Hei!
En ole päästänyt 3kk:n ikäistä rotikkapentua tutustumaan vieraisiin koiriin lenkillä. Sen sijaan tuttujen ja naapurien koiriin ollaan tuttavuutta tehty pennun ehdoilla. Perheessä on myös toinen koira, joten siltä osin sosialistuminen koiriin on mielestäni erinomaisessa jamassa.
Metsälenkillä kävi niin, että taas tuli vapaana iso koira, johon ollaan ennekin törmätty. Koira juoksee heti kohti. Otin otin pennun lähelleni ja pidin huolta, että minä olen koiren välissä. Vieras koira oli kiltin oloinen, vaikka omistaja ei sitä heti luokseen saanutkaan.
Omistaja sitten totesi minulle, ettei mun kannata opettaa pentua pelkäämään koiria. Eihän siitä ole kyse!
Ihmettelen, että miksi ihmeessä johtajan pitäisi alistaa pentu tilanteeseen, jota se ei itse pysty hallitsemaan (ehkä). Tutustumisen ymmärrän, mutta silloin sen pitää tapahtua yhteisymmärryksessä, eikä niin, että aikuinen koira säntää pelokkaan pennun kimppuun, vaikka omistajansa mukaan olisi kuinka kiltti tahansa.
Miten te olette toimineet? Eikö pennulle riitä, että sillä on muutama tuttu koirakaveri. Miksi ihmeessä koiran pitäisi olla kaikkien kaveri?
Edellenkin aion pysyä päätöksessäni, että kuljetaan vain nätisti ohi, eikä opetella jokaista vastaantulevaa pitämään kaverina. Tarvittaessa jään sitten itse väliin ja olen laumani johtaja. En mäkään halua olla kaikkien kaveri, miksi siis pitäisi koiranikaan!
En ole päästänyt 3kk:n ikäistä rotikkapentua tutustumaan vieraisiin koiriin lenkillä. Sen sijaan tuttujen ja naapurien koiriin ollaan tuttavuutta tehty pennun ehdoilla. Perheessä on myös toinen koira, joten siltä osin sosialistuminen koiriin on mielestäni erinomaisessa jamassa.
Metsälenkillä kävi niin, että taas tuli vapaana iso koira, johon ollaan ennekin törmätty. Koira juoksee heti kohti. Otin otin pennun lähelleni ja pidin huolta, että minä olen koiren välissä. Vieras koira oli kiltin oloinen, vaikka omistaja ei sitä heti luokseen saanutkaan.
Omistaja sitten totesi minulle, ettei mun kannata opettaa pentua pelkäämään koiria. Eihän siitä ole kyse!
Ihmettelen, että miksi ihmeessä johtajan pitäisi alistaa pentu tilanteeseen, jota se ei itse pysty hallitsemaan (ehkä). Tutustumisen ymmärrän, mutta silloin sen pitää tapahtua yhteisymmärryksessä, eikä niin, että aikuinen koira säntää pelokkaan pennun kimppuun, vaikka omistajansa mukaan olisi kuinka kiltti tahansa.
Miten te olette toimineet? Eikö pennulle riitä, että sillä on muutama tuttu koirakaveri. Miksi ihmeessä koiran pitäisi olla kaikkien kaveri?
Edellenkin aion pysyä päätöksessäni, että kuljetaan vain nätisti ohi, eikä opetella jokaista vastaantulevaa pitämään kaverina. Tarvittaessa jään sitten itse väliin ja olen laumani johtaja. En mäkään halua olla kaikkien kaveri, miksi siis pitäisi koiranikaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan oikein olet mielestäni toiminut. Pennut ajattelevat kovin induktiivisesti, eli jos pennulla on muutama kiva koirakaveri, se yleistää mielessää että kaikki muut koirat ovat mukavia. Olet opettanut pennullesi, että kaikki muut koirat ovat mukavia, mutta jokaista ei silti tarvitse tervehtiä. Ihan loogista ja järkevää menettelyä.
Toisen koiran omistaja viittasi varmaankin siihen, kun monet pienten koirien/pentujen omistajat nappaavat koiransa heti syliin turvaan kun aikuinen koira tulee vastaan. Näin koiralle syntyy mielikuva, että noissa todellakin on jotain pelättävää kun johtaja minua niiltä suojelee. Sitten myöhemmin ihmetellään miksi koira ärisee kaikille vastaantulijoille...
Aivan oikein teit, juuri noin. Toki voit nostaa pennun syliisi (jos siis jaksat) - silloin pentu varmasti huomaa, että sinä (=koiran oma ihminen) olet sen turva ja tuki, eikä sen tarvitse jäädä yksin selvittämään outoa tilannetta. Koirallesi riittää vallan mainiosti, että se saa leikkiä vain tuttujen koirakavereiden kanssa, muiden ohitse mennään huomiota kiinnittämättä. Pennun tai aikuisen koiran ei todellakaan tarvitse kavereerata kaikkien vastaantulevien koirien kanssa - ei saa niille tietenkään olla vihainen tai äristäkään, mutta ei tarvitse olla ylisosiaalinenkaan.