Eläinsuojelijat kohtaavat eläinten keskellä myös lapsia, kun ovat saaneet ilmoituksen. Turhista huostista jupisevat; Katsokaa!
TV 2 kello 22.35
Silminnäkijä: Heitteille jä...
16834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pää kipeä edellisen viestin laittajalla.
Sen pelastetun vauvan kohtalosta kysyn, tehtiinkö siis tapauksessa eläinsuojelurikosilmoitus, mutta lapsen kohtelusta ei rikosilmoitusta. Jos näin kävi, niin sehän vaan kertoo lapsen asemasta verrattuna eläimiin maassamme. Tuonkin vaippaikäisen tapauksessa viranomaiset jättivät lastaan kiduttaneelle, vaaralliselle äidille äidin oikeudet päätymällä löysästi vain huostaanottoon ja sijoitukseen, sensijaan, että vaippaikäinen lapsi olisi kokonaan otettu kiduttajaäidiltään pois ja annettu kunnolla adoptioon, kun ei tuolla lapsiparalla ole ollut ketään muutakaan omaista mailla halmeilla, joka häntä rakastaisi oman sukunsa piirissä, ei isääkään, ei mummoa, ei isoisää, ei enoa, tätiä, serkkua ei ketään. Tämänhän viranomaisemme toki kaiketi kartoittivat ensitöikseen lapsen parhaaksi. Mistä näitä suvuttomia lapsia sikiää, kysyn vaan.
Kamalia esimerkkejä lasten ja eläinten huonosta kohtelusta! Ajatelkaa, nämäkin lapset tulivat ilmi eläinten kautta! Miten paljon mahtaakaan olla kaltoinkohdeltuja lapsia joista emme tiedä mitään. Hyi hitto sitäkin, että kolme lasta eli eläinten jätösten keskellä ja kävivät tarpeillaan täpötäydellä potalla josta lainehti lattialle, ja nukkuivat eläinten ja jätösten keskellä risalla patjan resulla keskellä lattiaa. Mahtaa olla muutkin perustarpeet unohdettu...ja sitten se vauva...! Ilman vaatteita, täpötäysi vaippa ja puolihomeisia tuttipulloja siellä täällä. Lapsi oli itkenyt itsensä äänettömäksi pinnasänkyyn jätettynä. Ja tapaus selvisi vain, koska eläinten tarpeiden haju häiritsi naapureita. HUH HUH! Minua inhottaa narina turhista huostaan otoista, toki niitäkin voi jokunen olla, mutta menkää itseenne narsistiset lasten kaltoin kohtelijat ja sairauden tunnottomat itsekkäät p****t! Lapset pois ikiajoiksi ja putket poikki!
kohtelulla. Maailmassa on aina sairaita ihmisiä, jotka kohtelevat lapsia ja eläimiä väärin, ts. sanoen itseään heikompia, mutta jos sen näkeminen vaikuttaa sinuun tuolla tavalla, niin älä katso! Uskoohan tuon vähemmälläkin.
Luuletko sinä tosiaan, että kukaan lasta rikollisesti kohdellut olisi täällä vapaalla jalalla kirjoittamassa?
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että ei täällä kirjoitetuissa tapauksissa ole kyse tuollaisesta, ei voi puhua edes samana päivänä tuollaisten juttujen kanssa! Sinä haukut todellakin väärää puuta, kun tulet tälle palstalle vaahtoamaan.
Täällä vastustetaan lapsen väärää kohtelua niin, että sitä ei saa tulla kenenkään taholta, ei omien vanhempien, mutta ei viranomaistenkaan.
Helinä-keijulla on aina hyviä ja järkeviä mielipiteitä. Mielestäni tuollaisessa tapauksessa lapsi kuuluisi antaa adoptioon, eikä sijareiden tulonlähteeksi ainakaan nykyisellään, kun sijariksi voi päästä miltei kuka hyvänsä. Ei tuollaisen kohtalon kokeneen lapsen elämää paranneta sillä, että hänet annetaan toiseen epäkelpoon paikkaan. Vanhempien taustat on tarkastettava kunnolla, siksi adoptio.
Oletteko siis sitä mieltä, että Suomessa pitäisi olla mahdollista vastoin vanhemman tahtoa laittaa lapsi adoptioon? Suomalaisia lapsiahan tulee adoptioon vuosittain todella vähän, meidän kaupungissa on neljän vuoden aikana ollut yksi enkä tiedä miten pitkä aika on sitä edellisestä.
sisarusta, joista kolmen kuva vilahti ruudussa. Vapaaehtoiset ilmoittautukaa.
Ja niitä tapauksia ovat esim. vanhemman kroonistunut mielisairaus ja alkoholistin tai narkomaanin haluttomuus raitistumiseen.
Koska olen huomannut, että jotkut lukijat tulkitsevat minkä tahansa psyykkisen ongelman mielisairaudeksi, niin tarkennan vielä, että psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa potilaan käsitys todellisuudesta on täysin vääristynyt. Psykoosi voi olla myös ohimenevä ja pysyy kurissa lääkityksellä, joten mikä tahansa psykoottinen tila ei tule kyseeseen asiaan, mitä tarkoitan. Adoptiota arvioimassa pitäisikin olla useista sairaanhoitopiireistä koottu lääkäriryhmä, näin merkittävä asia ei saisi olla yksittäisen lääkärin päätettävissä.
Toinen tapaus, jossa adoptio tulisi kyseeseen, on vanhempien kroonistunut päihteiden käyttö, jolloin he eivät ole halukkaita hoitoon tai parhaita mahdollisiakaan päihdehuollon tukitoimia saadessaan eivät pysty sitoutumaan hoitoon. Lakia tulisi muuttaa niin, että myös päihdeäitien raskauden aikainen pakkohoito olisi mahdollista; ja jos isä on kuvassa mukana, hoito koskisi myös häntä. Jo tieto siitä, että lapsen menettää lopullisesti jos raittius ei kiinnosta, saattaisi vaikuttaa hoitotulokseen, koska nykykäytäntö antaa alkoholistin tai narkomaanin mielensopukoihin aina takaportin: 'Jos minä nyt retkahdan, niin myöhemmin taistelen lapsen kotiin'. Nykykäytäntö suosii tuota, eikä se missään tapauksessa voi olla lapsen etu.
Jos joku keksii jonkun muun keinon estää lasten pompottelu sijoitukseen kotiin aina sen mukaan, onko vanhemmilla raitis vai juoppojakso meneillään, niin hyvä. Ja yksi merkittävä syy adoption kannattamiselle on nykyinen sijaishuoltosysteemi, kuten edellä kerroin. Ei lapsen etu toteudu siinäkään, että huonoista oloista hänet sijoitetaan toisiin vastaaviin, huonoa kohtelua molemmissa, ehkä eri muodossa vain. Oli järkyttävää lukea joskus toista vuotta sitten vielä sijareiden kirjoituksia, miten lasta ivattiin, pilkattiin, hänen kustannuksellaan naurettiin ja hänen vanhempiaan mollattiin. Lapsen henkisestä kaltoinkohtelusta noilla sijaishoitajilla ei ollut mitään käsitystä.
Ja nykykäytäntö vanhemmista erottamisineen sallii myös sen, että sijaisvanhemmat kiintyvät lapseen liikaa ja alkavat toimia väärän tiedon välittäjinä sosiaalitoimelle. Koska valvonta on riittämätöntä ja tulee perheissä sitä ilmeisesti aina olemaan, plus se, että sijariksi pääsee miltei kuka tahansa, ei nykyinen sijaisperhesysteemi ole kannatettava missään mielessä. Ja rahahan se alalle sopimattomia ihmisiä vetää, nariskoot sijarit liian pienistä korvauksista ihan mitä tahansa.
On kaksinaamaista kieltää adoptio siitä syystä, että vanhempi saattaa raitistua joskus vuosien kuluttua. Niin saattaa, mutta siinä vaiheessahan lapsi on jo kotiutunut sijoituspaikkaansa, eikä sijoitusta pureta enää siinäkään tapauksessa. Sijaishuollossa toimii siis alalle sopimattomia ihmisiä ja lisäksi viranomaisilla on monessa suhteessa pallo hukassa.
Ja millä ihmeen oikeudella sossusta annetaan lapsia pitkäaikaiseen sijoitukseen silloinkin, kun huostaanoton syy on esim. vain selvittää, onko viranomainen epäilyksineen perheen suhteen oikeassa. Tilannetta selvitetään pari vuotta, epäilyt osoittautuvat aiheettomiksi, mutta lasta ei kotiuteta. Tiedän läheltä seuraten tällaisenkin tapauksen, joten turha väittää, että lapsi varmasti kotiutuu kun syyt poistuvat.
Kannatan siis adoptiota tietyissä tapauksissa, mutta niissäkin on ehdottomasti selvitettävä ensin lapsen lähisukulaisten halukkuus ja sopivuus huoltajaksi. Raha ei saa siis olla pelkkä ponnin sijaishuoltajuuteen, mutta se ei saa olla myöskään este adoptiovanhemmaksi ryhtymiselle. Sen takia perhetukien suuntaa on muutettava niin, että ne tukevat lapsen mahdollisuutta selviytyä omassa perheessään, eikä vasta sijaisperheessä.
Hyvä esimerkki tilanteen vinoutumisesta on se, että omaa erityislastaan kotona hoitava vanhempi saa kaikkine tukineen murto-osan siitä summasta, joka vastaavassa tilanteessa sijaisvanhemmalle maksetaan. On järjetöntä jättää perhe vaikeassa tilanteessa myös taloudelliseen niukkuuteen, vaikka kotihoito säästää yhteiskunnan kustannuksista huimia summia.
Sosiaalitoimeen ja kouluihin pitäisi saada lisää tietoa myös neurologisista oireyhtymistä, että niistä johtuvaa oirekuvaa ei automaattisesti tulkita vanhempien kasvatuskyvyttömyydestä johtuvaksi, kuten nyt tehdään. Tietoa pitäisi saada myös niihin psykiatrian yksiköihin, joissa vanhempien pyyntöä laajasta neurologisesta arviosta ei kuunnella, vaan pahimmassa tapauksessa lapsi pakotetaan huostaanotolla uhaten hänelle sopimattomaan terapiamuotoon.
Pelkästään lastensuojelussa, mutta myös sen ja terveydenhuollon yhteistyössä rikotaan lapsen ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa pahimmassa tapauksessa mitä törkeimmällä tavalla. Ja näiden todellisten ongelmien maton alle lakaisemista on värvätä pelkästään sijaisvanhempia lisää, niin kuin se muka olisi jokin valtatie lasten onnelaan, sillä sitä se ei missään tapauksessa ole.
Kannatan pakkoadoptiota, mutta niistä ei suinkaan määrää sossu vaan rikostuomioistuin niissä tapauksissa, missä vanhemmat ovat tehneet rikoksen lastaan kohtaan. Esimerkkinä tuo eläinsuojeluohjelman vauva, jossa äidin taholta toteutui selvästi kidutuksen merkit ja asia tulee käsitellä rikostuomioistuimessa. Sossut pysyköön näistä perusoikeuksiin koskevista asioista suorittajaportaan toimijoina kokonaan päätöksenteon ulkopuolella.
Tämä on puhtaasti lainsäädäntökysymys, eikä missään tapauksessa hallinnollinen kysymys.
kriminalisoida, että vanhempia ei voisi enää syyttää tuulesta temmatuilla syytöksillä.
Jos kaikista LsL:n rikkomuksista seuraisi eriasteisia sanktioita, syytteet käsiteltäisiin rikosoikeudessa ja sitä edeltäisi asianmukainen poliisitutkinta, eikä kuten nyt, että asiat ratkotaan vain sossujen mutu-tuntumalla.
Minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että kaikista LsL:n rikkomuksista saisi rangaistuksen, enkä usko, että monellakaan tämän palstan kirjoittajista on.
Sieltähän niitä suvuttomia vanhempia sikiää!
OIKEASTI APUA JA TUKEA TARVITSEVAT PERHEET SELLAISTA SAA.
Pitikö näidenkin kahden esimerkki perheen lasten kokea tuollainen kohtalo kodissaan ja eläinten suojelu oli sitten loppujen lopuksi se viranomaistaho joka lapsille avun toi.
Kyllä Suomi on pieni maa ja meillä on rahaa ja mahdollisuuksia auttaa lapsiperheitä niin ettei yhdenkään perheen lasten tarvitse kokea eilen ohjelmassa nähtyä kohtaloa.
Neuvolan tädit ovat aikain alusta käyneet suomalaisissa kodeissa lapsen syntymän jälkeen ja siinä ensimmäinen "kontrolli" että lapsella on kodissaan ja vanhempiensa keskellä asiat kohdallaan.
Avun ja tuen anto lastensuojelussa on mennyt niin persiilleen yhteiskunnassa kuin se vain nyt olla ja voi.
Kodinhoitajat ja taas kodinhoitajat
HETI takaisin ja kaikenmaailman sopottoja ja höpöttäjä perhetyöntekijät hevon kuuseen saman tien!
Nuorille apua ja tukemista tarvitseville perheille, väsyneille ja uupuneille jne
ehdottomasti lisää kodinhoitotyöntekijä -resursseja kotiin ja kodinhoitoon ja vanhempien tukemiseen.
Minua ihmetyttää se, että vanhemmat eivät tajua/osaa/voi hakea apua ongelmiinsa ja tällaista pääsee tapahtumaan. Eihän tällaisessa tilanteessa voi pelätä turhaan huostaanottoa, miksi pitää lapsista kiinni jos he joutuvat tällaiseen kohteluun?Eikö huostaanotto ole tällaisessa tapauksessa helpotus kaikille osapuolille??? Puhelinsoitto ja avun pyyntö; ja lapsi pääsisi hyviin oloihin (ja itse irti vastuusta, kerran sitä ei osaa/voi kantaa). Vauvatapauksessakin mainittiin, että äiti unohti lapsensa samantien kun lapsi oli otettu huostaan. Äiti ei halunnut enää pitää yhteyttä. Olipa yllätys, tuskin vauva oli paljoa merkinnyt siihenkään asti -kohtelunsa perusteella. Miksi hän ei hakenut itse apua???Toivonut itse huostaa? Ei voi kun ihmetellä itsekkyyttä ja kylmyyttä.
olleskaan lastensuojelusta!
Lastensuojelusossujen asenteellisuus ja hyökkävyys huostineen ja muine lässytyksineen ei saa olla yhdellekkään lapsiperheelle este kodinhoitoavun
tai muun tuen hakemiselle.
Ja puutettahan ainakin toisen perheen lapsilla tuntui olevan (ei petivaatteita jne)
niin tuollaisissa tapauksissa sosiaalihuollosta toimeentulotuen kautta avustusta vähintäänkin.
Vai onko se sitten niin että ulkomaiden köyhät, sairaat ja kurjistuneet
ovat ansainneet huomiomme ja avunantomme ja myötätuntomme
mutta kotimaan "elämässä raskautetut" lapsiperheet eivät?
että olivatko jo ennestään sosiaalihuollon asiakkaita (toimeentulotuki) tai lastensuojelun asiakkaita tai hakeneet apua tai mitä muuta vaan.
Kaikkihan voi olla mahdollista.
Tuttava sai soiton tutultaan, hieman vanhemmalta eläkeläisnaiselta, joka harmitteli sitä kun on liikaa rahaa.
Tuttava sanoi heti tietävänsä yksinhuoltajaperheen jossa apua tarvittaisiin. Toinen paikka olisi opiskelija, jota eläkeläisäiti kouluttaa ja ruokkii.
Ei rikasta eläkeläisnaista kiinnostanut kotimaan köyhät, hän lupasi lahjoittaa ulkomaille, jonkin järjestön kautta.
Lähetelkööt eläkeläiset nyt vaan liikoja rahojaan ulkomaille. Toivon ettei eläkeläiset vaadi nuorilta perseenpesua kun joutuvat muiden armoille.
Mainitsemani opiskelija valmistuu nyt keväällä lähihoitajaksi, aion hänelle kertoa, mitä mieltä hänen tulevat hoidokkinsa on opiskelijoista, suosittelen jättämään perseenpesut, joka siihen ei itse pysty, kuolkoot paskoihinsa.
Suomessa on rahaa, myös vanhemmilla eläkeläisillä. He eivät vain halua rahalla maksaa palveluita vaan vaativat kaiken ilmaiseksi,
ehkä nuorten ja hoitoaloilla olevien kannattaa muuttaa käsityksiään vanhuksista, eivät hekään ajattele muuta kuin itseään ja ulkomaiden avustaminen on heille tärkeintä.
omana syynä ja itseaiheutettuna.
On hyvin paljon trendikkäämpää laittaa extra rahansa ulkomaisiin kohteisiin (vuohiin esim.) kuin todella kotimaassa oleviin "oikeisiin" köyhiin ja sairaisiin ja esimerkiksi lapsiperheisiin!
Mutta eläkeläisnaisetkin (tämän ajan)
ovat sitä ikäluokkaa
että jopa maaseudullakin on ollut kodinhoitajia, marttoja ja muita yhdistysnaisia
kiertämässä ja auttamassa lapsiperheissä,
puhumattakaan sitten heille annetusta oman suvun avusta.
Mutta "muisti" on lyhyt..... kuten yhteiskunnankin "muisti".
Täytyy aloittaa näiden uusien kansanedustajien "pommittaminen"
jotta edes osa verorahoista kohdennettaisiin lapsiin ja heidän koteihinsa. Eritoten nuorten vanhempien lapsiperheiden auttamiseen.
Yksikään sukupolvi nuoria lasten vanhempia
ei ole koskaan historian aikana joutunut elämään nykysellä tavalla
irrallaan ja kaukanakin omaisistaan ja suvuistaan.
Tälläisessa yhteiskunnallisesssa tilanteessa sitä "auttavaa ja tukevaa ja ystävänkin kättä" on annettava muilla keinoilla ja tavoilla ja yhteiskunnan avustuksella.