Sanotaan kun löytää oikean aaltopituuden niin sillä on ihmeitätekevä voima, ja sen salaisuus on meissä itsessämme – sitä ei oppikirjoja lukemalla löydy.
Tällä palstallakin toisilla synkkaa hyvin , he ovat löytäneet yhteisen aaltopituuden helposti, toisten kanssa taas yhteys on vaikeampi saada tai sitä ei tunnu löytyvän ollenkaan.
Kun tapaan jonkun jonka kanssa on erityisen helppoa päästä samalle aaltopituudelle niin tunnen tällaisen ihmisen mukavana ja olen mielelläni hänen seurassaan ja keskusteluissa hänen kanssaan
Mielikuva kertoo että siinäpä mukava ja ihastuttava henkilö.
Oletko päässyt helposti toisten kanssa samalle aaltopituudelle----
ja hukunkohan minä aaltojen alle:))
Tällä palstallakin toisilla synkkaa hyvin , he ovat löytäneet yhteisen aaltopituuden helposti, toisten kanssa taas yhteys on vaikeampi saada tai sitä ei tunnu löytyvän ollenkaan.
Kun tapaan jonkun jonka kanssa on erityisen helppoa päästä samalle aaltopituudelle niin tunnen tällaisen ihmisen mukavana ja olen mielelläni hänen seurassaan ja keskusteluissa hänen kanssaan
Mielikuva kertoo että siinäpä mukava ja ihastuttava henkilö.
Oletko päässyt helposti toisten kanssa samalle aaltopituudelle----
ja hukunkohan minä aaltojen alle:))
Vastaukset 12
Vanhimmat
löytänyt sukulaissielun täältä palstalta . On mukava kirjoitella sellaisen ihmisen kanssa joka tuntuu ymmärtävän tällaista taivaanrannanmaalaria kuin onkkelis on. Mutta huomaan, että täällä on monia muitakin samanmielisiä, kuten 'kylähullujen' palstalla huomattiin pari sivua sitten.
" Et ole vanha niin kauan kuin leikit" tai jotain sinnepäin on joku sanonut. Leikitään siis.
Myös perhe, joka leikkii yhdessä, pysyy yhdessä. Tätä mieltä on ollut Shakespeare.
sen hauskempaa miestä kotioloissa ei ole.
Varmaankaan työkaverit ja alaiset eivät edes aavistaneet,
millaisen velikullan kanssa töitä tekivät.
Pelkästään kalsareiden riisuminen oli koripallopelin ottein niin hauska homma, että
vieläkin hymyilen itsekseni.
Hän oli kaunis, komea, pitkä mies.
Kun syöpä vei hänet, se oli todellinen menetys.(nyyh)
Noin voisin minäkin kirjoittaa kuolleesta rakkaastani ja sielun veljestä.
vähän säätimiä käännellen, pientä vaivaa nähden, voi löytää todella saman aaltopituuden, jonkin kirjoittajan kanssa.
Luulen kai olevani fiksu kun avaukseni aiheet ovat niin hassuja ettei kukaan osaa niistä kiinnostua. Vastaaminen on vaikeaa.
Vai olisiko syynä se kun en itse osaa myöskään vastailla kuin jokuseen aiheeseen.
Monet ovat tosin harmistuneetkin minuun kun esitän kai liian jyrkkiä mielipiteitä, pitävät häirikkönä
Kiitos teille jotka otitte osaa ketjuuni.
avauksesi mitenkään kummallinen ollut, ihan asiallinen. Ollaanhan me ihmiset välillä samoilla , välillä eri aaltopituuksilla ja kyllä täältäkin varmaan voi 'kolahtaa' joku kohdalle.
"Eihän sitä koskaan tiedä millä oksalla se .... istuu "
Johtuukohan vähäinen osanotto siitä, että pari sivua takaperin oli aloitus "Samoilla aaltopituuksilla?", jossa jo kertaalleen aihe tuli käsiteltyä.
En huomaa aina rekisteröitymättömän aloituksia, eikä tule silloin seurattua vaikka olisi kuinka hyvä aihe.
Ne ovat huomaamattomampia ja se on tosi vahinko kun hyvä aihe jää "pimentoon".
Mutta eipä tuosta minun avauksestani niin väliä olekaan, onhan täällä paljon muita mielenkiintoisempia juttuja joihin voi vastailla
Hyvää kevään jatkoa, on niin lämmin ja kaunis päiväkin.
Ihan kuin kohtalon johdattamana olen osunut yhteen samanhenkisten, samoja elämänarvoja kunnioittavien ihmisten kanssa.
Mutta kovin yksipuolista on elämä jos kaikki ihmiset ajattelevat samoin kuin minä. En saa uusia ajatuksia, en innostu jostain uudesta asiasta tai kiirehdi tutkimaan jotain outoa asiaa ellei minulla ole keskusteluyhteyttä toisinkin ajatteleviin ihmisiin. Virikkeitäkin ihminen kaipaa, joskus ärsykkeitäkin, innostuakseen sellaiseen mikä ei ole omaan mieleen koskaan herättänyt mielenkiintoa.
Samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa juttu soljuu luonnostaan. Vastausta ei tarvitse odottaa, ja aina tietää ettei toinen loukkaannu tai käsitä väärin vaikka ihan kirjaimellisesti ei kaikkia asioita läpi käytäisikään.
Sinäkin Fiiulin. Vanhojen aikojen tuttava, ihana ihminen, kauniita ajatuksia sinulla on, kirjoita vain rohkeasti. Meitä ei aina ymmärretä, mutta ei meitä myöskään kukaan saa lannistaa.
Pidetään paikastamme kiinni, elämän junassa on monta vaunua ja kaikissa on kanssamatkustajia.
Viihdytään toistemme seurassa se aika minkä yhteistä matkaa teemme.
Kaunista kevättä Kaikille.
Kiitos sinulle kauniista sanoistasi. Nimeä en tosiaankaan tarvitse, sillä melko varmasti tiedän kuka on näppäimiä naputellut.
Tietenkin kun olen nainen, juolahti mieleeni eräs........kadonnut.
Sitten sellainen häivähdys kävi myöskin josko Ruuneperi on seonnut ja kirjoittaa aivan älyttömiä. Mutta hän ei kuitenkaan kirjoita noin kauniilla tyylillä.
Kolmantena tulit mieleeni Sinä, Sinä suurella ässällä.
Mehän olemme olleet tällä palstalla melko samanmielisiä silloin kun täällä poikkeat, mutta siitä on jo vähän enemmän aikaa kun näitä polkuja yhdessä samosimme.
Sinä siirryit toiseen paikkaan, josta tosin joskus sinut löydän. Se vain ei ole oikein minun paikkani, joten jäin tänne, sillä joku paikka minullakin on oltava purkautuakseni.
On tosi hienoa lukea tuollaista tekstiä, hienoa sittenkin vaikka olisit sen jollekin toisellekin osoittanut. Sinä jos kuka, osaat kirjoittamisen taidon.
Me olimme samalla aaltopituudella ja pääsemme vieläkin samaan kun jossain tapaamme.
Tästä tuli kuin joku rakkauskirje jonka jotkut voisivat sanoa että se ei kuulu tänne lainkaan, mutta mitä me välitämme toisista ja heidän ajatuksistaan.
Hienona ihmisenä olen minäkin aina sinua pitänyt, sinulla on hyvä sydän. Kiitokset vielä.
kun löytää ihmisen, jonka kanssa tuntuu heti,kuin
olisi tuntenut hänet koko ikänsä..Juttu luistaa...
eikä tule sellaisi taukoja,että pitää miettiä,että
mitä ihmettä nyt sanoisin..Olen tuolla sätissä
tavannut sellaisia ,ihania ihmisiä..Kyllä tuovat
iloa elämään..Sitten on joitakin,,kun ei suju millään.Oikein ihmettelen suuresti,koska olen
puhelias ja sosiaalinen ihminen.että mikä siinä voi olla..Siis ,,ei voi olla muuta syytä,kuin että henkilökemiat,eivät vaan sovellu millään yhteen.
Joku ihminen ,on niin tärkeä,että jää mieleen koko iäksi..Minulla oli työkaveri 50-luvun lopulla. Olimme nuoria silloin (oli nainen)
Muistaakseni v.-62 tiemme erosivat,,vaihdoimme työpaikkaa tai jotain sellaista..vielä nyt, pääsiäisenä viimeksi , lähetimme toisillemme kortit..näin useita vuosikymmeniä on ystävyytemme säilynyt.Hyvä todistus siitä,miten kaikki toimii,jos ihmiset ovat samalla aaltopituudella.
fiiuliN..tämä oli ihan hyvä aihe..Hyvää kevään jatkoa sinulle t.Irkku