Ovulaatiosta lähtien ihan selvät raskausoireet, mutta menkat alkoivat!!!! Miten näitä pettymyksiä jaksaa, miksi en tule raskaaksi? Neljäs yritys lähtee nyt..te jotka joudutte joka kuukausi pettymään, tiedätte tämän tunteen.
Vioihan!!!!!
pettymys.....
5421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama homma täälläkin...syksystä lähtien yritetty ilman tulosta. Nyt kuitenkin taas uusi tsemppi päällä ja päätimme yrittää 1,5 viikon ajan aina joka toinen päivä :) josko sitten tärppäisi. Pitkä aikaväli sen vuoksi että kierron pituus on heitellyt. Tsemppiä jatkoon kyllä se siitä vielä :)
tunne on.:) Kyllä sitä jaksaa, kun vaihtoehtoja ei oikein ole... joskus jaksaa paremmin, joskus huonommin.
Kai se on helpointa kestää silloin, kun yrittää unohtaa asian ja nauttii vaan yhdessäolosta. Eiköhän se tärppää sitten kun on oikea aika. Liika yrittäminen ei ole enää varmaankaan kivaa. Toisaalta ajattelen niinkin, että se voi myös jollain tavalla olla esteenä raskautumisessa, jos asiaan liittyy liikayrittämistä ja stressiä. Olen kuullut tarinoita, että jotkut ovat useamman vuoden yrityksen jälkeen raskautuneet sitten, kun ovat lakanneet yrittämästä ja jo luopuneet toivosta! On saattanut olla jopa hoitojakin jo takana ja sitten hedelmöitys tapahtuukin ihan luonnostaan! Ei näitä asioita vaan voi selittää tieteellä... ainakaan mun mielestä.
Mutta tiedän tunteen, kun itsellä pääsi iso itku, kun eilen alkoi menkat... ja vasta 1kk yritystä takana. Mutta nyt muutan asennoitumista koko hommaan ja jätän kalenterin vahtaamisen kokonaan pois. Voihan se olla ja tod.näk. onkin niin, että pettymys tulee silti, jos menkat alkaa kk toisensa jälkeen.
Tsemppiä ja positiivista mieltä teille! =)
vain joka kerta, kun menkat tulee. Itku siinä pöntöllä väkisinkin tulee.
Kuin myös. Surullisia uutisia täälläkin! Hieman kärjistettynä koko viikonloppu pilalla... Meillä takana vasta kuudes yrityskierto, mutta silti... Alussahan tässä vielä ollaan ja yhtään kyyneltä en ole vielä asian takia vuodattanut, paha mieli tietysti asiasta tulee.
Minullakin oli normaalia kipeämmät ja turpeammat rinnat ja ajattelin, että olisikon se nyt onnistanut. EI OLLUT EI!
Noh, mutta päivä kerrallaan. Joohan? Ajatellaan vaikka niin, että me ollaan kuitenkin suhtkoht terveitä (pää, kädet ja jalat tallella/ syntymässä saatu) ja voidaan edes haaveilla pikkuisesta. Joillakin asiat on vielä huonommin...
Äh, hassua tekstiä. Minua se ainakin hieman lohduttaa. Ei se elämä tähän lopu. Eihän?