan hoitavat lapsen todella RAKKAUDESTA!
Mutta toivoisin silti, että adoptiolapset loppuisivat täysin Suomesta, koska täällä on niin hyvät ehkäisyvalistukset ja oikeus (melkein velvollisuus) aborttiin.
Tuolla aiemmin joku muija narisi, saako lapsilisän ja pakkauksen, jos aivan pieni vauva tulee.
Eipä tietenkään saa, koska pakkaus kuuluu vain ÄIDEILLE, jotka synnyttävät ihka oikean vauvan!
anna vauvan kauaa sellaisessa perheessä olla.
Mutta eipä ollut ensimmäinen kerta kun Kummamamma esiintyy ontuvine esimerkkeineen.
Eihän se ole mikään äidinpakkaus, vaan suurin osa on tuotteita, joita äiti itse ei voi edes käyttää. Olen aina kuvitellut, että ne potkarit yms. on tarkoitettu vauvan käyttöön.
Aika erikoista jos sitä ei anneta vauvalle. Jos taas vauva kuitenkin kyläilee biovanhemmillaan niin hyvähän biokodissakin on varavaatetta olla, joten silloin se on ihan perusteltua.
sellainen tyyli, että KAIKKIA kuuluu ÄIDILLE, ei kenellekään muulle.
Lapsistakaan ei niin väliä tai edes isistä, kunhan OIKEA ÄITI saa tarvitsemansa.
Tunkekoot itsensä niihin potkuhousuihin ihan vapaasti vaan.
Pistetään nyt esimerkki perheestä, joka ei saisi adoptiolasta : Perheessä 7 biologista lasta, joista kaksi vanhinta jo muuttanut pois kotoa ja nuorin 7-vuotias, molemmat vanhemmat ovat yli 40-vuotiaita - heille ei adoptiolasta annettaisi, ainakaan vauvaa, mutta biologinen lapsi heille syntyi, eikä sitä ole heiltä kukaan pois ottamassa.
Meille sijoitettiin vauva, jonka äiti oli ottanut äitiysavustuksen rahana l. ei hänen tarvinnut niitä potkuhousuja käyttää.
En todellakaan nurissut että saanko niitä! Kunhan kysyin, että kenelle menee, mutta onneksi eivät tule meille, koska OIKEA ihan syntynyt vauva vaan saa ne ja me saamme tänne vain VÄÄRÄN ja syntymättömän vauvan, joka ei niitä ansaitse.