Meillä on 2 -vuotias uros kääpiöpinseri ja nyt olisi ajankohtaista miettiä, kastroimmeko koiran vai emme. Olen lukenut melko paljon kokemuksia aiheesta, mutta seikkoja kastraation puolesta ja vastaan tuntuu olevan yhtä paljon. Mitä mieltä olette asiasta näiden tietojen perusteella:
Koira merkkailee TODELLA paljon. Huonona hetkenä on ihan sama, ollaanko sisällä vai ulkona. Kotona merkkailu on saatu rajattua kylpyhuoneeseen, jonka joudun pesemään päivittäin, mutta kylään on turha mennä ilman merkkailupöksyjä. Ensimmäistä kertaa koira merkkasi myös MINUT eli suoraan sanottuna kusi päälleni, kun nukuin. Pissalenkit ovat todella rasittavia, koska jokainen ruohotuppo on merkattava. Lisäksi haistelee ja nuoleskelee toisten koirien pissat.
Koira yrittää astua poikkeuksetta kaikki nartut ja pentukoirat. Uroskoirille se rähisee. Leikkimisestä toisten koirien kanssa ei tule mitään tämän yliseksuaalisuuden takia. Enää ei onneksi yritä astua tyynyjä, kenkiä ja muita tavaroita... *virn*
Koira on luonteeltaan melko pehmeä näistä machopiirteistä huolimatta ja se tässä askarruttaakin... Etenkin nyt iän myötä tuntuu, että koirallemme on kehittynyt jo jonkinlainen vainoharhaisuus kaikkia yllättäviä asioita kohtaan. Lisäksi se säikkyy miehiä ja vanhoja ihmisiä, yllättäviä ääniä, väärin pysäköityjä autoja jne. Arkuus saa myös koiran haukkumaan, mikä on myöskin rasittavaa, enkä tosiaan haluaisi yhtään arempaa koiraa enää... Koira on miellyttämishaluinen ja seurallinen eli sinänsä luonteeltaan todella täydellinen.
Ja tärkein kastraatiota puoltava tekijä on se, että koirallamme on piilokives. Kives näkyy kohoumana koiran nivusissa, eikä ole toistaiseksi aiheuttanut sen kummempia ongelmia. Olen kuitenkin tietoinen siitä, että se lisää syöpäriskiä ja siksi pelkään, että kastraatio on ainoa vaihtoehto. Emme luonnollisestikaan aio käyttää koiraamme astutukseen tai näyttelyissä (joihin se ei piilokiveksen takia pääsisikään), joten sikäli kastraatiolle ei ole estettä.
Mutta mitä luulette? Jos päädymme kastraatioon, saammeko operation jälkeen takaisin omaa varjoaankin pelkäävän jänöjussin? Jos emme kastroi, olemmeko tuomittuja ikuiseen pissaralliin?
Koira merkkailee TODELLA paljon. Huonona hetkenä on ihan sama, ollaanko sisällä vai ulkona. Kotona merkkailu on saatu rajattua kylpyhuoneeseen, jonka joudun pesemään päivittäin, mutta kylään on turha mennä ilman merkkailupöksyjä. Ensimmäistä kertaa koira merkkasi myös MINUT eli suoraan sanottuna kusi päälleni, kun nukuin. Pissalenkit ovat todella rasittavia, koska jokainen ruohotuppo on merkattava. Lisäksi haistelee ja nuoleskelee toisten koirien pissat.
Koira yrittää astua poikkeuksetta kaikki nartut ja pentukoirat. Uroskoirille se rähisee. Leikkimisestä toisten koirien kanssa ei tule mitään tämän yliseksuaalisuuden takia. Enää ei onneksi yritä astua tyynyjä, kenkiä ja muita tavaroita... *virn*
Koira on luonteeltaan melko pehmeä näistä machopiirteistä huolimatta ja se tässä askarruttaakin... Etenkin nyt iän myötä tuntuu, että koirallemme on kehittynyt jo jonkinlainen vainoharhaisuus kaikkia yllättäviä asioita kohtaan. Lisäksi se säikkyy miehiä ja vanhoja ihmisiä, yllättäviä ääniä, väärin pysäköityjä autoja jne. Arkuus saa myös koiran haukkumaan, mikä on myöskin rasittavaa, enkä tosiaan haluaisi yhtään arempaa koiraa enää... Koira on miellyttämishaluinen ja seurallinen eli sinänsä luonteeltaan todella täydellinen.
Ja tärkein kastraatiota puoltava tekijä on se, että koirallamme on piilokives. Kives näkyy kohoumana koiran nivusissa, eikä ole toistaiseksi aiheuttanut sen kummempia ongelmia. Olen kuitenkin tietoinen siitä, että se lisää syöpäriskiä ja siksi pelkään, että kastraatio on ainoa vaihtoehto. Emme luonnollisestikaan aio käyttää koiraamme astutukseen tai näyttelyissä (joihin se ei piilokiveksen takia pääsisikään), joten sikäli kastraatiolle ei ole estettä.
Mutta mitä luulette? Jos päädymme kastraatioon, saammeko operation jälkeen takaisin omaa varjoaankin pelkäävän jänöjussin? Jos emme kastroi, olemmeko tuomittuja ikuiseen pissaralliin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suosittelen ehdottomasti, niin moni asia tekstissäsi sitä puoltaa.
Koiran terveys on tärkein tekijä.
Omani luonne ainakin parani leikkauksen jälkeen tosin siihen menee kuukausia, koska hormonitoiminta muuttuu hitaasti.
leikkaisin sinun tapauksessasi. Meillä uroksilla ei ole ollut leikkauksen jälkeen arkuudessa mitään muutosta suuntaan jos toiseenkaan. Merkkailu väheni meillä huomattavasti, ja nyt on kivempi käydä ulkonakin, kun pääsee kävelemään :)
Minusta tuo vaikuttaa siltä,että koiralla on stressi..onko se joutunut kokemaan jotain elämänmuutosta yms..?!