Joka toinen liitto päättyy eroon, valitettavasti. Tulee paljon yksinhuoltajia ja uusperheitä. Lastensa hyväksyntää hakiessaan vanhempi usein lupaa hankkia lapsellensa sitä sun tätä. Sitten, kun hankinnan hetki tulee, ei olekaan rahaa. Lapsi pistetään soittamaan esim. isoäidille: "isä/äiti lupasi ostaa skootterin. Se laski, että kun sinä ja isä/äiti maksatte 700 e, saadaan summa kasaan... Ai, ei käy ? No hyvästi sitten!" Luuri lyödään korvalle.
Mielestäni se, joka lupaa, myös ostaa ja maksaa. Tai sitten ei lupaa!!!
Isovanhemmat muistavat lapsenlapsiaan nimi- ja syntymäpäivinä, jouluna, koulun loputtua. Kestitsevät yleensä ylenpalttisesti. Eikö se riitä?
Eläkkeet ovat sitä luokkaa, että ne riittävät elämiseen ja lääkkeisiin. Myös "kirsturahaa" pitäisi säästää.
Haloo, vanhemmat: Ei isovanhemmat ole maksuautomaatteja. Antakaa lapsillenne aikaa ja rakkautta. Sitä he kaipaavat enemmän kuin tavarataivasta. Onko se uusi heila tärkeämpi kuin omat lapset ? Muistakaa, että veri on vettä sakeampaa.
Kertokaa, millä kerjäämisen kierre katkaistaan, kun puhe ei auta? Keskustelua !!!
Mielestäni se, joka lupaa, myös ostaa ja maksaa. Tai sitten ei lupaa!!!
Isovanhemmat muistavat lapsenlapsiaan nimi- ja syntymäpäivinä, jouluna, koulun loputtua. Kestitsevät yleensä ylenpalttisesti. Eikö se riitä?
Eläkkeet ovat sitä luokkaa, että ne riittävät elämiseen ja lääkkeisiin. Myös "kirsturahaa" pitäisi säästää.
Haloo, vanhemmat: Ei isovanhemmat ole maksuautomaatteja. Antakaa lapsillenne aikaa ja rakkautta. Sitä he kaipaavat enemmän kuin tavarataivasta. Onko se uusi heila tärkeämpi kuin omat lapset ? Muistakaa, että veri on vettä sakeampaa.
Kertokaa, millä kerjäämisen kierre katkaistaan, kun puhe ei auta? Keskustelua !!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
On myös sellaisia isovanhempia jotka eivät muista lapsenlapsiaan muuten kuin pakon edessä esim. juuri jouluna, syntymäpäivinä ja nimpparipäivinä.
Olisihan se kiva jos isovanhemmat soittaisivat lapsenlapsilleen...ostaisivat edes karkkipussin vaikka silloin tällöin...Pyytäisivät yökylään eikä niin että kun heitä pyytää niin he tulevat hampaita kiristellen ja taivutteluiden jälkeen...
Valitettavasti meillä on juuri tälläiset isovanhemmat mutta en halua tällä yleistää sillä on niitä upeita tapauksia joille lapsenlapset ovat kaikki kaikessa. Lapsenlapset kaipaavat isovanhempiaan ja tarvitsevat heitä.
En myöskään puolustele sellaisia vanhempia jotka käyttävät isovanhempia julkeasti hyväkseen rahallisesti, materiaalisesti tai pitävät heitä lastenhoitajinaan.
Naapurissamme asuu kolmelapsinen perhe, jonka uuden talon lainanlyhennykset hoitaa vaimon vanhemmat!!!Ja tämä on totta.
Tuohon on valtavan hyvä keino siirtää perintö etukäteen lapselleen. Mitähän verottaja tuumaisi?
Harmittaisi minuakin, jos kiinnostaisi naapurini asiat. Omissakin niin paljon tekemistä etten pahemmin naapurin asioita mieti.
Se talo/laina voi olla niitten vanhempien nimissä ja mitä lakiin tulee, mitä lakiin tulee on tietty rahamäärä rajana ja sen jälkeen aletaan puhua ennakkoperintönä saatavasta etuudesta jne.
Mutta mitä helvettiä sitä naapurias kyttäät, anna olla ja hoida omat asias.Ihme kyyliä täällä ollaan, kateita ja muuta, mutta apuahan ei annettaisi vaikka toinen kuolemaa silmies edessä tekisi.
Se talo on niiden omissa nimissä -ja kyylätä ei
tartte ,kun itse ovat kertoneet!
Tässä ketjussa on meneillään keskustelu siitä,miten isovanhempia käytetään hyväksi.Oiva
esimerkki.
tekemään rahan eteen töitä? Voisitte sanoa, että tuollainen raha on liian paljon kenelle tahansa yhdellä kertaa antaa. Sopikaa autotallin siivous, mattojen pesua ja siivoushommaa ja muutamassa kuukaudessa rahat ovat kasassa. Ja sitten vielä verotuksessa verovähennykseen kotitaloushommat, molemmat hyötyvät.
olen siinä samaa mieltä,että isovanhemmuus perustuu muuhun kun ylenpalttiseen rahan tai tavaroiden antamiseen.
Ja sitten kun antaa yhdelle lapsenlapselle tulisi kaikkia muitakin muistaa tasapuolisesti, eikö vaan?
Mitenhän tuo verovähennys onnistuu? Epäilen että sen jälkeen lähtee verottaja karhuamaan saataviaan palveluntarjoajalta vakuutukset sotut jne.
Enpä usko väitettäs,sille tuskin on mitään faktaa todistetta.Ensinnäkin, että ihanko joka toinen liitto päättyy eroon? Kumman hyvin on tuttavien liitot ja omakin kestänyt jo yli 20vuotta. Eipä taida tutuissa olla kuin muutama eronnut pari.Ja kkoko sisarussarja ollaan kaikki pysytty saman siipan kanssa niinkauan, että eipä taida enää erohaihattelut edes tulla mieleen.
Ja täytyy olla varakkaat isovanhemmat,jos muka ovat maksumiehinä.Harvassa sellaisia on.Vaan näyttääpä olevan niin viis lapsenlapsistaan,saati lapsistaan välittäviä isovanhempia, etteivät vuosikausiin viis veisaa pitää yhteyttä.Sitten ihmetellään, miksei aikuisiksi kasvaneet lapsenlapset halua pitää yhteyttä.
Niinhän se liitto meilläkin kesti 20 vee ja sit tuli ero. Että missä se raja menee...et voi ihmetellä että päätyykö liitto eroo vai ei...voi se siullakin edessä vielä olla.
Eipä niitä vaihtoehtoja ole kuin 2, vaan tällä hetkellä kun ollaan 24vuotta samoja polkuja tallailtu, ei oikein tunnu että tässä eroa enää tulee...Itseasiassa nyt on astunut todella varma ja vakaa mieli suhteessa siippaan.
Lapset ovat jo aikuisia ja nyt on eri lailla aikaa vaikka mihin, kuin lasten ollessa pieniä.Toivottavasti ei kariudu haaveet, että mummo ja pappa löytyy samasta osoitteesta-näitä asioitahan ei voi ennustaa.
Ja mitä tuohon isovanhempien maksumiehenä olemiseeen tulee, en edelleenkään usko että monella resursseja sellaiseen on.Kyllä sitä vastaan tulee ja auttaa kohtuudella omiaan, mutta tolkku se pitää olla kerjätessäkin.
Jotain on mennyt kasvatuksessa pieleen, jos jälkikasvu aikuisenakin kuppaa vanhempiensa lompakolla.Vikaan menee vanhemmatkin siinä kohtaa, jos liian helpolla ovat tasaamassa tietä.Kyllä raha-asiat pitää oppia hoitamaan ja tulemaan niillä toimeen, mitä tulot on.
Ei nyt sentään vanhemmat/isovanhemmat mitään maksuautomaatteja ole.
koska onko se oikein, jos omillaan on kerran toimeentultava! ja isovanhempien omaisuus ei todellakaan kuulu muille, heidän tulisi se panna ns. haisemaan elinaikanaan.
Näin ovat minun vanhemmat tehneet. Lapseni eivät saa isovanhemmiltaan kuin huomiota ja läheisyyttä, joka on tärkeintä. Rahaa ei anneta, eikä sitä ole opetettu kerjäämään.
Ei rahaa isovanhemmilta nyt, eikä perintönä ja voin olla hyvillä mielin sen suhteen, mutta mitä se merkitsee täällä maailmankaikkeudessa muutoin? Ei yhtään mitään!
Itse en ainakaan lähtisi tieten tahtoen tuhlaamaan hassaamaan vain sillä periaateella, ettei vaan jäisi jälkikasvulle mitään. Aika omituinen näkökanta se minulle on...kyllä omilla tienisteillä hankittu talo saa jäädä jälkikasvun perittäväksi, enkä muutoinkaan näe järkeä "pakko tuhlata".Nähtäväksi jää, jääkö meiltä perittävää vai ei, mutta ovatpahan penskat jo niin omillaan, että omilla tienisteillä on asuntonsa hommanneet ja edes velan takaajaksi eivät ole meitä vanhempia pyytäneet-puhumattakaan että asuntolainan lyhennyksiin olisi tarvinnut apuja.
Vaikka tykkään, että itse on pärjättävä, silti autan jos vaan voin ja onhan se kiva mahdollisia lapsenlapsiakin ottaa luokseen, kun on vaikka joskus varaa viedä heitä lomallekkin.Mutta tolkku kaikessa.
Mitä hittoa on "kirsturaha"? Ja miksi sitä pitää säästää? Joku luterilaisten salajuoni että kuolleen pitää itse maksaa arkkunsa?
Eiköhän tuo kerjäys lopu, kun kerjääjä oppii että vastaus on "EI"? Niinkuin vanha kansa sanoo: "Ei se tyhmä ole kuka pyytää, vaan kuka maksaa"
säästävät, ajattelevat tunnollisesti hoitaa viimeisen menoerän olemassa olostaan. On niitä jotka ajattelevat viimeiseen saakka kantaa vastuun siitä, ettei vaan muut joudu maksumiehiksi. Se on vaan sellainen juttu, että kun tuo hautaaminenkin maksaa ja kaikki siihen liittyvä..jos ei ole varaa maksaa hautajaiskuluja pitää pyytää apua sosiaalihuollosta ja hakea perikunta konkurssiin.
Mutta itse alkuperäiseen viestiin en osaa sanoa juuri mitään, kun en tunne taustoja..toisaalta kannattaa varmaan sanoa, ihan päin naamaa asiat, koska seläntakana valittaminen ei välttämättä välity itse asianosaisille.
Sanoin ex-vävylle tässä joku päivä sitten päin naamaa, että kerjääminen saa loppua ! Lopetti puhelun siihen paikkaan. Tuohtuneena oli puhissut kotonaan, ettei hänelle saa noin pahasti sanoa, reppana !
Kyllähän niille antaisi vaikka kuun taivaalta, niin ovat rakkaita, murrosiässä muhiessaankin.
Mieluummin niitä halailen ja olen olkapäänä ja neuvonantajana, jos neuvot kelpaavat. Ovat kai "dinosaurusten ajalta" meikäläisen opit.
Viisi pientä sanaa sentään on mennyt perille: "päivää, näkemiin, anteeksi, kiitoksia ja ole hyvä".
Puhelin on ollut sieltä päin ihan hiljaa. Meniköhän viesti perille vihdoin.
Omena ei kauas puusta putoa !