vai elävä leski, vai peräti elämätön leski - minkä osan ottaisit?
Kuinka teihin - lesket ja elävän lesket, on läheistenne, tai naapureittenne, tai kyläläisten taholta suhtauduttu - onko teitä pyritty neuvomaan, vartioimaan teidän moraalianne, tai onko teitä muuten mitätöity ihmisenä?
Puhutaanko selkänne takana jaskaa, tai levitelläänkö/teltiinkö teistä ilkeitä juoruja silloin kun erositte tai jäitte muuten yksin?
Oletteko ikäänkuin joutuneet lunastamaan ihmisarvonne, tai jotenkin hyvittämään "pahat" tekonne?
Mitä ajattelette kaksinaismoralismista yleensä?
Kuinka teihin - lesket ja elävän lesket, on läheistenne, tai naapureittenne, tai kyläläisten taholta suhtauduttu - onko teitä pyritty neuvomaan, vartioimaan teidän moraalianne, tai onko teitä muuten mitätöity ihmisenä?
Puhutaanko selkänne takana jaskaa, tai levitelläänkö/teltiinkö teistä ilkeitä juoruja silloin kun erositte tai jäitte muuten yksin?
Oletteko ikäänkuin joutuneet lunastamaan ihmisarvonne, tai jotenkin hyvittämään "pahat" tekonne?
Mitä ajattelette kaksinaismoralismista yleensä?
Vastaukset 81
Vanhimmat
Miten minuun on eron jälkeen suhtauduttu on riippunut eniten siitä miten itse olen suhtautunut itseeni: jos olen sovussa itseni ja tekemisteni kanssa, ei muiden mielipiteet niin paina.
se mukavampi elää jos niitä "mielipiteitä" ei olisikaan, - kun ihmiset oppisivat elämään ja antaisivat toistenkin elää.
Hallitsee oman elämänsä. Surussa ei kukaan mieti miten Häneen suhtaudutaan. Eletään vain päivä kerrallaan ja yritetään päästä surusta yli. Oli se eron syy kuolema tai muu. Mitähän mahdoit Pirre* tarkoittaa. Minua ainakin loukkaa tälläiset kirjoitukset. Vast`ikään läheiseni menettäneenä. Ei siinä tule mietittyä mitä minusta juorutaan...tai puhutaan selkäni takana. Enkä edes sitä, miten lunastan ihmisarvoni...Mihin ihmisarvoni katoaisi läheiseni pois menon johdosta...Kysyn vaan???
Elävä leski, tarkoittaa mielestäni eronnutta.
Turhaan loukkaannuit, sinähän olet menettänyt puolisosi kuolemalle. Osanottoni menetyksellesi.
pirren aloitus,se vaan on totista totta.
Jäin leskeksi heinäkuussa,16 päivä tulee 9kk:tta tätä yksinäistä taaperrusta.Suurin osa ns.ystävistä ei vieläkään ole uskaltaneet käydä,soittaa .
Lapsiltani kysellään miten jakselen.
Asun pienessä rivitaloyhtiössä ja tottakai niitä puheita ja supatuksia on tullut minunkin korviini.
Yksi pariskunta on pyyteettömästi auttanut minua,rouva on "höperö" yltiöromantikko,kuten hän itse sanoo.
Jokin aika sitten hän sanoi minulle ,että minun pitää alkaa käyttämään huulipunaa ja meikkaamaan ,kun olen taas neiti-ihminen.
Niin kauhealta kuin se itselleni tuo sana leski kuullostaakin,niin se minä olen,en neiti.
Sanoin ,etten osaa käyttää huulipunaa ,pitkin korviahan ja poskia olisi kun suuta pyyhkis kun ei ole tottunu käyttämään.
Mieheni poismenon jälkeen ,toinen naapurin rouva sai mieleni niin matalaksi,etten ole sen jälkeen halunnut jutella hänelle.
Kaikessa hän vähätteli minua.
Kun sain kriisiapua,minä sentäs sain apua,mutta hänellä ei mitään tullu ku isä kuoli,kuului rouvan suusta.
Tässä vain yksi esimerkki mitä hän suustaan päästeli.
Minun lapseni eivät kuulema ole velvollisia hoitamaan asioitani,heillä on oma elämä,tämäkin rouvan suusta.
Nyt mennään vain päivä kerrallaan,mennyttä takaisin ei saa ja huomisesta ei tiedä hyvä niin.
Yhdessä eletty pitkä elämä suruineen ja murheineen antaa voimaa jatkaa,muistojahan ei kukaan voi meiltä viedä pois.
Mieheni veli oli kysynyt pojaltani jokos olen oppint elämään yksiksein?
Eipä ole vaihtoehtoja,siihen kun ei ole muuta koulua kuin aika.
tarkoittanut pahoittaa kenenkään mieltä, kaikkein vähiten omaisensa menettäneen mieltä - otan osaa menetyksesi johdosta.
tuollaista ihmisten pahuutta, sillä pahuuttahan sen täytyy olla jos ei ymmärretä olla hienotunteisia surevan ihmisen lähellä, - vai olisiko vain suurta tyhmyyttä.
Surun kohdannutta meidän on perinteisesti vaikea lähestyä, se kai kuuluu luonteeseemme.
Olemme avuttomia ja neuvottomia siinä tilanteessa, vaikkei siinä kai tarvitsisi kuin kuunnella ja olla vierellä. Pelkäämme kai omia tunteitammekin, pelkoamme - ja sitäkin ettemme osaa käyttäytyä oikein.
Koeta jaksaa, ei tarvitse elää kuin päivän kerrallaan.
Olen jäänyt leskeksi melkein yhtäaikaa sinun kanssa. Minulla on onni omistaa muutama mukava naapuri, joiden kanssa olen voinut puhua asioista, he eivät ole kuolemaa pelänneet tai siitä puhumista.
Tietysti on ollut toisenlaistakin osanottoa, inhottavia puheluita. Joku kauppasi itseään, on omasta mielestään erinomainen naisen tyydyttäjä. Samoin muutama lähistöllä oleva vanha herra on tiedustellut vihjailevasti, miten olen selvinnyt, mutta minua on lähinnä huvittanut hänen uteliaisuutensa.
Suvusta en tiedä, mitä ajattelevat, en halua pitää heihin yhteyttä, sillä kuolema ei näyttänyt heitä koskettavan ollenkaan.
Se on aivan varmaa, että näin pienessä kylässä pidetään silmällä minua, mutta antaa pitää. Yritetään jaksaa, onneksi on kevät taas ja vähän muutakin ajateltavaa. Jos jotain positiivista on kaikesta tästä oppinut niin ainakin sen, että ei kannata tehdä suunnitelmia, pitää vain elää päivä kerrallaan.
Pohja on kaikelta pois,päivä vain ja hetki kerrallaan.Tuntuu,etten enää uskalla suunnitella mitään,mutta niinhän se on ,että elämän on jatkuttava,ja siihen elämiseen kuuluu suunnittelu eteenpäin ja ne unelmatkin mitkä valui kuin vesi hanhen selästä.
Kyllä se tästä,vielä aurinko risukasaankin paistaa.
OLen juuri ratkaissut tulevan elämäni suunnan todeten miehen narsistiseksi diktaattoriksi.
Olisi pitänyt uskoa jo aiemmin mutta ihminen on hupsu että uskoo vielä huomiseen.
Totuus paljastuu,sitä vain ei halua kohdata ,sulkee silmänsä tosiasioilta ja hokee itselleen - ei tämä voi olla totta.
Kipeetä tekee,melkein kuuskymppisenä todeta että elämä meni hukkaan.
Kesä tulossa,kuin matto olis vedetty alta.
Linnutkin lakkas laulamasta minulle,miten kulutan aikani,mitä teen,kehen voin enää luottaa ja kuka on olkapääni ja turvani.
Hänestä ei ollut.
Surullista.Olen siis elävän leski ja silti elän.
Kylläpä oli hyvä aloitus ja hyvät vastaukset. Tuo yksi rouva eli juuri kriittistä aikaa, ja ymmärrän hänen loukkaantuneen, kun itse olen kokenyt saman, eri syistä.
Olen elänyt sellaisessa helvetissä, että olen joutunut yksi kerrallaan luopumaan rakkaista ihmisistäni ja asioistani, meni myös terveys, selkäkin meni työkyvyttömäksi.
Minun huonovointisuudestani nautti kateelliset naiset, kateelliset, koska en luottanut, kuin yhteen niistä, muut heivasin elämästäni.
Minusta puhuttiin niinpaljon jaskaa selkäni takana, mutta kuulin kaikki siltä luotetultani. Että naiset osaa olla säälimättömiä, kun toisella menee huonosti, mutta heihin en enää tule luottamaan, saa todella tehdä mun kanssani töitä, että saa minun luottamukseni.
Sitten yksi kaunis päivä viime kuussa, elämä vaan alkoi hymyileen rinnassani, olin noussut haudastani. KUOLIN ENTISELLE ELÄMÄLLENI TÄYSIN.
Olen saanut uuden elämänalun sarastamaan, jotkut ovatkin sen jo kuulema huomaneetkin. Kuinkahan niitten pakka nyt sekoo, jää heidän ongelmakseen, koska kuolin jo entiselle elämälleni. Olen saanut uusia ystäviäkin jo.
Kaikkea hyvää teille kaikille, kun jaksaa vaan oottaa, MIKÄÄN EI JATKU LOPUTTOMIIN.
tuntua ettei ole kettää eikä mittää, mutta usko pois Sinä olet saanut uuden mahdollisuuden, kun yleensä olet päässyt eroon ja elossa narsistin kynsistä.
Olen ajatellut monesti miten monenlaisia meitä ihmisiä on, - toisille elämä on aina helppoa, tai ainakin sivusta katsoen näyttää siltä.
Olen kuunnellut ihmeissäni, kun naiset sanovat että hän laittaa ukon kävelemään jos "se" ei tee kotitöitä, tai ei tee sitä ja sitä, tai juopottelee tai metsästää tms. vastaavaa - kuinka he meinaavat uhkauksensa toteuttaa - kantamalla sen ukon ulos vai..?
Ja kuinka joku on saanut sellaisen miehen, joka tekee kotitöitä ja auttaa muutenkin, en ymmärrä..ja siitä huolimatta kehataan urputtaa jostain tyhjänpäiväisestä vessanringistä :(
P.s. kuuntele vain, kyllä ne linnut vielä laulaa - ja laula sinä mukana..
Hyvää jatkoa elämääsi, - ainakin parempaa.
Taloyhtiön rouvat pelkäsivät että alan vokotella heidän miehiään ja miehet toivoivat sitä. Hehheh, tai ehkä eivät ihan kaikki, mutta yksi ainakin halusi monestikin samalta yöbussilta tullessa päästä kahveelle. Siis haloo, kummallisia tapoja noilla naapureilla, minä en kyllä koskaan juo kahvia aamuyöllä.
Mutta siis ihan oikeesti: varatut ja naapurinmiehet ei vois vähempää kiinnostaa. Mutta ihmiset olettavat että eronnut nainen on niin epätoivoinen, että kaikki käy. Pariskuntien juttuihin harvemmin kutsutaan mukaan. No, enpähän haluakaan olla kolmantena pyöränä. Yksinolossa on puolensa, vaikka se alkuhurma onkin jo haihtunut.
nämä nyt pysys, ukonkönsikkäät - menneevät jos paremman mielestään löytävät, vaikka kuin vahtisi ja yrittäisi "suojella".
Niin et sitten kysyny näiltä aamuyön kulkijoiden vaimoilta että juodaanko teillä yleensä kahvia aamuyöllä, kun tuo teidän..jne :)
Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Jotain lienee vaimo kuitenkin aavistanut, sillä mies näyttää olevan nykyään tiukasti hellan ja paistinpannun välissä. Eipä ole aikoihin tullut ainakaan samassa yöbussissa kotiin...
kuolee Suomessa aikanaan suurten ikäluokkien mukana. Nuoret naiset taitavat nykyään usein olla suorastaan miehiä "tasa-arvoisempia".;) - Se ei välttämättä ole minusta parempi asia.
Aikoinaan eron jälkeen ystävät ymmärsivät ratkaisuni ja tukivat siinä. Jotkut miehet valittivat, että minusta oli tullut tylsempi tyyppi, kun varmuuden vuoksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi lopetin flirttailemisen yhteisissä pippaloissa. Aikaisemmin olin harrastanut viatonta sellaista.
Naapurustossa on aina ollut joitain ihmisiä, jotka ovat hämmästyttävän kiinnostuneina seurailleet elämääni. Minusta se on ollut enemmänkin hauska kuin harmittava asia. Joku on joskus vihjaillut jotain, mutta en ole koskaan ryhtynyt selittelemään tekojani tai reviirilläni liikkuneittein ihmisten roolia elämässäni.
Ystävät ja läheiseni ovat luottaneet kykyyni tehdä omat valintani ja kunnioittaneet oikeuttani omaan yksityisyyteen sitä halutessani. Joku lapseni ystävä totesi aikoinaan, että oli kiva nähdä elämän jatkuvan vielä nelikymppisenäkin toisin kuin hän oli luullut.;) Naapurit ovat aina saaneet ajatella, mitä haluavat, kun itse vastaan omista tekemisistäni sekä toimin oman moraalini ja omatuntoni mukaan. Uteliaille kysymyksille tai vihjailuille olen huvittuneena naureskellut, enkä piruuttanikaan ole ryhtynyt selittelemään. En tiedä, mitä kaikkea selkäni takana on puhuttu, koska olen aina sanonut, etten ole kiinnostunut kuulemaan tarinoita toisten puheista.
Luulen, että ihminen saa elää juuri niin kuin itse haluaa, kun itse hyväksyy omat tekemisensä ja on sinut itsensä kanssa. Pahimmat rajoitukset ja tuomitsevat ajatukset taitavat olla omien korviemme välissä.
Allekirjoitan myös. Hyvää päivänjatkoa sinulle:DDD
omaa luokkaansa, - ja ollaan mekin,
- tosin on myönnettävä etten jaksa aina olla aivan/tarpeeksi asiallinen, mutta "minkäs sille voi kun Luoja minut tälläiseksi loi jne..." :)
mutta kai tarvitaan taas se heilahdus toiseen äärilaitaan ennenkuin se balansi löytyy tuohon tasa-arvoasiaankin.
Toivottavasti nuoret naiset ymmärtävät kuitenkin asemansa/velvollisuutensa lapsiperheen äitinä, sillä tosiasiahan on ettei ihmislapsi ole vieläkään muuttunut omillaan toimeentulevaksi superlapseksi.
Niin tuo ns. käsijarru päällä eläminen onkin milelenkiintoinen juttu, on harmi jos täytyy ruveta elämään pokerinaamana vain väärinymmärrysten pelossa, - olisiko silmätkin peittävästä purkhasta apua :)
Ilmeisesti naapureiden kiinostus on laitettava heidän oman tylsän elämänsä piikkiin, - suurissa kaupungeissa ilmiö jää onneksi rappukäytävä tasolle, ja se on niitä kaupunkien suurimpia plussapuolia, - ihminen saa/voi elää anonyyminäkin.
laulun sanoin: "Yhtään et muuttua saa!" ;)))
Minusta on aina välillä kiva pysähtyä pohdiskelemaan asioita erilaisista näkökulmista ja miksei sopivan tilaisuuden tullen leikkiä besserwisseriäkin.
Luen mielelläni kaikenlaisia juttuja, mutta en enää kovin usein osallistu vuorokeskustelu-rupatteluihin, koska olen huomannut joidenkin ihmisten harmistuvan vastaamattomuudestani. En halua loukata ketään, mutta välillä poikkean täällä pikaisesti enkä yleensä tiedä koska seuraavan kerran tulen. Siksi jotkut heitot voivat jäädä ilmaan vastaamattomina ja joku kokee sellaisen henkilökohtaisena loukkauksena.
Sinun juttusi luen aina ilokseni, vaikken keskusteluun osallistuisikaan. Ihailen taitoasi saada yrmeätkin pojat hymyilemään - valmiiksi hyväntuulisista puhumattakaan. ;))
Aurinkoisia kevätpäiviä ahertajalle!
halonhakkuuapua?
Kiitos samoin, aurinkoisia päiviä sinullekin!
kiitos kysymästä. Nyt lähdenkin tästä mökkiä siivoamaan että kehtaan päästää rengin tutustumaan työolosuhteisiin.
En jaksanut kiinnittää siihen huomiota. Kolme entistä ystävää jäi ja ovat käyneet. He ovatkin niitä parhaita. Yksi ystävättäreni käy viikottain eikä sen kummemmin kysele pärjäämistäni. Houkutellut on naisten tansseihin. Kerran kävin ja totesin ettei ollut minun juttuni. En saanut itteeni irti tuolista :)
Kaksinaismoraaliako, jaa-aa, en osaa sanoa, ja jos joku haluaa juoruilla niin juoruilkoon. Eipä ole neuvojia näkynyt, varsinkaan, kun tuntevat :))
ruotuun, vai :))
Kyllä kai se ystävyys punnitaan etenkin avioerojen yhteydessä.
Perinteisesti kaksinaismoralismi on koskenut juuri eronneita, - ainakin nainen on joissain piireissä tuomittu silloin kelvottomaksi, ja kai tuomitaan joissain piireissä vieläkin - ei ne ihmiset muutu, eikä funtamentalistien tuomitsevat arvot yhen, ja tuskin kahenkaan sukupolven aikajanalla.
Jaha sinä et sitten vielä ole sisäistänyt tuota tasa-arvo asiaa, koska ne naistentanssit eivät olleet siun juttu - ujot iski vain :))
Ettei kukaan uskalla neuvoa :)))
Ja kyllä se niin on, kun on kolme vuosikymmentä takana tanssimatonta aikaa, niin ei uskalla hakea ketään tanssimaan. Voi olla vaarana tallata kaverin varpaat.
eikö se ole "elämää", jos elän moraalisesti ja terveellisesti ....( = tylsästi ? )
mitenkään aiheuttamatta uteliaisuuden yllykkeitä
kohtelen kanssasisariani ymmärtäväisesti ja ystävällisesti ( vaikka olisi huono päiväkin )
en vastaa "pahaan pahalla"
pyrin säilyttämään omanarvontuntoni, vaikka huomaan tietyt hierargiatyyppiset asenteet ...kaikkialla ja kaikilla tasoilla
joudun etsimään selviytymiskeinoja, tekemään kompromisseja...ehkä enemmän kuin jos minulla olisi ....M I E S
vaikka olenkin jollakin sektorilla joutunut tekemään myönnytyksiä...oppinut tekonöyryyttä,
palkaksi olen saanut itsenäisyyden
puolestani itsekukin saa puhua mitä lystää, mikäli jotain irtoaa ;)))
laulakoot ja kertosäkeinä kiekukoot mitä tahansa, niistä en välitä, niitä en kuule, kun muutin pois siitä ympäristöstä, jonne siippani jäi, asuntoon jonka olimme valinneet. Ystäväpiiri hänellä oli, kaiketi samat akat edelleen kuvioissa mukana, ja arvaan kyllä missä sävyssä miehistä puhutaan jos minua esimerkkinä käytetään.
Tyypilliseen tapaan minulla ei ole miesystäviä, ex-perheen ystävät olivat naisen ystäviä vuosien takaa tai hiekkalaatikon reunalta saatuja uusia siltä ajalta kun lapset hiekkaa kaivoivat.
Uudessa ympäristössä olen hiljainen, huomaamaton mies, vaikka häpeillen en täällä liiku. Mistä olen tullut, tuskin naapureita kiinnostaa.
myös. Ei ole mitään omaa, tavaraa, rahaa, aikaa eikä ystäviä. Seksipuoli jäi jo25 vuotta sitten. Kaikki on vaimon sanelemaa ja selväksi sävellettyä. Joskus jos yritän kangerrella vastaan omilla mielipiteilläni, niin alkaa mahdoton huuto ja uhkailu erolla ja vaikka millä, käsiksi hän käy aika herkästi.
Elämäni on täysin hänen peukalonsa alla. Kaupassakin käyn vain asialistan kanssa. En saa ostaa mitään ns: itselleni, se on hulvatonta rahan käyttöä. Hän itse shoppailee vaatteita ja muuta tavaraa itselleen noin 2 päivää viikossa.(vapaapäivinä) Silloin minä siivoan ja laitan ruokaa.
Vieraina käy meillä vain vaimon sukulaisia ja tuttuja. Lapset hän manipuloinut pienestä pitäen niin että he eivät huomaakaan minua, muuta kuin ruoka-aikana. Olen heille vain jonkinlainen "selviö ilmiö" talossamme. Rahani ja tilini on kyllä kelvannut vaimon omistamalle pankkitilille. Nykyisin kun olen sairaseläkkeellä niin rahaa tulee kuulema liian vähän ja kotityöni laatu huonontunut.
Työmäärä on kyllä lisääntynyt. Sairauteni rajoittaa kotitöitäni. Imuroimaan ja luutuamaan pysyn vain nelinkontin. Muut työ sujuvat seisoen. Olen aika väsynyt ja lääkkeet väsyttävät lisää.
Vaimo kertoo viikottain että kun kuolen niin sitten hän ottaa kaikin tavoin paremman miehen.
Perkules aivan kuin meilläkin,sillä erolla että olen täysin työ kykyinen mies.
...tai sitten olet marttyyri. Jommin kummin. En viitsi arvailla, itse tiedät. Joka tapauksessa, miksi ihmeessä jaksat tälläistä edes satuilla tai sitten elää.
vaan totista arkipäivää eräille. Kirjoitan silloin kun hän ei ole kotona, eikä osaa aavistaa että tällaiset sivut on olemassa. Lueskelen joskus näitä sivuja salaa.
LISÄÄ.Ei noin tyhmää ihmistä olekkaan,että eläisi tuollaisessa liitossa....Tai joku nainen ehkä.
ja valehtelija vaan alistunut ja hyväksikäytetty. En oikein tiedä miten irtautua kaikesta.
on muitakin, ja luultavasti paljonkin.
Toisille kaikki asiat elämässä itsestäänselvyyksiä ja helppoja, mutta heille ei pälkähdä päähän että on toisenkinlaisia ihmisiä olemassa, heikompia - olen pahoillani tuosta edellisestä ommentista.
Ei ole helppoa romuttaa kaikkea, kotiaan ja unelmiaan.
haluat oikein kovasti irti, ota ja käy kuntasi/kaupunkisi oikeusaputoimistossa ja laita ero vireille.
Sano vaimollesi että nyt minä poika lähden - mutta asun tässä kodissani niin kauan kuin ero astuu voimaan ja sitten otan pesänjakajan osittamaan omaisuutemme, ja asia on sillä selvä, ne emännän säästötkin menevät puolikkain.
Asuntoja löytyy kyllä, aluksi vaikka kunnan kerrostaloon vuokralle, ja sitten siitä käsin voit katsella mieleisi asuin paikan.
Onnea matkaan, onhan vaimosi terve hän tulee toimeen ilman kotiapulaistakin. :)
neuvosta. Sieltäköhän toimistosta ne neuvoo sen paperisodan?
ja se on ilmaista, mutta soita ensin jos sinne toimistoon täytyy vaikka varata aika - onnea matkaan :)
kirjoittaa kuinka saat elämäsi järjestymään, yritän/mme auttaa sinua henkisesti jos haluat/tarvitset uskonvahvistusta.
Jos vaimosi on tuollainen diktaattori kuin kerroit, tosiaan on paras uhrata rahaa pesänjakajan palkkioon, sillä kun suhteessa on jäänyt alakynteen siitä tunteesta ei ole helppo päästä irti, ja silloin helposti lähtee tyhjin käsin liitosta, joka on taas tyhmää muuten - olethan sinäkin uhrannut vapaa-aiakaasi työssä oloon.
Eläviä, jotka tekevät kaikkensa. Saadakseen lesken elämän todella vaikeaksi.
Levittelevät itse huhujen juuret. Kuulevat toisen alkaneen seurustella, hakee lapset (mikä on harvinaista)viikonlopuksi, mutta lapset palaavat yllättäen samana iltana.
Soittaa hakevansa lapset. Milloin? No olen tulossa kymmenen minuuttia. Tuo puolen tunnin päästä takaisin.
Eli toinen osapuoli ei voi koskaan suunnitella tai tehdä ylipäänsä mitään.
vaihtaa ystäviä, tai lasten hoitajia, keitä he lienevätkään, - eihän tuollaiseen mielivaltaan voi kukaan alistua.
Mannerheimin lastensuojeluliitto kouluttaa lasten hoitajia väliaikaiseen tarpeeseen, eikö heitä voisi käyttää, - nimittäin jos haluat lähteä kotoa tuulettumaan?
Muuten, mikseivät lapset voi olla kotonaan, vaikka seurusteliesitkin, eihän heitä makuukammariin tarvitse ottaa..?
lesken elämä yhtä hel****iä,siks monet lesket vapaa ehtoisesti meni miehensä vierelle
poltettavaks!!
Ei kai se niin ollut, eikös tuo naislesken kohtalo ollut yleinen käytäntö, muistelen?
Kolme komeaa vaihtoehtoa, minkä ottaisin? No en mitään, jos olisi valittava.
Olen ollut eronneena jo yli kymmenen vuotta, enkä ikinä ole hoksannut liittää itseeni mitään moisista termeistä.
Kaiken silloisen avioerotuskani keskellä ei voinut minua vähempää kiinnostaa mitä puolitutut ja tuntemattomat minusta ajattelvat. Samassa taloyhtiössä olen asunut koko ajan, enkä koskaan ole huomannut mitää outoa käyttäytymistä tai utelua heidän taholta.Sukulaiset ja ystävät ovat olleet myös ihan fiksuja, mitä tietenkin pienessä piirissä asioitani on käsitelty, niin se kai on normaali reaktio.
Joten ei ole tarvinnut "lunastaa ihmisarvoani".
Kaksinaismoralismi, eiköhän me kaikki siihen syyllistytä tavalla vai toisella, vaikka ei oltais minkään sortin leskiä.
Mistä tälläiset kysymykset kumpuaa.... oma pelko, ehkä tuleva päätös, vai oma olotila?
rutistakseni, kyselen.
Ihmisten reaktiot kiinostavat, ja se kuinka yksilöt kokevat eronsa ajan, suhteessa ympäristön reaktioihin - emmehän kaikki ole varustettu yhtäläisillä henkisillä vahvuuksilla.
...kyselet, etkä koe kuuluvasi mihinkää näistä leskistä. Teet huvin vuoksi sellaista keittiöpsykologitutkielmaa meidän reaktioista...
loukata.
olemaan koko päivän koneen ääressä?
Mitä ympäristölle ylipäätänsä kuuluu onko eronnut vai ei?
Saako sädekehän päänsä päälle, jos on se puoliso
jalkojen juuressa "kihnuttamassa"?
kenenkään erojakaan, eikä kuulu - ei ainakaan pitäisi kuulua, - mutta tuntuuko siltä ettei kuulu?
eiköhän sovita, että jokainen arvioi omat aikataulunsa ja koneella olonsa.
mieluummin.Munakello on hyvä,laittakaapa vaikka
puolituntia munakelloon aikaa,kun olette koneella,se
hälyttää melkein heti,lyhyt aika koneella tuo 30.min
työaika ei ole kelloon kiinni sidottu, vain ruoka-aikoihin ts. sisäiseen kelloon, ei ole työaikaa, eikä kyllä vapaa-aikaakaan - ellen ite älyä pitää - vaikka istahtaa tähän koneen ääreen.
kokemukset asiasta.
Kaikki kylän ukot kateellisia kun saan ilman mitään sen kummempia juttuja flirttailla ja iskeskellä naisia.
Myös kylän naiset ovat erittäin kiinnostuneita. En ole kylläkään samankylän naisiin koskenut, kuormasta kun ei syödä.
Ai niin, näistä lemmenkipeistä kylän naisista kaikkein pahin vonkaaja on nainen nimeltään Pirre. Aina houkuttelemassa heinälatoon ja heti kun ukkonsa on poissa, soittelee ja pyytää päiväkahville. Täytyy kyllä tunnustaa, että Pirre on hyvännäköinen tytsy ja oon vähän sillä silmällä katsellut. Mitähän sitä tapahtuukaan ennen mittumaaria.. Mitäs tykkäät Pirre jos vaikka... kyllähän sää tiedät.
;D nauratti
eihän täällä ole latoakaan mailla ei halameilla, epäuskottavaa, sanoisin panettelua :)
Suomen kieli ei tunne sanaa "elävä leski". Leski on ihminen, jonka puoliso on kuollut. On kornia väitellä elävistä leskistä yms. Moni oikeasti leski saa lisäsurun sydämeensä ja pahoittaa mielensä tuollaisista sanaleikeistä.
mutta se on vanhaa kansankieltä, ja tarkoittaa nykyään eronneita.
Nimitys on kai peräisin jo niiltä ajoilta kun ei erottu; miehet läksivät Amerikkaan siirtolaisiksi - töihin, joko luvaten lähettää rahaa että vaimo voi tulla perässä, tai vain jättivät perheensä - se oli oikeastaan ainoa keino erotakin siihen aatamin aikaan.
pidät huolta hoidokeistasi ja miehestäsi kun AINA kun avaan palstan, olet täällä suuna päänä.
Ymmärrän, että haluat kommunikoida muitten ihmisten kanssa, mutta eiköhän sinulla olisi tarpeeksi puuhaa vammaisten kotona asuvien hoidettavien kanssa.
Toivon, ettet istuta heitä television/videoiden ääreen ja teet vain tarvittavat ateriat.
Minä omaishoitajana ennätän tänne vain kun hoidettavani nukkuu ja on vain YKSI, sinulla usea, joista saat hyvän palkan.
teet hoidettavasi kanssa?, - minä olen käynyt tänään ulkoilemassa heidän kanssaan, siis kahden jotka eivät ulkoile ominpäin.
Kaksi oli ensin "töissä" kodin ulkopuolella, tulivat vasta iltapäivällä pois.
Ota huomioon yksi seikka, he ovat perheenjäseniä jotka asuvat kanssamme samassa perheessä - ei heitä tarvitse likottaa ja pitää kädestä kiinni koko aikaa - luuletko että kenennekään voimat riittäisivät yksin kokoaikaiseen hoivaamiseen, siis tarkoitan että he olisivat vuoteeseen sidottuja potilaita.
He osalistuvat kodin töihin kukin kykyjensö mukaisesti; kattavat pöytää, korjaavat pöydästä astiat ruoan jälkeen. Keittävät kahvia, kuorivat perunoita, tyhjentävät astianpesukonetta, - tänään perjantaina heillä on omien huoneiden siivouspäivä jne..olen kuin äiti kuusihenkisessä perheessä - en sen kummempi.
Telkkaria heistä katsoo vai yksi aktiivisesti, ja omassa huoneessaan - iltaisin.
Tietokoneeni on tässä olohuoneessa eli yhteisessä tilssa jossa kolme asukastamme haluaa oleskella, tässä he kirjoittavat vanhalla kannettavalla, tai tekevät palapeliä, jms..yksi tosin on sokea, -hän ei tee muuta kuin lenkin kanssani ja kuuntelee musiikkia radiostaan..on tietysti kaupoilla mukana autossa ainakin.
Onko muuta kysyttävää..?
on yleensä omissa touhuissaan ulkona kykynsä mukaan, ja nukkuu välillä sisällä, käy lääkkeet - ei hänkään känyä kädet minun kaulalla, tai sylissä - kuka sellaista peliä jaksaisi..
Ja ota huomioon, - olen nopea kirjoittaja en minä kovin kauaa kirjoita kommenttejani..
minä siivosin eilen kun minulla oli se "vapaapäivä", kävin kaupalla, apotekissa.
Tänään pesin samalla pyykkiä kun kirjoitin toisella kädellä viskoin koneeseen ja pois ja sitten toiseen koneeseen kuivumaan, ja sitten pois ja viikkaukseen - silitä mie en kuin ns. meno vaatteet.
Niin ja tänään kävin itsekin lenkilläkin - tunnin kävelin tosi rivakkaa vauhtia, muuten ei jaksa.
Yksi asukas läksi kotiinsa lomalle, ja kolme osasivat olla sisällä sen aikaa kun kävin sauvomassa.
Teen pitkää päivää ja viikkoa - siksi saan paljon aikaan - aamu kuudesta ilta 21 teen, eli pian laitan heidät - he kaksi, nukkumaan iltapesut ja sitten kutnait - yksi selviää yksin iltarutinoista.
Huomenna mie paistan ruisleipää, ja pullaa...ja käymme iltapäivällä lapsenlapsemme synttäreillä ja illalla saunaan - kuulostaako että olen palakkani ansainnut? :)
ymmärtää, miksi haluat kirjoitella ja jutella toisenlaisten ihmisten kanssa. Luulen, että työsi vaatii paljon, ja on koko ajan läsnäoloa. Hyvää illanjatkoa.
mutta voin mie laittaa ruokalistankin vielä, jos se vaikka kiinnostaa - tai epäilyttää että meillä säästetään ruokamenoissa?
Aurinkoosta huomenta täältä pohojanmaalta ja hyvää lauantaipäivää kaikille. Kyllä nukuttihin pienen Tiitun kans oikeen hyvin. Pitääs jo kovinki lähtiä työnlaitahan, mutta aattelin notta kirijootan tästä lesken "osasta" ja yksinääsyyrestä muutaman rivin. Jää tänne päiväsyrämeksi "hautumahan" heh.
Soon miehille varmahan leskeys erilaasta ku soon naisille. Mies kokee sen yksinjäämisen sillälaalla suoraviivaasemmin. Naiset on enee sellaasia tarkkaalijoota. Seuratahan heti naamanilimeitä myöten ja varsinki sanomisia "nainen-naiselle" ahnaasti ja alle viivaten. "Notta sehän sanoo silloon niin ja niin. Mitähän se serään emäntä oikeen tarkootti??" Ei ukkoo porukas piretä tällaasta "jälkipeloota" Itte ku jäin yksin en mäkään saanu minkähänlaasta, mitä se ny on "riisiapua" itte vain on pitäny tyriistellä oman leukasa kuopanreunalle. Enkä sitä ny osannu oottaakkaa, pitää nuolla yksin omat haavansa, vaikka kuinka kipiää tekööki. Joskus on ottanu koville ja on pitäny huutaa tuskaansa yksin tuolla pajaas, karjua seinille. Aina kuitenki oon sen teheny yksin. Ja aikaki teköö tehtävänsä, teippaa haavat ja opettaa hyväksymähän. Hyviä kaikki ihimiset, kaikki läheeset, mun "pulmaniha/tuskanihan" tämä on, ei niiren. Ja mun on se kannettava, minulla on vahva "selekä", kyllä mä jaksan. Ruikuttakohon tai lohoruttakohon kylälääset kuinka haluavat.
Voiko tuota tuon paremmin kuvata.
minkäs merkkinen se sun koirasi onkaan?
nämä meidän asukkaat, jos sen halusit tietää , ja se onkin niitä heidän mieluisimpia tehtäviään, kuin myös syöttäminenkin.
täältäkin.
Niin, ilmeisesti mies suree itekseen, mutta suru on surua, - ilmaisee sen näkyvästi tai kätkeekö sen muilta, - ja surulle ei ole standartia.
Surevaa miestä on vaikeampi lohduttaa, - mies viestittäää mykkyydellään ettei ole suotavaa tulla liian lähelle, - kuuluneeko vain suomalaisen miehen perusluonteeseen.
Surustakin voi kuulemma tulla hulluksi, - onneksi sie huusit surusi seinille, ja työhän se on paras lääke suruunkin.
Olen aina ihaillut miesten riippumattomuutta; he viittaavat kintaalla kenenkin sanomisille, ja ainakin luulluille sanomisille :)
Tuloo tuosta Pirren kirijootuksesta "Aurinkoosta iltapäivää" mielehen sananparsien kuvittajan Erkki Tantun piirros ku kas naista päivitteli toisen mihen kuolemaa, niin se jolta se mies oli sitten mukamas kuollu sanoo notta: "Ei sitä voi toinen nainen toista naista lohoruttaa, kyllä siihen tarvitahan miehen puolta" hih. No onko se niin? Vastatkaa ny tytööt sepälle, notta ei jää mieltä vaivaamahan ja kyllä pojatki saa sanoa mielipiteensä. Eli tosipuhees onko niin notta miehen on naiselle helepompi puhua vaikeuksistaan ku toiselle miehelle? Ja naisen taas samoon purkaa syräntään miehelle ku toiselle naiselle? Vaikka onhan niitä likkaan juttuja ja tavatahan sanoa taas jotta "puhutahan ku mies miehelle." Kuinkahan se pätee tällaasiis asioos?
että kun on jäänyt yksin, niin ei se auta vaikka kuinka puhuu asioista "tyttöjen kesken". Tai auttaa tietysti vähän, mutta kyllä se on paras lääke, kun joku mies ottaa hellästi kainaloon ja antaa semmoista miehekästä tukea.
muutakin mielessä..jutun mummoilla :)
Mutta itse kysymykseen; riippuu ihan persoonasta - puhujan kuin kuuntelijankin, - on kai niitä miehiäkin joille on helppo puhua surujaankin, ja kai oisivat hyviä lohuttajanakin - luulisin ettei se ole sukupuolisidonnainen asia ensinkään.
Kun ei ole oikein "ketään" sellaista, eikä ole oikein kokemustakaan sellaisesta..en tiä miten sanoisi.. oikein pahaa paikkaa tullut; lähiomaisen kuolemaa tms. - enkä ole muutenkaan ruikuttaja sorttia, painan pattiini. Olen kai vahva ihminen.
Isän kuolema tietysti puitiin sisarusten kesken - olemme aika läheisiä vieläkin.
nuo termit kaikki minulle. Jotenkin tylyiltä kaskahtavat ja aikansa eläneiltä. En ole mieltänyt itseäni minkään sortin leskeksi, karmea sana kaikkineen.
Ei ollut muiden puheista mitään harmia, ei kukaan kai vaivautunut puhumaan, ei liene ollut aiheita. Tai sitten en tiennyt enkä välittänytkään.
Ihmisarvo lisääntyi samoin kuin köyhyys taloudellisella puolella. Kuin myös vastuu lapsista. Tein mielestäni hyvän teon. Mitä ne pahat teot on??
Ihmettelen että vielä on ihmisiä minua nuoremissakin, jotka pitävät vain ja ainoastaan ydinperhettä ainoana oikeana.
Jotta noita termejä voisi käyttää, olettaisin yhteiskunnan suhtautuvan kuin leskiin. Saisi jotain eläkettä tms. koska tilanne on taloudellisesti monesti ainakin yhtä huono.
sinua polosta.Nykyään,ainakin minulle tuli "leskeneläke",tulojeni mukaan,vaikka olenkin sairaseläkkeellä.Se on niin monimutkainen viidakko,miten se eläke nykyään lasketaan,ettei siitä ota erkkikään selvää.
Ne eurot,oli niitä sitten kuinkapaljon tahansa ei tuo takaisn sitä mitä eniten kaipaan valintahan ei ollut minun,eikä puolisoni joka joutui lähtemään.
Sitä järjestystä kun ei meiltä kysytä kuka on seuraavana vuorossa.
...sinua, en vähättele suruasi, enkä menetystäsi enkä suinkaan ole kateellinen. Olen kuitenkin samaa mieltä eron kokeneen kanssa siitä että leskeneläke, pienikin, on etu, jos sen saa. Kun on tosiasia sinun toteamus:
"...Sitä järjestystä kun ei meiltä kysytä kuka on seuraavana vuorossa".
Niinpä, vaikka olisi kuinka rakas puoliso, niin harvempi pari kuolee yhdessä, ylensä jää leski. Silloin lesken saava eläke on kuitenkin "rikkana rokassa", olipa sitä sitten "kuinka paljon tahansa". Kummasti se vaan, luulen että se sinunkin lompakkoosi mahtuu. Ota selvää miten se lasketaan, etköhän siitä saa selvää, jos olet lukutaitoinen ihminen. Jos koet ettet sitä rahaa tarvitse, niin lahjoita se sitten hyväntekeväisyyteen.
Eronneena kun ei saada eläkkeitä mistään muusta kuin siitä omasta palkasta tai työkyvyttömyys- työttömyyseläkkeestä. Olen just äskettäin keskustellut niistä eronneiden ystävieni kanssa, ja samalla tarkistanut oman tulevan eläkkeeni. Ne eurot eivät totisesti ole päätähuimaavia summia!
Vielä, kaivataan me eronneetkin monesti niitä jätettyjä tai jättäjiä puolisoita, eihän ne tunteet käskystä häviä. Emme vaan puhu julkisesti niistä tunteista ääneen, kuin esm kuolleesta puolisostaan voisi puhua, luulen niin. Oman eroni jälkeen koin joskus oman typerän pikkusieluisen ajatuksen että: " olisi se mies edes kuollut, niin saisin kunniallisesti häntä surra..." No menneet ovat onneksi menneitä.
Sinulle toivon aurinkoista hyvää kevättä ja kesää, sekä auringon myötä iloa ja eloa elämääsi! Lisäksi, eivät ne kaikki ihmiset ja naapurit niin pahansuopaisia ole, joku erilaisempi on vaan joukkossamme, muillekin kuin leskien kohtaamisessa. Lisäksi surun keskellä voidaan loukkaantua toisen hyvääkin tarkoittavista kysymyksistä. Parempi sekin kun joku kysyy jotain eikä vaikene.
Niin samanoloisia mietteitä täällä! En edes vastannut edelliseen kun ajattelin hänen ymmärtäneen toisin kuin tarkoitin.
No sinä tajusit, kiitti siitä :)
syyllistäkö lesken eläkkeen johdosta ketään, se on aika pieni korvike pois menneestä puolisosta, ei ihmistä rahalla korvata :(
Melkeimpä tekisi mieleni sanoa, että eron voi välttää, jos halua- ja sitä tahtoa on - mutta kuolema ei ole meijjän tahosta kiinni.
Ei millään pahalla, - juu ja tiedän on eroja ja eroja...
... ja puoltavia kannanottojasi. Lukisit kerrankin kannanotot oikein. Ei tässä eronneet sen kummemmin kuin lesketkään missään erityilasikaapissa ole.
enhän väittänytkään niin.
Aurinkoista kevättä,enkä minä loukkaannu.
Meillä jokaisella on mielipiteemme ja niin pitää ollakkin.
En kadehdi tai moiti pienen lesleneläkkeen saajia.
Onko lesleneläke tarveharkintaista? En tiedä näitä.
Jotkut jopa siirtävät uutta avioitumista, jotta leskeneläke säilyy uudesta avioliitosta huolimatta.
Monet yksinhuoltajat olisivat enempi rahan tarpeessa.
Eroni jälkeen, kun kaikki lapsi-ym. vähennykset poistettiin veroni nousivat n. 15%. Tuntui älyttömältä.
Sanojen käytöstä en soimaa Pirreä. Yleisiä ovat, hyvä kun tulevat puheeksi.
Kuolemakin voi olla itseaiheutettu.
Eroa ei voi joskus millään välttää.
ole tarveharkintaista, - tietääkseni, mielestäni leski saa puolet edesmenneen puolisonsa työeläkkeestä.